Sana ”kirjailija” on kauniin moniulotteinen. Käsityöläinen kirjailee neulalla ja langalla kuviot kankaalle. Kirjailija puolestaan kirjailee musteella sanat paperille. Koskaan en ollut mitään muuta halunnut olla, ja samaa ammattikuntaa olivat edustaneet myös äitini, hänen kolme sisarustaan ja koko sukuni: Mustesaaret.
Tove on kuuluisan kirjailijasuvun viimeinen jälkeläinen, joka on erakoitunut saareensa katkeroituneena epäonnistuneesta kirjailijanurastaan. Mustien lintujen kaarrellessa saariston yllä alkavat suvun ja saaren salaisuudet paljastua.
Tuoksut vanamon ja varjot veen on hykerryttävä ja mystinen tarina kirjailijuudesta, kohtalosta ja kirjojen tärkeimmästä lauseesta. Reetta Ronnin esikoisteos on kielellinen taidonnäyte, joka kaappaa lukijan mukaansa kietoen Suomen kirjallisuushistorian ja nykyisyyden yhteen taidokkaaksi punokseksi.
Vei ihanasti saaristoon! Nostatti halua muuttaa mökille haisevaksi erakoksi ja lipittää illat viiniä kissalle jutellen.
Tarina jäi kuitenkin hieman ontuvaksi. Paljon hauskoja ajatuksia, mutta viilaa olisi vielä kaivattu. Jäi tunne että kaikki ideat oli saatava yksiin kansiin eikä fokusta oltu ihan löydetty. Tuntui myös vähän kiusalliselta, kun kirjailijalle kaikki merkittävät kirjailijat piti namedroppailla teoksessa.
Lintuhahmot olivat kiinnostava elementti, mutta itse kirjan "mysteeri" ratkesi antiklimaattisesti. Teksti kuitenkin eteni mukavasti ja piti otteessaan.
4,5 tähteä. Puhtaasti kannen perusteella hankkimani kirja osoittautui iloiseksi yllätykseksi. Maagista realismia, mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja sopivasti huumoria sisältävä tarina toimii ja on juuri sopivan pituinen. Tykkäsin kovasti pohdinnoista sukuhistoriaan ja omaan elämään/kohtaloon liittyen. Parissa kohtaa oli vähän irrallisen tuntuista ajatuksenkulkua, mutta ei häiritsevän paljon.
Kirjassa on melko onnistunut tunnelma ja Tove on henkilöhahmona mielenkiintoinen: lukija ei aina hoksaa, mikä Toven maailmassa on totta ja mikä ei. Vallan mainio esikoisteos, jossa oli toisaalta hirveän paljon kaikkea: pientä rajausta tyylien välillä olisi tarvittu.