Kultainen peura

by Miina Supinen

Säkenöivän tarinankertojan romaani täynnä mystiikkaa, rakkautta, huumoria ja menneisyyden lumoa.

Hienostuneessa viipurilaiskodissa kasvanut Tilda aloittaa opettajaseminaarin Sortavalassa 1880-luvulla. Nuhteettomien opettajattarien on määrä suitsia kuriton kansa suomalaisuuden aatteeseen.

Seminaariin saapuu myös karjalaistyttö Jelena, joka on varttunut Kiril-setänsä holhokkina. Tyttöjen välille leimahtaa kiihkeä ystävyys, vaikka toiset opiskelijat yrittävät varoittaa Tildaa. Jelenan sedän, suurliikemiehen, väitetään tuntevan pimeyden voimia.

Romaani herättää eloon itäisen tarustomme, sekoittaa totta, unta ja suurta seikkailua. Se on hurmeinen ja hauska, villi ja kaunis kuin kansanballadi.

Genres: Historical Fiction, Fantasy, Historical, Finnish Literature, Book Club, Fiction, LGBT

416 pages, Hardcover

Published August 18, 2024

Reviews

[Matilda Hotanen · Rating 5 out of 5]

Onko tässä vuoden paras suomalainen romaani? Historiallista fiktiota karjalaisella mytologialla ja queer-elementeillä maustettuna. Kyllä kiitos! Uskomattoman kiinnostava tarina ja hieno toteutus. Tä oli todellakin kirja mun makuun!

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Karelian gothic! Todella kiehtova tunnelma ja suomalaisuuden alkulähteiden tarinoissa ja historian havinassa pyörivä tarina. Tässä oli tarjolla uutta näkökulmaa historiaan, romanssia, Vaustuksen sopimuksia ja myös Karjalan perinteistä ammentavaa kauhua. Pidin kovasti!

[Iris · Rating 4 out of 5]

Hyväntuulinen historiallinen romaani queer- ja kauhuelementeillä kyllä kiitos! Tosi vetävä! Miina Supinen käyttää kieltä nokkelasti ja rikkaasti ilman et se on sellasta ärsyttävää taiturointikoruilua.

[Sara · Rating 5 out of 5]

Aivan ihana. Parasta pitkään aikaan. Rakastan. Itkettää.

[meri · Rating 5 out of 5]

en tiennyt yhtään mitä odottaa, joten olin todella positiivisesti yllättynyt! todella hyvä kirja juoneltaan, hahmoiltaan, taialtaan, dialogiltaan…. loppusanat vielä kruunaavat kirjan. wau!

[Paula Vimpeli · Rating 4 out of 5]

siiis ei ollu yhtään kaukana et tää ois ollu 5 tähden kirja, mut sit kuitenki ehkä loppu vähä muutti mun mielipidettä. tuntu et vikat ~100 sivuu oli iha eri kirjaa ku ekat 250. ja vikat ~10 sivuu oli jotenki vähä omituisii, et tuntu et tää kirja loppu jotenki tosi oudosti. mut siis törkeen hyvä silti, ja kantsii lukee, voin luvata et tämmöstä ei oo kyl ennen tullu luettuu juuri kellää :D

[Titta · Rating 2 out of 5]

Toki tämä oli ihan sujuvaa tarinaa, ainakin kirjan alussa, mutta jostain syystä tarina hajosi ihan täysin loppua kohti. Alku ja loppu eri tarinoista, eri genreistä.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Kevyt, mystinen ja maistuva kesäkirja, luin yhdessä päivässä. Mukavan erilainen historiallinen romaani kuin mitä oon viime aikoina lukenut, ja pohja on todellisissa historiallisissa henkilöissä.

"Mathildan muistikirja

'Paperia, pläkkiä, pännä on,
mutta kirjoittaa en saata.
Voi jos mä saisin kerran vielä
friiarin vieressä maata.

Jauhoa, voita ja hiivaa on
mutta leivontaa en taida
Voi jos mä pulskan poikasen
omaksi saisin naida.

Lankaa, neulaa, kangasta on
mutta ommella en jaksa.
Tahtoo se kanssani puuhailla
eikä penniäkään maksa.'

Markkinalaulu, jota piikatytöt hoilaavat."

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Olisin kovasti halunnut tykätä tästä kirjasta, koska siihen oli selvästi panostettu paljon ja koska se oli omaperäinen ja lennokas. Totuus on kuitenkin se, että vähän tylsistyin.

[Lotta · Rating 3 out of 5]

3.5⭐️

[Sini Orvokki · Rating 3 out of 5]

2.5 - 3 tähteä ⭐️

[Jaana · Rating 4 out of 5]

Kuulin ennen Miina Supisen Kultaiseen peuraan tarttumista kirjan edustavan eräänlaista Karelian Gothic -tyylilajia, mikä nostatti odotuksia kirjan tunnelmasta ja juonenkäänteistä.

Folkloristille tämä oli erityisen herkullista luettavaa: 1800-luvun lopun Karjala, paikallistarinoita, uskomuksia, kansallisaatteen kultakaudet, herderiläistä kulttuurinationalismia, ylioppilaiden keruuretkiä, karjalan kieltä. Supinen on selvästi tehnyt paljon selvitystyötä aikakaudesta ja kirjassa esiintyvien paikkojen kulttuurisista ja kielellisistä piirteistä. Tätä kaikkea olisi voitu vyöryttää lukijalle paljon raskaampana kudelmana, mutta Supinen on osannut paketoida kaiken yhtä aikaa yhtenäiseksi ja samalla realistisen harmaasävyiseksi maailmaksi, jonka uskoisin toimivan myös lukijalle, jolle eivät esimerkiksi tietyt paikallistarinoiden skeemat tai kristinuskon ja kansanuskon yhteen nivoutuminen ole valmiiksi tuttuja.

Kauhuelementeistä huolimatta kirja ei ollut lainkaan raskas tai painostava. Se oli virkistävää, miten naisten välistä suhdetta käsiteltiin. Etenkin kun kyseessä on kuitenkin historiallinen romaani. Rakenteen kannalta jäi kuitenkin kaipaamaan sitä, että kauhuelementtejä ja Karelian Gothic -tyyliä ilmenisi tasaisemmin. Nyt tämä puoli tuli kunnolla esille vasta lopussa.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Kirja, josta olisin halunnut pitää paljon enemmän. Kiinnostavia ja omaperäisiä juttuja, mutta kerronta ei vienyt yhtään mukaansa. Loppua kohden muuttui vetävämmäksi.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Historiallinen tarina, joka vasta lopussa imaisi minut mukaansa. Jos teos ei olisi ollut lukupiirikirjamme, olisi lukuintoni hyytynyt jo alussa, sillä sen verran polveilevaa ja verkkaista kerronta on.

Tyytyväinen kuitenkin olen, että luin loppuun. Tulipahan aimo annos tietoa niin entisaikojen muinaistaruista kuin 1880-luvun elämästä. Myös karjalan kieltä oli kiva lukea ja kuunnellakin Krista Kososen lukemana.

[Pinja Haapaniemi · Rating 5 out of 5]

Piru kalastaa viinalla, korteilla ja viululla. Pahanos viih-tyy soittajien liepeillä, kurkistelee selän takana heti
aamulla ja myöhäan illalla, makeilee, tarjoaa kauppoja ja
tyrkyttää palveluksiaan. Moni soittoniekka tekee kaupat.

Ja jos silloin menee ympyriäisen lammen rantaan keskellä yöta ja keittäa padassa mustaa kissaa, mustaa kukkoa ja mustaa pässia, nousee lammesta marjakuusen kokoinen piru sarvekkaan miehen hahmossa. Siltä voi pyytäa viulua ja se antaa. Pelimannista tulee mestari,
jolta ei puutu leipãa, hunajaa eikä suosiota. Viulu
soi kauniisti, mutta äänessä on kissamainen vonku ja
ennen kuolemaansa pelimanni joutuu elävänä pirulle.

Piru rakastaa musiikkia, mutta se kulkee muual-lakin. Se kulkee kaikkialla. Kaskipiru auttaa heinän-teossa ja metsäpiru jäniksen pauloittamisessa. Tytöt,
jotka tekevät parasta pirtanauhaa, ovat saaneet oppinsa pahanokselta.

Jos sopimuksen on kerran tehnyt, on siitä vaikea
päastä pois.

Yleensä kaupoissa käy huonosti. Piru vie, nylkee ja
jättää nahat saunan lauteelle. Sellainen on sillä tapa.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Kirjasta on kirjoitettu paljon ja olen törmännyt siihen monessa eri paikassa.
En kuitenkaan ajatellut, että olisin tästä kiinnostunut, liekö sitten edes takakantta luin, koska se kova hypetys aina puskee liikaa päälle. Sain kirjan yllätyksekseni lahjaksi sukulaiselta, joka ei itse asiassa myöskään kirjan tarinasta sen enempää tiennyt mutta kirjailijan omistuksella kirja tipahti postiluukusta.

Ja mikä kirja tämä olikaan! Aivan ihana, herkullinen, hauska ja juuri sopiva kirja silloin, kun hiukan kuumeisena makaa sängyssä ja kaipaa jotain aivan muuta ajateltavaa.

Olin tätä ennen juuri lukenut loppuun Maria Turtschaninoffin Suomaan (Tammi 2022) ja kirjoissa on yhteistä se tarinan kulku, silmissään näkee sen kaiken ja pystyy miltei kulkemaan päähenkilöiden rinnalla.

[Ama · Rating 2 out of 5]

Tämä lainaus tiivistää hyvin romaanin oman juonen:
”Odotin, että varsinainen esitys alkaisi, mutta toisteinen melodia ja laulu vain jatkui, ja ymmärsin, että jankutus on koko esitys.” Arkisia asioita tapahtui tapahtumistaan vailla vaikutusta hahmojen tai juonen kehitykseen, mikä teki lukukokemuksesta puuduttavan. Harmi, sillä tarinan lähtökohdat ja aihe olivat kiinnostavat. Kieli oli toki kaunista, ja tekijä oli nähnyt paljon vaivaa tausta-aineiston keräämiseen ja tutkimiseen, mikä näkyikin ilahduttavasti tekstissä ja tarinan tunnelmassa.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Oikein mainio runsaudensarvi! Kansanperinnettä, historiaa, fennomaniaa, ripaus jännitystä ja kauhuelementtejä. Kirja imaisi mukaansa ja Supisen kieli, murteineen kaikkineen oli ilahduttavaa ja luontevan tuntuista. Tykkäsin.

[Riina · Rating 3 out of 5]

Tosi hyvät elementit. Mutta 300 ensimmäistä sivua sisälsi niin paljon juonta edistämätöntä tyhjäkäyntiä, että ne olisi voinut typistää puoleen.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Kultainen peura sijoittuu 1800-luvun lopun Viipuriin, jossa teoksen päähenkilö, kauppiaan tytär Matilda Sommer, aloittaa opettajaopinnot seminaarissa. Valinta ei ole tytön vanhemmille mieluinen, sillä sopivampaa olisi ollut mennä naimisiin ja järjestää perillisiä maailmaan. Neiti Sommer kuitenkin kokee opettajantoimen kutsumuksekseen, ja nauttii paitsi opinnoista, myös huonetoverikseen saamansa jännittävän ja vähän mystisenkin Jelena Päästäisen seurasta.

Tarina etenee opettajaopintojen ja opiskelijaelämän kuvauksena, jota rikkovat Matildan omaan vihkoonsa tekemät, kansaperinnettä ja -taruja koskevat muistiinpanot. Näistä pisin liittyy Jelenan sedän Kiril Päästäisen kiistanalaiseen, pelättyyn hahmoon. Tapahtumien tasossa lukija saa seurata myös Matildan ja Jelenan rakkaussuhteen kehittymistä.

Supisen tyyli kirjoittaa vaikuttaa 1950-luvun tyttökirjojen pastissilta. Päähenkilö Tildan olemuksessa on jotain tavattoman reipasta ja naiivilla tavalla elämää ihmettelevää, joka toi mieleeni esimerkiksi Rauha S. Virtasen Seljan tytöt. Tästä olisi voinut tulla omanlaisensa eheä kokonaisuus, jolleivät muistiinpanomuotoiset jaksot olisi kerrontaa yhtä mittaa katkaisseet. En siis onnistunut tavoittamaan tämän kirjaan myyttistä lumoa.

[Heli Pekkarinen · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin tämän Hesarin kuukauden äänikirjan, koska kaikki edut pitää käyttää. Pidin, vaikka kerronta oli vähän hidasta ja erilaisia sivujuonteita turhan paljon. Yhteen kirjaan on ahdettu ajankohtaisia teemoja queer-suhteista naisten kokemaan väkivaltaan, mystiikkaa ja kauhuelementtejä ja paljon kuvausta 1880-luvun elämästä ja opettajakoulutuksesta. Jostain olisi voinut luopua.

[anumariia · Rating 5 out of 5]

Tää meni heittämällä miu top10 kirjoihin! Tykkään miten suomalaisuutta käsitellään ns.ulkopuolisen silmin, ei niinkään kriittisesti vaan neutraalisti, kun rikkaasta perheeste tuleva päähenkilö yrittää sopeutua Sortavalaan. Henkilöhahmojen kehitystä on kans miellyttävä lukea, molemmat tytöt imevät toisistaan parempia puolia. Pidän myös siitä, että itasuomalaisia ja karjalaisia taruja, tapoja ja kieliä käytettiin hahmojen kehityksen tukemisessa. Ihan pienen pieni miinus siitä, että tarina loppui miusta vähän kuin seinään ja jätti joitakin asioita auki, mutta tää on varmaan kirjoittajan tarkoituksellinen valinta.

[Satu Lindholm · Rating 4 out of 5]

Kiehtovia tarinoita ja myyttejä suomalaisten menneisyydestä. Lopussa alkoi tapahtua, välissä oli hiukan tyhjäkäyntiä juonen osalta.

[Mikko]

Pidin kovasti. Luin hiljakseen, aina nukkumaan mennessä iltaisin. Lempeä. Viimeiset 100-150 sivua meni reippaammin, kun olin (taas) kipeänä. Toisaalta juoni hieman tiivistyi lopussa, pientä jännitystä.

Opin paljon Karjalasta, suorastaan kaipuu tuli rajan taa. Uskon että faktat olivat myös suurinpiirtein totuudenmukaisia. Näin jälkisanoissa ainakin sanottiin. Hämmennyin vähäisistä tiedoistani.

En tiennyt (muistanut) kirjasta paljoakaan etukäteen, vaikka olin sen äidilleni ostanut lahjaksi viime vuonna. Rakkaustarina kypsyi kauniisti, mutta väljähtyi hieman turhan nopeasti.

Mystiikkaa oli sopivasti, vaikkakin loppu tuntui jäävän itselleni epäselväksi. Jäin miettimään: epäselvyys on kirjailijoiden käyttämä tehokeino, mutta milloin tietää että itseltä on unohtunut jotain matkan varrella. Päädyn usein selailemaan kirjaa taaksepäin, kuten nytkin. Lopussa en enää sitten jaksanut käydä kaikkia vanhoja viittauksia läpi, että kuka se kuningas sitten voisi ollakaan.

Mahtava kirja, mutta ehkä ymmärrän että ei sitten kuitenkaan riittänyt Finlandia-listalle.

[Soili · Rating 5 out of 5]

Hienostunut viipurilaistyttä Mathilda Sommer aloittaa opettejaseminaarin Sortavalassa 1880-luvulla. Valmistuvien opettajattarien on tarkoitus pysyä naimattomina ja opettaa kansalle suomalaisuuden aatetta.

Hän saa huonetoverikseen karjalaistyttö Jelena Päästäisen, joka on varttunut Kiril-setänsä holhokkina. Tyttöjen välille leimahtaa kiihkeä ystävyys, vaikka toiset opiskelijat yrittävät varoittaa Tildaa Jelenan upporikkaan liikemiessedän puuhista. Kirill Päästäisen väitetään solmineen liiton käärmeen kanssa ja tuntevan pimeyden voimia.

Romanissa tutustutaan itäiseen tarustoomme. Siinä sekoitetaan unta, totta ja suurta seikkailua.

Epilogissa selviää, että vaikka romaani on fiktiivinen, osat siitä pohjautuvat Miina Supisen omaan sukuun ja niitä edeltäviin sukupolviin. Romaanissa liikutaan Viipurin ja Sortavalan ohella pakanallisenakin tunnetulla Mantsin saarella Laatokalla.

Kultainen peura on ollut Helsingin Sanomien maaliskuussa kuunneltava kirja.

[Camilla · Rating 4 out of 5]

Eletään 1880-lukua, kun saksalaisessa hienostoperheessä vartttunut Tilda aloittaa opettajaseminaarin Sortavalassa. Seminaarissa hän tutustuu karjalaistyttö Jelenaan, jonka upporikkaasta sedästä liikkuu kaupungilla vähintään villejä huhuja.

Kultainen peura alkaa historiallisena romaanina, joka saa matkan varrella monenlaisia sävyjä: se on queer-henkinen, herkkä ja kaunis rakkauskertomus, selkäpiitä karmiva kauhutarina ja fantasiaelementtejä hyödyntävä satu. Supinen leikittelee taitavasti erilaisilla genreillä ja karjalaisella mytologialla. Kokonaisuus on ehyt ja halittu. Tosin on myönnettävä, että romaanin loppuratkaisu oli maagisuudessaan minulle hieman liikaa.

Erityisen onnistuneena pidän romaanin kertojaääntä. Supinen tavoittaa uskottavasti hellityn sakaslaistytön äänenpainot, maailmankuvan ja kerrontatyylin.

[Karoliina Loukari · Rating 2 out of 5]

Huomaan olevani lukukokemukseni kanssa hieman paitsiossa, mutta ikävä kyllä en oikein saanut tästä kirjasta paljoakaan irti. Olisin halunnut pitää tästä enemmän. Koin kirjan yrittävän olla liian montaa asiaa, muttei ihan riittävästi mitään niistä. Rakkaustarina oli odotuksia valjumpi, jännityskertomukseksi palaset jäivät liian irralliseksi ja mystiikka tai maaginen realismi taas - no, se on todella vaikea laji. Ei siitä sen enempää. Mutta ehkä minua kuitenkin kaikista eniten häiritsi kirjoitustyyli ja dialogien latteus. Tyyliltään tämä edusti sellaista suomalaista kirjallisuutta, joka valitettavasti menee kaikkien kirjoitetulle tekstille varaamieni hermoreseptorien ohi niin että suhahtaa.

Jännästi kyllä, kirjan epilogi sen sijaan pelasti paljon mitä tulee kirjan jättämään jälkimakuun. En tiedä paljastanko tässä liikaa, mutta se, että kirja perustui oikeisiin (ainakin osin) ihmisiin, ja tapahtumiin teki tarinasta heti astetta mielenkiintoisemman. Historiallinen konteksti oli kiinnostava, samoin sinänsä uskottavan oloinen kuvaus päähenkilöiden valinnasta uskaltaa elää omannäköistään elämää aikana, jolloin se ei varmasti ollut helppoa.

[Liisa Hoffman · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja, mutta omaan makuuni ehkä sopisi paremmin nuorten kirjaksi. Koulun historiantuntien oheislukemistoksi, ja ehkä sellaisille ihmisille jotka eivt juuri paljon yleensä lue.

Kirjan vajaassa 400 sivussa oli 82 lukua! Plus esipuhe ja jälkisanat. En vaan ymmärtänyt lukujen tiuhaa vaihtumista, johtuu varmaan vaan omista lukumieltymyksistä ja viimemmäksi lukemistani (tyyliin Sally Rooney ja Pajtim Statovci) joissa ajatus soljuu vyöryten. Tämä hyvin lyhyiden lukujen ratkaisu teki lukemisesta töksähtelevää.
Alun ja lopun kirjoittajan huomautus ja jälkisanat tekivät kirjasta paremman. Samoin pidin paljon kiitokset ja muutama sana lähteistä osiosta. Tuollaista selvitystä olen usein toivonut kirjoihin jossa kerrotaan oikeasti eläneistä ihmisistä mielikuvituksen voimalla, siis tietoa siitä mikä on lähteistä löytynyttä "oikeaa tietoa" ja mikä kokonaan keksittyä.

[Nelli · Rating 4 out of 5]

Siinä hän oli kai oikeassa. Karjalassa noituus oli arkista ja kotoisaa, pienia karjataikoja ja hyvän onnen loitsuja, eikä sillä ollut tekemistä Grimmin syöjättärien tai Raamatun epäjumalanpalvojien kanssa. Saatanakin oli vain takkuinen veijari, jonka kanssa tuli toimeen, jos oli hyvät hoksottimet ja edes vähän onnea matkassa, mutta se, mitä Jelena teki, oli toisenlaista. Totta kai sellainenkin täällä tunnettin. Miten täällä olisi muuten selvitty, tässä kauheassa maassa, jossa nälkä, tauti ja sota olivat raivonneet vuosisadasta toiseen, ja ihmisen elämä oli hauras kuin korennon siipi.

Tämä oli mainio! Rakastan lukea eri mytologioista ja tämä oli itselleni ihan uutta. Karjalaista kansanperinnettä ja historiaa, sopivasti hauskuutta ja vähän kauhuakin. Imaisi mukaansa ja olisin viihtynyt kirjan maailmassa pidempäänkin.

[Taija · Rating 2 out of 5]

Kirja kertoo kahdesta Sortavalan opettajaseminaarissa 1880-luvulla opiskelevasta tytöstä, jotka rakastuvat toisiinsa. Tarina oli todella pitkäveteinen, en oikein päässyt mukaan. Historiallinen romaani sisältää queer-elementtejä, mytologiaa, jopa saduntapaisia piirteitä, sekä aivan lopussa psykologista jännitystä. Ihme tylsä sekametelisoppa, josta en löytänyt päätä enkä häntää.

Moni on tästä tykännyt, minä en.

Lopuksi kirjailija avaa tarinan taustoja, miten kertomuksessa on totuuspohjaa ja osa henkilöistä on ikäänkuin kirjailijan omia oikeita sukulaisia. Tämä oli kirjassa mielenkiintoisinta, mutta tuli liian myöhään. Miksei totuustaustoja voinut avata aluksi, kuten esim Minna Rytisalon Sylvia-kirjassa? Näin olisin lukiessani osannut suhtautua paremmin siihen miksi kirja on sellainen kuin on.