Kirja esittelee erilaisia paikkoja Euroopassa, joissa pakanalliset perinteet ovat edelleen voimissaan. Tämä ei ole mikään kattava tutkimus, vaan selvästi keskittyy vain niihin paikkoihin, joissa Cederberg on itse sattunut käymään. Teksti oli aika ajoin turhan maalailevaa ja pyrki kaiketi ylevään ilmaisuun, mutta se ei toiminut sitten lainkaan, vaan silloin teksti vaikutti lähinnä koomiselta. Onneksi suurimman osan ajasta kirja kuitenkin pysyi asiallisena - ja kirjoittajan tyyliin myös tottui aika nopeasti.
Suosikkiosiani olivat ne kohdat, joissa Cederberg intoutui kirjoittamaan antimodernistista manifestia. Kukapa ei rakastaisi kunnon palopuhetta, jossa harmitellaan nykyisen aikakautemme hengettömyyttä ja rappiota? Etenkin, kun Cederberg ei paljoa näissä välitä Overtonin ikkunoista tai sen sellaisista, vaan antaa palaa tekstiä, joka oli hilpeän epäsovinnaista: "Ihmisuhraus saattaa tietenkin kuulostaa hieman julmalta, mutta katsoessani nykypäivän hyvesignaloivia, turmeltuneita johtajia, puhumattakaan terroristien, rikollisjengien ja roskaväen lähes loputtomasta kirjosta, alkaa ajatus kieltämättä tuntua hieman nostalgiselta." Cederberg ei myöskään pelkää polttaa siltoja: tässä kirjassa kaikki vaihtoehtoväki ei muodosta iloista vastakulttuurista perhettä, vaan kirjoittaja selvästi halveksuu erilaisia new age -hippejä ja sen sellaisia, jotka sotkevat erilaisia perinteitä yhdeksi synkretistiseksi sopaksi. Hän ei kertaakaan taida käyttää termiä "kulttuurinen omiminen", mutta samanlaisesta ärsytyksestä on selvästi kyse.
Eurooppalainen pakanallisuus yhdistetään nykyisin aika nopeasti uusnatseihin, ja tätä Cederberg harmittelee moneen kertaan - mutta se ei estä häntä esittelemästä Himmlerin Wevelsburgin linnaan kyhäämää natsiokkultismin keskuspistettä. Itse ehkä ajattelen, että olisi ollut fiksumpaa jättää natsijutut kokonaan pois kirjasta, jos ei halua, että vaikka riimuista tulee aina mieleen natsit, mutta kuten sanottu, Cederberg ei selvästi pelkää toimia epäsovinnaisesti. Ja toki kirjassa on myös useampi kohta, jossa harmitellaan monikulttuurisuutta ja todetaan, ettei islam sovi Eurooppaan. Tämä on tavallaan ihan vilpittömän etnonationalistista tekstiä, joskin vähän tavallisuudesta poikkeavasta näkökulmasta.
Harmillisesti kirjassa on paljon lyönti- ja kirjoitusvirheitä, mikä tekee koko teokseen vähän viimeistelemättömän tunnun. Samaa tunnetta vahvistaa se, että muutamat asiat kerrotaan kirjassa kahteen kertaan, ehkä kesken jääneen editoinnin vuoksi. Kirjan fokus myös hukkuu pariin kertaan: teos vaikutti aluksi johdonmukaisesti kertovan pakanallisista paikoista, mutta sitten Cederberg esitteleekin kerettiläisiä ranskalaisia kirkkoja ja okkultististen mystikkojen rakennuttamia kokonaistaideteoksia. Tällainen rikkoo kokonaisuutta ja saa teoksen tuntumaan vähän erikoiselta matka-albumilta.
Tätä ei voi suositella ihan jokaiselle, mutta jos nauttii tavanomaisista poikkeavista (ja provoavista) näkökulmista, niin tässä kirjassa oli kyllä sitä lajia oikein mukava määrä.