Dionysia on Aallotar Haapasaaren omakohtainen teos seksityöläisen elämästä, jossa seksi on kivaa ja nautinto tuo elämään onnea.
Kirja on häpeilemätön kuvaus seksityön arjesta ja riemusta sekä kertomus seksiin heräämisestä - siitä oivalluksesta, että olemme kaikki omalla tavallamme perverssejä, ja seksi on todellakin muutakin kuin pelkkää panemista.
Teos aiheutti aika vaikeita tunteita ihmiselle joka kuuluu maailman yhdestä prosentista vieläkin höylätympään väestönosaan; seksikielteisiin aseksuaaleihin, jotka kokevat kuitenkin syvää romanttista vetovoimaa. Ei kaltaistemme olemassaolo tietänkään saa olla este kenenkään kirjoittaa omista aidoista tunteistaan ja matkastaan, mutta ehkä olisin toivonut edes pientä sivulausetta siitä ettei seksi ole kaikille ihmisille se pyhä vastaus kaikkeen jona se tässä teoksessa näyttäytyy. Samaistuin valtavasti kirjailijan nuoruudenajan kokemuksiin ja kipuiluun kosketuksen kaipuun suhteen, mutta siinä missä hän löysi ongelmiinsa katharsiksen seksin kautta, on kaltaiselleni lähinnä kylmäävää lukea jälleen yksi alloseksuaalinen tarina kosketuksen ja seksin erottamattomasta symbioosista. Vinjetit kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa toki koin mielenkiintoisina, vaikken niitä aina syvästä sydämestäni ymmärtänytkään.
Odotin tältä kirjalta paljon ja täytyy sanoa, että olin aika pettynyt. Aihe on tosi mielenkiintoinen, ja on siistiä, että Haapasaari puhuu omasta kokemuksestaan. Minusta teoksesta olisi voinut jättää pois tietoiskumaiset osuudet seksuaalisuudesta ja seksityöstä ja keskittyä nimenomaan siihen omaan kokemukseen. Kirjassa oli myös turhaa toistoa. Minua ärsyttivät myös oletukset lukijasta ja opettajamainen kerrontatyyli.
Mielenkiintoinen kurkistus tämän ammattikunnan arkeen. Kirjan ainut isompi heikkous liittyy siihen, että kirjoittaja vähän liian innokkaasti pyrkii yleistämään tai löytämään isompia teemoja. Kunnianhimoinen tavoite on sinänsä ihan fiksu, mutta oma kokemus on kuitenkin vain oma kokemus ja perspektiiviä rajaa vielä nuori ikä. En tietenkään tiedä itse paremmin, mutta jos on tarkoitus tehdä (myös) uskottavaa yhteiskunnallista analyysia, se vaatisi tuekseen journalistisempaa otetta.
En välittänyt metatason käytöstä, jossa lukijan asenteita ja elämää niin tietävästi kommentoitiin. On kiva, että erilaisista kasvutarinoista kirjoitetaan, mutta tämä ei rakenteeltaan toiminut.
Aallotar Haapasaaren Dionysia on tänä vuonna julkaistu kiehtova, hersyvä ja valaiseva kuvaus kotimaisen seksityön arjesta ja juhlasta. Se on myös nuoren naisen kasvutarina ja näyttää toteen sen yleisen harhaluulon, että seksityö olisi naiselle aina ”se viimeinen vaihtoehto”.
Dionysian rakenne ja tyyli on kaksijakoinen. Haapasaari kirjoittaa ajoittain maalailevan kuvailevasti kohtaamisistaan asiakkaidensa kanssa ja heti seuraavalla sivulla antautuu pitkälliseen valistukseen seksityön, seksitautien, lainsäädännön ja muun aiheeseen liittyvän osalta. Teos ei vaikuta aivan osaavan päättää, olisiko se mieluummin kaunokirjallinen romaani vai tietokirja. Tärkeitä ja mielenkiintoisia kokemuksia sekä aiheita se silti käsittelee, vaikka toteutus hiukan ontuukin.
Myös lukijan puhutteleminen toistuvasti koko Suomen kansana on aavistuksen vaivaannuttavaa. Haapasaari vaikuttaa päättäneen, että kirjan jokainen lukija on jo lähtökohtaisesti asennoitunut seksityön vastustajaksi ja on hänen työnsä käännyttää lukija. Haapasaari saattaa toki monen kohdalla olla oikeassakin.
Pienestä onnunnasta huolimatta olen vahvasti sitä mieltä, että tarvitsemme lisää tämänkaltaisia kertomuksia. Haapasaari kyseenalaistaa kirjassaan toistuvasti sen uskomuksen, että seksi olisi intiimeintä, mitä ihmiset voivat keskenään jakaa, ja vertaa seksityötä salonkikelpoisempaan vanhustenhoitotyöhön, jota hän on myös tehnyt. Patriarkaatti selvästi kuitenkin arvostaa enemmän seksiä kuin hoivaa, sillä seksityöläiselle ollaan valmiita maksamaan moninkertaisesti se, mitä hoivatyöläiselle. Teos myös kuvaa sitä, miten stigmatisoitua ihmisryhmää kohdellaan Suomessa juuri tällä hetkellä.
Ilahduttavaa, miten viime vuosina on ripotellen julkaistu useampia suomalaista kaupallista seksiä käsitteleviä kirjoja. Tällaisella on osansa stigmojen ja tabujen purkamisessa.
Haapasaaren Dionysia on nuoren ihmisen kasvutarina, eräänlaiset seksimuistelmat, jotka kietoutuvat seksi- ja erotiikka-alalla työskentelyn ympärille. Mukaan on ripoteltu tietokirjamaisia tietoiskuja mm. alan lainsäädännöstä, jotka paikoitellen istuvat paremmin kerronnan lomaan, paikoitellen siirtymät kompuroivat. Myös muutamat toistot ja irtonaiseksi jäävät kohdat saivat kaipaamaan lisää koherenssia rakenteelta.
Parhaimmillaan teos voi herätellä ja haastaa lukijoita pohtimaan omaa suhtautumistaan ja asenteitaan seksuaalinormeihin, kaupalliseen seksiin ja alalla työskenteleviin.
+ viihdyttävä + helppolukuinen + hyvää pohdintaa seksistä, seksuaalisuudesta, intiimiydestä + omakohtaiset kokemukset tukivat kirjoittajan esittämiä mielipiteitä, ja sain uusia ajatuksia näiden pohjalta
muutkin lukijat ovat kommentoineet ajoittaisia tietoiskuja, joita kirjassa tulee vastaan. Mielestäni ne eivät ole ollenkaan huono idea, mutta niiden toteutus (sijoittelu tekstissä, aasinsillat) on mielestäni välillä hieman kömpelöä. kuitenkin niiden asiasisältö on mielestäni hyvää lisätietoa omakohtaisen kuvauksen rinnalle. jos en tietäisi näistä asioista erityisen paljoa etukäteen, olisi näistä tullut hyvää lisätietoa.
Ei millään lailla kattava teos, mutta inhimillinen ja kepeä kuvaus yhden ihmisen kokemuksesta seksityöntekijänä. Haluan säännöllisesti haastaa omia näkemyksiäni, ja tämä oli yllättävän kiva ja hauska tapa tehdä näin. Nauroin jopa ääneen paikoittain.
Kirja on helppolukuinen lyhyillä luvuilla ja terävällä tekstillä. Sopii aiheesta kiinnostuneille (ja kukapa ei ole ihmisen seksuaalisuudesta kiinnostunut?), vaikka ei olisikaan kovin tottunut lukemaan. Pidin erityisesti hoivan tärkeyden sekä hoiva- ja seksityön samankaltaisuuksien esille nostamisesta.
Kirjastossa pyöriessäni osui heti silmään suloisen värinen teos, jonka kannessa komeilee ihanasti kirjan värimaailmaan sopivia hahmoja. Toisin sanoen, olihan kirja pakko ottaa luettavaksi. :D
Mielipiteeni kyseisestä toimialasta on aina ollut hiukan kyseenalaiset, enkä oikein ole siitä mieltä tai toista. Täten plussaa omaelämäkertamaisista tarinoista työskentelyn parissa, sekä erilaisten käsitteiden selittämisestä. Kuitenkin kirjassa huomasi toistoa sekä muutamia hiukan kyllästyttäviä, lähes ylimääräisiä lukuja. Ei kuitenkaan huono!
Huikea, hulvaton ja kiinnostava kasvutarina sekä tietokirja seksityöstä! Aallottaren teksti oli parhaimmillaan kuvatessaan seksityön arkea (ja juhlaa) sekä sitä, miten se auttoi oman seksuaalisuuden löytämisessä. Yleiset tietokirjaosuudet sen sijaan olisin ehkä jättänyt itse kokonaan tästä teoksesta pois. Vielä lisääkin olisin lukenut sellaisesta hiljaisesta tiedosta, jota esim. strippiklubeilla kertyi - kuten, että keski-ikäiset hetero naiset ovat usein hankalia ja arvaamattomia asiakkaita.
Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, mutta minua ärsyttivät kirjoittajan 1) alentuva suhtautuminen lukijaan ja 2) itseriittoisuus.
Ymmärrän suhtautumisen kumpuavan kaikesta paskasta, jota seksityöntekijät kohtaavat, se on aivan selvää ja tuntuu pahalta, että niin on. Rohkenisin kuitenkin väittää, että valtaosa kirjaan tarttuvista suhtautuu ainakin varovaisen myönteisesti seksityöhön, jolloin oletus siitä, että lukija on vallan pöyrilöitynyt kirjan sisällöstä menee vauhdilla metsään.
vaikka mulla onkin paljon eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä, on aina ihanaa kuulla niitä toisenlaisiakin ja huomata kuinka silti voi olla paljonkin yhdistäviä asioita. ihanasti kirjotettu rohkee teos.