Tarina isästä, tyttärestä ja hännästä, joka muutti kaiken.
Miten Rölli syntyi? Millainen mies satuhahmon takana on? Näyttelijä Allan ”Allu” Tuppuraisen (s. 1951) tytär kuvaa kaunistelematta isän ja tyttären suhdetta, kun perheenjäsenenä on myös Rölli, josta ei ikinä pääse eroon – halusi tai ei.
”Tämä kirja kertoo isäni, näyttelijä Allu Tuppuraisen, mittavasta teatteriurasta sekä hänen luomastaan satuhahmosta, Röllistä. Traumoista ja peloista, jotka kätkeytyvät Röllin riemun ja uhon taakse. Mutta samalla kirjoitan sukuni polvelta toiselle siirtyvästä kivusta ja ilosta. Tavallisista ihmisistä, jotka ovat ajautuneet tekemään epätavallisia asioita. Ennen kaikkea kirjoitan isän ja tyttären muuttuvasta suhteesta sekä nähdyksi tulemisen vaikeudesta.”
Heta Tuppurainen (s. 1989) on Vaasassa kasvanut ja sittemmin helsinkiläistynyt viestinnän asiantuntija. Hän on koko elämänsä saanut kuulla olevansa Röllin tyttö, vaikka tiettävästi häneltä ei koskaan ole löytynyt häntää.
Allu Tuppuraisen eli Röllin luojan tytär kertoo muun muassa isästään ja isäsuhteestaan, Röllistä, muusta perheestään ja suvustaan, ylisukupolvisista traumoista sekä siinä sivussa myös itsestään.
Kirjasta kuvastuu hyvin se, miten merkittävä hahmo isä on Heta Tuppuraisen elämässä ollut. Kuitenkaan heidän välisensä suhde ei ole ollut ongelmaton. Minua suretti lukea siitä, miten Tuppurainen on koko elämänsä yrittänyt tehdä vaikutusta isäänsä, saamatta kaipaamaansa huomiota.
"Isä. Olen koko elämäni juossut sinua kiinni. Pyrkinyt paremmaksi, nousemaan vertaiseksi sinun rinnallesi. Ja mitä paremmaksi olen tullut, sitä kauemmas sinä olet karannut."
Tämä on yhdistelmä (ainakin) muistelmia, elämäkertaa, sukuhistoriikkia, päiväkirjaa ja terapiakirjaa. Lisäksi kirjan rakenteessa näkyy se, että teatteri on lähellä Tuppurais(t)en sydäntä: kirja jaettu kolmeen näytökseen, joissa taas on tavallisten suorasanaisten lukujen lisäksi yhteensä 19 draamaformaattiin kirjoitettua kohtausta.
"Vaihtelen tyyliä miten sattuu, en noudata kronologiaa, pompin ilottelusta itkuun. En minä osaa kirjoittaa juonellista tarinaa, kun ei elämä ole sellaista. Taaksepäin katsoessa muistaa vain välähdyksiä, joilla joko on ollut merkitystä tai niille luo merkityksiä jälkikäteen. Sellaisia olen koonnut yhteen ja asetellut rinnakkain", Tuppurainen kuvailee kirjaansa. Hän myös toteaa olevansa lahjakas "aiheesta ja asiasta toiseen harhailussa". Nämä kuvailut ovat kieltämättä osuvia.
Yleensä en oikein siedä näin poukkoilevia kirjoja, mutta tässä se ei jostain syystä häirinnyt. Tokihan kirjaa olisi voinut hieman napakoittaa muun muassa karsimalla turhaa toisteisuutta, mutta mielestäni kokonaisuus toimii ihan hyvin. Pidin valtavasti siitä, että kirjassa oli hyödynnetty näytelmäkäsikirjoituksen muotoa. Kaikkinensa kirjassa on vähän samankaltaista kotikutoisuuden tuntua kuin vanhoissa Rölli-tarinoissa.
Satuin bongaamaan tämän kirjan sattumalta kirjastosta. Rölli oli suosikkihahmojani lapsena, mutta en ole sen koommin juurikaan ajatellut koko hahmoa. Olikin mielenkiintoista ja antoisaa päästä kurkistamaan hahmon kulisseihin ja siihen liittyvien ihmisten elämään, samoin kuin minulle vieraaseen teatterimaailmaan.
Rakastin tätä. Suhtauduin varauksella, mutta lopulta kirja muistutti Röllin merkityksestä itselleni lapsuudessa, ja jotain vuosien saatossa unohdettua tuli esiin ihan uudessa valossa. Erityisesti pidin kirjan rakenteesta, ehkä tietokirjalle epätyypillisestä asioiden poukkoilevasta järjestyksestä, joka kuitenkin tuntui luonnolliselta ja toimivalta ihan ensimmäisistä luvuista lähtien.
Suurimman vaikutuksen teki kertojan kuvaus suhteesta ristiriitaiseen isään sekä taustojen peilaaminen lapsuuden perheen käyttäytymisnormeihin ja niiden vaikutukset kasvamisen ja aikuisuuden haasteisiin. Moneen kirjan kohtaan tekee mieli palata vielä uudestaan. Äänikirjan toteutus oli hieno, oli mukava kuulla kirjoittajan itsensä sekä Allu Tuppuraisen ääntä, niin itsenään kuin Röllinäkin.
enpäs muistanutkaan, että rölli oli itselleni näin iso hahmo! oli hauska kuulla rölli-filosofiaa näin aikuisen analysoimana, vaikka röllistähän tämä kirja ei varsinaisesti kerro. röllin tyttären kokemuksia läpikäydessä saadaan sivutuotteena allu tuppuraisen ja röllin elämänkerta, jonka uskon olevan mielenkiintoisempi ja moniäänisempi kuin perinteinen elämänkerta. suosittelen kuuntelemaan, sillä kirjailijan oma kerronta ja muutamat allun ääninäyttelemät röllikohdat toimi hyvin!
lopussa heta tuppurainen kiittää saamastaan vapaudesta kirjoitella tarinaa epäkronologisella ja tyylejä vaihtelevalla tavalla. itselleni tämä näyttäytyi välillä turhauttavana toistona ja teki kirjasta paikoitellen turhan päiväkirjamaisen. näytelmäkäskikirjoituksen tavoin kirjoitetut kohdat oli hauskoja ja oivaltavia, mutta oisin kaivannut muutakin rakennetta.
Kautta likaisten varpaitteni tää oli IHANA! Oli pakko siirtyä e-kirjasta äänikirjaan, Heta itse lukee ja Allu pääsee myös ääneen. Rölli oli kyllä kova juttu pienenä ja elää vielä tänäkin päivänä tippitappina tai muuna letkautuksena arjessa mukana. Olipas ihanan nostalgista kurkata Röllin syntyyn ja kulissien taakse. Ollaan Hetan kanssa saman ikäisiä, joten siinäkin mielessä tuntui jotenkin erityiseltä tämä kirja. Allussa näen paljon itseäni, tiettyä punk henkisyyttä ja valtavirran vastustamista.
"Se oli niinkun joku v*tun rokkikonsertti. Mä olin aivan poikki, kun piti juosta turneella. Muistan kun kahden esityksen välissä istuin jonkun kälysen koulun käytävällä ja mietin että v*ttu menen tuonne ja pyllistän perseeni niin eiköhän tämä lopu tämä homma."
"Isä on aina omalla tavallaan kannattanut vihreitä arvoja. Mutta heti kun jostain tulee hänen mittapuullaan muodikasta tai hän kokee, että sitä toitotetaan liikaa, nousevat hänen niskavillansa sojottamaan ärhäkkäästi kohti taivasta."
Jos kirjaa olisi alkanut kategorisoida lukiessa tai laittaa ahtaasti laatikkoon, kirja oli ehkä alkanut suunnattomasti ärsyttään. Enkä onko tietokirja, elämäkerta, terapiakirjoitus vai mikä on. Onneksi ei tarvitse sitä pohtia kunhan löytyy kirjastosta jostain hyllystä.
Ei aina tarvitse pohtia, miksi kirja on kirjoitettu, jos sitä on mukava lukea. Tai välillä vähän ahdistava.
Äänikirjana kuunneltu. Heta itse luki. Allun ja Röllin pätkät sopi välillä hyvin mukaan. Kirja oli hyvä löytö. Tykkäsin ”Röllin” tyttären tavasta kirjoittaa ja kertoa. Suosittelen. Kuvaus näyttelijä-isän ja hänen tyttärensä suhteesta. Ja kuvaus myös siitä miten ja miksi Röllin hahmo syntyi.
Vaikka lukuvuoteni on vasta aivan alussa, olen varma, että tämä tulee olemaan sen merkittävimpiä teoksia.
En usko, että Suomesta löytyy montaa joka ei tietäisi kuka Rölli on. Uudetkin sukupolvet todistettavasti ovat kuulleet ainakin Röllin tekemiä lauluja. Tähän väliin sivuhuomautuksena on pakko sanoa että paras progebiisi kautta aikojen on Omituisen otusten kerho.
Allu Tuppurainen taas on jäänyt henkilönä tuntemattomammaksi enkä olisi varmuudella osannut sanoa oliko hänellä lapsia vai ei. Heta Tuppurainen kirjoittaa lopussa että ei oikein tiedä miten kirjoja pitäisi kirjoittaa. Tämä ei näkynyt millään tavalla ainakaan negatiivisessa valossa. Pidin välinäytöksistä, vastaavaa en muista lukeneeni ennen. Heta oli myös pohtinut kiinnostaako ketään hänen näkemyksensä ja elämänsä. Vastaan tähän lukijana että kyllä kiinnostaa. Ei sitä ihan jokainen lapsi ole päässyt ja joutunut elämään Röllin lapsena.
Kirjan tyyli oli mielestäni erinomainen. Rehellinen ja lempeä. Sopivasti Hetan, Allun ja kaikkien muiden heidän elämässään vaikuttaneiden ihmisten ääntä.
Rölliä en tule enää samalla tavalla katsomaan tai kuuntelemaan. Nyt näen entistä enemmän syvyyttä koko hahmossa. Toivottavasti Rölli säilyttää asemansa kaikkien tietoisuudessa vielä vuosikausia.
Luin parilta istumalta ja olin vaikuttunut. Taidokkaasti ja rohkeasti kirjoitettu avoin kuvaus vaikeista asioista: perhesuhteiden monimutkaisuudesta, ylisukupolvisista traumoista, ihmisyydestä, peloista, nähdyksi tulemisen tarpeesta. Rakkaudesta. Samaistuin tähän paljon.
Isäni, Rölli on myös hieno ja mielenkiintoinen kurkistus tärkeään osaan suomalaista kulttuurihistoriaa. Pääsemme kiertämään mukana menneisyyden lavasteissa ja osaksi teatterin ja elokuvataiteen taikaa.
Kirja on samassa paketissa jonkinlainen sukuhistoriikki, elämäkertakirja ja kirjoittajan terapiasessio suhteesta isäänsä. Tämän vastaantullessa teki mieli kurkistaa miten röllin tarina näyttäytyy hieman epätavallisemmasta näkökulmasta tarkasteltuna.
Omaan makuun oli vähän liikaa terapiaa ja tunteiden projisointia puolin jos toisin mutta ne oli myös perusteltu ja selkeästi osa tämän aiheen käsittelyä.
Wau. Erinomainen ja kaikinpuolin yllättävä esimerkki siitä, kuinka lapsi voi oman vanhempansa kanssa rohkeasti käsitellä heidän välisen suhteen kivut, kiemurat ja koukerot. Rohkea ja rehellinen kertomus ylisukupolvisuudesta, traumoista ja tunteiden tukahduttamisesta. Toimi äänikirjana erityisen hyvin, koska kirjoittaja lukenut sen itse. Välillä kuulee myös Allua ja Rölliä!
Kuuntelin tän äänikirjana, ihan tosi iso suositus! Tykkäsin tosi paljon, ainut miinus siitä että mukana oli liikaa vähän kaikkea sekavaa. Tosi syvällinen kuuntelukokemus.
Pidin tästä kovasti. Tässä käsiteltiin muun muassa isä-tytär -suhdetta, perhehistoriaa, teatterielämää ja tietysti Rölliä. Jos aihe kiinnostaa, veikkaan että pidät tästä.