Taltuta klassikko! Olipa kerran lasten- ja nuortenkirjallisuus

by Maria Laakso

Kaikkien aikojen hauskimmat klassikontaltuttajat jälleen vauhdissa. Nyt pannaan ruotuun lasten- ja nuortenkirjallisuus!

Taltuta klassikko -sarjan kolmas osa jatkaa edellisten osien railakkaan humoristisella otteella paneutuen tällä kertaa lasten ja nuorten klassikoihin Pikku naisista Tiitiäiseen ja Peter Panista muumeihin.

Teos vastaa moniin tärkeisiin kysymyksiin. Miten Freud tulkitsisi Punahilkkaa? Miten viisikko ehtii sekä seikkailla että syödä kaksikymmentä ateriaa päivässä? Onko Peppi Pitkätossu kaikkien aikojen feministi-ikoni ja bosslady vai karmiva kolonialisti? Miksi Lewis Carroll valokuvasi puolialastomia pikkutyttöjä? Inspiroituiko John Lennonin murhaaja Siepparista ruispellossa? Miten vakuuttaa äikänope siitä, että esitelmän voi hyvin tehdä Kalevalan sijaan teoksesta Missä Puppe piileksii?

Olipa kerran lasten- ja nuortenkirjallisuus jatkaa maailmanhistorian hauskinta tietokirjasarjaa, jonka avausosa, Taltuta klassikko, ruoti suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia niin vakuuttavasti, että päätyi lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaaksi 2019. Toinen osa, Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus, haukkasi kansainvälisemmän kakkupalan ja taklasi pääpiirteissään koko länsimaisen kirjallisuuskaanonin Aristoteleesta aina 1900-luvulle. Sarja tarjoilee tarkasti valikoituja klassikoita ja esittelee ne railakkaan humoristisesti - houkutellen samalla niin nuoria kuin vanhempiakin kirjanystäviä lukemaan ja tulkitsemaan. Tervetuloa kyytiin!

Maria Laakso (s. 1982) on tamperelainen kirjallisuudentutkija, kirjoittaja ja kirja-alan jokapaikanhöylä, mutta ennen kaikkea hervoton humoristi ja lajin asiantuntija. Laakson mielestä hauska tyyli ja tiukka sisältö eivät sulje toisiaan pois. Vakiintunutta klassikkokuvastoa uudelleen versioi teräväkynäinen sarjakuvataiteilija Johanna ”Roju” Rojola.

Genres: Audiobook, Nonfiction

Audiobook

Published August 15, 2024

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Tulihan tykiteltyä koko Taltuta klassikko! -trilogia alle viikossa! Oli hauskaa ja suosittelen muillekin. Toistaiseksi viimeinen osa käsitteli kiinnostavaan tyyliin lanua, ja paljasti kaikkea outoa kirjojen taustoista. Esim. Enid Blytonin kirjoitustahti teki vaikutuksn, ei mitään turhaa jumittelua 😃

[Inna · Rating 4 out of 5]

Lanukirjastolaisena oli pakko tarttua tähän teokseen ja kylläpä palkitsi! En ole sarjan aiempia osia lukenut tosin nyt kyllä aion, sillä olihan tää ihan hervottoman hauska mutta myös erittäin informatiivinen teos. Voi kun olisi enemmän tietokirjoja kirjoitettuna tällaisella tyylillä, erityisesti niistä vähän tylsemmistä aiheista joista periaatteessa haluaisin tietää enemmän mutta en vaan jaksa niin perehtyä kuten vaikkapa historia ja politiikka. En ole opiskellut kirjallisuutta kovinkaan syvällisesti, ja vaikka kaikki tässä kirjassa käsitellyt klassikot olivat nimitasolla tuttuja, en ollut lukenut niistä kuin Peppiä, Muumeja, Hassut hurjat hirviöt ja Pottereita joten tää tarjosi paljon myös yleissivistävää tietoa sekä lanukirjallisuuden merkkiteoksista että lasten- ja nuortenkulttuurin historiasta. Toivottavasti tähän tarttuisi myös se ihan oikea kohderyhmä eli ne yläkoulu- ja lukiokäiset nuoret, eivätkä pelästyisi kirjan suurta sivumäärää. Mutta eivätköhän nerokkaat äikänopet keksi siihenkin keinot.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Luin Laakson uutta Taltuta klassikko -sarjan nuortenkirjaversiota hyvillä mielin varsin pitkälle, kunnes luin kirjasta nuoren (tai ainakin minua nuoremman) lukijan arvion Kiiltomato-verkkolehdestä. Tämä oli sen verran kitkerä avautuminen Laakson nuoria loukkaavasta ja vastenmielisen kaksimielisestä huumorintajusta, että aloin epäillä omaa viihtymistäni kirjan parissa. Huumori tosiaan on ajoittain varsin rasvaista, ja voin ymmärtää, ettei nuorta lukijaa ilahduta kaikki heihin osuva kuittailu. Osa anglismeista ei toiminut, kuten Kiiltomadon arviokin mainitsi, mutta muuten Laakson läppä-sanasto oli minulle 90-luvun nuorelle tuttua. Tyyli oli kokonaisuutena kevyt ja juttu rullasi niin vauhdilla, etten ehtinyt vaivautua huonommistakaan vitseistä. Olin vain iloinen, kun opin uutta niin monesta klassikosta ja kirjailijasta, joista tiesin entuudestaan varsin vähän, jos mitään. Sen sijaan paremmin tuntemieni klassikoiden esittelyt, kuten Jansson ja Rowling, eivät tarjonneet juurikaan uutta.

Ihan hyvä pikakelaus nuorten- ja lastenkirjallisuuteen tämä mielestäni oli. Kovin paljon kuivempaa tekstiä en olisi tällä tavoin huvikseni lukenut.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Hassua, että Taltuta klassikko -sarjasta luen innokkaimmin juuri tämän, jossa aiheena lanu. Sillä kirjallisuusopiskelun vajeen taltuttamiseksi olisi ehkä hyödyllisempää tutustua juuri niihin aikuisten klassikoihin.

Mainio teos ja erittäin käypä myös tällaiselle lanuihmiselle, jonka kuvitellaan tietävän kaikesta kaiken. Ainakin lanusta.

[Eeva · Rating 3 out of 5]

Tosi kiinnostava lukea kirjallisuustieteellistä analyysia lanu-klassikoista, mutta kirjan hassunhauska kirjoitustyyli ei kyllä oikein uponnut.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Maria Laakson oivallisen Taltuta klassikko! -sarjan kolmannessa osassa otetaan haltuun lasten- ja nuortenkirjallisuus. Nämä ovat verrattain nuoria genrejä kirjallisuudessa. Vanhin tässä käsiteltävä klassikko on Grimmin sadut vuodelta 1812 ja varsinainen nuortenkirjallisuus alkaa tässä Salingerin Siepparista ruispellossa vuodelta 1951.

Kuudentoista lasten- ja nuortenkirjan valikoima sisältää monia tuttuja klassikoita. Mukaan on mahtunut pari vähän yllättävää valintaa, mutta kokonaisuus on hyvä. Joukossa on romaanien lisäksi kuvakirja, runoja ja puhtaasti kasvatuksellista kirjallisuuttakin Maamme kirjan verran. Kirjakattauksesta ei siis ole valittamista.

Totuttuun tapaan juonitiivistelmien ohessa Laakso kertaa kirjallisuuden historiaa ja kirjallisuustiedettä: suomentamista, bisnestä, psykologiaa, rasismia, kolonialismia, sukupuolikäsityksiä, vanhojen lastenkirjojen sovittamista nykylukijoille, monomyyttiä ja niin edelleen – Laakso ei aliarvioi nuorten lukijoiden kykyä ottaa vastaan kontekstointia ja monimutkaisiakin asioita.

Jälleen kerran mukana on Johanna Rojolan kuvitus tuomassa väriä teokselle. Sinänsä teksti on – jälleen kerran – säädyttömän hauskaa, eikä välttämättä tarvitsisi kuvitukselta vetoapua, mutta mukava lisähän nämä piirrokset ovat. Opettavaista on myös sekin, miksei kirjassa ole lainkaan Rojolan tulkintaa mistään muumihahmosta.

Toivottavasti sarja saisi vielä jatkoa, koska näitä on ollut kovin hauska lukea. Laakso saisi ottaa taltuttaakseen genrekirjallisuuden: dekkarien, scifin, fantasian ja kauhun klassikoissa riittäisi varmasti kirjan verran käsiteltävää.

[Noora Rantanen · Rating 4 out of 5]

Taattua laatua! Rakastan Maria Laakson tapaa yhdistää tiukkaa kirjallisuustieteen asiantuntemusta humoristiseen tyyliin ja nuorten lukijoiden huijaamiseen lukemisen - tai äidinkielen opettajiensa huijaamisen - äärelle. Oli kohteena olevia kirjoja lukenut tai ei, teksti toimii.

[Jenna Kallio · Rating 5 out of 5]

Tän lukeminen on kuin täydellisten irtokarkkien syömistä! Erittäin hyvä teosvalikoima, kaikki kiinnosti.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

4½⭐

[Lyydia · Rating 3 out of 5]

Kirjan ”huumori” on väkinäistä ja vaivaannuttavaa, eikä vitsejä osata lopettaa ajoissa. Kiiltomadossa oli hyvä nuoren kirjoittama arvio kirjasta. https://kiiltomato.net/critic/maria-l...