Kevyt lukea, helppo samaistua. Säeromaanin muotoon puettu teos Joosen elämästä – esiintyminen koulussa vielä menettelee, mutta pitäisikö seurustelusuhteessakin jo esiintyä, alasti nimittäin?
Joose on jäänyt Vaalaan isän jatkettua matkaansa töiden perässä. Joose on jo tottunut asustelemaan itsekseen, eikä arki tunnu yksinäiseltä, kun seurana on oma kaveriporukka. Etenkin kun naapurista saa vielä tasaisin väliajoin lainaan maailman parhaan koiran.
Lukion toinen vuosi pitää sisällään muutakin kuin helposti ymmärrettäviä matemaattisia kaavoja ja ilmaista kouluruokaa. Äidinkielessä opettaja haluaa opiskelijat luokan eteen pitämään puheita, ja valinnaisena opintojaksona olisi tarjolla myös vanhojen tanssit. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle ei ole helppo mennä edes kavereiden tukemana, mutta ryhmäpaine saattaa silti auttaa.
Eniten aivosoluja kuitenkin liikuttaa tyttöystävä. Joose ei ole ennen seurustellut, joten tilanteessa kaikki on uutta. Mitä yhdessä pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään? Mikä seurustelemisessa on normaalia? Pitäisikö jo harrastaa seksiä vai riittääkö yhdessä oloksi pizzan tekeminen?
Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on aiemmin kirjoittanut koulumaailmaan sijoittuvan romaanisarjan. Hän debytoi nuortenkirjailijana keväällä 2024 Luk(i)ossa -teoksellaan. Tällä kertaa Joosen fiktiiviseen tarinaan on yhdistetty lukiolaisnuorten kirjoittamia kuvauksia ihastumisesta, rakastumisesta ja seksistä.
Minusta tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Rakkauskuviot oli luontevia ja isän ja Joosen hankala suhde toi syvempää teemaa. Lukio-opintojen pähkäily poikien jodelissa ja teamsissa toivat mukaan tärkeitä kipuiluja rennolla toteutuksella.
Tämänkaltaisia nuoruuden epävarmuuksista ja rakkauksista kertovia kirjoja olisin ehdottomasti kaivannut enemmän itse yläasteella tai lukiossa. Yhtä hyvää laatua kuin ensimmäinen osa, mutta tässä tuli vielä jotenkin erityisen hienosti esille hahmojen kasvu ja kehitys nuorista hiljalleen nuoriksi aikuisiksi. Mukavan helppo ja nopea, mutta kuitenkin paljon sisältöä ja ihan sai uppoutua kuin perinteiseen romaaniin. Toivottavasti tulee vielä kolmas osa!
Luontevampi kuin ensimmäinen Luk(i)ossa (okei, inhoan nimen kirjoitusasua). Pääsi jo syvemmälle. Tekstiin sisällytetyt nuorten ihmissuhdepohdinnat ihanan moninaisia. En pidä tätäkään kovin laadukkaana säeromaanina, mutta helppolukuisena voisin suositella nuorelle, jonka on vaikea tarttua ja keskittyä kirjaan.