Valvoja

by Maisku Myllymäki

Intensiivinen yhdenpäivänromaani eräästä taidemuseosta – ja valvomisesta

Taidemuseossa avataan veistosnäyttely, jonka jokainen teos kuvaa ihmistä. Samaan aikaan museovalvoja istuu penkillään ja tarkkailee kävijöitä.

Näyttely on esillä kahdeksan kuukauden ajan. Samanpituinen on ihmissuhde, jota museovalvoja käy nyt mielessään läpi. Toisen ihmisen läheisyys voi olla erinomainen lääke unettomuuteen, mutta voiko ihmissuhteen muovailla itselleen mieluisaksi samalla tavalla kuin pronssi- tai graniittiveistoksen? Voiko ihmistä – itseä ja toista – valvoa samalla tavalla kuin taideteosta?

Holly-romaanillaan vakuuttaneen Maisku Myllymäen toinen kaunokirjallinen taidonnäyte, Valvoja, törmäyttää toisiinsa taiteen ja sosiaalisen median kuvien katsomisen. Miksi oikein tavoittelemme niitä asioita, joita tavoittelemme?

Genres: Fiction, Finnish Literature, Contemporary, Audiobook

302 pages, Hardcover

First published August 13, 2024

Reviews

[Susa · Rating 5 out of 5]

Näin herkullista kirjallisuutta tulee harvoin vastaan. Maisku Myllymäki on aivan käsittämättömän taitava näkemään syitä ja seurauksia ja yhdistelemään isoja kokonaisuuksia oivaltavalla tavalla, joka saa huudahtamaan ääneen että just noin!. Tarkkanäköisten havaintojen rinnalla kulkee samanaikaisesti viihdyttävä mutta ei kuitenkaan ollenkaan turhan kevyesti kirjoitettu juoni, josta lukija joutuu lopulta kysymään, että johdettiinko minua harhaan. Katsoinko kunnolla vai oletinko vain näkeväni.

Ai että! Ihastuttava, kipristävä lukukokemus, vau.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Ihanaa Maisku Myllymäki; aivan nappiosuma, loppukesän kirjatarjonnan ehdoton helmi.

Yhdenpäivän romaanissa Maia, nuorta aikuisuuttaan elävä museon opas, yrittää sinnitellä työpaikkansa näyttelyn viimeisen aukiolopäivän hereillä ja skarppina. Maia ei ole nukkunut päiväkausiin; opimme, että häntä vaivaa yksinnukkuvan unettomuus. Päivän mittaan Maia kertaa ihmissuhdetta, joka on kestänyt yhtä kauan kuin tämä näyttely, 8 kuukautta. Lukijalle tulee nopeasti selväksi, että suhdetta olisi kannattanut vältellä alusta saakka, mutta asetelmaa kiepsautellaan ympäri nätisti kuin veistosta, jotka näyttelyssä hiljaa seisovat.

Ihmissuhde etenee, ei kovin suoraviivaisesti. Sitä lomittaa pohdinnat nykyajasta, näkymisestä, näyttämisestä, katsomisesta, taiteen ja kulttuurin tilasta, työelämästä, läsnäolosta. Hyvin taitavasti, oivaltavasti, kauniisti. Loppu pääsi yllättämään, en odottanut "käännettä", mutta ilahduin - pohtiva romaani olisi riittänyt minulle mainiosti, mutta nyt pohdittavaksi jäi vielä ihan vanhanaikaisesti juonikin!

Odotin jo Myllymäen Hollyn jälkeen paljon, ja nyt on päivänselvää, että tässä on yksi uusista eturivin kirjailijoistamme. Bravo! (Vai kuuluuko sanoa Brava? En ole jaksanut selvittää)

[jonkurri · Rating 5 out of 5]

Ei tätä kirjaa ole turhaan kehuttu. Piti otteessaan ja kuvaili jotenkin riipaisevasti tuntemuksia, joita toisen rakastaminen teettää. Muutaman kerran piti pysähtyä ja lukea kappale uudestaan, kun riipaisi jotenkin sydänjuuria. Yllättävä loppu, joka sai miettimään koko kirjan alkuosaa uudessa valossa. Suhteellisen kevyttä lukemista kauniilla kielellä siivitettynä. Suosittelen!

[Taina · Rating 5 out of 5]

Valvoja valvoo töissä ja valvoo kotona. Ihana Peter on löytynyt poikaystäväksi, mutta jotakin epäilyttävää miehessä on. Tarkkasilmäisiä havaintoja taiteesta, taidemuseon kävijöistä, somen aikakaudesta sekä katseiden ja näkökulmien subjektiivisuudesta, pettävyydestäkin. Nautin kielestä, tarinan kuljetuksesta ja pinnan alla muhivasta jännityksestä. Suosittelen!

[Joonas Uusitalo · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen ja omalaatuinen yhdenpäivänkirja, jossa kuvaus työpäivästä museossa punotaan kesäromanssin kanssa kiehtovaksi tarinaksi äkkirakastumisesta, ihmissuhteista ja unettomuudesta.

[Emma · Rating 1 out of 5]

Tää oli niin raivostuttavalla tavalla kirjotettu et teki mieli kaivaa silmämunat irti päästä. Tekotaiteellista paskaa. Lukupiiritapaamista odotellessa

[Nelli · Rating 4 out of 5]

Minusta tuntui kuin olisin ollut hieman irti - irti lattiasta, irti kaikesta. Tunsin vatsassani ihanaa pistelyä, olin yhtäkkiä hirveän onnellinen. Onni ei ole pysyvä tila, vaan juuri tuollaisissa pienissä hetkissä tapahtuva välähdys, jolloin elämä tuntuu ihmeelliseltä, mahdotonkin mahdolliselta.

—

Peter otti minua kädestä kiinni, aloimme juosta, ja kun yhteisestä sanattomasta sopimuksesta me juoksimme samaan suuntaan, ja vaikka minun täytyi olla se, joka johdatti meitä, sillä päädyimme minun luokseni, minusta tuntui kuin olisin vain seurannut jotain korkeampaa voimaa.

—

Makasin sängylläni ja katselin, miten seinälle lankeavat varjot venyivät, kutistuivat, venyivät taas. Jokainen ajatus tuntui suurelta ja painavalta. Ehkä taidettakin pitäisi mennä katsomaan juuri öisin, unettomana. Miten paljon valtavana se silloin olisi; sydän luisuisi pois paikaltaan.

Pidin tästä kovasti, vielä enemmän kuin Hollysta. Ihana kieli, ja välillä piti lukea jokin erityisen ihana kohta moneen kertaan, koska suomen kieli on parhaimmillaan niin hienoa. Arvailin koko ajan miten tämä loppuu ja kuitenkin hämmästyin. Tällaista lisää!

[Anna · Rating 4 out of 5]

Sosiaalisesta mediasta, veistoksista ja valvomisesta. ✨

Maia on valvoja monella tasolla. Hän valvoo unettomuuttaan öisin ja päivisin toimii taidemuseossa veistosnäyttelyn valvojana. Maia tapaa somen kautta Peterin ja rakastuu, vaikka mies vaikuttaa lukijan silmissä olevan varsinainen kävelevä red flag. Sitten on Laura, häikäisevä nainen, joka putkahtelee esiin Peterin seurassa milloin missäkin, ja tämän suhde Peteriin herättää vähintäänkin epäilyksiä. Lukijan iloksi kaikki ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä näyttää, ja asetelmaa käännellään uusiin kulmiin kuin pronssiveistosta.

Lukeminen etenee kevyesti ja mukaan mahtuu niin taidepohdintaa kuin havaintoja sosiaalisesta mediasta. Avoin loppu jättää pohtimaan, mikä on totta ja mihin uskoa, kun näemme vain yhden tarkoin rajatun näkökulman. Mitä jäi rajauksen ulkopuolelle?

Itse jäin miettimään mahtoiko koko Peteriä ja Lauraa olla olemassakaan vai oliko kyse Maian pään sisällä luomasta ideaalista.

[Readerwhy]

Aloitan Monsieur Uotisen tunnetuksi tekemällä, samalla kirjaimella alkavalla adjektiivien kimaralla:
täyteläinen, tasapainoinen ja tunnelmallisesti tiheä - sitä Maisky Myllymäen uutuusromaani Valvoja on.



Valvoja on Maia, joka toimii valvojana museossa. Lisäksi hän kärsii unettomuudesta ja valvoo öisin. Maian valvonnassa on myös hänen miesystävänsä Peter.

Valvojassa kuvataan Maian työtä museovalvojana. Ammatti, joka omalla listallani on epämieluisimpien ammattien kärkipäässä. Istua ja tarkkailla, olla tekemättä mitään. Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.

On näyttelyn viimeinen päivä. Kiemurtelevien jonojen ja tungoksen päivä, sillä viimeisenä päivänä on ihan pakko päästä katsomaan näyttelyä, johon tutustuminen on ollut mahdollista jo useamman kuukauden ajan.

Teoksen kuvaus etenee tunti tunnilta ja kuuluu kerronnallisesti yhden päivän romaanien joukkoon.

Myllymäelle valvojan ammatti on keino tarkastella nykyihmisten toimintaa taidenäyttelyssä. Se on kritiikin työväline, jonka avulla osoitetaan, että taidenäyttelykävijälle itse taidetta ja sen kokemista usein tärkeämpää on oman museovierailun ikuistaminen sosiaalisen median kanaviin. Pics or didn't happen.

Museokäynnit tinderöityvät ja muuttuvat identiteetin kiillottamisen ja sosiaalisen rakentamisen näyttämöiksi.

"[k]ävijöiden ei oleteta olevan kiinnostuneita taiteesta vaan siitä, keitä he voivat museossa tavata, mitä he voivat siellä tehdä ja millaisia toimijoita ja kuluttajia heistä voi siellä tulla."

Katsokaa tällainen kulturelli ihminen minä olen. Arvostan taidetta. Se on minulle tärkeää, en jätä yhtäkään kiinnostavaa näyttelyä väliin.

Samalla näyttelyssä käyntien kuvallinen raportointi kertoo siitä, että taidetta pidetään yhtä tärkeänä, vaikka arvostus olisikin välineellistä. Taide koetaan asiaksi, josta kannattaa näyttää / näytellä olevansa kiinnostunut. Taidenäyttelyistä kertominen somessa tuo ihmiselle lisäarvoa.

Juu juu, vastaavia kuvia on omakin puhelimeni täynnä. Näyttelysaliin astuessa puhelin etsiytyy käsiin kuin jonkin oman tahtonsa pakottamana. Tarkistetaanpa oman puhelimeni kamerarulla.

Viimeisin näyttelyssä ottamani kuva on Emma Sarpaniemen valokuvanäyttelystä.




"Museossa yhdessä kulkevat ihmiset katsovat taidetta aina toistensa läpi."

Tämän tyyppiset Valvojassa esitetyt kuvaukset toimivat salakavalasti saaden lukijan miettimään omaa suhdettaan taiteeseen. Itse menen monesti näyttelyyn yksin, koska haluan kulkea ja pysähdellä omassa tahdissani.



Kai tässä on sanottava jotakin myös Peteristä, koska häneen Maia otti ja meni rakastumaan. Miksi ihmeessä? Peter on rasittava, epäluotettava ja ei ollenkaan Maian arvoinen. Kerrassaan onnistuneesti luotu henkilöhahmo, jota tekee mieli vetää päin pläsiä joka kerta, kun hän kirjan sivuille ilmestyy.

Mutta. Maian ja Peterin suhde ei ole sitä miltä se näyttää, eikä puhtaan pulmusen viitta pysy Maian harteilla. Epäilykseni Maiaa kohtaan kasvavat teoksen edetessä. Kuvainnollisia pommeja putoilee.

Ja se sininen kynsilakka! Mikä vihje se on? Eivät Maian kaltaiset ihmiset käytä sinistä kynsilakkaa viattomin mielin.





Myllymäen kerronnallinen maltti ja uskallus keskittyä pieneen muistuttavat minua Satu Taskisen teoksista. Ja niin kuin elottomasta aineksesta kuvanveistäjä taltallaan naputtaa esiin ihmisen pikkutarkkoine yksityiskohtineen louhiutuu Valvojasta esiin se ikävä totuus, että ihminen, joka sentään on materialtaan kiviainesta huomattavasti pehmeämpää laatua, ei ole toisen ihmisen muokattavissa.

Valvojasta johtaa rihmastoja niin taidefilosofiaan, nykyajan ilmiöihin kuin ihmissuhteiden kiemuroihin. Osa rihmoista päättyy seinään, joka lukijan on moukaroitava auki. Sitä kutsutaan lukijan nautinnoksi.



Jätän nyt tämän tekstin hautumaan ja lähden Ateneumin uuteen Modernin gotiikan näyttelyyn. Laitan siitä myöhemmin kuvia IG-tililleni ja kerron käynnistäni huomenna työkavereilleni.

[Anni · Rating 3 out of 5]

Kovasti kehuttu ja monesta kanavasta suositeltu kirja, ja olihan tämä viihdyttävä. Henkilögallerianjanjuoni oli kuitenkin omaan makuuni jotenkin liian ‘kuratoitu’, pilkulleen Näin kirjoitat menestysromaanin -oppaan mukaan sommiteltu. Nimet, vaatteet, kodit, ystäväpiirit, ihan kaikki oli niin laskelmoidun harkittua että alkoi jo tympiä. Sama juttu laulujen teksteihin ja televisio-ohjelmien ja elokuvien kuvastoon ja tilanteisiin liittyvien monien viittausten kanssa. Pikkuisen turhan kosiskelevaa ja siksi liian epäuskottavaa minun makuuni.

Äänikirjana kuuntelin, ja lukija oli aivan täysosuma.

[Iris · Rating 4 out of 5]

No aiva tosi nautinnollista! Kuuntelin tätä ympäri kyliä ja napsuttelin alituiseen sormia sillee JEEEPP. Tosi taiturillista pelaamista millintarkan havainnoinnin ja kokonaisuuksien hallinnan kaa - yhteyksien vetämistä ja merkityksillä pelaamista. Ja minä niin tykkään ku on kirjojen äärellä hämmennetty ja vähä kusetettu olo.

PS. Tää kääntyis tosi hyvin teatteriks ja uskon et tulee tapahtumaan!!

[jennu · Rating 3 out of 5]

3,5

[Maiju Kaisamatti · Rating 4 out of 5]

Pistävää satiiria ja täysin delulu-situationship. Auts!

[Camilla · Rating 4 out of 5]

Maisku Myllymäen Valvoja-romaanin päähenkilö Maia valvoo sekä työkseen että murheekseen. Hän on museossa eräänlainen "aulavahti", jonka valvontavuoro kestää yötkin: Maia nimittäin kärsii unettomuudesta.

Romaanin nykyhetki kestää yhden työvuoron ajan. Maia tarkkailee näyttelyvieraita ja reflektoi kahdeksan kuukauden pituista rakkaussuhdettaan, jossa tuntuu olevan enemmän synkkiä kuin lämpimiä sävyjä. Äkkiseltään voisi ajatella, että näistä lähtökohdista voi saada aikaan vain patatylsän ja junnaavan jorinan, mutta toisin kävi. Valvoja on hyvin kirjoitettu, tarkkanäköinen psykologinen romaani.

Romaanin kerronta on sävyltään ahdistava, ja rakkaussuhteen sävyt suorastaan kuristavan synkkiä. Minäkertoja Maian kumppani, Peter, vaikuttaa patologiselta valehtelijalta, joka vain leikittelee päähenkilön tunteilla. Lukijalle selviää melko nopeasti, että minäkertoja on sekä unettomuutensa että persoonallisten piirteidensä takia epäluotettava: lukija ei voi olla täysin varma siitä, mikä on totta ja mikä vain vääristyneiden mielen tulkintaa.

Erityiskiitos Myllymäelle pitää antaa siitä, millaisella tarkkuudella hänen kertojansa analysoi nykyajan somemaailmaa, jossa tärkeämpää on elämän esittäminen kuin sen varsinainen eläminen.

[Teemu · Rating 4 out of 5]

Upeita kuvauksia miltä tuntuu rakastua kesällä, mutta myös synkempiä ajatuksia, mitä kaikkea voi jättää näkemättä kun rakastuu.

"kukaan ei ole niin taitava keksimään selityksiä ja kiillottamaan tarinaa kuin umpirakastunut."

Peterin todellinen persoona jäi lukijalle hieman epäselväksi, joka kuvaili mielestäni täydellisesti etäistä kumppania. Tunteiden mixiin sekaan vielä valvoneen sekavuus ja yhtäkkiä lukija ei itsekään enään tunnista gaslightingia unettomuuden aiheuttamista harhoista.

Ainut negatiivinen puoli kirjassa (kaupungin yms. jostain syystä nimeämättömäksi jättämisen lisäksi) oli somen haitoista saarnaaminen. Ja totta kai vielä tekopyhä sellainen. Kirjojen lukijoilla on jo usein ylemmyyskompleksi ja en jaksa kuunnella, kuinka somen käyttäjät elävät elämäänsä muka väärin.

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Pidin siitä, että tässä oli ilmeisen hyvin kuvattu taidemuseota, veistoksia henkilön silmi, joka niistä ymmärtää. Miksihän tässä oli yritetty hämärtää sitä, mistä kaupungista on kyse? Minä ainakin mielsin tämän Helsingiksi.
Siitä en pitänyt, kuinka kirja kertoikin hyväksikäytöstä ja kuinka päähenkilö kärsi hyväksikäytöstä, mutta ei pystynyt tekemään sille asialle mitään. Paitsi lopussa ja aivan vääriä asioita.
Harmi, ettei missään kirja-arvosteluissa, lehtijutuissa ja radiohaastatteluissa nostettu esiin (varoitettu), että kirjan teema onkin hyväksikäyttö ja siitä johtuvassa kärsimyksessä jatkuva "rypeminen", tarinan alusta loppuun, eikä teemana mielestäni niinkään ollut em. paikoissa mainostettu "valvominen".

[Sanna-Mari · Rating 3 out of 5]

Kaksoismerkityksellisen otsikon omaava Valvoja on omasta mielestäni selkeästi parempi, kuin kirjailijan esikoinen Holly. Kertojan ääni on nyt kirkkaampi ja tehokkaampi. Vaikka yleensä en voi sietää kirjojen naishahmoja, jotka luovuttavat koko elämänsä hallinnan rakastuessaan, usein vielä kysenalaiseen mieheen. Maian toiminta ei silti ollut täysin irrationaalista. Katsojan ja katsottavana olemisesta syntyvät pohdinnat ovat mielenkiintoisia.

Kirja päätyy jotenkin liian nopeasti. Juuri kun Maian analysointi alkaa lähentyä omaa, mustasukkaista toimintaansa, Myllymäki lopettaa kirjansa. Toki lopetus on hyvä ja "älykäs" twisti hauska, mutta en voi olla ajattelematta että lopun koominen tragedia oli kovin irrallinen, tai epäonnistui sulautumaan kirjan kerrontaan.

[Mervi Murtonen · Rating 3 out of 5]

En ymmärrä, miksi kirjaa, joka kattaa 8 kuukauden ajanjakson, kutsutaan yhden päivän romaaniksi, koska sen yksi juonilinja kestää 8 tuntia. Valvojan asetelma on silti hyvä. Museovalvojan näkökulma ihmisiin sekä elävinä katsojina että katsonnan kohteina olevina patsaina on mielenkiintoinen. Kerronta on sujuvaa ja jännite kasvaa lähes koko ajan hyvin. Henkilöt ovat tosin liian yksiulotteisia, että heistä alkaisi oikeasti välittää. Ja tässäkin on ärsyttäviä taidehistorian luentopätkiä, jossa kirjailija opettaa lukijaa ilman että kuvaus vie juonta eteenpäin. Alan olla moiselle jo kovin allerginen. Ja loppu? Pieni lätsähdys.

[SallaMi · Rating 3 out of 5]

Pidin kovasti tästä oivaltavasta yhdenpäivänromaanista. Kuvaus taidemuseon valvojan työstä oli tehty erityisen hyvin - en ollut koskaan ajatellut koko ammattikuntaa syvemmin (vaikka käyn usein museoissa) joten tämä näkökulma ilahdutti. Romaani toimisi mainiosti myös somekriittisenä puheenvuorona, vaikkei sitä sellaiseksi varmasti ole tarkoitettu. Viihdyttävä ja fiksu kirja, joka koukuttaa ja yllättää.

[Emma · Rating 5 out of 5]

Humahdin kirjan maailmaan ja luin sen yhdessä illassa. Monta kappaletta, jota lukiessa olisin tehnyt alleviivauksia jos kyseessä ei olisi ollut kirjaston kirja, niin osuvia ne olivat. Mielenkiintoisinta pohdinta taiteen ja näyttelyvierailijan suhteesta. Museokäynti on kuin performanssi - kaikki pelkäävät että reagoivat teoksiin väärin, eivät tajua niitä, tai muuten vaan käyttäytyvät museossa käymisen kirjoittamattomien sääntöjen vastaisesti.

[Sohvi · Rating 5 out of 5]

tää kirja on USKOMATON!

todella intensiivinen ja vaikeasta pois laskettava… kielellisesti & kerronnallisesti mielettömän kaunis…
sisällöllisesti selkeän monipuolinen;
juoni etenee, elää ja rikastuttaa itse itseään…
tässä tulee myös lukijana jotenkin valvotuksi, alkaa kyseenalaistaa mihin voi enää uskoa…
ja yllättävällä tavalla tää on myös psykologisesti tosi taitavasti rakennettu!

ehdottomasti yks suomalaisista lemppareista!

[Saima || ripaustaikaa · Rating 4 out of 5]

Valvominen on mitä kiehtovin aihe tarkastella, ja Maisku Myllymäki vangitsee sen monet muodot romaanin sivuille loistavasti. Sosiaalista mediaa koskeva pohdinta tuntui välillä hieman kuluneelta, mutta muuten museovalvojan havainnointi puhutteli (ja toisaalta sai myös tuntemaan syyllisyyttä siitä, millainen museokävijä olen...)

[Elina Suikanen · Rating 4 out of 5]

Lukunautintoa meinasi verottaa päähenkilön kynnysmattomainen asenne omaa elämäänsä kohtaan sekä siitä huolimatta jatkuva muiden pinnallinen arvostelu. Henkilökaarti oli kyllä kaikessa harmittavuudessaan hyvin rakennettu. Loppukin yllätti iloisesti.

[Anna Saarela · Rating 4 out of 5]

Tunnistettavaa kivaa luettavaa! Viihdyin tämän teoksen imussa hyvin. Olen itsekin tainnut tapailla Peteriä…😁 Päähenkilön totaalinen itsekunnioituksen puute sai raivon partaalle, mutta samaan aikaan ehkä juuri se tekee teoksesta niin herkullisen.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Maia valvoo öisin kotona ja työkseen päivisin taidemuseossa. Hän valvoo myös rakastamansa miehen liikkeitä, ja vaikka tiedostaa valheen, ei suostu myöntämään sitä. Taitavasti rakennettu tarina, jonka loppu yllättää. Äänikirjan lukee koukuttavasti Anniina Piiparinen.

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Rakkaus ja kiintymys voivat olla sairaalloisia, kertooo Maisku Myllymäen kirja Valvoja, joka on hänen toinen teoksensa. Kirja muuttuu edetessään sopivan ahdistavaksi ja tarjoaa lukijalle turvallisen elämyksen, ehkä tutkimusmatkan omiin kiellettyihin tuntemuksiin.

[Päivi Hannele · Rating 4 out of 5]

Jännitystä riitti loppuun saakka.

[Leena-Maaretta Dixon]

I listened this on audio and my mother said it's a better experience as physically read, so I'll do that and then give a rating.

[Anne Dahl · Rating 3 out of 5]

3,5
Pidin tästä.
Monitasoinen valvonta ja kiva rakenteeltaan. Tykkäsin epäluotettavasta kertojasta ja dekkarimaisesta juonen eteenpäin viennistä.

[Anna Koivisto · Rating 4 out of 5]

Ah, tykkäsin! Olin kaivannut jo tovin hyvää ja koukuttavaa juonta!