Häätanhu

by Eeva Kilpi

Eeva Kilpi on kirjoittanut tunteellisen romaanin. Häätanhun päähenkilönä on oikeastaan kesäinen luonto, jonka Anna Maria kokee erityisen herkistyneesti, sillä kesä on hänen viimeisensä tutussa metsämökissä. Syksyllä hän jättää tämän idyllin lopullisesti ja siirtyy ulkomaille. Yksinäisten vuosien jälkeen Anna Maria on näet päätynyt valitsemaan läheisen suhteen yhteen ihmiseen, mieheen, jonka rinnalla häntä odottaa uusi elämä uudessa ympäristössä. Eräänlainen ylimääräinen elämä, melkein seikkailu.

Tämä kesä on viimeinen myös vanhalle uskolliselle koiralle, Anna Marian vakituiselle seuralaiselle. Kesänaapurit ja aikuistuneet lapset ilmaantuvat kuvaan vain tullakseen ja häipyäkseen, tai he ovat läsnä Anna Marian mielessä, kuten rakastettu jonka luokse hän aikoo lähteä. Romaani kuohuu maiseman värejä ja vivahteita, elämyksiä, tunnetta, sisäistä tapahtumista. Ihminen ja luonto ovat yhtä.

Genres: Finnish Literature, Fiction

263 pages

First published January 1, 1973

About the author

Eeva Karin Kilpi (née Salo; 1928–2026) was a Finnish writer and feminist. Better known abroad than in Finland, her poetry, characterized as feminist humor, was discovered in the 1980s in Europe.

She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.

Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.

With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.

Additions by the editorial team 2011:

The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.

Reviews

[Pekka]

Mikä ylistyslaulu kesäiselle suomalaiselle luonnolle!

(Tämä on yksi vaimoni suosikkikirjoista. Onnistuin hankkimaan siihen omistuskirjoituksen syksyllä 2016, kun minulla oli kunnia esiintyä Helsingissä runotilaisuudessa, jota Kilpi oli seuraamassa.)

[Anne Dahl]

Jotain valtavan viisasta naivia kaunista hupsua herkkää ja samaan aikaan voimakasta tässä teoskaksikossa Häätanhu (1973) ja Unta vain (2007).
Eeva Kilpi kirjoittaa suomalaisen naisen sydämestä, sydämen.
Luontokuvauksista tulee Kilpeä lukiessa pitää ja minä pidän. Samoin ikääntyvä ja mielenkiintoisesti ja satiirisestikin omaa menneisyyttään - ja tulevaakin- reflektoiva aikuinen nainen (äiti, tytär, puoliso, rakastettu, aviovaimo, salarakas, ystävä, isoäiti) on itselle mielekäs ja niin Häätanhussa kuin Unta vain- teoksessa todellakin voi kuulla itsekseen puhuvan naisen, seksuaalisen voimakkaan herkän viisaan naisen sanat.
Ja nämä voi lukea monta kertaa, hurmaantua monta kertaa.

[Veera]

"Tämä tie on minulle täynnä muistoja vaikka minä olen täällä vain käypäläinen, hän mietti, tunkeutuja joka on ottanut oikeudekseen rakastaa näitä seutuja, omistaa ne silmillään ja sydämellään, jokatalvisella kesänodotuksellaan; sillä voimattomuudella ja väsymyksellä jonka vallassa ihminen hakeutuu tänne kesäisin, sillä riippuvuudella joka syntyy kun maisema ottaakin vastaan, ei sylkäise ulos niin kuin vierasta esinettä vaan sulkee syliinsä, istuttaa rinnoilleen, tekee tilaa minullekin."

Jäin miettimään, miksei Häätanhu ole saanut yhtä laajaa lukijakuntaa kuin Tove Janssonin Kesäkirja. Tove Janssonin laaja kansainvälinen lukijakunta, Kesäkirjan käännökset ja siitä saatu uusi näkyvyys ovat varmasti vaikuttaneet asiaan. Silti tuntuu, että myös Häätanhu ansaitsisi paljon enemmän huomiota.

Kun Kilven tuotanto on viime vuosina saanut uutta näkyvyyttä ja useista hänen teoksistaan on julkaistu uusia painoksia, jäin ihmettelemään, miksei myös Häätanhu ole noussut uudelleen esiin. Juuri nyt olisi mielestäni täydellinen aika nostaa tämä suomalaisen kirjallisuuden helmi uusien lukijoiden löydettäväksi.

Jos ja kun lähdin näitä kahta nyt vertailemaan keskenään niin nämä teokset ovat hyvin erilaisia, niissä ei juuri ole mitään yhteistä juonen, henkilöiden tai tunnelman tasolla mutta molemmat tarjoavat kuitenkin ihanan mahdollisuuden pysähtyä luonnon ja kesän äärelle.

Häätanhu on aivan ihana, leppoisa kesäkirja, jossa ihminen, koira ja kesäpaikka riittävät kantamaan koko tarinan.

"Hän seisoi portailla ja kulki talon päätyyn perhosten tuprutessa ympärillä vain aavistuksen verran usvaa aineellisempina; ne tuntuivat jo tautologialta maisemassa, toistolta johon suviyö oli ihastunut, häätanhun ikuiselta kertosäkeeltä elämän ja kuoleman praasniekoissa."

[Iza]

Hon älskar skogen och sin hund, teman som var mycket trevliga i diktsamlingen ”animalia”. I formen av 260 sidor beskrivning av blommor, träd och skogsskövling blev det dock ganska tradigt.

[Elli]

Vuoden top 3 kirjoissa takuulla. Ehkä jopa ykkönen

Paras surumielinen kesäkirja, ihanin Eeva Kilpi. Tää osui tosi syvälle.

Ankin Sateen jälkeen on tälle sopiva viini.

[Jaana]

*3.5