What do you think?
Rate this book
Häätanhu
Eeva Kilpi on kirjoittanut tunteellisen romaanin. Häätanhun päähenkilönä on oikeastaan kesäinen luonto, jonka Anna Maria kokee erityisen herkistyneesti, sillä kesä on hänen viimeisensä tutussa metsämökissä. Syksyllä hän jättää tämän idyllin lopullisesti ja siirtyy ulkomaille. Yksinäisten vuosien jälkeen Anna Maria on näet päätynyt valitsemaan läheisen suhteen yhteen ihmiseen, mieheen, jonka rinnalla häntä odottaa uusi elämä uudessa ympäristössä. Eräänlainen ylimääräinen elämä, melkein seikkailu.
Tämä kesä on viimeinen myös vanhalle uskolliselle koiralle, Anna Marian vakituiselle seuralaiselle. Kesänaapurit ja aikuistuneet lapset ilmaantuvat kuvaan vain tullakseen ja häipyäkseen, tai he ovat läsnä Anna Marian mielessä, kuten rakastettu jonka luokse hän aikoo lähteä. Romaani kuohuu maiseman värejä ja vivahteita, elämyksiä, tunnetta, sisäistä tapahtumista. Ihminen ja luonto ovat yhtä.
Tämä kesä on viimeinen myös vanhalle uskolliselle koiralle, Anna Marian vakituiselle seuralaiselle. Kesänaapurit ja aikuistuneet lapset ilmaantuvat kuvaan vain tullakseen ja häipyäkseen, tai he ovat läsnä Anna Marian mielessä, kuten rakastettu jonka luokse hän aikoo lähteä. Romaani kuohuu maiseman värejä ja vivahteita, elämyksiä, tunnetta, sisäistä tapahtumista. Ihminen ja luonto ovat yhtä.
- GenresFinnish Literature
263 pages
First published January 1, 1973
About the author
Eeva Kilpi
50 books64 followersEeva Karin Kilpi (née Salo; 1928–2026) was a Finnish writer and feminist. Better known abroad than in Finland, her poetry, characterized as feminist humor, was discovered in the 1980s in Europe.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
May 21, 2018
Mikä ylistyslaulu kesäiselle suomalaiselle luonnolle!
(Tämä on yksi vaimoni suosikkikirjoista. Onnistuin hankkimaan siihen omistuskirjoituksen syksyllä 2016, kun minulla oli kunnia esiintyä Helsingissä runotilaisuudessa, jota Kilpi oli seuraamassa.)
(Tämä on yksi vaimoni suosikkikirjoista. Onnistuin hankkimaan siihen omistuskirjoituksen syksyllä 2016, kun minulla oli kunnia esiintyä Helsingissä runotilaisuudessa, jota Kilpi oli seuraamassa.)
May 7, 2026
Jotain valtavan viisasta naivia kaunista hupsua herkkää ja samaan aikaan voimakasta tässä teoskaksikossa Häätanhu (1973) ja Unta vain (2007).
Eeva Kilpi kirjoittaa suomalaisen naisen sydämestä, sydämen.
Luontokuvauksista tulee Kilpeä lukiessa pitää ja minä pidän. Samoin ikääntyvä ja mielenkiintoisesti ja satiirisestikin omaa menneisyyttään - ja tulevaakin- reflektoiva aikuinen nainen (äiti, tytär, puoliso, rakastettu, aviovaimo, salarakas, ystävä, isoäiti) on itselle mielekäs ja niin Häätanhussa kuin Unta vain- teoksessa todellakin voi kuulla itsekseen puhuvan naisen, seksuaalisen voimakkaan herkän viisaan naisen sanat.
Ja nämä voi lukea monta kertaa, hurmaantua monta kertaa.
Eeva Kilpi kirjoittaa suomalaisen naisen sydämestä, sydämen.
Luontokuvauksista tulee Kilpeä lukiessa pitää ja minä pidän. Samoin ikääntyvä ja mielenkiintoisesti ja satiirisestikin omaa menneisyyttään - ja tulevaakin- reflektoiva aikuinen nainen (äiti, tytär, puoliso, rakastettu, aviovaimo, salarakas, ystävä, isoäiti) on itselle mielekäs ja niin Häätanhussa kuin Unta vain- teoksessa todellakin voi kuulla itsekseen puhuvan naisen, seksuaalisen voimakkaan herkän viisaan naisen sanat.
Ja nämä voi lukea monta kertaa, hurmaantua monta kertaa.
June 9, 2021
Hon älskar skogen och sin hund, teman som var mycket trevliga i diktsamlingen ”animalia”. I formen av 260 sidor beskrivning av blommor, träd och skogsskövling blev det dock ganska tradigt.
January 1, 2026
Vuoden top 3 kirjoissa takuulla. Ehkä jopa ykkönen
Paras surumielinen kesäkirja, ihanin Eeva Kilpi. Tää osui tosi syvälle.
Ankin Sateen jälkeen on tälle sopiva viini.
Paras surumielinen kesäkirja, ihanin Eeva Kilpi. Tää osui tosi syvälle.
Ankin Sateen jälkeen on tälle sopiva viini.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews