Ikuisen elämän lyhyt historia — Kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan

by Tiina Raevaara

Pitkän iän salaisuus - miksi haluamme löytää sen? Palkitun tieteenpopularisoijan tarinallinen tietokirja hyvinvoinnin trendiaiheesta.

Tiede kehittyy nopeaa tahtia, ja ihmiset elävät yhä pidempään. Millaisin keinoin ihmiskunta on ajan saatossa taistellut vanhenemista ja kuolemaa vastaan ja mitä keinoja käytössämme on tulevaisuudessa?

Teos kutoo yhteen niin tieteenhistorian ensiaskeleet ja vampyyritarinat kuin kantasoluhoidot ja geenieditoinnin. Se sukeltaa kryotankkiin ja kysyy, onko unelma pitkästä iästä sittenkään tavoittelemisen arvoinen. Jos ihminen hyväksyisi olevansa osa kaikkea elollista - elävää ja kuolevaa - pääsisikö hän eroon uupumuksesta, ahdistuksesta ja kiireen tunnusta?

Genres: Nonfiction, Audiobook, History

318 pages, Hardcover

First published August 9, 2024

About the author

ENG: Tiina Raevaara is a geneticist and a doctor of philosophy, and the most important things to her are the nature and life in all its shapes. Her interests can be seen as precise portrayals/descriptions in her writings.

The author characterizes her style as surrealistic and symbolic, and she has told being fascinated by the fine line between reality and unreality, and that she couldn't even think about writing fiction which lacked the feel of magic - strangeness, miracle, abnormality. Raevaara has, also, stated that she opposes dividing literature into narrow genre-thinking, that each text is to be treated as the individual they are. She describes her writings to be projections of different things that have been recorded and combined in the subconscious.


FI: Tiina Raevaara (s. 1979) on koulutukseltaan geneetikko ja filosofian tohtori.

Raevaara voitti novellikokoelmallaan En tunne sinua vierelläni vuoden 2011 Runeberg-palkinnon. Hänen novellejaan on julkaistu ja palkittu monissa eri yhteyksissä. Tärkeintä hänelle on luonto ja elämä kaikissa muodoissaan.

Raevaara voisi luonnehtia tyyliään surrealismiksi tai symbolismiksi. ”Toden ja epätoden rajapinta kiehtoo minua, enkä voisi kuvitella kirjoittavani fiktiota, josta puuttuu kokonaan taian – outouden, ihmeen, luonnottomuuden – tuntu. En silti osaa kirjoittaa tavoitteellisesti nimenomaan spekulatiivistakaan fiktiota – sen ainekset tulevat kirjoituksiini usein itsellenikin yllätyksenä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka kavahtavat kirjallisuuden jakoa ahtaisiin lajityyppeihin: jokainen teksti on yksilö ja tulkoon kohdelluksi sellaisena!”, Raevaara kertoo Usva-lehdessä.

Raevaaran kiinnostus luontoa ja eläimiä kohtaan näkyy hänen kertomuksissaan tarkkoina yksityiskohtina luonnosta. Tämä on lähtökohtana novellissa ”Sääkset”, josta Raevaara sai vuonna 2006 Martti Joenpolven palkinnon.

Raevaara kuvaa kirjoittavansa yhdistelmiä eri asioista, joita hänen muistiinsa on tallentunut. Kun alitajunnassa yhdistyneille asioille pyrkii löytämään hahmon kirjoittamalla, voi yllättää itsensäkin. ”Kirjoittaminen on ajatusten säilömistä aivojen ulkopuolelle. Lukeminen on vieraiden ajatusten invaasiota. Kirjallisuus on ajatustensiirtoa.”

Reviews

[Essi · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava aihe sinänsä, mutta ärsyttävän paljon kirjaan tuotu kirjailijan omaa elämää ja hänen treenirutiinejaan. Erityisesti lukuja aloittavat otteet kirjoittajan treenipäiväkirjoista jotenkin ihan asiattomia ja tylsiä.

[Anna-Mari Kaján · Rating 3 out of 5]

Hyvä kirja. Aiheet olivat oman ammatin puolesta sen verran tuttuja, että kirja ei tarjonnut kovin paljoa uutta. Arvostan Tiina Raevaaraa kirjoittajana ja yhteiskunnallisena keskustelijana ja kirjan aiheet ovat kiinnostavia ja tärkeitä - mutta ehkä olen liian samanlainen Tiina Raevaaran kanssa. Kun oma maailmankuva on hyvin samanlainen kirjoittajan kanssa, ei ylläty, hermostu, eikä oikein vaikutukaan. Se ei silti tarkoita, ettenkö pitäisi kirjaa ansiokkaana.

Yksi asia kirjassa kyllä vähän tökki. Suhtaudun aika (tai siis hyvin) negatiivisesti kaikenlaiseen itsensä mittaamisen kulttuuriin ja erityisesti kaikenlaiseen numeroilla pröystäilyyn. Ehkä pyörittelen sille vähän liikaakin silmiä, mutta joka tapauksessa kirjan jokaisen luvun aloittaminen päivän mittaustuloksilla (palautuminen yöllä, päivän treenin kooste, syketiedot) ja Raevaaran kuvaukset hänen urheiluharrastuksensa tuloksista (esimerkiksi leuanvedossa kehittyminen) rasittivat. Esseisti käyttää itseään tietysti esimerkkiaineistona, kun aiheena on itsensä mittaaminen ja kehittäminen - eikä Raevaaran tarkoitus ole pröystäillä - mutta oman elämän esimerkit voivat myös vieraannuttaa lukijaa.

Lukiessa muistuikin yllättäen mieleen Silvia Hosseinin essee Aurinkokuningatar kirjassa Tie, totuus ja kuolema - jonka viimeinen osa käsittelee nimensä mukaisesti kuoleman teemoja. Esseessä Hosseini kirjoittaa omasta kivuliaasta perianaaliabsessista (googleta, tai vielä parempi, lue essee). Vaikka varmaan aika harva tuon esseen lukija on kokenut perianaaliabsessin, kuten harva nainen on tehnyt sataa leuanvetoakaan Raevaaran tapaan, niin Hosseinin tapa käyttää itseään esimerkkinä on haavoittuvuudessaan syvästi liikuttava. Valitettavasti sen sijaan Raevaaran leuanvedot päätyvät kuulostamaan itsekehuilta, ainakin minun lukijan silmissäni.

Mutta tästä silmien kurtistuksesta huolimatta siis pidin kirjasta.

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 3 out of 5]

Pääasiassa mielenkiintoista pohdintaa siitä miten ja miksi ihminen jahtaa ikuista elämää. Kaikenlaiseen ihmiset ovatkin valmiita, jotta elämä jatkuisi vielä kuoleman jälkeenkin. Kirjassa oli paljon asioita, jotka olivat jo ennestään tuttuja, mutta ei se toisaalta ollut mikään tajunnan räjäyttäjä. Loppu puolella kirjailijan oman elämän pohdinnat alkoivat viedä aihetta jo sivuteille. Lyhyinä pätkinä oli kyllä kiva lukea miten Raevaara itse suhteuttaa omaa elämäänsä kuolemaan ja ihmisen katoavaisuuteen. En myöskään ymmärtänyt mikä virka lukujen alussa olevilla rutiinien kertomisella oli. Ehkä niillä haluttiin korostaa sitä, että ihmiset tekevät joka päiväisissä askareissaan asioita, joiden sanotaan takaavan paremman vanhuuden ja pidemmän iän. En tiedä, mutta ne olivat kuitenkin ennemminkin häiritseviä kuin antoivat kirjalle arvoa. Tuntui myös että välillä kirjassa kerrottiin samat asiat moneen kertaan hieman erilaisilla sanan käänteillä.

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

Tykkään Raevaaran tyylistä tasapainoitella omien näkemysten ja kokemusten sekä tiukan faktan välimaastossa. Teoksesta välittyy selvästi, milloin hän viittaa tutkimuksiin tai taustamateriaaliinsa ja milloin hän ottaa näihin tietoihin subjektiivisesti kantaa ja milloin puhuu omista lähtökohdistaan. Raskas aihe oli yllättävän kepeä kuunnella äänikirjana tästä syystä. Teoksessa kuvataan historian ylilyöntejä ja suhteutetaan niitä tämän päivän ylilyönteihin muun muassa eläinkokeiden näkökulmasta, pohditaan fiktion roolia tulevaisuuden muovaajana ja puhutaan elämästä ja kuolemasta kiertelemättä. Kiinnostavaa on myös se, että kuoleman rajaa ja merkkejä on siirrelty milloin minkäkin tarkoituksen vuoksi. Luin teosta, kun kuulin tuttavan kuolemasta, joten aikamme rajallisuus tuli voimakkaasti iholle.

[Elmo | seikkaileva_sitrus · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva mut joojoo kävi jo ekalla kerralla selväksi että kirjailija harrastaa crossfittiä. Kirjassa alkoi myös ihan liian moni lause sanalla 'itselläni' tai 'itselleni' – liiallinen kirjailijan omakohtaisuus alkoi raastaa hermoja ja omaan napaan tuijottelu vähensi kirjan sanomaa eri ihmisten eriytymisestä tai siitä, kuinka toisilla ihmisillä on paremmat edellytykset pitkään elämään. Tuli suorastaan olo, ettei kirjailija todella hoksaa kuinka etuoikeutetussa asemassa on, vaikka sen mainitsikin pariin otteeseen teoksessaan. Joka tapauksessa kirja piti otteessaan ja sain täytettyä Helmet-lukuhaasteen kohdan Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen. Transhumanismi, posthumanismi ja tulevaisuudentutkimus ovat kaikki omaa mieltäni kutkuttavia aiheita ja on todella hienoa että näistä julkaistaan uutta ja ajankohtaista tiedekirjallisuutta popularisoidussa muodossa.

[Eva Malkki · Rating 4 out of 5]

Hyvin taustoitettu, kivasti rakennettu (niin, että painavan tieteellisen faktan sekaan on ripoteltu nippeli- ja popkulttuuritietoa) ja erittän paljon ajatuksia herättävä teos. Suosittelen!


...elämän rajojen siirtäminen on mahdollista tulevaisuutta vain osalle ihmisistä. Kuka siis on sen arvoinen, että saisi elää enemmän kuin muut? Juuri ne rikkaatko, joiden elämäntapa on jo nyt kaikkein eniten maapalloa tuhoava? (s. 295)

Olennainen kysymys on minusta tämä: Mitä sellaista toivomme pitkän elämän meille tuovan, mitä meillä ei ole jo nyt? Ja jos kerran tiedämme, millaista elämää haluamme elää, miksi emme elä sitä jo nyt? (s. 270)

[Neo · Rating 4 out of 5]

Kryoniikka mainittu, menen paikalle.

Laadukasta tietokirjallisuutta, mutta kyllä tässä aivojaan saa kiinnostunutkin käyttää. Genomista päästään aina koneaivoihin asti ja kaupan päälle tekijä pohtii omaa suhdettaan aikaan, ikään ja kuolevaisuuteen. Olisin oikeastaan leikannut osan lopun pohtivammista osista pois - ne tuntuvat irrallisilta, jotenkin juuri siltä loppukaneetilta artikkelin lopussa. Arvostan silti laadukasta tekstiä, joka etenee hyvin, on nautinnollisen oikeaoppista ja eksaktia.

Saa nähdä mihin päädytään.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Erittäin kiinnostava, joskin suurin osa jutuista tuttuja muista yhteyksistä.

Jokaisen Raevaaran kirjan kohdalla koen olevani enemmän ja enemmän samankaltainen kuin kirjoittaja (tietenkään en voi tietää onko kirjoittaja sama kuin kirjallinen minänsä). Melko lailla kaikesta olen samaa mieltä ja teen samoja asioita. Siksi kirjat ovat kiinnostavia, mutta eivät ehkä kovin yllättäviä.

[Mari Kröger · Rating 2 out of 5]

Tämä lähti tosi vahvasti liikkeelle, mutta loppua kohden punainen lanka katoaa. Samoihin asioihin palataan monta kertaa, mutta ajatus ei ikään kuin syvene kuitenkaan. Ehkä tämä olisi toiminut paremmin esseekokoelmana?

[Mika Pekkola]

A

[Satu Lindholm · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava teema ja hyvin taustoitettu teos. Kuitenkin liikaa toistoa ja kertomuksia kirjailijan harrastuksista ja koirista.

[Petri Volanen · Rating 4 out of 5]

Varsin mielenkiintoinen katsaus ikuisen elämän tavoittelun historiaan sekä nykytilaan.