He ovat suolaa ja valoa

by Terhi Törmälehto

”Koneen matkustajista kaksi on matkalla kaupunkiin, jossa maailma loppuu.”

Kevät 2023 Israelissa ja Länsirannalla. Susanna on suomalainen lääkäri, joka uskoo, että kun juutalaisten kansa on palannut Israelin maahan, Jeesus tulee takaisin. Hän rahoittaa juutalaisten muuttoa Israeliin, mutta kokee, että on tehtävä enemmän. Saksan opettaja Anukin matkustaa luvattuun maahan. Perillä hän rakastuu, muttei äkkiä ole varma, onko se osa Jumalan suunnitelmaa.

Terhi Törmälehdon vavahduttava romaani pohtii, miten hengellinen vakaumus kytkeytyy geopolitiikkaan ja mitä kaikkia rajoja ihminen on vakaumuksensa vuoksi valmis ylittämään.

Genres: Israel, Finnish Literature, Audiobook, Fiction, Religion

351 pages, Hardcover

First published August 8, 2024

Reviews

[Anna-Mari Kaján · Rating 4 out of 5]

Kun Hesarissa kirjoitettiin, että tämä on syksyn tärkein teos ja näin kirjan teeman, tartuin e-kirjaan heti. En malttanut odottaa sitä, että kirja ilmestyisi kirjastoon. Niin paljon tämä kiinnosti.

Kirja oli koukuttava ja nopealukuinen. Hyvä kirja.

Mutta pelkästään hyvästä tai kohtuullisen hyvästä kirjasta ei tule Suomessa syksyn tärkeintä teosta, vaan kyse on myös siitä, että kirjan aihe on tärkeä. Kirja on raastava ja ahdistava kuvaus fundamentalistisen uskonnollisuuden maailmankuvasta. Sellainen uskonnollisuus on ollut nousussa jo vuosien ajan niin Suomessa kuin muualla ja se liittyy usein samalla karismaattisuuteen.

Nykyajan kristillisissä liikkeissä fundamentalismi näkyy kristillisenä sionismina ja Israel-ihailuna. Tämä on niille ihmisille, jotka tuntevat kristillisyyttä melko pinnallisesti tai lähinnä sen luterilaisen version, ehkä yllättävä ilmiö. Miksi kristitty haluaa edistää juutalaisvaltion asiaa? Eikö kristityillä ole ihan muut asiat ensisijaisia?

Kristittyjen ja juutalaisten välit historiassa ovat olleet moniselitteiset, eivätkä missään nimessä aina ystävällismieliset. 1500-luvulla Martti Luther kirjoitti nykyään rasistisiksi miellettäviä kirjoituksia "juutalaisista ja heidän valheistaan", eikä varmaan voi sanoa, että kristityt olisivat tämänkään jälkeen erityisemmin arvostaneet saati ihailleet juutalaisia. 1900-luvulla on kuitenkin vahvistunut teologinen tulkinta, jonka mukaan Israelin valtion ja juutalaisten kohtalo kertoo todellisista maailmanlopun tapahtumista. Ja maailmanlopusta monet kristityt ovat olleet kautta historian kiinnostuneita. Siksi Israel on nyt tärkeä. Ja siksi Terhi Törmälehdon kirjan molemmat päähenkilöt matkustavat Israeliin.

Aiheesta on kirjoitettu muutama vuosi sitten erinomainen tietokirja, Timo R. Stewartin Luvatun maan lumo. Sen lisäksi, että Israel-innostuksessa on kyse teologiasta, siihen yhdistyy poliittisia kysymyksiä ja poliittisia liikkeitä. Esimerkiksi islam-kammoa on mielestäni pidettävä yhtenä sisäänkirjattuna elementtinä kristillisessä sionismissa.

Huomasin ahdistuvani kirjaa lukiessa monessa kohtaa. Kirja onnistuu päähenkilöidensä kautta tarttumaan moniin sellaisiin yksityiskohtiin, jotka kuvaavat uskonnollista ajattelua kivuliaasti ja inhottavasti. Jos lukijalla on joko omakohtaista tai lähipiirin kokemusta uskonnollisuudesta, nämä maagisen ja mustavalkoisen ajattelun pakot tuntuvat erityisen osuvilta ja pelottavilta. En tiedä, miten kirjaa lukevat ja tulkitsevat uskonnolliset ihmiset, mutta uskonnollisuudesta irtautuneelle ihmiselle (kuten kirjailija, kuten minä) nämä asiat tuntuvat edelleen ja vuosien jälkeen kylmääviltä. Kyse ei ole aina sinänsä isoista asioista, mutta ehkä iso vaikutus on juuri siinä, että uskonto värjää jokaisen yksityiskohdan.

En ole varma, ovatko päähenkilöt aivan kokonaisia ihmisiä vai pikemminkin erilaisen kristillisyyden tihentymiä. Mutta ainakin kirjan sivuhenkilöt ovat lukijan (ja kirjailijan?) kriittinen ääni kristilliselle sionismille. Se kriittinen ääni seuraa kauhistuneena sivusta, mutta ei voi mitään. Kriittinen ääni osoittaa maailmankuvan olevan epäkoherentti, epämoraalinen, epäkristillinen - mitä tahansa - mutta sillä ei ole väliä. Uskomus oman toiminnan oikeutukseen vain vahvistuu epäilemisestä. Maailmankuva ei järky, eikä siihen tule edes säröjä. Vai tuleeko lopulta kuitenkin? Sen kirja jättää viisaasti auki.

Kognitiivisen dissonanssin ilmiö tunnetaan psykologiassa hyvin. On ylipäätään vaikea muuttaa mieltään, mutta mitä isommasta asiasta on kyse, sitä epätodennäköisempää on, että ihminen haluaa myöntää olleensa jostain asiasta täysin väärässä, huijattu tai harhaanjohdettu. Oman epäjohdonmukaisuuden tunnustaminen ei ole helppoa.

Kenenkään maailmankuva ei ole oikeasti koherentti tai täydellisen moraalinen. Siksi minun on helppo ymmärtää kristittyä tai muuta uskonnollista ihmistä, joka myös epäilee. Sen sijaan ajatusmaailma, joka ei tunnista tätä samuutta meissä kaikissa ihmisissä, on kauhistuttava.

[Meeri Autere · Rating 3 out of 5]

3,5/5. Kiinnostava kirja aiheeltaan ja kuvasi todentuntuisesti Israelia keväällä 2023 kahden suomalaisen kristityn naisen näkökulmasta, jotka matkustavat Israeliin toteuttamaan uskoaan.

Luen harvoin uskonnosta kertovaa kirjallisuutta, mutta tartuin tähän, koska se on ajankohtainen ja kehuttu. Teos kuvasi kiinnostavasti länsimaisten kristittyjen toimintaa Israelissa, ajatuksia ja verkostoa. Uskonnon ja politiikan yhteenkietoutuminen ovat kirjassa vahvasti myös läsnä ja niiden aiheuttamat konfliktit niin kansainvälisissä suhteissa kuin myös yksilöiden ihmissuhteissa. Lopulta kirjan juoni jäi jollain tapaa kuitenkin hieman valjuksi ja äänikirja tuntui jopa pitkäveteiseltä.

[Titus Hjelm · Rating 5 out of 5]

Aluksi vähän jännitti. Tämän aiheen kanssa on niin helppo mennä metsään. Mutta Törmälehto onnistuu ja onnistuu vielä hienosti. Meni aikansa totutella laulavaan kieleen, mutta sitten se avautui oikeastaan hienona tapana kuvata sitä unenomaisuutta—tai kangastusmaisuutta—mikä päähenkilöiden elämää määrittää. Tarkoituksellista tai ei, efekti on nerokas. Lisäksi tarinassa on erittäin toimiva rakenne. Pienestä ja hitaasta edetään kohti isoja kysymyksiä ja jännittäviäkin hetkiä. Monet ovat sitä mieltä, ettei kaunokirjallisuudella ole ”funktiota”, eikä sillä tarvitsekaan olla, mutta itse pidän 1800-luvun kirjallisuudessa juuri siitä yhteiskunnallisesta kuvauksesta, jonka kautta eletty elämä tulee eläväksi 200 vuoden jälkeenkin. Tässä on jotain samaa. Tutkijana tiedän toki mitä kristillinen siionismi on ja maallikkona sitä on helppo pitää kummajaisena. Törmälehto onnistuu kuvaamaan elävästi kristillisen siionismin julmuuden, mutta hänen hahmojensa kautta saa myös ehkä hieman kiinni siitä, mitä aatteellista akrobatiaa joutuu tekemään, kun ihmisen arvo määräytyy syntyperän mukaan. Tämä on myös harvoja suomenkielisiä kaunokirjallisia kuvauksia radikalisaatiosta ja siitä, miten uskonto toimii tekojen oikeuttajana. Tekijä meni minulle heti kiinnostavimpien nykykirjailijoiden joukkoon.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Ajankohtainen, tärkeä, kiinnostava aihe. Kirja sai kovasti hehkutusta jo tuoreeltaan, eikä tätä taatusti voi omaperäisyyden puutteesta syyttää. En silti syttynyt ihan siinä määrin kuin toivoin. Tuli tunne, että tässä nyt yritetään tulkita hirveän monen ihmisryhmän tuntoja, mutta millä ihmeen oikeutuksella tai näkemyksellä? En koe ymmärtäväni uskonnollista näkökulmaa näihin teemoihin nyt yhtään paremmin.

[Susanna Rautio · Rating 4 out of 5]

Hämmästyttävä kirja suomalaisista, joita tiedän olevan, mutta jotka eivät ole minulle ruumiillistuneet missään muodossa. Tuntemattomista omassa maassa, kristityistä fundamentalisteista, Israel-turismista ja yhdenlaisesta taivasekonomiasta.

Tavallaan hirveän helppoa joko-tai -elämää, minä olen menossa taivaaseen, ylläpidän pyhää maata, lännen itäisintä esikuntaa arabeja vastaan ja perhe Suomessa voi hämmästellä, mutta kestän kyllä. Olenhan palava pensas ja sillä tavalla siunattu.

Aihe oli itselle niin outo, että ahmin kirjan jo pelkästä tiedonhalusta. Ahmin sen myös siksi, että Törmälehto onnistui kirjoittamaan sen kiinnostavaksi.

Vaikka aihe on mystiikkaa täynnä, naiset Susanna ja Anu ovat pyrkimyksissään uskottavia ja näkökulmien vuorottelu heidän välillään toimi. Toinen heittää vaikka viimeisen kiven - toinen perustaa elämänsä siunauksen ja houkutuksen merkkeihin. Oliko lopussa sittenkin pienenpieni kysymys omien rajojen asettamisesta?

Törmälehdon puhutteleva tarina on alkuvaihetta sille, mitä länsirannalla ja siirtokunnissa nyt tapahtuu. Jos Susanna ja Anu kirjoitettaisiin juuri nyt, olisivat maan suolat ja valot vieläkin hämmentävämpiä.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Kiinnostuin alunperin Hesarin arvion perusteella ja allekirjoitan kyllä sen ylistävät sanat. Mun mielestä tämä kirja tavoitti jotain sellaista toismaailmallista tasoa, jota harvoin kohtaa, kuvatessaan itselle ihan vieraita tapoja kokea ja katsoa maailmaa. Pelottava ja vaikuttava!

[Raakel · Rating 5 out of 5]

Tama oli aivan mahtava kirja, jossa oli uskonnon ja geopolitiikan lisaksi mielenkiintoista psykologista kuvailua. Muut arvostelijat ovatkin jo puhuneet siita, miten tassa asetutaan hyvin pro-Israel-uskovien maailmankuvaan ja nain onkin, siita taydet pisteet. Kirja avaa hyvin sita, miksi monet pro-Israel kristityt eivat halua uskoa tai myontaa gazalaisten kansanmurhaa (vaikka suuri osa uhreista on lapsia ja muita viattomia siviileja minka luulisi herattavan kauhua ja myotatuntoa uskovien keskuudessa) ja Israelin valtion muita objektiivisestikin vahvistettuja ihmisoikeusrikkomuksia ja miksi/miten he sailyttavat lujan uskonsa ja rakkautensa Israelin valtiota kohtaan kaikesta huolimatta.

Taman lisaksi kirjassa kuvaillaan todella hyvin myos sellaista ilmiota, missa ihmisen kiinnostus ulkomaalaista kohtaan menee fetissin, ihannoinnin ja eksotismin puolelle, ja siita viela eteenpain siihen, etta ollaan niin vaikuttuneita kyseisen maan uskonnosta tai kulttuurista, etta aletaan nahda ko. henkilo myos todella idealisoidun ja ns positiivisen stereotypia- linssin kautta, mika ei valttamatta oikeasti kuvaa sita ihmista juuri ollenkaan, kuten tassa tapauksessa, jossa haluttiin kovasti nahda liberaaliin poikamies-elamantyyliin tykastynyt sekulaari israelilainen hurskaana ja ihailtavana Pyhan Maan juutalaismiehena.

Israel/Palestiinassa kayneena nautin maisemien ja elamantavan kuvailusta ja pohdinnat maailmanlopun tapahtumista Jerusalemissa olivat myos todella ajatuksia ja tunteita herattavia.

Lisaa tallaisia kirjoja!

[Oili Männistö · Rating 3 out of 5]

Toisaalta mielenkiintoinen kirja joka laittaa miettimään ihmisen uskoa ja mitä kaikkea voi pitää johdatuksena mutta toisaalta kovin vaikea kirja kun ei ymmärrä uskonnoista tarpeeksi.

[Leo Turpeinen · Rating 3 out of 5]

3.5

[Satu Lindholm · Rating 3 out of 5]

Ajankohtainen teema, helppolukuinen, kiinnostava. Jonkilainen jännite puuttui juonesta, mikä sai kirjan tuntumaan vähän pitkäveteiseltä.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Tartuin teokseen hyvin odottavaisin ja toiveikkain mielin, sillä aiemmista Törmälehdon teoksista olen pitänyt paljon. Lisäksi hehkuttihan Suvi Ahola (HS 18.8.2024), että Törmälehdon uutuus "voi olla syksyn merkittävin kirja".

Eittämättä kirja on hyvin ajankohtainen ja valottaa nyky-Israelin tilannetta monelta kantilta. Siispä teos on tärkeä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan, koska sivistyin ja opin uutta.

Romaanina teos ei kuitenkaan minua säväyttänyt, vaikka niin luulin. Syy? Ehkä jokin kerronnan uskonnollisuudessa ja ulkokohtaisuudessa tökki. En pitänyt myöskään siitä, että leikkaukset Anusta Susannaan ja Susannasta Anuun tapahtuvat kuin lennosta. Lisäksi vaikka sain tietää päähenkilöistä sinänsä paljon, en oppinut ymmärtämään heitä. Tosin ehkä vika on minussa ja lukutavassani.

3,5 tähteä antaisin, jos olisi mahdollista.

Joitain kohtia nappasin muistiin

"Lehtijuttujen tekeminen Israelista on kuin lasten kasvatus. Oikein ei voi mennä. Teet niin tai näin, väärin teet."

"Jerusalem on kuin koliikkivauva, se kuormittaa jokaisen aistin."

"Ehkä Jumala ajatteli että ihmisten pitää osata sopia hiekkaleikeistään ihan itse."

[Julla · Rating 4 out of 5]

Puhtaasti fiktiona, kirjallisilta ansioiltaan: hyvä kirja. Päähenkilöiden, kristillisten sionistien, karsea ajatus- ja arvomaailma raastoi. Taitavasti kirjoitettu kaiken kaikkiaan. Koukutti jollain kierolla tavalla.

Keloja tämän maailmantilanteen kontekstissa: Kirjan kirjoitustyö on tapahtunut ennen tämänhetkistä katastrofia, ja siitä tulikin sitten valtavan ajankohtainen. Käynnissä olevan kansanmurhan rinnalla tuntui kyllä ihan vitun kummalliselta lukea fiktiota tästä näkökulmasta, kun voisi esim. katsoa ympäröivää todellisuutta. Näen mahdollisena, että kirjaa lukiessa tuudittautuisi johonkin syyttömyyden tunteeseen, että ainakin oma ajatusmaailma on erilainen. Että taas saa valkoinen länkkäri taputella itseään selkään.
En tiiä. Seuraavaksi luettavaksi jotain palestiinalaiskirjailijoilta.

[Enni · Rating 4 out of 5]

tätä oli riistävää lukea, koska mä en vaan pysty käsittämään henkilöhahmojen maailmankuvaa ja katsomusta. Kauniilla kielellä sekä taidokkaasti rakennettu teos siitä, kuinka omasta katsomuksesta pidetään kiinni tiukasti kiinni, vaikka maailma murenisi sen ympäriltä.

[Jade · Rating 3 out of 5]

"Ja kun he sitten saavat pojan - kuka ties Jeesuksen - ovat he pojastaan vallattoman, pidäkkeettömän ylpeitä. Äiti murskaa sauvasekoittimella bataattia ja perunaa, isä murskaa vastustajien luut. Ja joka kerta kun pienokainen pissaa kaarevan pissan, isä karjaisee, haaveilee naisista ja maista, jotka hänen esikoispoikansa vielä valloittaa. [--] Kun poika tulee kolmentoista vuoden ikään, hän saa oman kiväärin. Etuvartiopoika. Maan rakentaja. Niin he lasta kutsuvat."

Uudestisyntynyt Jeesus kiväärin kanssa tiivistänee hyvin kristillisen sionismin ihanteen.

Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta olisin kaivannut selkeämpää loppukäännettä. Kirjan kaksi hahmoa, Susanna ja Anu, muistuttivat myös sen verran paljon toisiaan, että olisi voinut olla mielenkiintoista vaihtaa toinen enemmän erivinkkelistä asiaa katsovaan hahmoon.

[Fridzd · Rating 2 out of 5]

Kirja tarttui käteen, koska asetelma herätti kiinnostuksen : kaksi suomalaisesta sionistikristittyä, jotka matkustavat Israeliin, koska haluavat palvella "Jumalan valitsemaa kansaa".

Ensin meinasin jättää kesken, koska en pitänyt yhtään. Sinnittelin, ja lopulta tää oli ihan luettava. Mut silti en pitänyt oikein mistään elementeistä, en henkilöistä, en kielestä, tarina kulki kökösti.

Suomalaisesta sionistikristityistä haluaisin kyllä edelleen lukea lisää.

[Maria · Rating 5 out of 5]

Vuoden eka viiden tähden lukuelämys. Aihe, joka poikkeaa tavanomaisesta, siitä aina pisteet. Kristillisen siionismin kuvaus kahden aikuisen naisen kautta auttoi myös ymmärtämään koko ilmiötä. Ja nämä naiset, ajatuksineen samaan aikaan niin täysin vieraita ja niin inhimillisen ymmärrettäviä. Sit vielä rakkaustarina, joka on just niin herkkä ja kaunis ja vaakalaudalla ihmisyydessä kuin vain elämä on.

[Raisa Ojala · Rating 3 out of 5]

Kirja oli hätkähdyttävä ja osin järkyttävä lukukokemus. Se tuo esiin ihmisiä, joille uskonnollinen vakaumus kietoutuu tiukasti ääriajatteluun ja kapea-alaiseen käsitykseen Jumalasta. Pian huomaa, miten oma rajoittuneisuus peilataan jumalakuvaksi – ja miten vähän siinä on tilaa erilaisuudelle, empatialle tai ymmärrykselle. Usko, joka voisi rakentaa siltoja, muuttuukin helposti vihan välineeksi. Israel jäi kirjassa taustalle, vahvimmin nousi esiin suomalaisten fundamentalismi. Vaikka hahmot ovat fiktiivisiä, tuntui, että tällaista ääriajattelua löytyy Suomestakin.

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Timo R. Stewartin Lumotun maan lumossa tutkija avaa kristillistä sionismia. Terhi Törmälehdon romaanissa teema, suomalaisten kristittyjen Israel-rakkaus, saa ihmisennäköiset kasvot. Kaksi konservatiivikristittyä suomalaista naista matkustaa Israeliin tekemään työtä Jumalan oman kansan eteen ja hyväksi. Vaikka toimintaa ja valintoja ei voisikaan hyväksyä, ne tulevat näin fiktiivisessä tekstissä ymmärrettäviksi.

[Sami Eerola · Rating 4 out of 5]

Loistava romaani suomalaisen kristillisen sionistin sielunelämästä (pun not intended) ja tämän heräämisestä siihen, että ehkä Israel ei ole Jumalan valittu maa, vaan kolonialistinen hallinto, jonka väkivaltakoneistoon hän osallistuu.

Loppu vaan jäi minusta vähän liian auki siihen, mikä oli lopulta päähahmon kohtalo ja tapahtuiko suuri muutos tämän maailmankuvassa

[Aila Koskenniemi · Rating 4 out of 5]

Viides tähti jäi puuttumaan, koska loppu jäi avoimeksi.

[Paula Niku · Rating 3 out of 5]

3,5

[Kirppu · Rating 3 out of 5]

Turhan lyyrinen mun makuun ja muutenkin olin välillä ihan pihalla. Kesti varmaan 100 sivua ennen kuin opin erottamaan Susannan ja Anun luvut toisistaan. 😅 mielenkiintoinen aihe kuitenkin ja tarina jaksoi kiinnostaa loppuun saakka.

[Pekka Halme · Rating 4 out of 5]

Syvälleluotaavaa henkilökuvausta ja ansiokasta maiseman ja kaupunkitilan sanoittamista.

[Sonja Bore · Rating 3 out of 5]

Hurjan mielenkiintoinen romaani siitä mitä suomalaisen ja kristityn Israelin ystävän päässä liikkuu. Kirja on ajoitettu tähän aikaan, kuitenkin ennen nykyistä kansanmurhaa. ajatusmaailma jää kaukaiseksi. Yritykset katsoa sionistista retoriikkaa ulkopuolisten silmin ovat kutkuttavia, mutta jäävät liian lyhyiksi. Susanna ja Anu matkustavat tahoillaan kokemaan pyhää maata. Susanna on tiukkapipoinen lääkäri, uskossaan vahva. Kotisuomesta käsin Suosannan liberaali pappismies ja teinitytär yrittävät haastaa perheenäidin moraalikäsityksiä siinä juuri onnistumatta. Anu taas on yksinäinen ja rakkaudenkipeä saksanopettaja, jolle Israel edustaa kaikkea hyvää ja kaunista. Hän aloittaa hurmioituneen seksisuhteen raitiovaunussa tapaamaansa israelilaismieheen, vaikkei mies ole uskonnollinen eikä edes kovin vakuuttunut mielipiteistään. Tuntuu etteivät Anu ja mies tunne toisiaan lainkaan. Mikä toki on aivan totta, mutta aika epäkiinnostavaa. Sekä Anu että Susanna toimivat kuin autopilotilla, ja reaalimaailman kokemukset valuvat heistä kuin vesi hanhen selästä. Kieli tuo mieleen Saara Turusen, ja lisää vierauden tuntua.

[Julia Donner · Rating 5 out of 5]

”Törmälehtoa kiinnostaa nimenomaan se, miksi ja miten ihmiset uskovat – ja se, kuinka erilaisia uskon kokemukset voivat olla.” HS, Suvi Ahola.

Pidin todella paljon Törmälehdon Taavista, enkä oikeastaan hämmästynyt lainkaan miten hienosti hän kykenee kuvaamaan tätäkin vaikeaa aihetta. Kristillinen fundamentalismi ja sionismi ovat minulle tuntemattomia asioita. Ajattelu on vierasta ja pelottavaa, paikoin todella ahdistavaa, mutta Anu ja Susanna ovat uskottavat, elävät henkilöt. Vaikka heidän ajattelunsa ja tekonsa ovat itselleni käsittämätömiä, olen iloinen, että pääsin heidän mukaansa.

Törmälehto on rakentanut romaanin todella taitavasti, eikä hän mässäile. Halu ymmärtää on aina kiinnostavaa. Teksti on huolellista ja punnittua. Romaani vaatii toisen lukukerran, niin vetävä se oli. Hyvä ja huono asia - ajattelun aihetta kirjassa on paljon ja ajattelu vaatii aikaa.

[Otso Laxenius · Rating 5 out of 5]

Poskettoman hyvä teos maailmasta, joka on suurimmalle osalle varsin vierasta, ja joillekin totisinta totta. Israelin ystävien ja symppaajien näkökulmasta kirjoitettu romaani kahdesta naisesta, heidän uskostaan, elämästään ja ajattelustaan on timanttia alusta loppuun. Kirja kykenee kuvaamaan uskomattomalla tarkkuudella uskovaisuutta, suhdetta Israeliin ja henkilöiden moniulotteisia persoonia. Himon ja hartauden ristiriidat, toden ja mielikuvien tanssi, Israeliin liittyvät mielikuvat. Tässä kirjassa tulee lopussa myös arvoähky, kun lukijanakin lähtee matkalle omien arvojen pohtimiseen.

[Linda W.]

Olipa hieno ja kiinnostava kirja vaikeasta aiheesta. Aika sakeaa settiä sisällöllisesti, mutta siksi juuri niin mielenkiintoista luettavaa. Voi olla ettei ihan kokonaan aukea ihmisille, joilla ei ole mitään uskonnollista taustaa, mutta ehkä antaa jotain uutta näkökulmaa fundamentalismiin.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Törmälehto onnistuu kirjoittamaan minulle mahdottomista asioista; uskosta, sodasta ja konfliktista tavoilla, jotka eivät tunnu liiallisilta. Fundamentalistikristityn uho rinnastuu taitavasti sotien veteraaneihin, yksi heitetty kivi toiseen.

[Henna · Rating 5 out of 5]

Upea! Uskonnosta irtautujalle ja fundamentalistisen maailmankuvan sivustaseuraajalle (osin kokemusasiantuntijallekin) hurjan todentuntuinen ja realistinen. Tätä maagista ajattelua löytyy lähempää kuin moni ymmärtääkään.

[Kaisa · Rating 5 out of 5]

4.5