Jatkos

by Heli Laaksonen

Rakastettu kirjailija lumosi lukijat kaunotietoluontokirjalla Luonnos.

Vaan luonnos ei ole koskaan valmis ja maailmassa riittää selitettävää, joten tarvitaan Jatkos.

Jatkos kertoo yllättävät uutiset tutusta varpusesta ja esittelee vähän vieraammat piipot ja peipit. Se paljastaa rotan sisimmän sulotuoksun ja maailman suurimman kukan kalmanhajun. Se kertoo, miksi kaikkien on syytä rakastaa pujoa mutta varoa lillukanvarsia. Jos ei koko kaikkeus mahdu kansiin tälläkään kertaa, niin säkeittäin tietoa maailman ihmeistä kuitenkin.

Kirjailijan itsensä kuvittama teos palaa luonnon ihmeitten äärelle. Näin suurta, näin pientä, näin kertakaikkisen ihmeellistä maailmasta löytyy!

224 pages, Hardcover

First published January 1, 2024

Reviews

[Ulla | tarinannuppuja]

Luin Heli Laaksosen Jatkoksen (Otava, 2024) puolisolleni pala kerrallaan iltaisin ennen nukahtamista. Nauraa kihersimme yhdessä merkillisille, ihmeellisille ja ällistyttäville luontofaktoille, joita kirja pullistelee. Ja tietysti myös Laaksosen lempeälle huumorille, joka syntyy yllättävistä assosiaatioista, tyypillisesti ihmisiin liitettyjen sanojen liittämisestä eläimiin ja kasveihin ja kutkuttavista käännöksistä ja suunnanvaihdoista, joita kieli tekee.

Hurmaannuin Laaksosen tavasta yhdistellä luontoa kulttuuri- ja kielitieteisiin jo Luonnos-teoksessa. Vaikka nautin paljon myös Jatkoksesta, Luonnoksessa tuntui olevan enemmän kerroksia, ja siinä assosiaatiot ja kielellä leikittelyt tuntuivat kokonaisuudessaan vielä herkullisemmilta.

Jatkoksessakin ihastelin hersyviä sanavalintoja. Miten huolella ja painavasti jokainen sana on paikoillaan!

Asioita, jotka opin ja joita ällistelin lukiessa:

Puut voivat varoittaa toisiaan sienijuurten välityksellä. Jos tuhohyönteinen hyökkää puun kimppuun, puu muuttaa kemiallisia yhdisteitä, jotka kulkevat sienijuurta pitkin toiseen puuhun. Toinen puu osaa varautua torjumaan tuholaiset. (S. 40)

Kiinassa julistettiin varpusten tappokampanja 1950-luvulla, koska ne söivät viljasatoa. Kampanja oli niin tehokas, että lintu kiikahti sukupuuton partaalle. Sirkat ja kirvat pääsivät kuitenkin lisääntymään holtittomasti ja popsivat pellot puhtaiksi, kun niiden luontaiset viholliset oli hävitetty. Kiinaan iski nälänhätä. (S. 107)

Osa lepakoista muuttaa syksyisin pois Suomesta ja palaa keväisin kuten linnut. Koska lepakot muuttavat yöllä, muuttopuuhia ei ole päästy tarkkailemaan kovin paljoa. (S. 168)

Poron sarvet voivat kasvaa sentin verran aamulla ja toisen mokoman illalla. (S. 204)

Kirjaa lukiessa iskee ihmetys ja ällistys. Miten paljon upeaa luontoa meillä onkaan! Miten vähän me siitä tiedämme. Miten paljon meillä on suojeltavana, opittavana, tutkittavana edelleen!

Säkeinä, huumorilla höystettyä tietokirjallisuutta toivoin saavani lukea lisää! Hurmaava muoto kirjalle!

[Anneli Renfors]

Heli Laaksosen Luonnos-kirjaa jatkaa Jatkos. Kuuntelin Luonnos-kirjan Avaran luonnon äänen lukemana (ja Helin kommentoimana) ja se oli suuri elämys. Jatkos-kirjan luin fyysisenä kirjana ja tätä oli pakko itse lukea väliin ääneen puolisolleni. Tekstissä ihanasti yhdistetty huumoria, luonnontiedettä, ironiaa, inhimillistämistä. Painetussa kirjassa on Heli Laaksosen kuvitus, joka tietenkin äänikirjasta puuttuu.

[Erika Sääksvuori]

Osuvaa kuvausta Suomen luonnosta. Paikoitellen ääneennaurahtamisen arvoista kerrontaa. Viihdytti ja lisäsi luonnon arvostusta.

[Liisa]

Aloitin Jatkoksen monta kertaa pääsemättä kovin pitkälle, odottaen täydellistä hetkeä Heli Laaksosen ihastuttaville runomuotoisille luontoesseille. Lopulta ahmaisin ne lomamatkalla Kilpisjärvellä.

Jatkoksessa on sama konsepti kuin Luonnoksessa: jokainen runo/essee keskittyy tiettyyn luonnonilmiöön tai lajiin tai muuhun aiheeseen, josta kerrottujen faktojen sekaan on lisätty oivaltavia vertauksia, murrelausahduksia ja muuta hauskaa. Kuviakin löytyy!

Pystyn oikein kuvittelemaan, kuinka Laaksonen on luontoretkillään kiinnittänyt huomion johonkin lajiin ja tutustunut siihen myöhemmin tarkemmin, kooten tiedot runomuotoon. Vastaava uteliaisuutta luontoa kohtaan tulisi meidän kaikkien vaalia.

Hauska sattuma oli, kun Saanajärven rannalla ihmeteltiin kummallisen näköistä putkikasvia, mutta ei jaksettu alkaa selvittämään lajia. Seuraavana päivänä luin Jatkoksesta Väinönputki nimisen runon ja tajusin, että sehän se oli! Aina ei tarvita Googlea tai lajitunnistussovelluksia.

[Taija]

Ihana jatko-osa rakastamalleni Luonnos-kirjalle. Olen näistä aivan haltioissani, enkä lainkaan olisi suonut kirjan koskaan loppuvan. Toivottavasti näitä tulisi lisää 🙏🏻

Mikä tässä kirjassa sitten on niin hyvää?

1. Se kertoo luonnosta. Mikä olisi ihanampi aihe?

2. Se opettaa paljon uusia mielenkiintoisia faktoja. Opin taas paljon uutta lepakoiden muuttomatkoista puiden keskinäiseen kommunikointiin.

3. Laaksosen hienot piirrokset elävöittävät kirjaa ja tukevat oppimista.

4. Taitava leikittely suomen kielellä. Laaksosen kieli ja oivalluskyky ovat omaa luokkaansa. Rakastan tällaista tekstiä!

5. Kirja on humoristinen, oivaltava, hauska. Nauroin moneen kertaan ääneen.

Ihan parhaita lukukokemuksia.

[Annukka]

Oi kuinka olisin halunnut lukea tämän kirjan murteella kirjoitettuna versiona! (Omat murrejuuret Keski-Suomi / Etelä-Pohjanmaa / pääkaupunkiseutu). Hieno kirja toki pääasiassa yleiskielellä kirjoitettunakin.

[Tarmo Syvapuro]

Mahtava kirja, luontotietokirja. Sopii kaikenikäisille ja on opettavainen. Mikä mielikuvitus kirjailijalla onkaan. Oli ilo lukea. Hyvää mielen akrobatiaa.

[Ellu Elina]

3,5/5

[Anne]

Luonnonystävälle ilo lukea tiedon ja huumorin sävyttämiä havaintoja tutuista kasveista ja eläimistä.

[Viliina Rantaniska]

Hyvän mielen kirja, jossa lisänä kiinnostavia faktoja.

[Salla Hiltunen]

Laaksosen edellinen kaunotietokirja Luonnos oli aivan hurmaava, ja sen seuraaja Jatkos jatkaa ihan samalla linjalla. Tässäkin on tarjolla monenlaisia mielenkiintoisia luontofaktoja allekkain säkeisiin aseteltuna.

Kirjat ovat itsenäisiä, eli ne voi lukea kummassa järjestyksessä haluaa. (Eikä molempia ole toki edes pakko lukea, mutta toisaalta miksi ihmeessä jättäisit toisen lukematta?)

Laaksonen osaa kuvailla asioita ja ilmiöitä todella hauskalla ja omaperäisellä tavalla. Tässä on mukana myös varsin osuvia ja riemastuttavia piikkejä ihmisiä, ihmisten idioottimaisuutta ja luonnon tuhoamista kohtaan.

"Mitä hyätty hanhistaki o?
Anteeksi vastakysymys:
mitä hyötyä on ihmisestä?"
(Valkoposkihanhi)

"Miksi maa ei täyty rotilla,
yliverroilla otuksilla?
Elämä hakee tasapainoa.
Kun samaa lajia on liikaa,
ruokaa ei riitä kaikille &
viheliäiset virukset pääsevät leviämään &
viholliset iskevät heikentyneeseen kantaan &
kaverinkin naama alkaa ärsyttää.
(Tässä ei ole sitten mitään yhtymäkohtaa
2020-luvun ihmiskunnan tilaan.)"
(Rotta)