What do you think?
Rate this book
Syytös — Muuan akateeminen komitragedia
”On juostava nopeammin ja tehtävä enemmän vähemmällä!”
Syytös on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle.
Se on kirja kurjistuneesta työelämästä, hiipuvasta demokratiasta ja merkityksensä hukanneista yliopistoista - syytettyjen penkillä maan korkeimmin koulutetut ihmiset.
Esseistiikkaa, päiväkirjaa, valitusvirttä ja autofaktaa yhdistelevä teos on syytekirjelmä, jonka kohteina ovat sivistyksen romuttajat ja demokratian tallojat. Se on vuodenkierto, sairasloma ja kattilanhakkaajan omakuva.
Syytös on omakohtainen kertomus yliopistoista, jotka eivät enää tiedä, mitä ne tekevät. Se haukkuu nyky-yliopistot, mutta laajenee samalla kuvaukseksi muutosjohtajista, rullaavista strategioista ja kauppakamarien pojista.
”Ei auta kuin nousta maasta entistä vittumaisempana.”
Syytös on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle.
Se on kirja kurjistuneesta työelämästä, hiipuvasta demokratiasta ja merkityksensä hukanneista yliopistoista - syytettyjen penkillä maan korkeimmin koulutetut ihmiset.
Esseistiikkaa, päiväkirjaa, valitusvirttä ja autofaktaa yhdistelevä teos on syytekirjelmä, jonka kohteina ovat sivistyksen romuttajat ja demokratian tallojat. Se on vuodenkierto, sairasloma ja kattilanhakkaajan omakuva.
Syytös on omakohtainen kertomus yliopistoista, jotka eivät enää tiedä, mitä ne tekevät. Se haukkuu nyky-yliopistot, mutta laajenee samalla kuvaukseksi muutosjohtajista, rullaavista strategioista ja kauppakamarien pojista.
”Ei auta kuin nousta maasta entistä vittumaisempana.”
181 pages, Paperback
First published August 13, 2024
37 people are currently reading
495 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 65 reviews
November 10, 2024
Täydellinen. Yhtaikaa pahanmielenkirja ja samastuttava vertaistukikirja. Ja kumpanakin tosiaan: täydellinen.
March 4, 2025
hurjaa raippaa ja syystä! taidokkaasti kirjoitettu analyysi yliopistojen ja sivistyksen alasajosta, heijastelee hyvin yleistäkin yhteiskunnallista zeitgeistia
May 26, 2025
Komitragedia osuu nimityksenä ytimeen. Rakastan akateemisen paskan dissaamista ja akateemisen hienon arvostamista. Pätevillä viitteillä vielä niin a vot.
En jaa Kuuselan uskoa moniin asioihin, aika keskeisesti siis yliopistoihin, enkä tosiaankaan ajatusta yliopistosta hyvinvointivaltion tukipilarina. Mutta menkööt, tää oli kirjana kunnon kyytiä ja hyvä niin.
Flunssaiset proffat jotka tunkee päänsä hiekkaan, journalistit välissä tekemässä onnettomia juttujaan jostain johonkin. Voi voi. Just niinhän se on.
En jaa Kuuselan uskoa moniin asioihin, aika keskeisesti siis yliopistoihin, enkä tosiaankaan ajatusta yliopistosta hyvinvointivaltion tukipilarina. Mutta menkööt, tää oli kirjana kunnon kyytiä ja hyvä niin.
Flunssaiset proffat jotka tunkee päänsä hiekkaan, journalistit välissä tekemässä onnettomia juttujaan jostain johonkin. Voi voi. Just niinhän se on.
Read
December 19, 2024Sisällöltään tietenkin turhauttava ja hirveä, etenkin samansuuntaista uraa toivovalle/harkitsevalle. Muodoltaan kuitenkin nokkela, piikikäs, mehukas ja täsmällinen. Oli lohdullista ja ilahduttavaa viimein lukea suomalaista akateemissävytteistä kirjallisuutta, joka on sivistynyttä vaivatta. Suuret sanat ja nimet puettiin tässä siihen asiaankuuluvaan raskauteen, johon ne vain pienen kepeyden saattelemana suostuvat. Tämä huomio kirjan vaivattomuudesta yhdistyy silmissäni myös Kuuselaan hahmona: meillä on Suomessa paljon setiä, joiden akateeminen kirjoittaminen on vaivaannuttavan kankeaa ja kaavamaista. Samat tyypit asuttavat myös Kuuselan kirjan kokouksia. Kuuseloita voisin toivoa suhteessa maahamme enemmän.
Bonuspisteitä Lontoo-nostalgiasta, johon samaistun kaikkein eniten koko maailmassa.
Bonuspisteitä Lontoo-nostalgiasta, johon samaistun kaikkein eniten koko maailmassa.
September 18, 2024
Huhhuh. Toki tässä on ollut useamman vuoden (olen ollut vasta viisi vuotta takaisin suomalaisessa yliopistossa) tunne, ettei kaikki ole hyvin. Managerialismi ja kaupallistuminen toki näkyy esim. yliopiston viikkotiedotteissa koko ajan. Mutta Kuusela osoittaa, kuinka "nextillä levelillä" tässä sivistyksen alasajossa todella ollaan. Moni tuntuu loukkaantuneen siitä, että koko professorikunta laitetaan samaan syytettävien joukkoon ("ei kaikki professorit"), mutta itseäni ei haittaa. Oppiaineiden välillä on eroja, mutta mukavuudenhalu voittaa kaikissa halun panna itsensä likoon. Kenenkään ei pitäisi sitä joutua tekemään samalla tavalla kuin Kuusela on joutunut. Mutta kiitos siitä kumminkin. Tässä on raudankova tutkija ja kirjoittaja elementissään.
September 20, 2024
Järkyttävä kuvaus ajastamme, jossa sivistys ja ajattelu ja tutkimus ja kehitys nakertavat itse itsensä rotkoon. Suuri suositus, vaikka hetkittäin (perusteltu) vimma ja (perusteltu) sisäpiiriläisyys hajoitti lukukokemusta ei‐yliopistolaiselle.
December 25, 2025
Jokaisen yliopistossa opiskelevan pitäisi lukea tämä.
December 27, 2024
En ole yliopistolainen. Sen sijaan maailma ja työelämä on tullut tutuksi. Yliopistoelämän tyhmentämisen voi vetää tällä hetkellä lähes mihin tahansa.
Joka luulee, ettei yliopistokritiikki koske itseä, luulee todennäköisesti myös, ettei trumpin vaalivoitto koske Suomea.
Kuusela kritisoi terveytensä uhalla yliopistojen tyhmentämistä rahoitushakemus synergia strategia pöhinäksi ja kertoo, että se heikentää demokratiaa jos yliopiston hallituksessa ei ole yhtään yliopistolaista, pelkkiä teknologiasektorista ostettuja urajohtajia.
Kirjan täräyttävintä antia on sen nimi ja alussa oleva syytettyjen luettelo. Niin ihanan suoraa ja raikasta ja epäsuomalaista etten tiedä miten päin olisin.
Kuuselaa ja kaltaisiaan tavataan kutsua rohkeiksi, mitä muutakaan sanaa käyttäisin. Jos Kuuselan kaltaisia ihmisiä ei olisi, maailman kaikki vääryydet tapahtuisivat, vielä enemmän kuin nyt.
Onhan se Suomen kokoisessa maassa uskomatonta että joku uskaltaa sisältäpäin kritisoida ja ihan kunnolla, syylliset sormella osoittaen. Haa!
Hieman leuhkakin hän on siellä täällä saavutuksistaan, sanomisistaan. Saa ollakin, tekee myös sen niin rehellisen vastaanpanemattomasti että se on hellyttävää enemmän kuin ärsyttävää.
Seuraavaksi tarvitaan vastaava kirja julkisesta terveydenhuollosta jossa olemme vaiheessa "täytyy ensin saada kokonaan rikki, jotta olemme valmiita sen yksityistämiselle."
Joka luulee, ettei yliopistokritiikki koske itseä, luulee todennäköisesti myös, ettei trumpin vaalivoitto koske Suomea.
Kuusela kritisoi terveytensä uhalla yliopistojen tyhmentämistä rahoitushakemus synergia strategia pöhinäksi ja kertoo, että se heikentää demokratiaa jos yliopiston hallituksessa ei ole yhtään yliopistolaista, pelkkiä teknologiasektorista ostettuja urajohtajia.
Kirjan täräyttävintä antia on sen nimi ja alussa oleva syytettyjen luettelo. Niin ihanan suoraa ja raikasta ja epäsuomalaista etten tiedä miten päin olisin.
Kuuselaa ja kaltaisiaan tavataan kutsua rohkeiksi, mitä muutakaan sanaa käyttäisin. Jos Kuuselan kaltaisia ihmisiä ei olisi, maailman kaikki vääryydet tapahtuisivat, vielä enemmän kuin nyt.
Onhan se Suomen kokoisessa maassa uskomatonta että joku uskaltaa sisältäpäin kritisoida ja ihan kunnolla, syylliset sormella osoittaen. Haa!
Hieman leuhkakin hän on siellä täällä saavutuksistaan, sanomisistaan. Saa ollakin, tekee myös sen niin rehellisen vastaanpanemattomasti että se on hellyttävää enemmän kuin ärsyttävää.
Seuraavaksi tarvitaan vastaava kirja julkisesta terveydenhuollosta jossa olemme vaiheessa "täytyy ensin saada kokonaan rikki, jotta olemme valmiita sen yksityistämiselle."
February 25, 2025
Riemastuttava, rohkea ja suora huuto demokratian hautajaisissa, joita parhaillaan todistamme maailmanlaajuisesti. Mitä on tapahtunut yliopistomaailmassa viimeisen kymmenen vuoden aikana, tapahtuu maailmassa nyt: rahan edessä kumartavat kaikki, ensin vapaaehtoisesti, sitten jo pakotettuina, kun valta on siirtynyt mammonalle.
Ehkä työelämän kurjistuminen, yhteiskunnan polarisoituminen, talouden edessä nöyrtyminen, sivistyksen ohittaminen, ihmisyyden unohtaminen - siis omat valintamme - ovat tuoneet meidät tähän, missä nyt olemme. Ihan itse näitä askeleita on otettu, ihan itse on suostuttu koulutus- ja sote-alan leikkauksiin ja työntekijöiden oikeusturvan heikentämiseen. Voisimmeko ihan itse myös korjata asioita?
Toivoon yrittää Hanna Kuusela lopettaa kirjansa Syytös. Hetken olen jo varma, että hyvin meille käy, kunhan vain löydämme toisemme ja toimimme yhdessä. Ehkä on paras lopettaa juuri tähän.
Kuusela on älykäs tarkkanäköinen, rohkea ja viisas ihminen, jonka kynä juoksee totuuden sanoja. Hänenlaisiaan tarvitaan lisää. Suosittelen myös Sivumennen-podcastin jaksoa tästä kirjasta.
Ehkä työelämän kurjistuminen, yhteiskunnan polarisoituminen, talouden edessä nöyrtyminen, sivistyksen ohittaminen, ihmisyyden unohtaminen - siis omat valintamme - ovat tuoneet meidät tähän, missä nyt olemme. Ihan itse näitä askeleita on otettu, ihan itse on suostuttu koulutus- ja sote-alan leikkauksiin ja työntekijöiden oikeusturvan heikentämiseen. Voisimmeko ihan itse myös korjata asioita?
Toivoon yrittää Hanna Kuusela lopettaa kirjansa Syytös. Hetken olen jo varma, että hyvin meille käy, kunhan vain löydämme toisemme ja toimimme yhdessä. Ehkä on paras lopettaa juuri tähän.
Kuusela on älykäs tarkkanäköinen, rohkea ja viisas ihminen, jonka kynä juoksee totuuden sanoja. Hänenlaisiaan tarvitaan lisää. Suosittelen myös Sivumennen-podcastin jaksoa tästä kirjasta.
March 5, 2025
Upea, riemukasta, voimaannuttavaa! Toki myös raivostuttavaa ja turhauttavaa, mutta täytti näistä kumpuavalla toivolla ja taisteluhalulla.
Read
December 22, 2024Angry, for a good reason. A lot of stuff about a world I know nothing about. Still impressed.
January 25, 2025
Esseitä etenkin yliopistojen mutta samalla myös yleisemmin demokratian ja työelämän kriisistä. Kirjan nimen mukaisesti siinä syytetään eri tahoja, jotka romuttavat yliopistojen toimintakulttuuria.
"Jos paikat, joille on annettu tehtäväksi vaalia ja kartuttaa ihmiskunnan yhteistä tietoa, osaamista, sivistystä ja ajattelukykyä, ovat sekaisin, mitä voi odottaa muulta yhteiskunnalta? Jos yliopistoissa on menetetty usko – sanotaanko vaikka demokratiaan ja sivistykseen – voiko näiden ihanteiden olettaa kukoistavan muualla?"
Tämä sitaatti on jäänyt kummittelemaan mieleen:
"Vuodet yliopistolla ovat tehneet tehtävänsä: oikeastaan kukaan meistä ei osaa kuvata tai nähdä toivon lähteitä. Kukaan meistä ei tiedä, missä toivo sijaitsee, mistä sen voisi löytää tai mitä se edes on. Osaamme kertoa kaiken toivottomuudesta, mutta toivosta emme tiedä mitään."
Minulla on jo pitkään ollut se käsitys, etteivät yliopistot ole kovinkaan miellyttäviä ja inhimillisiä työskentely-ympäristöjä, ja Kuuselan kirja vain vahvisti tätä käsitystä.
"Jos paikat, joille on annettu tehtäväksi vaalia ja kartuttaa ihmiskunnan yhteistä tietoa, osaamista, sivistystä ja ajattelukykyä, ovat sekaisin, mitä voi odottaa muulta yhteiskunnalta? Jos yliopistoissa on menetetty usko – sanotaanko vaikka demokratiaan ja sivistykseen – voiko näiden ihanteiden olettaa kukoistavan muualla?"
Tämä sitaatti on jäänyt kummittelemaan mieleen:
"Vuodet yliopistolla ovat tehneet tehtävänsä: oikeastaan kukaan meistä ei osaa kuvata tai nähdä toivon lähteitä. Kukaan meistä ei tiedä, missä toivo sijaitsee, mistä sen voisi löytää tai mitä se edes on. Osaamme kertoa kaiken toivottomuudesta, mutta toivosta emme tiedä mitään."
Minulla on jo pitkään ollut se käsitys, etteivät yliopistot ole kovinkaan miellyttäviä ja inhimillisiä työskentely-ympäristöjä, ja Kuuselan kirja vain vahvisti tätä käsitystä.
December 31, 2024
Omana opiskeluaikanani lilluin pienemmän kaupungin humanistisessa yliopistotodellisuudessa, jossa vain taivas oli rajana. En kuullut sanoja "innovaatio", "kilpailukyky" tai "turbulenssi" kertaakaan. Nyt Hanna Kuuselan autofaktaa luettuani tajusin, että samanlaiset kokemukset ovat tuskin enää mahdollisia. Yliopistojen autonomia ja ajatus siitä, että tiede itsessään on arvokasta, tuntuu joutuneen romukoppaan talouden, menestyksen ja työelämälähtöisyyspöhinän tieltä. Kuuselan syytökset ovat totta kai yhden henkilön kokemuksia yhden yliopiston muutosvuosista, mutta lähipiiriäni ja uutisia seurattuani en usko, että muutoksia parempaan olisi tapahtunut. On traagista, että aikana, jolloin sivistystä tarvittaisiin entistä enemmän, yliopistossa keskitytään vain seuraamaan rankingeja ja tuottamaan tohtoreita liukuhihnalta työelämän tarpeisiin talouden ja innovaation moottoreiksi. PS. Kauppakamarin miehet roskikseen!
August 21, 2024
Voimallinen puheenvuoro yliopistodemokratian puolesta ja ennen kaikkea siitä, mitä tekee niin mielelle kuin keholle, jos joutuu kokemaan puolustavansa sitä yksin. Kaunokirjallisuutta lähestyvä muoto antaa teokselle voimaa, mutta tekee lukijalle vaikeammaksi analysoida, miten Kuuselan esittämiin syytöksiin suhtautuisi. Kaikki ei ole hyvin (Tampereen) akatemiassa, mutta mikä on ongelmien syvyys?
December 27, 2024
5/5 kirjoitustyyli tykkään syyttelystä
January 20, 2025
Ahh… ajankohtainen, suora, perusteltu ja demokratiaa puolustava teos. Monet akateemikot ovat tällä hetkellä huolissaan yliopistojen (ja tutkimuksen) autonomian rapauttamisyrityksistä, sekä poliittisesta ohjailusta.
Kreikan sanat dēmos ja kratos tarkoittavat suomeksi kansaa ja valtaa, yhdessä kansanvaltaa. Kuusela selittää hyvin, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miksi demokratia ei ole missään nimessä itsestäänselvä tai muuttumaton prosessi. Se on dynaaminen, jatkuvassa liikkeessä — ja tällä hetkellä liike suuntautuu kauemmas demokratiasta sekä Suomessa, että yleisesti Euroopassa.
Demokratian lisäämisessä yliopistoissa on vahva sananvapauteen ja objektiivisuuden ihanteeseen tähtäävä tavoite: Yliopistojen on tarkoitus ohjata itseään, koska vain näin voidaan varmistaa, etteivät poliitikot ala kontrolloida ja sensuroida tiedettä tai liike-elämä korruptoida sen perusperiaatteita. Kuten Kuusela asian kiteyttää: ”Yliopistollisen ajattelutavan mukaan parhaimman argumentin kuuluu voittaa, ei isoimman tykin tai peniksen. Parhaiten tämä itse itsensä ohjaaminen tapahtuu demokratian avulla, aivan kuten kaikissa muissa järjellisissä yhteisöissä” (s.29). Yliopistodemokratian kultakaudet ajoittuvat 60- ja 70-luvuille, minkä jälkeen hallintomuotoa on muutettu rajusti ja yliopistoa viety yrityksen suuntaan (eli demokraattisesti valitun johdon tilalle on tullut autoritäärinen johto, joka ei ole velvollinen yliopistolaisille). Kuten Kuusela teoksessaan kuvaa, on siirrytty brändilogojen ja tutkijoiden jatkuvan markkinapaineen aikaan.
”Huipputuloiset usein karsastivat vaaleja ja politiikkaa, jota he pitivät lehmänkauppoina, siltarumpujen rakentamisena, löysien kompromissien tehtailuna ja korruptoituneina ryhmämatkoina, jotka naamioitiin koulutusreissuiksi. Tutkimussessamme kutsuimme huipputuloisten näkemyksiä epäpoliittiseksi ratkaisukeskeisyydeksi (unpolitical solutionism). Näkemyksiä siivitti usko siihen, että jossain odotti joukko oikeita ratkaisuja, mutta vaaleilla valitut poliitikot eivät vain heikkouttaan tarttuneet niihin, koska demokratian perusjuonne estää toteuttamasta parhaita ratkaisuja. Siksi tarvitaan vahvoja johtajia, virkamiehiä ja rikkaita omistajia, joiden ei tarvitse hakea päätöksilleen mandaattia vaaleissa. Huipputuloisia kuunnellessani ajattelin puheen olleen naamioitua luokkasotaa, ravintoketjun huipulle päässeiden fantasia muiden alistamisesta. Enää en ole varma, onko demokratian halveksinta vain oman luokka-aseman ja etuoikeuksien varmistelua. Tuntuu kuin se olisi tauti, joka voi tarttua meistä jokaiseen. Autoritaaristen puolueiden kannattajiin se on tarttunut jo kauan sitten, mutta nykyään kuulen yhä useammin myös yliopistolla vakuuttelua siitä, että asiat hoituisivat paremmin, jos kaikki valta annettaisiin jollekulle toiselle. Mistä halu vapauttaa itsensä vastuusta ja sitä myötä vapaudesta? Väsymystä, kyllääntymistä demokratiaan. Sitä se kai on. Modernisaation tragedia.” (S.58-59)
Itseäni inspiroi erityisesti modernin kehityksen vertaaminen kreikkalaiseen Antigone -näytelmään, joka on kirjoitettu yli 2000-vuotta sitten. Kreikan historiasta voi oppia sen, että demokratia on kukoistanut ennemmin lyhyinä välähdyksinä (vuosikymmeninä) kuin pidemmissä, sadan vuoden jaksoissa. Demokratia on ollut esivanhempiemme kovan työn ja taistelun tulos, kuten myös tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä. On sääli, että sen arvoa ei enää aina nähdä tai sen peruspilarit eivät ole yhteisesti jaettuja.
Kreikan sanat dēmos ja kratos tarkoittavat suomeksi kansaa ja valtaa, yhdessä kansanvaltaa. Kuusela selittää hyvin, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miksi demokratia ei ole missään nimessä itsestäänselvä tai muuttumaton prosessi. Se on dynaaminen, jatkuvassa liikkeessä — ja tällä hetkellä liike suuntautuu kauemmas demokratiasta sekä Suomessa, että yleisesti Euroopassa.
Demokratian lisäämisessä yliopistoissa on vahva sananvapauteen ja objektiivisuuden ihanteeseen tähtäävä tavoite: Yliopistojen on tarkoitus ohjata itseään, koska vain näin voidaan varmistaa, etteivät poliitikot ala kontrolloida ja sensuroida tiedettä tai liike-elämä korruptoida sen perusperiaatteita. Kuten Kuusela asian kiteyttää: ”Yliopistollisen ajattelutavan mukaan parhaimman argumentin kuuluu voittaa, ei isoimman tykin tai peniksen. Parhaiten tämä itse itsensä ohjaaminen tapahtuu demokratian avulla, aivan kuten kaikissa muissa järjellisissä yhteisöissä” (s.29). Yliopistodemokratian kultakaudet ajoittuvat 60- ja 70-luvuille, minkä jälkeen hallintomuotoa on muutettu rajusti ja yliopistoa viety yrityksen suuntaan (eli demokraattisesti valitun johdon tilalle on tullut autoritäärinen johto, joka ei ole velvollinen yliopistolaisille). Kuten Kuusela teoksessaan kuvaa, on siirrytty brändilogojen ja tutkijoiden jatkuvan markkinapaineen aikaan.
”Huipputuloiset usein karsastivat vaaleja ja politiikkaa, jota he pitivät lehmänkauppoina, siltarumpujen rakentamisena, löysien kompromissien tehtailuna ja korruptoituneina ryhmämatkoina, jotka naamioitiin koulutusreissuiksi. Tutkimussessamme kutsuimme huipputuloisten näkemyksiä epäpoliittiseksi ratkaisukeskeisyydeksi (unpolitical solutionism). Näkemyksiä siivitti usko siihen, että jossain odotti joukko oikeita ratkaisuja, mutta vaaleilla valitut poliitikot eivät vain heikkouttaan tarttuneet niihin, koska demokratian perusjuonne estää toteuttamasta parhaita ratkaisuja. Siksi tarvitaan vahvoja johtajia, virkamiehiä ja rikkaita omistajia, joiden ei tarvitse hakea päätöksilleen mandaattia vaaleissa. Huipputuloisia kuunnellessani ajattelin puheen olleen naamioitua luokkasotaa, ravintoketjun huipulle päässeiden fantasia muiden alistamisesta. Enää en ole varma, onko demokratian halveksinta vain oman luokka-aseman ja etuoikeuksien varmistelua. Tuntuu kuin se olisi tauti, joka voi tarttua meistä jokaiseen. Autoritaaristen puolueiden kannattajiin se on tarttunut jo kauan sitten, mutta nykyään kuulen yhä useammin myös yliopistolla vakuuttelua siitä, että asiat hoituisivat paremmin, jos kaikki valta annettaisiin jollekulle toiselle. Mistä halu vapauttaa itsensä vastuusta ja sitä myötä vapaudesta? Väsymystä, kyllääntymistä demokratiaan. Sitä se kai on. Modernisaation tragedia.” (S.58-59)
Itseäni inspiroi erityisesti modernin kehityksen vertaaminen kreikkalaiseen Antigone -näytelmään, joka on kirjoitettu yli 2000-vuotta sitten. Kreikan historiasta voi oppia sen, että demokratia on kukoistanut ennemmin lyhyinä välähdyksinä (vuosikymmeninä) kuin pidemmissä, sadan vuoden jaksoissa. Demokratia on ollut esivanhempiemme kovan työn ja taistelun tulos, kuten myös tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä. On sääli, että sen arvoa ei enää aina nähdä tai sen peruspilarit eivät ole yhteisesti jaettuja.
February 5, 2025
En tunne Hanna Kuuselaa, vaikka nykyään työskentelemmekin samalle työnantajalle. Enkä tiedä, mitä hän ajattelisi minusta ja työstäni, jos kohtaisimme – olenhan kuitenkin omalta osaltani ollut kätyröimässä maaliin mm. yliopistojen opiskelijavalintauudistusta, joka sekin tuntuu Kuuselan näkemyksen mukaan olevan malliesimerkki yliopistodemokratian rapauttamisesta. Toivottavasti tiemme jossain vaiheessa risteäisivät, sillä näihin dialogeihin heittäytyisin mielelläni.
Syytös on kaikessa kaunaisuudessaan pieni mutta painava kirja, joka on hyvin, ellei jopa loistavasti kirjoitettu. Olen vilpittömästi samaa mieltä monista Kuuselan epäkohdiksi nostamista asioista, mutta veikkaan, että suhtautumisemme ja tapamme pyrkiä ratkomaan näitä ongelmia yliopistoyhteisön sisällä ovat varmasti aika erilaisia. Ja ratkaisuja tai vaihtoehtoja, niitä Kuusela tarjoilee kirjassaan vähän, jos ollenkaan. Siinä mielessä teos muistuttaa oikeastaan hämmästyttävän paljon poliittisesti varsin toiselta laidalta kumpuavia entisten hyvien aikojen haikailua. Silloin, kun kaikki oli paremmin kuin nyt (vaikka oikeasti ei tietenkään näinkään ole).
Ajattelen kuitenkin, että jokaisen yliopistossa työskentelevän kannattaisi lukea tämä kirja ja reflektoida omaa rooliaan osana yliopistoyhteisöä. Mitä enemmän valtaa, sen suuremmalla syyllä. Hopi-viisaus jää kaikumaan päähän: Me olemme ne, joita olemme odottaneet.
Syytös on kaikessa kaunaisuudessaan pieni mutta painava kirja, joka on hyvin, ellei jopa loistavasti kirjoitettu. Olen vilpittömästi samaa mieltä monista Kuuselan epäkohdiksi nostamista asioista, mutta veikkaan, että suhtautumisemme ja tapamme pyrkiä ratkomaan näitä ongelmia yliopistoyhteisön sisällä ovat varmasti aika erilaisia. Ja ratkaisuja tai vaihtoehtoja, niitä Kuusela tarjoilee kirjassaan vähän, jos ollenkaan. Siinä mielessä teos muistuttaa oikeastaan hämmästyttävän paljon poliittisesti varsin toiselta laidalta kumpuavia entisten hyvien aikojen haikailua. Silloin, kun kaikki oli paremmin kuin nyt (vaikka oikeasti ei tietenkään näinkään ole).
Ajattelen kuitenkin, että jokaisen yliopistossa työskentelevän kannattaisi lukea tämä kirja ja reflektoida omaa rooliaan osana yliopistoyhteisöä. Mitä enemmän valtaa, sen suuremmalla syyllä. Hopi-viisaus jää kaikumaan päähän: Me olemme ne, joita olemme odottaneet.
April 25, 2025
"Jos paikat, joille on annettu tehtäväksi vaalia ja kartuttaa ihmiskunnan yhteistä tietoa, osaamista, sivistystä ja ajattelukykyä ovat sekaisin, mitä voi odottaa muulta yhteiskunnalta? Jos yliopistoissa on menetetty usko sanotaanko vaikka demokratiaan ja sivistykseen - voiko näiden ihanteiden olettaa kukoistavan muualla? En usko, ja siksi kirjoittamisellani on kiire."
Kuusela kertoo, miltä näyttää, kuulostaa ja tuntuu, kun tehokkuutta korostava bisnesmalli ja määräilevät muutosjohtajat valtaavat yliopiston. Teos on puolustuspuhe demokratian, reilumman työelämän, kriittisen pohdinnan ja tieteen puolesta. Kuusela kirjoittaa tiiviisti ja informatiivisesti ja elävöittää tekstiään vertauksilla tieteisiin ja taiteisiin.
Syytös toimii muistutuksena siitä, että ME olemme ne, joita olemme odottaneet toimimaan vastavoimana maailmassa, jossa elämäntahti kiihtyy, raha merkitsee yhä enemmän ja ihmisten hyvinvointi ja oikeudet ovat jäämässä toissijaisiksi. Inspiroivaa ja toivoa herättävää luettavaa!
Kuusela kertoo, miltä näyttää, kuulostaa ja tuntuu, kun tehokkuutta korostava bisnesmalli ja määräilevät muutosjohtajat valtaavat yliopiston. Teos on puolustuspuhe demokratian, reilumman työelämän, kriittisen pohdinnan ja tieteen puolesta. Kuusela kirjoittaa tiiviisti ja informatiivisesti ja elävöittää tekstiään vertauksilla tieteisiin ja taiteisiin.
Syytös toimii muistutuksena siitä, että ME olemme ne, joita olemme odottaneet toimimaan vastavoimana maailmassa, jossa elämäntahti kiihtyy, raha merkitsee yhä enemmän ja ihmisten hyvinvointi ja oikeudet ovat jäämässä toissijaisiksi. Inspiroivaa ja toivoa herättävää luettavaa!
December 28, 2025
En omaa henkilökohtaista kokemusta suomalaisesta yliopistomaailmasta kuin avoimen yliopiston periferiasta. Olipa kuitenkin tarpeellinen lukukokemus ("ajattelemiseen sitoituneelle yksilölle" (s.143 kyseisestä opuksesta)), joka kaikkinensa kuvaa myös yhteiskunnan yleistä tilaa ja kehityskulkua. Itselleni mielenkiintoinen yksityiskohta kirjasta oli, että Kuusela on ollut samaisessa opinahjossa Lontoossa väitöskirjatutkijana, kuin missä itse olen ollut noin 10 vuotta häntä aiemmin opiskelemassa Antropologiaa. Kirjassa mainitusta skandaalista kuulin jälkikäteen ja oletettu keskushenkilö oli itsellenikin varsin tuttu henkilö tuolloin omana opiskeluaikana. Pieni maailma, niin. Kirjastahan olisi paljonkin sanottavaa, mutta paljon on myös sulateltavaa.
August 25, 2025
Pari takakansilainausta:
"On juostava nopeammin ja tehtävä enemmän vähemmällä!"
"Ei auta kuin nousta maasta entistä vittumaisempana."
En uskonut et oisin tykännyt tästä kirjasta edes puoliks niin paljoa mitä pidin, pahottelut Kuuselalle lukijaennakkoluuloista. Ihan loistava, kaikessa harmillisuudessaan. Syy 87683 miksi en varmasti väittele ikinä tohtoriksi.
(Hupaisa sidenote: luin 70% tästä kirjasta kauppiksen tenttivalvonnassa vko ennen uuden lukuvuoden alkua)
"On juostava nopeammin ja tehtävä enemmän vähemmällä!"
"Ei auta kuin nousta maasta entistä vittumaisempana."
En uskonut et oisin tykännyt tästä kirjasta edes puoliks niin paljoa mitä pidin, pahottelut Kuuselalle lukijaennakkoluuloista. Ihan loistava, kaikessa harmillisuudessaan. Syy 87683 miksi en varmasti väittele ikinä tohtoriksi.
(Hupaisa sidenote: luin 70% tästä kirjasta kauppiksen tenttivalvonnassa vko ennen uuden lukuvuoden alkua)
January 8, 2025
Kutkutti ja kosketti. Tosi hyvä!
May 22, 2025
Miten en voisi olla rakastamatta teosta, jossa viitataan moneen otteeseen Lauri Viidan Moreeniin? Muutenkin viittaukset kaunokirjallisuuteen olivat mielenkiintoisia. Tämä on tärkeä ja kaunis teos aiheesta, josta ilman tätä kirjaa en olisi varmaan lukenut.
August 23, 2025
raadollista+lohdullista korkeakoulujen markkinaehtoisen muutoksen (rusta-yliopistot ja nää) kritiikkiä
August 28, 2025
Taidonnäyte!! Tykkäsin kovasti. Jätti paljon pureskeltavaa.
November 2, 2024
(Finnish book, Finnish review)
Samaan aikaan masentava ja innostava kuvaus suomalaisista nyky-yliopistoista ja erityisesti Tampereen "hienosta" viritelmästä. Itkettäisi ellei naurattaisi.
Samaan aikaan masentava ja innostava kuvaus suomalaisista nyky-yliopistoista ja erityisesti Tampereen "hienosta" viritelmästä. Itkettäisi ellei naurattaisi.
November 9, 2024
Komitragediaksi ei kovin hauska. Puheenvuoro tärkeästä aiheesta ja ongelmasta. Nimensä mukaisesti syyttävä, jopa syyllistävä, ja sellaisenaan ymmärrettävä purkaus, tutkijan uran ehdot ovat hirveät nykyään. Mutta vaihtoehdot puuttuvat, lukuunottamatta jonkinlaista menneeseen peruuttamista. Yliopiston rooli yhteiskunnassa jää vähälle huomiolle yliopiston itseisarvon rinnalla. Tutkijat eivät tunnetusti pidä siitä kun heiltä vaaditaan sitä että tutkimustulosten pitäisi johtaa johonkin muuhunkin kuin heidän henkilökohtaisen tietopääomansa ja meritoitumisensa kasvamiseen. Yliopiston ulkopuolelta se näyttää valitettavan itsekkäältä ja sisäänpäin kääntyneeltä.
November 22, 2024
Kirja jota ei kannata lukea jos olet juuri aloittanut opinnot Tampereen yliopistossa. Kirja jota suosittelen kaikille Tampereen yliopiston opiskelijoille. Hauska, järkyttävä, ravisteleva, ja helvetin hyvin kirjoitettu. Kiitos tästä.
October 27, 2025
Loistavien solvausten kirja.
October 11, 2025
Ihanaa yliopisto- ja yhteiskuntakritiikkiä. Yliopistomaailma on niin sekaisin että ei tarvitse edes käyttää mielikuvitusta farssin kirjoittamiseen. Nautin vaikka tämä onkin ihan kauheaa!
Displaying 1 - 30 of 65 reviews