Maailma ympärillämme muuttuu, mutta käsityksemme eläintuotannosta on jäänyt jumiin 1960-luvun maalaisromantiikkaan ja lapsuuden iltasatuihin. Ketkä vaikuttavat suomalaisten ruokailutottumuksiin ja päätökseen kuluttaa vuosi vuodelta enemmän lihaa?
Rakkaat eläimet, joita syömme nostaa esille kiperiä kysymyksiä, joista ei haluta puhua ruokapöydässä. Kirjassa eläinlääkärit ja maatalousalan työntekijät paljastavat eläintilojen ja teurastamoiden laajamittaisia ongelmia, joista heitä on kielletty kertomasta. Silmiä avaavassa teoksessa vieraillaan paikoissa, joihin ei päästetä edes tutkijoita tai toimittajia.
Tietokirjailijat Pavel Tahkovuori ja Benjamin Pitkänen etsivät Suomen johtavien asiantuntijoiden kanssa ratkaisuja ruoantuotannon vakavimpiin kriiseihin. Pala palalta kermaisen perunamuusin ja lihapullien takaa paljastuvat aikakautemme suurimmat haasteet: ilmaston lämpenemisen vuoksi kuivuvat pellot ja roihuavat metsäpalot, pandemiat ja kasvavat kansanterveysongelmat. Samaan aikaan yhä useammin ruoan äärellä herää kysymys: saako eläimiä syödä?
koin aivan valtavia tunnemyrskyjä tätä kuunnellessa. opin kans super paljon uusia asioita, vaikka koinkin aikaisemmin tietäväni jo paljon. mutta nyt tajusin kuinka paljon enemmän voin tietää ja osata. toivon että mulla olis nyt enempi työkaluja ja faktaa perustella mun arvojen mukaisia valintoja ja oikeasti saada ihmisiä vakuuttumaan kun keskustellaan esim eläinperäisen ruoan tuotannon eettisyydestä ja ympäristöongelmista.
toivon jokaisen lukevan tai kuuntelevan tän. oon sitä mieltä että jokaisen tulee ottaa vastuu näistä asioista. todella inhottavaa kuunneltavaa tai luettavaa tottakai, eihän kukaan halua kuulla tarkkaa kuvailua kidutuksesta, väkivallasta yms. mutta tää kaikki on silti meidän syytä ja omista valinnoista täytyy ottaa vastuu.
vaikka tämä itketti mua, niin koin myös paljon voimaantumista. onneksi mulla on mahdollisuus elää omien arvojeni mukaan, pyrkiä omalla toiminnallani tekemään maailmasta edes vähän parempaa paikkaa ja omalla toiminnalla ja esimerkillä myös kannustaa ja opettaa muita kohti kestävämpää elämämtapaa <3
Tärkeä aihe — jokaisen, joka jostain syystä vielä kuluttaa liha- tai maitotuotteita, pitäisi lukea jos ei tämä kirja niin tästä aiheesta. Itse teos sortui omaan makuuni vähän liikaa kertojan omien tunteiden kuvailuun ja yliselittämiseen. Fakta on kovaa, lukija kyllä järkyttyy ilman, että etukäteen selitetään, miten itse ensin järkyttyi, kyyneleet valuivat poskille jne jne.
Fastän min kost består mestadels av vegetariska alternativ har jag ärligt talat aldrig varit särskilt intresserad av eller insatt i djurproduktionen speciellt i Finland. Nu efter att ha lyssnat boken känns det helt korkat.
Tycker att varenda kotte som väljer att äta kött borde lyssna på denna bok för att förstå vad som faktiskt ligger bakom dessa konsumentval. Även om jag själv inte kommer bli vegetarian/vegan efter en natt tror jag starkt på att det är den riktningen jag vill gå mot för att bidra till en mer hållbar och rättvis framtid.
Man behöver inte älska djur för att kunna ifrågasätta etiken i att plåga, döda och äta dem!
Fyra stjärnor för stark argumentation (ethos, pathos, logos✅) mångsidig research, snygga ordlekar och en lyckad attitydförändring!⭐️⭐️⭐️⭐️
Kiitos Benjamin, Pavel ja Into. Tämä kirja on äärimmäisen tarpeellinen ja hyvin kirjoitettu. Toivottavasti sen lukee muutkin kuin me vegaanit. Esimerkiksi ne 99% suomalaisista, jotka väittävät olevansa eläinrakkaita, rakastavansa luontoa ja välittävänsä lasten tulevaisuudesta. Kuten kirjassa todetaan, rakkaus ja välittäminen on tunteen lisäksi tekoja. Eikä eläinperäistä ruoantuotantoa vastustaakseen tarvitse edes pitää eläimistä tai nauttia luonnosta. Kirjassa perustellaan hyvin, että syyksi riittää huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Kirjoittajat ovat tehneet valtavan taustatyön tätä kirjaa varten. Paljon uutta asiaa myös asiaan perehtyneelle. Kirjan viimeinen kappale sai kyyneleet silmiin, samaa toivon myös minä!
Tärkeä kirja, jota haluaisin suositella ihan kaikille, aivan erityisesti heille, jotka syövät eläimiä tai joiden mielestä tuotantoeläimillä on Suomessa hyvät oltavat. Kirjassa tarkastellaan eläinperäisen ruokavalion ja eläintuotannon ongelmia kattavasti ja monipuolisesti, niin eläinten hyvinvoinnin, ihmisten terveyden kuin ympäristön ja kestävyydenkin näkökulmista.
Kirjaan on haastateltu muun muassa useita eläinlääkäreitä, eläintenhoitajia ja alan opiskelijoita, jotka kertovat kokemuksistaan eläintiloilla ja teurastamoissa. Välillä oli aika vaikeaa lukea kuvauksia eläinten kurjista oloista ja esimerkiksi niitten kokemasta väkivallasta. Näistä asioista on tosi tärkeää puhua, vaikka ilmeisesti maatalousalalla yritetään piilotella ongelmia ja hiljentää ihmisiä. Monet haastatelluista ovatkin halunneet pysytellä nimettöminä.
Kirjassa viitataan eläimiin hän- ja he-pronomineilla, mikä herätti minussa hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Valinta on sinänsä perusteltu, koska kirjan yhtenä tarkoituksena on herätellä ajattelemaan tuotantoeläimiäkin yksilöinä eikä vain tuotteina. Toisaalta yleisesti ottaen minusta tietokirjoissa olisi suotavaa noudattaa yleiskielen normeja. Joka tapauksessa tuo on kyllä ihan vaikuttava tehokeino, vaikka se varmasti myös ärsyttää monia.
Minulle jäi muuten vähän arvoitukseksi se, mikä kirjan toiseksi kirjoittajaksi merkityn Benjamin Pitkäsen osuus on ollut kirjan tekemisessä. Kirjan lukemalla saa nimittäin sen vaikutelman, että Pitkänen olisi lähinnä vain yksi kirjaan haastatelluista henkilöistä. Kirjassa käytetään välillä minä-muotoa, jos viitataan Pavel Tahkovuoren kokemuksiin ja ajatuksiin, ja Pitkäsestä taas puhutaan hän-muodossa. No, ilmeisesti tekstiäkin on sitten työstetty yhdessä.
Sydäntäsärkevän brutaali kuvaus eläinperäisten ruokien tuotannosta. Tärkeä kirja, joka pitäisi löytyä jokaisen lukulistalta. Selkeästi jäsennelty teos, jossa on hurjan paljon informaatiota.
Tuttuja asioita, mutta myös itselle uusia oivalluksia, faktoja ja asioita.
Päättäjät ovat idiootteja, ja ilmeisestikin erittäin helposti isojen yritysten vietävissä. Ehkei meidän kannattaisi antaa niin paljon vaikutusvaltaa yrityksille, joiden ainoa tehtävä on tehdä rahaa.
Kiitos! Teette aivan mielettömän tärkeää työtä! <3 Oli sydändäsärkevää lukea tilallisten kertomuksia mutta samaan aikaan toivon että kaikki kuulisivat nämä. "Suomessa eläimiä kohdellaan hyvin" on lausahdus jonka kuulee valitettavan usein. Tämä kirja kuitenkin paljastaa asian todellisen laidan.
Olen sekasyöjä. Kirjan kuunneltuani, olen sitä edelleen. Kirjassa on toki tärkeitä näkökohtia ja se saa ajattelemaan asioita. Omat tuntemukseni vaan ovat kovin ristiriitaiset. Olen itse maatalosta kotoisin. Tunnistan sen, että eläimiä ohjailtiin kepeillä (joskus lyödenkin), tosin ensisijaisesti eläimiä yritettiin houkutella jyvä-ämpäreillä. En tunnista raakalaismaista hakkaamista, mutta uskon, että sitä esiintyy. En halua nähdä, mitä teurastamossa tapahtuu, sillä luulen, että se olisi henkisesti kovin rankkaa (ja se saattaisi lopettaa lihansyöntini, let's be honest). Joitain pätkiä olen tv:stä nähnyt.
Ymmärrän historiallisen perinteemme lihansyönnistä. Entisaikaan maalaistalossa nähtiin nälkää talvisin. Nauriita ja perunoita syötiin niin pitkään, kun ne säilyivät hyvinä. Kalaa saatiin järvestä ja merestä. Rankan talven aikana saattoi olla tarpeen teurastaa rakkaita possuja tai lampaita, jos niitä oli. Pitkän talven jälkeen tuli kevät ja linnunmunat kovaan tarpeeseen.
Mutta elämme nyt eri aikaa. Ruokaa on tarjolla paljon, paljon enemmän kuin tarvitsemme tai meidän olisi hyvä syödä. Meillä on nyt erilaiset mahdollisuudet tehdä valintoja. Eläinten kohtelussa on parannettavaa, riippumatta siitä, mitä syömme. On tärkeää olla tietoinen siitä, millaista lihantuontanto Suomessa on, jotta voi tehdä valistuneita päätöksiä omasta syömisestään. Mutta asia ei ole mustavalkoinen. Esimerkiksi, voin vähentää lihansyöntiä lopettamatta sitä kokonaan. Voin valita ostaa lihani lähitilalta, jonka tuotantotavoista tiedän enemmän. Voin siirtyä syömään lihani pääosin riistana. Siirtymän voi tehdä vähitellen. Muutos vie aikaa, mutta on hyvä olla tiedostava.
Meillä kaikilla on erilaisia syitä sille, miksi syömme niin kuin syömme. Ruoka-aineallergiat voivat rajoittaa käytettävissä olevien kasviproteiinien määrää. Suomessa kasvaa rajallinen valikoima kasveja, eikä ole järkeä lennättää raaka-aineita toiselta puolelta maailmaa. Meidän tulee säilyttää ruokaomavaraisuutemme epävakaissakin maailmantilanteissa. Ollaan tiedostavia, mutta ei lynkata toisiamme.
Tärkeä kirja, jossa paljon faktatietoa eläinten kohtelusta, veganismista, vallankäytöstä ja nykyisestä tehomaataloudesta ylipäänsä. Vaikka monet asiat olivat jo ennestään tuttuja, tähän kirjaan oli koottu olennaisimpia asioita em. teemoihin liittyen.
Ainoat miinukset liittyvät muotoseikkoihin. Kokonaisuus oli vaikeasti hahmotettava ja pitkät luvut oli jaoteltu todella moniin alalukuihin. Olisin kaivannut selkeämpää rakennetta. Kielioppi hoiperteli monessa kohdassa (esim. sivulla 168 "...liha on pelannut tärkeämpää osaa ihmisten ravinnossa") ja vaikka ymmärrän hyvin, että eläinten ja ihmisten keinotekoista rajaa rikotaan kutsumalla eläimiä "hän"-pronominilla, se teki lukemisesta hankalampaa.
Mutta suosittelen silti! Empatian ja lähimmäisenrakkauden pitäisi ulottua ihmisistä ja lemmikeistä myös muihin elollisiin olentoihin asti.
Pavel Tahkovuoren ja Benjamin Pitkäsen Rakkaat eläimet, joita syömme -kirja on valtavan kattava tietopaketti eläintuotannosta ja sen vaikutuksista. Tämä on kirja, joka jokaisen olisi syytä lukea.
Sisällöllisesti tämä olisi periaatteessa viiden tähden arvoinen, mutta muotoseikkojen vuoksi pudotin yhden tähden: Alussa olisin toivonut kuvausta kirjan sisällöstä ja jonkinlaista strukturointia. Nyt eteneminen oli vähän sekavaa ja rönsyilevää. Lisäksi teksti olisi kaivannut lisää kielenhuoltoa. (Pitkäsen osuus teoksessa jäi muuten minulle epäselväksi, sillä kirjan äänenä toimii koko ajan Tahkovuori. Tahkovuori jopa kirjoittaa Pitkäsen kanssa käymistään keskusteluista puhuen yksikön kolmannessa persoonassa Benjaminista, ikään kuin hän olisi vain yksi haastateltava muiden joukossa.)
Sitten vähän siitä sisällöstä, joka meni nykyisessä elämäntilanteessani vahvasti ihon alle, vaikka en ole enää vuosiin tukenut aktiivisesti eläintuotantoa.
Kuuntelin kirjaa usein samalla, kun imetin omaa poikastani, jonka synnytin viime vuonna. Kun kirjassa kerrottiin vasikoiden vieroituksesta ja heidän äitiensä huudosta, katselin tätä sylissäni olevaa pientä ja puolustuskyvytöntä ihmislasta, toista nisäkästä, ja itkin. Minä saan ruokkia ja hoivata poikastani, pitää häntä lähellä. Minua ei ole saatettu väkisin raskaaksi eikä jalostettu lypsykoneeksi eikä tungettu elämään pieneen koppiin toisen lajin hyväksikäyttöä varten.
Miten me olemme ansainneet tämän ja toiset eläimet jotain aivan muuta? Millä oikeudella ihminen, jolla on kyky moraaliseen pohdintaan, hyödyntää ja satuttaa muita eläimiä, kun vaihtoehtoja on?
Jos eläimet eivät jotakuta liikuta, toivottavasti sen tekee kirjan loppupään sisältö, joka koskettaa meidän kaikkien tulevaisuuttamme tällä maapallolla. Eläintuotannolla kun on merkittävä rooli sen pilaamisessa.
Kirjan jälkeen jokaisen tulisi ymmärtää, mihin suuntaan jatkaa tai millä polulla pysyä. Tähän voi hakea apua ja tukea esim. Vegaanihaasteesta.
Vallalla on edelleen uskomus siitä, että varsinkin täällä Suomessa eläinten kaltoinkohtelu eläintuotannossa on poikkeus eikä sääntö, mutta totuus on valitettavasti jotain aivan muuta. Olen lukenut eläintuotannosta kymmeniä kirjoja, ja Rakkaat eläimet, joita syömme sisältääkin paljon tuttua. Siinä on kuitenkin aiheeseen tuore, ja erittäin tarvittu ote. Eläintuotantoa kyseenalaistavia kritisoidaan usein siitä, että meillä ei ole käsitystä maatilojen todellisuudesta. Pavel Tahkovuori ja Benjamin Pitkänen tunnistavat tämän, ja antavat puheenvuoron niille, jotka tekevät päivittäin töitä tuotantoeläinten parissa. Tämä paljastaa, miten syvään iskostettua eläinten pahoinpitely on, ja miten nyrpeästi parannusehdotuksiin suhtaudutaan jopa silloin, kun niitä esitetään alan sisältä. Tämän lisäksi kirjassa käydään kattavasti läpi historiaa ja yhteiskuntarakenteita, tukipolitiikkaa ja lobbausta, jotka ovat johtaneet eläintuotteiden asemaan. Uusien ravitsemussuositusten aiheuttama kohu ja broilerin tuleva vienti Kiinaan tekevät tästä kirjasta entistäkin ajankohtaisemman. Sen sävy ei ole syyllistävä, vaan tarkoituksena on vaikuttaa siihen, että voimme kuluttajina tehdä informoituja päätöksiä. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut jo vuosikausien ajan vegaaniutta, mutta jos päästäisiin kansallisella tasolla edes niiden kuuluisien ravitsemussuositusten tasolle, olisi se iso askel parempaan kansanterveydelle, eläinyksilöille sekä luontokadon ja ilmastonmuutoksen ravistuttamalle planeetallemme.
Erittäin erittäin mielenkiintoinen, tarpeellinen ja hyvin kirjoitettu kirja. Toivon tälle mahdollisimman paljon lukijoita, niin että ihmiset havahtuisivat siihen, että vaikka meidät kaikki täällä on kasvatettu suomalaisella ruoalla: maidolla, munilla, sialla ja lehmällä (tai niinkuin nykyään sanotaan: possulla ja naudalla), niin ne kasvatusmallit ovat periytyneet aiemmilta sukupolvilta, jolloin ei ole ollut tehomaataloutta/tehokarjankasvatusta eikä muutenkaan ole tiedetty kaikkea sitä mitä nyt tiedetään esimerkiksi ruoan ravintoarvoista ja kasviproteiineista.
Lainasin kirjan kirjastosta, luin, ja tajuntani laajeni, kävin myös ostamassa kirjan omakseni, niin että milloin tahansa voin siihen palata. Kerrata näitä tärkeitä asioita: "...aikakautemme suurimmat haasteet: ilmaston lämpenemisen vuoksi kuivuvat pellot ja roihuavat metsäpalot, pandemiat ja kasvavat kansanterveysongelmat. Samaan aikaan yhä useammin ruoan äärellä herää kysymys: saako eläimiä syödä?"
Kiitos Pavel Tahkovuori ja Benjamin Pitkänen, olette tehneet hyvän työn.
Tämä oli sysäys, jonka tarvitsin tehdäkseni viimeinkin 100% sitoutumisen vegaanisuuteen. Todella kaunis, kauhea, syvällinen ja totuudenmukainen teos, joka käsittelee eläinten hyvinvoinnin lisäksi perustavanlaatuisia moraalisia kysymyksiä siitä, millainen me haluamme ihmislajina olla. Valitsemmeko nojata siihen puoleen itsessämme, joka kohottaa itsensä muiden elävien lajien yläpuolelle ja tuhoaa kaiken mennessään, vai valitsemmeko kohdata maailman välittämisen ja tasa-arvon kautta?
Kirjaa varten tehty taustatyö on todella valtaisaa, mitä arvostan paljon. Lisäksi lähestyminen on hämmästyttävän ei-syyllistävä, joustamatta kuitenkaan tosiasioiden valottamisesta. Toivon, että kirja saa mahdollisimman monen defenssit laskemaan, ja että se johtaa lempeään itsetutkiskeluun ja sitä kautta eläinperäisistä tuotteista luopumiseen. Miksi emme valitsisi olla hyvän puolella?
Tätä kirjaa ei ollut helpointa lukea. Surun, vihan, turhautumisen tunteet olivat läsnä koko kirjan läpi, mutta empatia kantoi loppuun asti. Erittäin tärkeä teos, joka on hyvin ja ymmärrettävästi kirjoitettu.
"Rakkaus ei ole vain tunne vaan tekoja ja valintoja, joita teemme päivittäin." Ja juuri sen vuoksi tartuin tähän kirjaan, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille.
Hyvä ja selkeä kirja eläintuotannon ongelmista. En tiedä kuin helposti kirja päätyy niiden lukulistalle, joiden pitäis ehdottomasti lukea se, mutta toivottavasti joku innostuu. Välillä oisin kaivannut tarkempaa oikolukua, mutta sisältö on erinomainen ja ite tykkäsin erityisesti lopun lobbaukseen ja markkinointiin keskittyvästä osuudesta, jossa oli enemmän uutta tietoa itelle.
Miksi ihmiset suhtautuvat empaattisesti joihinkin eläimiin, mutta toisten eläinten kurjalta kohtelulta ollaan valmiita ummistamaan silmät? Toivottavasti tulevat sukupolvet voivat ihmetellä tätä kysymystä historiaan painuneena ilmiönä.
Kirjassa oli paljon asioita, jotka tiesin jo etukäteen, mutta silti aivan valtavasti uutta tietoa. Uutta tietoa, joka sai veren pihisemään. Suututtaa kovasti, että iso osa ihmisistä ei tiedä/mieti näitä asioita. Toivon, että mahdollisimman moni lukis tän.
aika peruspaketti eli hirveen diipiks tässä ei mennä, vähän ehk petyin et kuinka pliisuks tää loppujen lopuks jäi. myös tässä koko ajan liikutaan tooosi lähellä Ymmärrystä (kapitalismi kaiken karmeuden mahdollistajana) , mut iha ei päästä siihen puoleen kiinni.