Minä, Mikko ja Annikki on omaelämäkerrallinen rakkaustarina ja remonttipäiväkirja, mutta se kertoo myös kyläpahasen kasvutarinan maan merkittävimmäksi teollisuuskaupungiksi. Kaupunki kasvaa käsi kädessä tehtaiden tuotannon kanssa. Rakennetaan kaupunginosa työläisten kodeille ja kaupunginosaan kortteli, joka nimetään myöhemmin Annikiksi. Vuonna 1966 kaupunginosa saa uuden asemakaavan, joka antaa purkutuomion kaikille 1900-luvun alussa valmistuneille rakennuksille. Annikki ei kuitenkaan antaudu suosiolla. Syntyessään kortteli on vain yksi ruutu asemakaavassa. Anutlaatuiseksi Annikin tekee se, että vain se jää muistuttamaan Tampereen Tammelan historiallisesta työläiskaupunginosasta. Minä, Mikko ja Annikki kuvaa taistelua vanhojen rakennusten ja asumiskulttuurin puolesta. Sarjakuvaromaaniksi kasvava teos kertoo myös haaveilusta ja haaveilun riskeistä. Toteutuva unelma saattaa suuruudessaan kauhistuttaa. Unelmiin uskominen on elämää eteenpäin vievä voima. Yhteiset unelmat muuttavat maailmaa.
Tammelan kaupunginosa on minulle Tampereen kaupunginosista tutuin ja rakkain. Asuin siellä kymmenen Tampere-vuoteni aikana pitempään kuin missään muussa kaupunginosassa. Tämä siis tuntui ihan fyysisenä en nyt tiedä kipuna mutta jonakin tuntemuksena kuitenkin. Varsinkin tänään, kun olen puolitosissani miettinyt muuttavani Helsinkiä pakoon, kun huomenna etätyösuositusta todennäköisesti jatketaan vuoden loppuun.
Piirrosjälki on välillä oikein kutkuttavaa ja onnistunutta. Jotkin pienet naiiviudet tekstin tasolla vähän häiritsevät. On myös jännä (ja kurja) huomata, että kestän näköjään vieläkin tosi huonosti ihmisten onnea. Ärsytti nimittäin Tiitun ja Mikon keskinäinen onni, yhteisymmärrys ja juurtuminen.
Hieno historiikki ja näemmä myös itsetutkiskeluun sysäävä teos.
Me, Mikko, and Annikki by Tiitu Takalo was such a find! This is the first Finnish graphic novel translation I have read, and I thoroughly enjoyed it.
Takalo tells the story of Tampere, the locality where she lives, by focusing on the twin and opposing tugs of gentrification and preservation of heritage. She traces the history of the city, tracing its evolution over the centuries. Tampere starts out as a small village sometime in the 18th century, transforming into an industrial town, then becoming a derelict and abandoned neighbourhood, before blooming into life again.
At its heart, Me, Mikko, and Annikki is about relationships and these are explored through different threads. One part of the story follows Takalo’s relationship with her partner Mikko from the time they met and found a common cause together. Another thread shows the development of Tampere and how the people, who form a community, are affected by modernisation. Takalo brilliantly gives glimpses into the personal lives of families, children, and workers who lived here. The third thread is the story of Takalo’s fierce, special connection to Tampere. There is the overarching continuum between the past and the present, and Takalo illustrates this through snippets from her childhood and adulthood. Tampere’s story forms the backdrop throughout and Takalo employs different visual formats for different narratives. For instance, faded blues and greys mark the recounting of Tampere’s history while the immediate present is shown in striking reds, yellows, and greens.
It’s heartwarming and encouraging to see how Takalo and her friends involved themselves so deeply in saving this precious part of Finland. It reminded me of many of the heritage neighbourhoods like Jayanagar, Basavanagudi, Begur, and others, in my city of Bangalore. All continuously getting modernised with apartments and yet somehow holding onto those little pockets of time with their ancient temples and monuments.
A wonderful book for both its lovely story and resplendent illustrations.
Tähän ei voi lisätä muuta kuin että täysi kymppi. Edelleen rakkaimman kaupunkini, nuoruuteni Tampereen historiaa ja tapahtumia käsittämättömän hienossa sarjakuvaromaanissa. Tämä herätti ajatuksia samalla kun nuoruusmuistojen ja 70-80-90-luvuilla tapahtuneet kaupunkikuvan muuttumisen aiheuttamat tunteet tulivat pintaan. Olen pitkään ajatellut, että vanhan rakennuskannan tuhoamisvimma Suomessa johtuu pääosin sisällissodan tapahtumista. Kaikki vanha on köyhää ja muistuttaa köyhistä ja arvottomista ihmisistä, heistä jotka kapinoivat ja jotka hävisivät sodan. Vaikka vanha olisi kuinka hienoa, se pitää purkaa, jotta köyhä tietää paikkansa tässä yhteiskunnassa. Uusi ja uljas valloittaa, repii vanhat juuret ja sulloo ihmiset asumaan pienelle maa-alalle useaan kerrokseen. Vaikka asuinpinta-ala kasvaa, niin paljon muuta menetetään. Tämä sarjakuvaromaani vahvistaa tätä käsitystäni asiasta. Minä, Mikko ja Annikki on tunteita herättävä, loistava sarjakuvaromaani, jota voi hyvällä omallatunnolla suositella muillekin kuin Tamperelaisille. Ja romaanilla on "onnellinen" loppu. Kaikesta huolimatta.
Miun silmään ainakin ihan liki täydellistä. Iso tarina. Tampereen koko historia, mutta niin, että se muuttuu osaksi tarinan päähenkilöiden, Tiitun ja Mikon elämää.
Remppaa, rakkautta, historiaa, sattuman vaikutusta elämässä, anarkismia. Kaikkea! Melkein tekis mieli pakottaa kaikki yläkoululaisista ylöspäin lukemaan tämä. Heitän vinkkaussettiin!
Odotin tältä varmaan liikoja koska kaikki ovat tätä kehuneet. Tai ehkä en ollut oikeassa mielentilassa tälle. Tää oli ihan jees, mut ei lopulta herättänyt tunteita samalla tavalla kuin Takalon pari aiemmin luettua.
Ihan mukava Tampere-historiikki kaupungin muodostumisesta, sinne sijoittuneista tapahtumista ja rakennuskannan kehittymisestä/muutoksista ja siitä, missä roolissa Takalo itse on tässä jatkumossa. Viihtyisä kuvitustyyli - välillä todella hienoja isompia kuvia Takalon omasta tuotannosta.
Såg ut som den där emojin med hjärtögon under nästan hela min läsning av den här boken. Tiitu Takalo berättar om allt det som ledde fram till att hon och partnern Mikko numera bor i trähuskvarteret Annikki från tidigt 1900-tal: istiden som formade Tammerfors omgivning och skapade forsen som i sin tur gjorde det möjligt för Tammerfors att bli en industristad, stadens historia, arbetarkvarteren, tidens gång, gräsrotskampen för att bevara Annika-kvarteret, hennes och Mikkos möten, renoveringsprojektet... Mästerligt tecknat och berättat, och en sådan glädje att läsa den här boken just veckan efter att jag själv besökt Tammerfors och vandrat på samma gator som personerna i boken, besökt samma domkyrka som skyddade de civila under inbördeskriget.
A graphic novel depicting the evolution of a Finnish town throughout the centuries, evolving and adapting from its past: first as an industrial boom town where general laborers endured conditions of hunger, epidemics, and barely livable wages; its rule under Russia and its wreckage under the war of 1918; up to its current circumstances as a university town
Tässä on kyllä ihan kaikki. Tampere, työläiset, historia, naiset, anarkismi, vihreys, yhteiskuntamuutos, taistelu, rakkaus, oma elämä, uskallus ja onni.
Tiitu on suurten tarinoiden piirtäjä ja odottelen, koska joku oppikirjakustantaja ymmärtää palkata kunnon kuvittajan. Hankintalistalle.
Ah, tässä oli kyllä paljon kaikkea. Historiaa, romantiikkaa, kamppailua kaupunkitilasta, alakulttuureja; ja kaikkeen oli jotenkin saatu upotettua paljon tunteita, herkkyyttä, syvyyttä. Huomasin tätäkin lukiessani, että Tiitu Takalon tyyli kuvittaa on aika tiivis. Hän ei jätä ruutujen väliin paljoa tilaa. Se voi mielestäni olla välillä hieman rasittavaa. Mielestäni sarjakuvissa yksi olennainen elementti on se, mitä tapahtuu lukijan mielikuvituksessa kahden ruudun välissä. Annan tälle kirjalle kuitenkin täydet 5 tähteä. Kerronnan tiiviys sopi tähän teemaan. Tiitun piirtämiä kuvia kyllä jaksaa katsella. Kirjassa oli useita eri kerronnan tasoja, ja siitä pidin kovasti. Tampereen työväenluokan historiaa käytiin läpi supermielenkiintoisesti. Liikutuin kovasti Annikin korttelin säilymistarinasta, useassa eri kohdassa jopa. Miten pitkä ja monipolvinen tarina, ja miten monesti kyseinen kortteli on ollut uhattuna. Lopulta sitkeän kansalaisaktivismin myötä, vihdoin saatiin yksi vanhakantainen puukortteli säilytettyä. Romanttinen puoli kirjassa oli myös kovin kaunis. Se miten herkästi Takalo kuvaa ihmissuhteensa syntymistä, kehittymistä ja jatkumista; ja miten hän kytkee senkin osaksi Annikin puutalokorttelin tarinaa. Henkilöhahmot, jotka ovat todellisuuteen pohjautuvia, nähdään sarjakuvan kautta osana suurempaa, monien sukupolvien rajat ylittävää tarinaa. Jos jollekulle on vielä hämärän peitossa miksi puutalojen säilyttämisestä taistellaan useissa Suomen kaupungeissa, ja miksi kaupunkitilasta ylipäätään käydän usein kiivasta kamppailua, tämä kirja voi selkiyttää asian ymmärtämisessä.
Asunnon osto alkaa olla periatteessa ajankohtaista meillekin. Unelmien tasolla olisi hienoa asua wow-talossa, sellaisessa joka olisi poikkeuksellinen, herättäisi ihailua (lähinnä itsessäni, mutta toki myös muissa). Mutta se tarkoittaisi näillä mieltymyksillä käytännössä vanhaa puutaloa. Helsingissä sellaiset ovat joko kalliita tai ison remontin tarpeessa - eli kalliita. Ei sellaiseen ole varaa tai aikaa. Eikä pystymistä.
Tiitu Takalon (mm. Sarjakuva-Finlandian voittanut) Minä, Mikko ja Annikki on sarjakuvaromaani Annikin puutalokorttelista, sen historiasta ja siitä, miten ihmiset rakentavat kaupunkia. Korttelin tarinaan kietoutuu Tiitun ja Mikon elämä, mutta puutalojen kautta voi lukea myös alueen, Tampereen ja koko Suomen niemen historian, jos vain osaa katsoa. Ja Takalo osaa.
Tarina Annikin puutalokorttelista on kaikin puolin valloittava. Kirja on samalla henkilökohtainen rakkaus- ja kasvutarina sekä kuvaus Tampereen kaupungin historiasta. Kaupungistumisen, laajenemisen, puurakentamisen, sotien, betonin, edistyksen ja vanhan säilyttämisen suuret linjat kiteytyvät yhteen pieneen kortteliin, jossa asui ensin satoja ihmisiä, nykyään enää kymmeniä. Ja koko ajan rinnalla kulkee rakkaustarina, josta välittyy aito arkinen romantiikka, yhteiselo ja kumppanuus.
Kaikki on samaan aikaan henkilökohtaista, mutta myös suurempien voimien liikettä. Me emme ole vain omat päätöksemme ja tekomme, vaan olosuhteet, sattumat ja kaikki ympärillä olevat ihmiset määrittävät sitä miten voimme elää. Toisaalta isojen voimien puristuksessa on tärkeä löytää se, mihin uskoo, ja toimia sen puolesta. Niin voi muovata maailmaa, edes vähän.
Kauniisti piirretty ja kirjoitettu osittain historiallinen, osittain elämänkerrallinen, kertomus Tampereen Annikinkadun taloista ja Tampereen keskustan muuttumisesta. Vaikka kirjassa on paljon historiallista ja faktatietoa, on se silti mielenkiintoinen lukea.
Pidin erityisen paljon piirrostyylistä ja ruutujen käytöstä. Vaikka koko kirja on tehty käytännössä samalla ruutujaolla ja ruuduissa ei käytetä erilaisia muotoja tai kokoja kuin melko harvoin, on tyyli silti elävä ja mukaansatempaava. Pidin myös erilaisista piirrustustyyleistä eri ajanjaksoja käytettäessä.
Luettu Helmet 2019-lukuhaasteen kohtaan: 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
Hieno ja monitasoinen tarina menneestä elämäntavasta, halusta säilöä menneisyyden historiaa rakennusten avulla ja vilkaisu nuoren pariskunnan epävarmaan remonttielämään. Tässä oli oikeastaan kaikki, mitä modernilta sarjakuvaromaanilta voi odottaa. Pidin erityisesti Tampereen asuttamiseen ja historialliseen rakennuskantakatsaukseen, joka lähteiden perusteella oli myös erittäin hyvin tutkittu. Jos olisin tamperelainen niin tuntisin ehkä myös vahvaa kotiseutuylpeyttä kaupungin historiasta.
Erittäin hieno sarjakuva ja kestää varmasti monia lukukertoja.
Hieno sarjakuvateos, joka nivoo yhteen Tampereen historiaa ja Tiitu Takalon omaa elämää. Myös tärkeää pohdintaa kulutuskulttuurista ja vanhan säilyttämisestä. Rakastan Tiitun sarjakuvatyyliä ja tässä teoksessa oli erityisen hienoa jälkeä! Tämä oli melkoinen järkäle yhdellä istumalla luettavaksi, mutta en halunnut jättää teosta kesken.
Innostuin Memento morista niin, että luin toisenkin perheen hyllystä löytyneen Takalon heti perään. Tämäkin oli kiehtova kokonaisuus puutaloista, niiden tärkeydestä ja tarinoista, ja sivussa kulkee tarina ihmissuhteista ja niiden merkityksellisyydestä. Olisin itse kaivannut hieman suurempaa ihmissuhdepainotusta, mutta pidin tästä näinkin. Takalon pehmeä piirrostyyli on tässäkin upeaa.
Todella mielenkiintoisella tavalla toteutettu sarjakuvaromaani,jossa sukelletaan niin Tampereen, Annikinkadun kuin Tiitu Takalonkin historiaan ja aikakaudet ja tapahtumat rytmittyvät miellyttävästi lomittaisiksi. Tampereen historian suhteen tulee käytyä paitsi ihan puhdasta kaupungin historiaa, myös asunto- ja kaavoituspolitiikkaa eri aikakausina. Itselleni mielenkiintoinen osuus oli Annikinkadun yhteisöomistus, koska se on kuitenkin aika omanlaistaan ajattelua perinteisen omistusasumiskulttuurin rinnalla. Oli hauska seurata, miten demokratiaa toteutettiin päätöksiä tehdessä. Tuonkaltainen yhdessä päättäminen on varmasti myös tiivistänyt asukkaiden yhteishenkeä.
Itselleni romaani oli senkin takia mielenkiintoinen, että työskentelin paikallisteeveessä 2000-luvun taitteessa, jolloin käytiin yksi isompi mittely Annikinkadun kohdalla. Uutistoimituksessa Annikinkatu oli melkoisen yleinen aihe tuossa kohdin. Tälläistä talonhalaajaa sitten tietenkin koskettaa aina pieteetillä tehty vanhan korjaaminen, koska koen senkaltaisen säilyttämisen yhdenlaisena rakkaudentyönä.
Tiitu Takalon piirrosjälki on aina komeaa ja varmaa, viiva kulkee ja kuvia on nautinto katsella jo ihan kuvina.
I really enjoyed reading this graphic novel. The novel revolves around a young couple renovating their house. Though the course of the book, the reader learns some Finnish history and learns about the town. The illustrations are well done on heavy semi-glossy paper. This book was well worth the read.
I got about 100 pages in and gave up. It alternates between a boring, uneventful romance, and extremely dry, boring history. It might get better later on, but I just couldn't tough it out to read the other half. Avoid.
Erittäin näyttävä albumi, jonka sivuilla lukija pääsee sukeltamaan Tampereen historiaan ja nykypäivän paikallispolitiikkaan. Remppatunnelmiakin löytyy. Olipas hieno sarjakuva. :)
Tämän sarjakuvakirjan lukeminen on erinomainen tapa tutustua Tampereen kaupungistumiseen ja alakulttuuriin. En yleensä jaksa sarjakuvia. Tämä teki poikkeuksen.
Paikoin oikein vaikuttavaa sarjakuvaa. Tiitu on aina ollut hieno piirtäjä ja etenkin omakohtaisissa tai henkilökohtaisesti tärkeissä aiheissa hän osaa ladata hahmoihinsa tunnetta ja syvyyttä. On helppo uskoa, että kuvissa näkyvät tunteet ovat totta. Toisaalta tarina rönsyilee suotta. Tampereen historiasta olisi voinut tehdä ihan oman tarinansakin, vaikka historiapätkiä koitetaankin sitoa aina Tammelaan ja Annikin kortteliin. Niistä kuitenkin puuttuu se omakohtainen palo ja tunne, jotka näkyvät kun Tiitu kertoo Annikin korttelista. Hieno rakkaudentunnustus, mutta itselleni jäi vähän ulkopuolinen olo, ikään kuin tirkistelisin toisen intiimialueita tai jotain. Mutta hienoa taidetta ja etenkin loppua kohti vaikuttavaa tunneilmaisua. Neljä tähteä ja kunniamaininta historian elävöittämisestä.
A very in-depth history of a fascinating little place, with enough personal story to keep you engaged. I really crave graphic novels written by non-Americans about their own homes; there is only so much "I grew up in New Jersey and went to Japan and here's my limited view on that!" I want to read. Travelogues certainly have their place, and reading an American's perspective can be a good entry point, but I love love love these rare English translations of books from smaller countries. This was an excellent choice, so well done, the variety of art styles is impressive and beautiful. I will be keeping an eye out for anything else by this author that we are lucky enough to get in translation!
Aivan loistava ja mahtava sarjakuvaromaani. Olen ihan myyty! Ihana piirustus- ja kerrontatyyli, hurjan hyvä ja henkilökohtainen tarina ja hienoa kannanottoa vanhan säilyttämiseen ja tavaroiden käyttösykliin. Myös Tampereen historiaa tuli hyvin tutuksi. Kirja alkoi niinkin varhaisesta vaiheesta kuin jääkaudesta, sitten käytiin läpi kirjan pariskunnan Tiitun ja Mikon tapaaminen ja miten se kaikki linkittyi keskenään, sen saat selville kun luet tämän, samalla selviää kuka on Annikki :) Suosittelen erittäin lämpimästi ihan kaikille!
Ensimmäinen Tiitu Takalolta lukemani teos ja olin ihan haltioissani. Tamperelainen tunnelma oli saatu vangittua teoksen läpi kuviin niin valloittavasti, että olin aivan täysin mukana ja liikutuin monesti vain jonkun yksittäisen kuvan takia. Värien käyttö oli minusta tosi onnistunutta ja toimivaa eri osioissa. Muutenkin omaelämänkerrallisuuden ja historiallisuuden yhdistäminen toimi tässä tosi hienosti ja tarinaa oli tosi mielenkiintoista seurata. Tavara-ja dyykkaus osio oli mun mielestä myös onnistunut ja hyvä mauste tehostamaan koko jutun jujua. Hieno teos
Tämä oli ihana. Todella taidokas kertomus Tampereen paikallishistoriasta sekä unelmista, sinnikkyydestä, pettymyksestä ja onnistumisesta. Tarina Takalon omasta elämästä ja Annikin puutalokorttelista, alkaen vuosisatojen takaisesta Tammerkosken kylästä, vieden lukijan teollistumisen, sotien ja kaupungistumisen kautta asemakaavakamppailuihin ja nykypäivän Tammelaan. Koskettava ja mukaansatempaava, heti yksi suosikeista.
Must-luettavaa jokaiselle tamperelaiselle, vanhojen talojen suojelijalle (ja suojelun vastustajalle!) sekä sarjakuvaromaanien ystävälle.
Finished and I can't believe how I sat through reading about a town's history and how amazing that while the interior of the building has changed, the outside reminds the same. Scenery that people saw in the past and present, it's amazing how it's similar yet different. Similar in scenery, differences in lifestyles etc. It's amazing to see how much we can save if we only repair things instead of buying them, how much we can save if we stop doing mindless spending and falling into victims of consumerism. Truly eye opening.
Such a long history to a place and neighborhood, it's uniquely European in that regard, that a neighborhood can have so many years of history and time behind it. The long spectrum of change is interesting to look at. Cities in the United States have many issues with gentrification and the story goes much different in the US so its interesting to see this other example of alternative methods and means of resistance and even successes and winning. Money talks here so the story never goes that way generally speaking. Comforting to see other options
In a unique blend of memoir and local history, Takalo explores the history of her city block and how she came to live in it. Tampere is a city that's rich in stories, and I enjoyed watching her trace the different threads how the block came to be, its ups and downs through the years, and the efforts to preserve and find purpose for it. She's also a very funny writer-artist, with a quirky style that provides some unusual angles on events as they happen.