Juhannustanssit

by Hannu Salama

Finnish

Genres: Finnish Literature, Novels, Classics, Fiction, Audiobook, School, Adult Fiction

199 pages, Unknown Binding

First published January 1, 1964

About the author

Hannu Salama syntyi 4.10.1936 Kouvolassa. Hän opiskeli Kansankorkeakoulussa vuonna 1957 ja työskenteli sähkömiehenä sekä sekatyömiehenä useita vuosia. Vapaa kirjailija hän on ollut 1960-luvun alusta lähtien.

Hannu Salaman laajaan tuotantoon kuuluu proosaa ja runoja. Kirjallisen läpimurtonsa Hannu Salama teki neljännellä teoksellaan Juhannustanssit (1964). Teoksen ristiriitainen vastaanotto johti kuuluisaan jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin ja kirjan osittaiseen sensuroimiseen. Salama on julkaissut kolme rikosromaania salanimellä Aki Rautala.

Salaman romaaneita on dramatisoitu teatteriesityksiksi sekä tv- ja elokuvakäsikirjoituksiksi ja hänen teoksiaan on käännetty kymmenelle kielelle.

Teksti Otavan sivustolta

Reviews

[Jenni · Rating 2 out of 5]

Tästä kirjasta en erityisemmin pitänyt. Monissa vuoropuheluiden kohdissa putosin kärryiltä sen suhteen, kuka milloinkin puhuu, sillä johtolauseita käytetään hyvin vähän, ja muutenkaan kerronta ei ollut kovin ihmeellistä. Hahmot ja näiden arvomaailmat rupesivat ärsyttämään melko pian; hahmoille ei oikein tunnu muu olevan tärkeää kuin viina ja seksi ja eivät nekään usein aivan hirveän tärkeitä ole. Hahmot tuntuvat melkoisen ikäviltä ja itsekeskeisiltä henkilöiltä, muiden ymmärtämisestä (tai edes sen yrittämisestä) nousevaa rakkautta tai ystävyyttä ei kirjan maailmassa oikein tunnu olevan olemassakaan. Tarinaa kerrotaan suurimmaksi osaksi miespuolisten hahmojen näkökulmista, minkä seurauksena naishahmot jäävät litteiksi ja lähinnä seksuaalisteen halujen kohteiksi.

Moni varmasti tuntee tämän teoksen ainakin nimeltä sen aikanaan nostattaman kohun ja jumalanpilkkaoikeudenkäynnin vuoksi. Teoksessa pidettävä kuuluisa pilasaarna nyt ei niin ihmeellinen kuitenkaan ole, eikä se itseasiassa edes ole varsinainen syy sille, miksi kirjailija ja kustantaja ensisijaisesti haluttiin oikeuteen vetää. Teoksen ilmestymisaikana kirjallisuus oli vielä huomattavasti merkittävämpää yhteiskunnallisena vaikuttajana, kuin se on nykyään ja sen antama kuva kansasta sai aikaan hyvin suuren kohun. Kun kirja ei mikään siveellisyyden malliesimerkki ole ja vieläpä onnistuu tekemään pilaa valkoisen Suomen aatteista ja ties mistä, niin moni siinä sitten poltti hihansa ja oikeuteen haastamista alettiin vaatia. Siveettömästä tekstistä, poliittisten arvojen saattamisesta naurunalaiseksi ja vuoden 1918 sodan mainitsemisesta ei vain voi Suomen lain nojalla oikein nostaa syytteitä. Jokupa sitten muisti, että olihan meillä se jumalanpilkkapykälä ja Juhannustansseissa pidetään se pilasaarna, joten niinpä oikeusjuttu saatiin sen nojalla sitten pystyyn. Voidaan tässä kohtaa myös muistaa, että jo Juhannustanssien ilmestymisaikaan Aleksis Kiven Seitsemän veljestä oli arvostetussa asemassa ja siinäkin juopunut pilasaarna pidetään, joten silläkin perusteella voidaan sanoa, ettei jumalanpilkka ollut se kaikkein voimakkaimmin ihmisiä kuohuttava asia Juhannustansseissa.

Tästä aiheesta keskustelimme eräällä Suomen kirjallisuushistorian luennolla ja minusta se on varsin mielenkiintoinen tieto sinänsä. Tähän asti on tullut jotenkin sellainen kuva, kuin kirjallisuutta ja sen autonomiaa vastaan käyvänä pahiksena olisi tässä jutussa nimenomaan uskonto ja herkkänahkaiset uskovaiset, mutta ilmeisesti herkkänahkaisuutta löytyikin pääasiassa aivan muiden arvojen kannattajien joukosta.

Kenties tuon kuuluisan kohun vuoksi odotin tältä teokselta jotain enemmän. Nykylukijalle, minulle ainakaan, tämä teos ei kuitenkaan aiheuttanut mitään melko lievää ärsytystä ja tylsistymistä enempää.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Hannu Salaman Juhannustanssit tuli heti mieleeni, kun Helmet –lukuhaasteen listassa oli kohta: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Lukijoille voi tulla yllätyksenä se, että jopa Suomessakin on kielletty ja sensuroitu kirjoja, mutta totta se on, sitä tehdään tänäkin päivänä. Juhannustanssit ilmestyi vuonna 1964, Hannu Salaman neljäntenä teoksena. Kirjassa on kohtaus, josta kirjailijaa syytettiin jumalanpilkasta, ja josta hän sai kolmen kuukauden tuomion. Presidentti Kekkonen armahti Hannu Salaman.

Luin kirjasta tehdyn muuttumattoman laitoksen. Kirjan sensuroidut painokset ilmestyivät vuosina 1966-1990. Tämän päivän lukijana ohitan ns. jumalanpilkkakohtauksen hieman kulmakarvoja kohotellen. Kohtauksesta on kohistu paljon. Vaikka en ollut lukenut kirjaa, tiesin, että mikä kohta oli sensuroitu. Oli aikakin lukea tämä kohistu kohtaus ja kirja, sillä tämä teos oli ensimmäinen lukemani kirja kirjailijan laajasta tuotannosta.

Kirjan yhtenä päähenkilönä toimi linja-autokuskina toimiva Lasse, joka aloitti kirjan. Lasse teki vähintään kahta työvuoroa ja käytti juhannustansseissa aikansa nukkumalla, kun muut juhlivat. Lasse oli perheenisä, mutta se ei estänyt häntä seurustelemasta muiden naisten kanssa. Nykyaikaa, mutta 60-luvulla vielä aika rohkeaa käytöstä. Lassen jälkeen tarkasteltiinn muita juhannusjuhlijoita, varsinkin Lassen kyydissäolijoiden elämää, joista nuori opiskelijapoika Paavo lopetti kirjan.

Hannu Salama on luonut kirjalle oikeanlaisen tanssipaikkatunnelman, hikisen, kuuman, alkoholinhuuruisen, tanssivan, tönivän ja tappelevan. Kaikki tunteet löytyivät kirjasta, jota höystettiin rehevällä puheella. Piiloon puiden taakse ja hommat hoituivat nopeasti. Niin ja se juhannuskokon sytyttäminenkin oli aikamoista sähläämistä.

[Mela Kanootti · Rating 1 out of 5]

1-2 tähteä en tiiä oli pari hauskaa kohtaa ja silleen Siisti juttu i guess mutta kaikki oli vaa nii kamalaa koko ajan ja vähä tylsäki oli

[Tuulia · Rating 3 out of 5]

Ihan jees, oli kiinnostava lukea näin suomen kirjallisuuden historian kannalta merkittävä teos, josta on kuuluisa "salamasota" ja sensurointidiskurssi lähtenyt Suomessa liikkeelle! Ehkei tää kuitenkaan mitenkään itselle erityisesti kolahtanut, mutta ei missään nimessä huonokaan. Joskus oli vaikea pysyä kärryillä henkilöhahmoista, koska niitä oli niin monta ja iltaa kuvaillaan niin pirstaleisesti ja pitikin selailla aika paljon ja välillä lukeminen oli raskasta ja tylsistyttävää. Kaikenkaikkiaan kuitenkin rehellinen, raaka, mutta inhimillinenkin kuvaus maaseudun ihmisistä, kaikkine kyynisyyksineen, karkeuksineen ja ruokottomuuksineen. Suosittelen sellaiselle, jolle suomalaisen kirjallisuuden historia ja sotien jälkeinen aika Suomessa kiinnostaa - tekstistä hyvin kuvastuu levottomuus ja yhteiskunnan joka tasolle ulottuvat jälkiräjistykset sotaa seuranneina vuosina. Ei kuitenkaan järin kiinnostava teos kirjallisesti tän viitekehyksen ulkopuolella

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Tämä kirja oli mielenkiintoinen, joskin hieman raskassoutuinen sukellus 1960-luvulle. Salaman tyyli, vaikka realistinen, oli itselleni vaikea luettava, ja minun oli noin kahden kolmasosan verran todella hankalaa myös erottaa henkilöitä toisistaan.

Se nyt kuitenkin selvisi, että kirjassa kerrotaan noin yhden vuorokauden verran ajan juhannuksen tapahtumista jossain hämäläisellä tanssilavalla. Vaikea sanoa, paljonko Salaman tekstissä on ollut shokkivaikutuksen tavoittelua, mutta kaikki supisuomalaiset kliseet juopottelusta, tappelemisesta, vaimonhakkaamisesta ja irtoseksistä ainakin tulee käytyä läpi. Kirjan naiskuva on melko yksipuoleinen ja vähän vihamielinenkin.

Kovasti tietysti jännitin, että mikä se kuuluisa jumalanpilkkakohta on, ja sitten se vain solahtikin ohi niin että muutaman kymmenen sivun päästä tajusin sen menneen jo. Niin ne ajat muuttuvat. Dramaattinen loppu oli vetävästi kirjoitettu.

[Marja · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana enkä kauheasti nauttinut kirjasta enkä lukijasta. Erittäin mielenkiintoinen ajankuva ja ajoittain ihan viihdyttävää dialogia (vaikka en aina oikein pysynyt kärryillä, että kuka sanoi mitä) ja se miten ihmisiä kuvailtiin oli ihan hupaisaa, välillä. Naisista puhuttiin aika rumasti. ☹️ Loppujen lopuksi kaikki (mies)hahmot olivat niin yksioikoisia, että en pysynyt kärryillä kuka kukin on ja lopulta ei enää edes kiinnostanut, kun ei heillä pyörinyt mielessä muu kuin viina ja seksi. Naishahmot eivät olleet juurikaan sen kummempia ja mieleen jäi vain Helena ja Kirsti, tosin Kirstikin vain sen takia, että hän oli jonkun miehen vaimo. Hämmentävää, että tämä on herättänyt niin paljon kohua. Ajat ovat tosiaan muuttuneet.

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Ylihuomenna on teatteriesitys hiukan modernimmasta versiosta, ja vähän kiire meinasi tulla :).

Alun järkytyksen jälkeen yllättävänkin monipuolinen ja tutunahdistava teinikuvaus. Ei ole metoo, naisten osa on tyly, viinaa ja seksiä hehkutellaan mutta eipä sinänsä mitään uutta auringon alla. Henkilökattaus on monipuolinen, maailmankuva sotien jäljiltä siinä välissä: kuin viimeistä päivää ja uusi alku. Loppu on kyllä hurja.

[Leo · Rating 3 out of 5]

Sanotaan 2,5 tähteä. Niin nuhjuinen ja ankea meininki kaikkine hahmoineen, että se on varmasti tarkoituksellista, joten siinä onnistumisesta pisteet. Raskassoutuinen lyhyehköksi kirjaksi, henkilöt ajatuksineen ja kokemuksineen lipuvat sinne tänne niin, että edellisen aukeaman jutut jo unohtuvat. Salama pakkaa pieneen tilaan paljon tavaraa, josta osa naurattaa, mutta mikään ei oikein innosta.

[muumi · Rating 2 out of 5]

2 tähteä vaan koska 1 tuntuis liian ankaralta. En tykänny mistään asiasta koko kirjassa mut i guess en nyt palavasti vihannukaan

[Marika Oksa · Rating 4 out of 5]

Tosi hyvä ajankuva! Tekstin vanhahtava fiilis on vain plussaa kirjalle.

[Sara-Elina · Rating 2 out of 5]

No eihän tää mitenkään hyvä ollut, mutta ihan kiinnostava kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta.

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Hannu Salaman romaani Juhannustanssit johti aikoinaan 1960-luvulla ehdolliseen vankeustuomioon jumalanpilkasta, ja muutoinkin kirja on oivallinen tapa tutustua menneen ajan suomalaiseen ja maalaismaiseen angstiin, jossa seksiä piisaa ja viina virtaa kaiken junttimaisuuden lisäksi – unohtamatta nyrkkitappeluita ja äijämäistä uhoa.

Varsinaista juonta romaanissa ei ole, vaan eri hahmojen avulla puserretaan vanhoja kaunoja ja katkeruuksia keskikesän juhlatunnelmiin mentäessä maalle. Kaupunkiin muuttanut alemmuuskomplekseista kärsivä yliopisto-opiskelija ja renttuilija-Lasse palaa nuoruutensa ihastusta vonkaamaan. Tämä on puolestaan tylsistynyt pikkutilan emäntä.

Muita keskeisiä hahmoja ovat Kenttäläisen Paavo ja Hiltunen, jotka änkeävät Korpun Mersuun parin mimmin kanssa, ja tällöin Hiltunen alkaa saarnata päihtyneenä otteita Matteuksen evankeliumista. Mentiin Korpun saunalle, ja kyytiläiset vaihtuivat. Kuskina ollutta Jussia alkoi naista ilman jääminen ja Riston kuittailut pänniä, joten paineltiin takaisin tanssipaikalle nasta laudassa, kunnes kaara otti mittaa keula edellä linja-autosta.

Siinä bussilla oli kyydissä puolittain kaupunkilaistunut Lasse muutaman muun kanssa. Sitä ennen päästään monin takaumin epäonnistuneisiin avioliittoihin, seksisuhteisiin ja muuten vaan vihanpitoon entisten tuttavuuksien kanssa. Tanssiorkesterin johtajakaan ei malta keskittyä omiin hommiinsa, vaan hän perehtyy lähinnä iskemään itselleen juhannusdaamia.

Viina virtaa, nyrkit heiluvat, ja menneisyyden ahdistus säkenöi tapahtumien nykyhetkessä, ja pienimmästäkin syystä annetaan muille turpiin. Kliimaksin jälkeen nuhjuinen arki siihen kuuluvat rutiinit odottavat kuolonkolarista selviytynyttä kaksikkoa.

[Matti · Rating 1 out of 5]

Olin lukenut tästä kirjasta ja sen aikanaan nostattamasta kohusta Hesarista ja päättänyt lukea sen. Olihan kyseessä kuitenkin yksi suomalainen klassikko, ja kirjoittaja vaikutti jännältä tyypiltä. Noin viikon kuluttua löysin kirjan roskalavalta ja sopivasti juhannuksena sitten aloin lukea sitä.

Kirja etenee sykleittäin. Pitkiä aikoja tarina polkee paikoillaan ja ihmiset vain aikovat ja ihmettelevät, mutta hetkittäin tapahtuu jotain ja silloin tarinassa on imua. Kuten kokosta levinnyt tulipalo, tai kun Helmelää ammutaan. Nämä hetken ovat valitettavan harvassa. Muuten vain kuvaillaan juhannusillan kulkua ja esitellään henkilöitä ja heidän pyrkimyksiään ja suunnitelmiaan illalle. En ehtinyt missään vaiheessa sanottavasti kiinnostua tarinasta enkä henkilöistä.

Se kuuluisa kohta, josta jumalanpilkkasyyte aikanaan napsahti, oli kyllä hauska. Varsinaista jumalanpilkkaa en siitä tosin löytänyt. Kirja oli kokonaisuutena tylsä ja hidaslukuinen. Odotin huomattavasti enemmän.


Pari lainausta:

"Nykyään hän jakoi elämänsä jaksoihin joitten päämotiivina oli ollut toive niitten päättymisestä, ja jos jakso oli ollut huolettomampi, sen muisti siitä ettei ollut muistanut toivoa sen päättymistä." s.28

"Eipä luulis, mutta mistä sitä tietää milloinkin naisen ja vallankin Kirsitiinan mielen, se on kuin kesäinen taivas, ei voi taata, Helmelä ajatteli laiskasti." s.84

"Kaikista jotka ei pärjää reilussa työnteossa, niistä tulee ministereitä tai herroja." s.154

[Laura]

Kirja toimii lukijalleen simulaattorina juhliin, jossa joutuu itse olemaan ainoa ihminen selvinpäin ja seuraamaan muiden sekoilua. Kertomuksen sankarit järjestävät varsinaiset sikailureivit ja lukijana joutui ns. todistamaan kaikenlaista känniörvellystä, lähisuhdeväkivaltaa, puskapanoja, seksuaalista hyväksikäyttöä ja eläinten kaltoinkohtelua. Ehkä kirja olisi pitänyt lukea läpi pienessä maistissa itsekin, niin olisi päässyt paremmin juhlahumuun mukaan.

Kaiken jälkeen mietityttää lähinnä aikalaisvastaanoton jumalanpilkkakohu. Miten helvetissä ne yhdessä kohtaa mainitut jeesus-horinat oli se, mikä aiheutti ihmisissä pahennusta?

[venla · Rating 3 out of 5]

Jos mua pyydettäisiin nyt nimeämään se kohuttu kohtaus niin enpä edes pystyisi. Näin ne ajat vissiin muuttuu.

Suhteellisen tylsähkö, mutta kyllä se siitä upposi. Dialogi ajoittain tosi vaikeaselkoista, kuka puhuu ja niin edelleen.

[Felix Nesterinen · Rating 2 out of 5]

Irstas, rivo, etova, ehkä suorastaan häiriintynyt. Eikä kyllä mikään optimismin riemuhuutokaan
Salee ihan hyvin heijastelee aikansa nuorison asenteita, mutta en mä tätä kyllä uudestaan lukasis.
Mageeta kieltä ja kerrontaa tho

[Minka Marikki · Rating 2 out of 5]

Tenttikirja 7/10. Niin vastenmielinen on tämän kirjan ihmiskuva, että lukeminen oli todella tuskallista. Tyyliltään polveilevaa ja sekavaa tekstiä on vaikea seurata, puolipisteiden ylikäyttö ärsyttää ja kesken virkkeen vaihtuvat lauserakenteet hämmentävät. Henkilöhahmoja kohtaan on vaikea tuntea mitään sympatiaa, niin vihamielisen ja kyynisen kuvan Salama heistä kaikista maalaa. Naishahmoissa ei ole mitään muita ulottuvuuksia kuin se jalkojenvälinen. Naisviha värittää koko teosta muutenkin loppukuvaa myöten.

Kielenkäyttö on kuitenkin paikoin oivaltavaa ja dialogi aidon oloista, ympäristön ja toiminnan kuvaus myös hyvin todentuntuista. Kaikkea ei myöskään tarjoilla valmiiksi purettuna, vaan isojakin asioita kätketään vihjeisiin, jotka sitten tapahtumien edetessä aukeavat. Tarkemmalla kustannustoimittamisella kirjasta olisi voinut saada sujuvan lukukokemuksen, mutta nyt siitä jää huonolla tavalla vähän huolimaton vaikutelma. Ehkä tätä kirjaa ei ole tarkoitettu luettavaksi selvin päin.

[Suvi · Rating 2 out of 5]

Sloppy writing, some funny scenes, and moronic characters. Or maybe that's just me, I've spent my whole life in a small village so I've had my share of these people. The midsummer setting made me want to read the whole thing, but it just wasn't as magical as I thought. Perhaps I was just expecting something different, and got pissed when I didn't get it.

[Jenna Kallio · Rating 4 out of 5]

Aluksi tosi vaikealukuinen, sitten helpotti. Loppua kohden aloin tykätä jo paljon.

[Satu · Rating 3 out of 5]

Yks tähti lisää vikoille 50 sivuille

[Atte · Rating 1 out of 5]

245 sivua Teiskossa koheltamisesta kuulostaa paperilla hyvältä konseptilta, mutta en voi tätä kyllä silti kenellekään suositella.

[Tia · Rating 2 out of 5]

Tykkään kerronnasta, jossa hypätään hahmosta ja tilanteesta toiseen, mutta tässä tapauksessa se ei oikein toiminut (minulle) koska en vaan pysynyt perässä hahmoista, jotka olivat kaikki ihan samanlaisia nihilistisiä seksipakkomielteisiä inhottavia ihmisiä.

Vaikka olen yleisesti ottaen juonivetoinen lukija, tällainen all vibes no plot -tyyli toimii usein. Tässäkään juonettomuus ei niinkään häirinnyt, mutta tylsää oli.

Suurin ongelmani kirjan kanssa on sen uskomaton misogyynisyys. Joo ei tarvitse tulla kertomaan, että näin oli asiat tuohon aikaan. Ei ollut. Joo tässä puhutaan ikävästi myös mieshahmoista, mutta nimenomaan mieshahmoista eikä lainkaan samalla lailla.

Mulla on vahvasti sellainen fiilis, että Salama on näitä kirjailijoita, jotka ajattelee että kaikkihan tällaisia kelailee mutta ei vaan kehtaa myöntää. Jos tällaista on Salaman pään sisällä niin aika huolestunut olen.

Mutta tulipahan luettua. Vähän kyllä meni näin modernina lukijana ohi missä kohtaa se jumalanpilkka oli.

[Anna Isotalo · Rating 1 out of 5]

Näin vuosikymmeniä myöhemmin voi varmaan todeta, että Salamalle tehtiin melkoinen palvelus kun tätä kirjaa 60-luvulla sensuroitiin. Itse kirja on niin heikko, että kirjailija tuskin muuten olisi jäänyt historiaan.

Kun henkilöhahmoja on näin monta olisi lukijaystävällistä, jos heihin ei viitattaisi vuorotellen etunimellä, sukunimellä tai ammatilla. Dialogi oli usein sekavaa ja moneen kertaan sai tavata, jotta ymmärsi, että kuka sanoi ja mitä. Lisäksi kirjassa oli useampia kirjan pääjuonesta täysin irrallisia sivujuonia, joista osa oli myös tylsiä. Esimerkkinä mainittakoon bändin jäsenten keskinäisten ihmissuhteiden kuvaus.

Kiinnostavaa oli lähinnä ajankuvaus ja paikallishistoria. Kun tiesi, että kirjan juhannusjuhlat sijoittuvat Teiskoon Sääksniemen seurojentalolle, oli muitakin tapahtumia hauska yrittää paikantaa - sikäli mikäli se fiktiivisessä kirjassa on mahdollista.

[Pasi Halonen · Rating 4 out of 5]

By now, the reputation of Salama’s Juhannustanssit (Midsummer Dances) precedes its reception by new readers. It is infamous for bringing a charge for blasphemy to its author around its publication, and the final, unedited version of the book was published only in the 1990’s.

By current standards, the blashemous passages, uttered by a drunk character in the rowdy crowd of teenage boys appear provocative yet tame. Instead, they become part of the verbal tapestry characterized by inexperienced youth, search for connection, feeling of loss, and need for change in a temporary and fleeting midsummer night.

The text does not alway specify which character is speaking, and the multitude of voices is at times disorienting. It does, however, bring to focus a plurality of voices the late-modernist approach of which diverted from the tradition of Finnish writing of its time. The style is blunt, and some of the plot and character histories and projections are forgotten, to be taken only as interesting curios adding color to the syory.

For current reader, the book offers a raw, direct and unedited snapshot of a cultural era in change. It is a time-capsule, a relic of not-so-distant past, at times unfamiliar yet reverbrating and breathing strongly with passion. There is a lot of drinking, lot of talking, and a lot of flirting and screwing (or talking about it) - and it still feels refreshing.

[Maarit · Rating 2 out of 5]

Melkoisen tylsä kirja valjulla tarinalla, jota oli kyllä puuduttavaa lukea. Mitään ei oikein tapahtunut tai jos tapahtui niin kiinnostavuus oli nopeasti ohitse. Välillä oli myös vaikeaa ottaa selkoa siitä, kuka sanoi ja teki mitäkin, kun kirjoittaja ei ollut vaivautunut erittelemään puhujia sen kummemmin. Loppu nosti kirjan osakkeita sen verran, että päästiin niukin naukin toiseenkin tähteen.

Tulipahan luettua, oli kyllä melkoista ajan tuhlausta. Kirja ei luultavasti olisi näin tunnettu ilman aikoinaan aiheuttamaansa "kohua", joka nykypäivänä kyllä tuntuu täysin liioitellulta. 1,5 tähteä 2 tähteen.

[Sonja O. · Rating 1 out of 5]

One star for the author for openingly admitting at his own court hearing (he was charged with blasphemy after the book was published because it was the 60s and we literally used to prosecute people for stuff like that) that one of the intentions he had when writing the book was indeed to mock the Finnish people's devotion to God.
An important book in its own time, a vile piece of nigh unintelligible bile in mine.

[Susu Liski · Rating 2 out of 5]

En ole tervettä pervoilua vastaan, mutta vaikka kirja olikin tapahtumarikas, juoni tuntui etenevän valtavan hitaasti. Hahmojen etunimien ja sukunimien sekakäyttö teki mahdottomaksi älytä, kuka hahmo oli kukakin (tämä tosin hiukan helpotti loppupuolella). Eikä kirja edes ollut niin villi, mitä olisin odottanut, jumalanpilkkaa en löytänyt melkein ollenkaa ja päähuomio tarinassa oli selkeästi ryyppäys.

Mielenkiintoisimpana pidin kirjasta seurannutta oikeudenkäyntiä enkä itse kirjaa.

[Juissi · Rating 1 out of 5]

1960-luvun ajankuva ja suhtautuminen kirkkoon erilainen kuin nykypäivänä mutta en siltikään ymmärrä miksi sitä niin paljon paheksuttiin. Ehkä uskovia oli suurin osa väestöstä, joka koki kirjan paheellisena. Sen takia kirjan luin ja petyin pahasti. :)

Paikkapaikoin todella sekava ja hankala pysyä perässä kuka on äänessä.

[Sanna lukee · Rating 1 out of 5]

Harvoin jätän kirjaa kesken, mutta tämän kirjan pakkopullamaisuus meinasi jo aiheuttaa ihan totaalisen lukujumin. Juhannustanssit on jäänyt suomalaiseen kirjallisuushistoriaan kirjailijan saaman jumalanpilkkatuomion vuoksi, mutta kokonaisuutena en saanut tästä kirjasta mitään otetta. Puolen välin jälkeen luovutin, sillä elämä on liian lyhyt ja kiinnostavia kirjoja liikaa.

[Jukka Häkkinen · Rating 3 out of 5]

Hienoa ajankuvaa 1960-luvun juhannustansseista. Näkökulma hypähtelee henkilöstä toiseen ja on välillä todellista ajatuksenvirtaa. Jumalanpilkkatuomion tuonut osio ei nykynäkökulmasta ole lainkaan hätkähdyttävä. Selkeästi vanhentunutta on kyllä kirjan naiskuva, jossa naiset ovat joko huoria tai miehiä metsästäviä tekosiveitä olentoja. Nykynäkökulmasta nimenomaan tämä on todella häiritsevää.