Sara@crazymail.com

Sara #1

by Tuija Lehtinen

"Mä olin onnistunut sotkemaan asiani Hesassa perusteellisesti ja jouduin häipymään maisemista. Mutsi painosti mut lähtemään enon luokse tuppukylään käymään kymppiluokan. Mä kaduin heti. Eno oli muumio ja luokkakaverit pönttöjä. Vain Mona Lisa, paikallisen kiusaajajengin uhri, yritti kaveerata. Pimeä ämmä. Mä olisin tullut hulluksi alle aikayksikön ellei enolla olisi ollut tietsikkaa. Mä valahdin tietokoneen ääreen ja napsuttelin salasanan. Mä laitoin hakuun PUNK ja surfailin pitkään punksivuilla. Aika unohtui, kun mä huomasin ykskaks osoitteen: punkforever.mark@crazymail.com."

Tuija Lehtisen railakkaan romaanin punkkarityttö Sara vaihtaa rooleja kuin paitoja, muttei tunnu löytävän sopivaa. Vasta netissä surfaillessa hänelle valkenee, ettei hänen ole pakko ujuttautua vain yhteen rooliin

Genres: Finnish Literature, Young Adult, Fiction, Childrens

251 pages, Hardcover

First published January 1, 1998

About the author

Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.

Reviews

[Nim · Rating 4 out of 5]

Ennen kuin alan purkaa henkilökohtaisia pohdintojani tähän viestikenttään, tahdon vain sanoa: sara@crazymail.com on aivan 2000-luvun alussa ilmestynyt nuortenkirja. Parisataa sivua, jatkuvaa Helsingin kutsumista "Hesaksi" ja vähän vanhalta haiskahtavaa kuvailua Internetin käytöstä. En osaa sanoa, mitä nykynuori ajattelisi tästä kirjasta - mutta itse pidin siitä valtavasti. Luin kirjan ensikertaa 11- tai 12-vuotiaana, reilu vuosikymmen sitten. Kaverini lainasi pokkarina, ja jokin kirjassa puri: ostin lopulta itsellenikin kopion.

On monia kirjoja, joiden koen "muovanneen" minut, mutta tämä on jo omaa luokkaansa. En matkinut kirjan päähenkilöä saman tien tai täysin tietoisesti, mutta kirja istutti mieleeni monia ajatuksia, joita pikkuhiljaa sulattelin mielessäni ja sovelsin elämääni. Vuodet kuluivat, ja kun joskus 16-vuotiaana luin tämän jälleen uudelleen, tajusin monta asiaa. Ensinnäkin, ulkonäköni oli monen erikoisen hudin jälkeen kehittynyt hälyttävän saramaiseen suuntaan hiustyyliä, vaatteita ja lukemattomia korvakoruja myöten. Toiseksi arvomaailmani muuttui silloin vuosia sitten tämän kirjan myötä - kuin mielessäni olisi asunut siitä lähtien Saran kaiku, joka jaksaa aina muistuttaa itsestään kun olen tyytymätön elämääni tai jättänyt omat tarpeeni muiden varjoon liian pitkäksi aikaa. Omaksuin jo ensilukemalta myös "live and let live" -ajattelumallin, kuten myös asenteeni päihteisiin - vähän on tullut kännäiltyä, mutta on parempi pitää pää edes jollain tasolla kylmänä, ja pysytellä mielellään kokonaan erossa huumeista. "Mimmin pitää tietää missä menee. Muuten ei selviä hengissä."

Olen myös joka kevät ties kuin monta vuotta ilahtunut aina lumen sulamisesta - sillä paljas asfaltti symboloi Sarallekin vapautta ja helpompaa liikkumista, mihin voin monen jäisiin teihin liittyvien kokemusten myötä täysin samaistua. Olen kevätmasennuksille altis, joten halu repäistä itseni vapaaksi velvoitteista ja lähteä spontaanisti reissaamaan kenellekään kertomatta iskee muutenkin joka ikinen vuosi. Aina kun saan jostain isomman määrän rahaa mietin, että "matkakassa karttuu".

Muistin hiljattain, että Sara-sarjassa on yksi uudempi osa, jota en ollut lukenut, ja yksi vanhempi osa, jossa Sara kuulemma vierailee merkittävässä sivuroolissa. Yhtäkkiä tuli halu palata taas näihin kirjoihin, ja ottaa selvää niistä kahdesta jotka olivat jääneet lukematta. Nostalgiamatka kutsuu taas - Asvalttisoturi ja sara@crazymail luettu, kolme kirjaa ja yksi lyhyttarina jäljellä!

[Heta · Rating 3 out of 5]

Luin ensimmäistä kertaa vasta näin aikuisena ja hieman huvitti ja järkytti ajankuva (monet asiat ovat onneksi muuttuneet) ja angstisuus, mutta ihan hyvä tarina lopulta oli.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Nykyään nostalgia-arvoltaan suurempi, vaikkei kirjallisesti mitenkään pohjattoman upea. Lehtinen kirjoittaa yksinkertaisesti pätevää nuortenkirjallisuutta, olivat hahmot sitten kuinka yksiulotteisia tahansa. Kyllä näitä silloin yläasteikäisenä ahmi ihan ilokseen.

[anuelina]

Luin tämän joskus silloin 13-vuotiaana ensimmäisen kerran ja heti ihastuin Saraan ja hänen tapaansa katsoa maailmaa. Luin Sara-kirjat useaan otteeseen teinivuosina läpi. Nyt kun edellisestä lukukerrasta oli jo 15 vuotta niin katsoin kirjoja hieman eri näkövinkkelistä. Mutta kaikki ne muistot nuosi pintaan. Mikä nostalgiapläjäys tämä kirja olikaan.

Nykynuorille tämä ei ehkä kolahda, sillä moni asia oikein huutaa sitä ysärin loppua/2000-luvun alkua. Mutta meille tuon aikakauden lapsille ja teineille tämä toimii mahtavana aikamatkana menneeseen.

[C · Rating 4 out of 5]

Jotenkin olin missannut nuorena. Yhä toimii!

[Katriina Mäkilehto · Rating 4 out of 5]

Olen lukenut vuosia sitten, yläasteikäisenä. Pidin paljon näistä kirjoista.

[Milla Haapaniemi · Rating 5 out of 5]

Parhaita nuoruudenkirjoja, täytyy palata joka kesä. Kepeyttä, vapautta, anarkiaa ja huumoria. Rajujakin aiheita.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Nostalgiatrippi yhteen nuoruuden lempikirjaan. Ei kyllä varmaan enää kelpais nykynuorille, moni juttu on jo aika vanhentunut, ja osasta onneks voi sanoa, et hyvä niin.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Sara on tulta ja tappuraa. Huumori on enimmäkseen hauskaa ja osa hahmoista ihan päättömiäkin. Lehtinen luo aina rikkaan maailman paikkoineen ja hahmoineen. Muistan teininä tykänneeni tästä tosi paljon. Nyt häiritsi paljon esim. homon käyttäminen haukkumasanana ja se, että Sara jätti Hellevin raiskattavaksi (Sara voisi sen tehdäkin, mutta kirjailijan olisi pitänyt kommentoida asiaa toisin kirjan sisällä).

[Iris · Rating 5 out of 5]

Rakastin yli kaiken vähän nuorempana. Hauska lukea, kivat hahmot, tavallista parempi nuortenkirja. Onhan tuo tosi hyvä.