What do you think?
Rate this book
الشحرور
.
78 pages, Paperback
First published January 1, 2019
9 people are currently reading
316 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 62 reviews
November 24, 2019
Harvoin ajattelen, että olisinpa kuunnellut äänikirjana, mutta jotenkin tuntuu, että tämä olisi ollut kuunneltuna vielä koskettavampi kokemus. (Perustuu kuitenkin veljensä menettäneen Eeva Soivion monologiin.)
Pieni suuri kirja menetyksestä ja elämän jatkumisesta. Synkkä ja toivoton, mutta samalla valoisa ja puhdistava kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun perheenjäsen ei koskaan enää tulekaan kotiin. Vielä raskaamman kokemuksesta tämän kirjan henkilöille tekee se, että mitään varmuutta kohtalosta ja katoamisen syistä ei koskaan tule.
Vaikka aihe on rankka, on sitä käsitelty hienosti eikä lukukokemus ole ahdistava tai täysin toivoton. Nousiainen kirjoittaa kauniisti ja eleettömästi, mutta silti kaikki tunteet näkyvät tarinassa. Yksi kauneimmista surua käsittelevistä kirjoista hetkeen.
Pieni suuri kirja menetyksestä ja elämän jatkumisesta. Synkkä ja toivoton, mutta samalla valoisa ja puhdistava kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun perheenjäsen ei koskaan enää tulekaan kotiin. Vielä raskaamman kokemuksesta tämän kirjan henkilöille tekee se, että mitään varmuutta kohtalosta ja katoamisen syistä ei koskaan tule.
Vaikka aihe on rankka, on sitä käsitelty hienosti eikä lukukokemus ole ahdistava tai täysin toivoton. Nousiainen kirjoittaa kauniisti ja eleettömästi, mutta silti kaikki tunteet näkyvät tarinassa. Yksi kauneimmista surua käsittelevistä kirjoista hetkeen.
September 26, 2019
Shokista, kasvusta, sisaruudesta, menetyksestä, vanhemmuudesta, yhdestä kadonneesta ja monesta kaipaavasta. Pienoisromaani, joka ainakin äänikirjana toimi upeasti. Elävä, surullinen, henkilökohtainen, hyvin rajattu, kaunis, kiitos.
January 19, 2020
Kuuntelin äänikirjana. Kauniin kaihoisa kertomus menetyksestä, kaipuusta ja ikävästä, kasvamisesta. Pikkusiskon hyvästit kadonneelle ja kuolleelle isoveljelle. Kaunista kieltä, vavisuttavia ajatuksia, riipiviä tunteita. Toimi äänikirjana hyvin.
November 2, 2025
لم يعد في البيت طائر لكن كل ما حولها يغني🖤
October 22, 2019
Surumielinen ja kaunis romaani kadonneesta veljestä ja surusta ja elämästä, joka jatkuu kaikesta huolimatta. Inka Nousiaisella on kadehdittava taito kirjoittaa niin tiiviisti ja ilmaisuvoimaisesti, ettei yksikään sana ole liikaa eikä liian vähän.
September 18, 2019
5⭐ audiobook
Aivan ihana ja niin koskettava! Jäähyväiset pikkusiskolta isoveljelle, joka traagisesti katosi laivamatkalla. Kirjassa jo aikuiseksi kasvanut pikkusisko muistelee menneitä sekä käsittelee menetystä, luopumista, toivoa ja rakkautta. Kirja on kirjoitettu niin ikään yksikön 1. ja 2. persoonassa, joten en tiedä millä tavalla varsinkin 2. persoona vaikuttaa lukukokemukseen fyysisen kirjan kanssa, mutta ainakin äänikirja oli loistava Eeva Soivion lukemana! Muutoin kirjoitustyyli oli ihanan lyyrinen, johon pystyi uppoutumaan täysin.
Aivan ihana ja niin koskettava! Jäähyväiset pikkusiskolta isoveljelle, joka traagisesti katosi laivamatkalla. Kirjassa jo aikuiseksi kasvanut pikkusisko muistelee menneitä sekä käsittelee menetystä, luopumista, toivoa ja rakkautta. Kirja on kirjoitettu niin ikään yksikön 1. ja 2. persoonassa, joten en tiedä millä tavalla varsinkin 2. persoona vaikuttaa lukukokemukseen fyysisen kirjan kanssa, mutta ainakin äänikirja oli loistava Eeva Soivion lukemana! Muutoin kirjoitustyyli oli ihanan lyyrinen, johon pystyi uppoutumaan täysin.
May 21, 2020
Mustarastas on elämän, kuoleman ja ikävän makuinen mestariteos. Lyhyt, mutta koskettava tarina hurmaa kauneudellaan ja henkilökohtaisuudellaan. Tämä on niitä kirjoja, joista voi nauttia pelkän kielen perusteella.
Jostain syystä tarinaan on helppo samaistua, vaikka vastaavaa menetystä ei ole koskaan kokenut. On helppo kuvitella tunteet ja tilanteet, joita kirjassa kuvaillaan. Ehkä salaisuus piilee rikkaissa kielikuvissa ja elämänmakuisessa tyylissä.
Viimeaikoina aatehistoriasta lukeneena ymmärrän tämän olevan suoranaista humanismipornoa; kokonainen kirja lähes pelkkää tunteiden ja yksilön ajatusten kuvailua.
Toisaalta se on aika jota hengitän, kulttuuri jossa uin. Voisinko siis olla pitämättä siitä?
”Mutta lause ei edes itse uskonut itseensä, niin nopeasti se hiipui ilmaan, käpertyi reunoiltaan kuin ruusu kuivassa, seisovassa kuumuudessa.”
Jostain syystä tarinaan on helppo samaistua, vaikka vastaavaa menetystä ei ole koskaan kokenut. On helppo kuvitella tunteet ja tilanteet, joita kirjassa kuvaillaan. Ehkä salaisuus piilee rikkaissa kielikuvissa ja elämänmakuisessa tyylissä.
Viimeaikoina aatehistoriasta lukeneena ymmärrän tämän olevan suoranaista humanismipornoa; kokonainen kirja lähes pelkkää tunteiden ja yksilön ajatusten kuvailua.
Toisaalta se on aika jota hengitän, kulttuuri jossa uin. Voisinko siis olla pitämättä siitä?
”Mutta lause ei edes itse uskonut itseensä, niin nopeasti se hiipui ilmaan, käpertyi reunoiltaan kuin ruusu kuivassa, seisovassa kuumuudessa.”
Read
September 21, 2019Kuuntelin äänikirjana Inka Nousiaisen Mustarastaan, joka on sisaren kertoma tarina veljen katoamisesta.
"Kun joku katoaa, katoaa jollain tavalla itsekin ja toisaalta on olemassa enemmän kuin haluaisi, sietämättömällä tavalla liikaa."
(Sitaatti kirjattu muistiin kuulonvaraisesti, joten en ole varma ovatko välimerkit oikein)
Tämä on akvarellimaisen herkällä otteella kirjoitettu romaani, jonka lukeminen on kuin Satien kuuntelua sateisena sunnuntai-iltapäivänä, kun pimeys jo alkaa haukata paloja ikkunan takana näkyvästä kotipihasta, johon vielä osuu selittämätön valo.
Tässä on paljon koskettavaa ja lähelle tulevaa ja ihan erityisen hienosti on kuvattu, kun sisarkertoja ymmärtää oman äitinsä surun uudella tavalla tultuaan itsekin äidiksi ja samalla hänen oma, veljen katoamisesta aiheutuva surunsa, on käytävä läpi jälleen uudella tavalla.
"Kun joku katoaa, katoaa jollain tavalla itsekin ja toisaalta on olemassa enemmän kuin haluaisi, sietämättömällä tavalla liikaa."
(Sitaatti kirjattu muistiin kuulonvaraisesti, joten en ole varma ovatko välimerkit oikein)
Tämä on akvarellimaisen herkällä otteella kirjoitettu romaani, jonka lukeminen on kuin Satien kuuntelua sateisena sunnuntai-iltapäivänä, kun pimeys jo alkaa haukata paloja ikkunan takana näkyvästä kotipihasta, johon vielä osuu selittämätön valo.
Tässä on paljon koskettavaa ja lähelle tulevaa ja ihan erityisen hienosti on kuvattu, kun sisarkertoja ymmärtää oman äitinsä surun uudella tavalla tultuaan itsekin äidiksi ja samalla hänen oma, veljen katoamisesta aiheutuva surunsa, on käytävä läpi jälleen uudella tavalla.
November 22, 2019
Kuuntelin. Pidätin hengitystäni. Vaikka jutun lopputulos on selvä, ja olen lukenut tämän perheen traagisen tarinan muualta, oli toteutus niin kaunis, hieno, koskettava, että suorastaan jännitin mukana. Kirja kertoo siis isoveljestä, joka katoaa Ruotsin risteilyllä eikä palaa koskaan. Kertoja on tällöin kuudesluokkalainen, ja kirja kuvaa hienosti sitä miten ikäkausi ikäkaudelta tapahtuman merkitys muuttuu ja miten se vaikuttaa häneen itseensä ja perheeseen.
Äänikirjatoteutus harvinaisen hyvä kotimaiseksi kirjaksi. Lämmin suositus.
Äänikirjatoteutus harvinaisen hyvä kotimaiseksi kirjaksi. Lämmin suositus.
November 2, 2019
Hieno ja koskettava kirja. Äänikirjana kuunneltuna tarina oli suorastaan vangitseva. Eeva Soivio, jonka kokemuksiin kirja perustuu, oli loistava valinta lukijaksi tälle kirjalle.
March 26, 2021
Inka Nousiainen, Mustarastas (Wsoy, 2019) äänikirja, 3 h 11 min / 151 sivua
"Mustarastas" on pieni suuri tarina. Siinä kertoja selostaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan kadonneelle ja sittemmin kuolleeksi julistetulle isoveljelleen. Päähenkilön elämää seurataan 30 vuoden ajan, mutta takaumat vievät lukijan vieläkin vanhempiin aikoihin, aikoihin jolloin isoveli oli "pieni ja valkotukkainen ja apilankukkasilmäinen" sekä mieleltään puhdas.
Äänikirjan lukijan eli näyttelijä Eeva Soivion veli on kadonnut vuonna 1989 Vaasan ja Sundsvallin välisellä laivamatkalla. Kirja ei siis ole pelkkä tarina, vaan tositapaus, aito surutyö, jonka kirjailija Inka Nousiainen on paketoinut herkkään ja hieman runolliseen pakettiin.
Suomessa vuosittain yli kymmenen perhettä joutuu tilanteeseen, jossa joku läheinen katoaa, eikä häntä löydetä mistään eikä kukaan tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut. Tapaturma, kidnappaus, murha, itsemurha? Ei ole ruumista vaan Nousiaisen sanoin "Jäljellä pelkkä mykkä kauhu, ja ensimmäinen musta joulu, ja iltaisin ilmassa sama itkuinen pyyntö, anna edes pieni merkki." Kuuntelen ja ajattelen: toivottavasti ei ikinä osu omalle kohdalle.
Kirja kuvaa koskettavasti äidin surua ja tuskaa, ja välillä tuntui, että pakahdun. Olenhan äiti, ja toisaalta olen koko ikäni seurannut oman äitini surutyötä. Hän joutui hautaamaan yhden lapsensa aivan liian aikaisin. Viime sunnuntaina piipahdin äidin luona, ja pienessä pirtissä paloi kynttilä. Kun kysyin syytä, äiti alkoi itkeä: 61 vuotta sitten hänen neljäs poikansa vietiin pienessä arkussa maan poveen.
"Mustarastas"-kirja kertoo läheisen menetyksestä, surusta ja kivun kanssa elämisestä. Se avaa hyvin myös siitä, kuinka eri tavoin läheiset menetykseen suhtautuvat ja kuinka omituiset ja erilaiset esineet voivat vyöryttää muistot mieleen. Kuitenkin elämä jatkuu, sen on jatkuttava.
Kirjan loputtua kyneleet valuivat poskilleni, mutta hetken kuluttua oloni oli kevyempi, jopa kevyempi kuin ennen kirjaan tarttumista. Teos sai aikaan jonkinlaisen katharsiksen. Päähenkilön kanssa yhdessä kuljettu matka oli rankka, mutta kertoja toi minut turvaan. Samanlaista elämystä kirja harvoin kykenee minussa herättämään, mutta teatterista tunne on tuttu.
Muuta: En usko, että lukien olisin vaikuttunut kirjasta samalla tavoin. Teoksessa näyttää olevan kirja- ja puhekieltä jotenkin sekaisin, mutta kuunnellessa en asiaa huomannut. Sen sijaan ihmettelin, miksi kertojan puolisoista ja lapsista käytetään nimityksiä Intiaani, Uusi, Pöllönpoika ja Kirppu, vaikka kaikilla muilla on oikeat nimet.
Helmet 2021: 4, 6, 7, 15, 29, 34, 36, 41, 45
"Mustarastas" on pieni suuri tarina. Siinä kertoja selostaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan kadonneelle ja sittemmin kuolleeksi julistetulle isoveljelleen. Päähenkilön elämää seurataan 30 vuoden ajan, mutta takaumat vievät lukijan vieläkin vanhempiin aikoihin, aikoihin jolloin isoveli oli "pieni ja valkotukkainen ja apilankukkasilmäinen" sekä mieleltään puhdas.
Äänikirjan lukijan eli näyttelijä Eeva Soivion veli on kadonnut vuonna 1989 Vaasan ja Sundsvallin välisellä laivamatkalla. Kirja ei siis ole pelkkä tarina, vaan tositapaus, aito surutyö, jonka kirjailija Inka Nousiainen on paketoinut herkkään ja hieman runolliseen pakettiin.
Suomessa vuosittain yli kymmenen perhettä joutuu tilanteeseen, jossa joku läheinen katoaa, eikä häntä löydetä mistään eikä kukaan tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut. Tapaturma, kidnappaus, murha, itsemurha? Ei ole ruumista vaan Nousiaisen sanoin "Jäljellä pelkkä mykkä kauhu, ja ensimmäinen musta joulu, ja iltaisin ilmassa sama itkuinen pyyntö, anna edes pieni merkki." Kuuntelen ja ajattelen: toivottavasti ei ikinä osu omalle kohdalle.
Kirja kuvaa koskettavasti äidin surua ja tuskaa, ja välillä tuntui, että pakahdun. Olenhan äiti, ja toisaalta olen koko ikäni seurannut oman äitini surutyötä. Hän joutui hautaamaan yhden lapsensa aivan liian aikaisin. Viime sunnuntaina piipahdin äidin luona, ja pienessä pirtissä paloi kynttilä. Kun kysyin syytä, äiti alkoi itkeä: 61 vuotta sitten hänen neljäs poikansa vietiin pienessä arkussa maan poveen.
"Mustarastas"-kirja kertoo läheisen menetyksestä, surusta ja kivun kanssa elämisestä. Se avaa hyvin myös siitä, kuinka eri tavoin läheiset menetykseen suhtautuvat ja kuinka omituiset ja erilaiset esineet voivat vyöryttää muistot mieleen. Kuitenkin elämä jatkuu, sen on jatkuttava.
Kirjan loputtua kyneleet valuivat poskilleni, mutta hetken kuluttua oloni oli kevyempi, jopa kevyempi kuin ennen kirjaan tarttumista. Teos sai aikaan jonkinlaisen katharsiksen. Päähenkilön kanssa yhdessä kuljettu matka oli rankka, mutta kertoja toi minut turvaan. Samanlaista elämystä kirja harvoin kykenee minussa herättämään, mutta teatterista tunne on tuttu.
Muuta: En usko, että lukien olisin vaikuttunut kirjasta samalla tavoin. Teoksessa näyttää olevan kirja- ja puhekieltä jotenkin sekaisin, mutta kuunnellessa en asiaa huomannut. Sen sijaan ihmettelin, miksi kertojan puolisoista ja lapsista käytetään nimityksiä Intiaani, Uusi, Pöllönpoika ja Kirppu, vaikka kaikilla muilla on oikeat nimet.
Helmet 2021: 4, 6, 7, 15, 29, 34, 36, 41, 45
December 8, 2020
Pienoisromaani veljen/lapsen menettämisestä. Nousiainen kirjoittaa kauniisti, ja itse kertomus on raastava. Teini-ikäinen Juhan katoaa laivareissulla, ja äiti ja sisko jäävät jatkamaan elämäänsä miten kuten. Suruun ja menetykseen pystyy samastumaan.
Vielä enemmän pidin Nousiaisen romaanista Kirkkaat päivä ja ilta. Siinäkin käsitellään muun muassa menetyksiä ja sitä, kuinka lähtemättömän jäljen ne jättävät elämään jäävien vaiheisiin.
Vielä enemmän pidin Nousiaisen romaanista Kirkkaat päivä ja ilta. Siinäkin käsitellään muun muassa menetyksiä ja sitä, kuinka lähtemättömän jäljen ne jättävät elämään jäävien vaiheisiin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 9, 2024
Nopea luettava, hyvin tunteita herättävä. Ei kritisoitavaa, muttei myöskään tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Suosittelen. Itkin.
April 20, 2020
Pieni kirja, joka piti laskea usein alas sen raskauden takia. Miten selvitä sisaruksen menetyksestä? Äidin surusta? En tiedä, mutta niin se vaan elämä jatkuu.
October 13, 2020
Kuuntelin äänikirjana koiralenkillä. Tarina jäi etäiseksi.
January 28, 2020
Nenäliinat esiin. Surua ja pohdintaa poissaolevasta ja poissaolevan vaikutuksesta läsnä oleviin. Vaikka olen myös sisko, äidin näkökulma tuli kuitenkin lähimmäs.
Tästä teki itselle koskettavan ja toden lisäksi se, että olen elänyt saman aikakauden kuin mitä kirjassa käsitellään, siskon kanssa suunnilleen saman ikäisenä, kaikesta päätellen.
Tästä teki itselle koskettavan ja toden lisäksi se, että olen elänyt saman aikakauden kuin mitä kirjassa käsitellään, siskon kanssa suunnilleen saman ikäisenä, kaikesta päätellen.
September 22, 2019
Mykistävä lukuelämys. Hiljaiseksi veti. Kuinka mitään voi kuvata niin kauniisti kuin Nousiainen kuvaa tapahtumaa? Tasainen ja kaunis kuvaus, joka onnistui sisältämään draamaa ja jopa trillerin aineksia paikoitellen. Yllätyksellisyyttä. Läpi kirjan suru on läsnä niin kirjassa kuin lukijalla. Silti kauniina ja kantavana. Se vie lukijan matkalle, joka tuntuu läheiseltä ja todelliselta. Aivan kuin itse olisi se, joka tapahtumat kokee ja matkaa kulkee.
October 7, 2019
Pieni, vahva kertomus. Kerralla luettavan mittainen tarina menetyksestä ja luopumisesta. Päähenkilön 17-vuotias veli lähtee kavereidensa kanssa risteilylle, mutta ei koskaan palaa takaisin. Omaisille jää vain loputon suru ja epätietoisuus siitä, mitä tapahtui. Poliisitutkinta toki tehdään, mutta eipä se juuri tuloksia tuo. Lopulta on vain osattava päästää irti.
Kauniisti kirjoitettu tarina.
Kauniisti kirjoitettu tarina.
December 31, 2019
Rakastin tätä.
Kaunis, hauras, vahva, surullinen. Eeva Soivio lukee tämän kirjan upeasti, upeasti, upeasti.
Kaunis, hauras, vahva, surullinen. Eeva Soivio lukee tämän kirjan upeasti, upeasti, upeasti.
September 6, 2020
Kirja, joka ei ollut oikein hyvä eikä huono. Kirja kuvaa luopumisen ja menettämisen aiheuttamaa surua, epävarmuutta ja huolta läheisen kohtalosta. Saman kokeneelle varmasti hyvä vertaistuki.
February 9, 2024
قرأت النسخة المترجمة للعربية من دار صفصافة.
March 10, 2025
#مراجعة
الكاتبة الفنلندية "إنكا نوسياينن" في عملها المعنون "الشحرور" تقدم لنا عمقًا إنسانيًا ونفسيًا من خلال قصة الفقد والألم، حيث تروي الأخت الصغرى حكايتها مع أخيها "يوها" الذي اختفى في رحلة بحرية ولم يعد. هذا السرد الحميمي، الموجه مباشرة إلى "يوها"، يعكس استمرارية العلاقة بينهما رغم غيابه الجسدي، مما يعمق تأثير الفقد على القارئ. الحديث إليه كأنه حاضر يخلق توترًا بين الحضور والغياب، بين الحياة والموت، ويعكس حالة الأخ كشخص في حالة من اللاموت واللاحياة، مما يضفي على الرواية طابعًا وجوديًا عميقًا.
من خلال عيون الأخت، نرى تطور الشخصيات الأخرى وردود أفعالهم على الفقد، مما يقدم صورة شاملة عن كيفية تأثير المأساة على مختلف الأفراد، كل حسب شخصيته وظروفه. هذا التعدد في ردود الفعل يعكس التعقيدات العاطفية للإنسان وكيفية تعامله مع الخسارة. الكاتبة تتعمق في تحليل الحزن كعملية ديناميكية تتأرجح بين الأمل واليأس، مما يقدم نظرة ثاقبة حول كيفية تحول الألم إلى أمل والعكس.
الرواية تطرح أسئلة فلسفية عميقة حول طبيعة الوجود والغياب. "يوها" كشخصية غائبة ولكنها حاضرة في الذاكرة والحوار، يثير تساؤلات حول ما يعنيه أن تكون موجودًا، وكيف تستمر العلاقات الإنسانية بعد الموت أو الاختفاء. من خلال استعادة الذكريات، تبحث الرواية في كيفية تشكيل الماضي للحاضر والمستقبل. الذاكرة هنا ليست فقط أداة للحفظ ولكن أيضًا لإعادة البناء وإعادة التفسير، مما يؤثر على كيفية تعامل الشخصيات مع واقعهم.
الحزن في الرواية ليس مجرد حالة سلبية، ولكنه جزء أساسي من التجربة الإنسانية التي يمكن أن تؤدي إلى نمو شخصي وفهم أعمق للحياة. الكاتبة تنجح في تحويل قصة شخصية إلى تأمل عالمي في الحياة والموت، مما يجعل العمل ذا صدى واسع ومؤثر. الرواية تدعو القارئ إلى التفكير في حياته الخاصة، في خسائره، وفي كيفية تعامله مع الألم والأمل. من خلال سردها الرقيق والمليء بالتفاصيل، تقدم لنا "إنكا" مرآة تعكس تعقيدات الوجود الإنساني وقدرته على التحمل والتأقلم.
#محمد_الجكاني✍🏼
الكاتبة الفنلندية "إنكا نوسياينن" في عملها المعنون "الشحرور" تقدم لنا عمقًا إنسانيًا ونفسيًا من خلال قصة الفقد والألم، حيث تروي الأخت الصغرى حكايتها مع أخيها "يوها" الذي اختفى في رحلة بحرية ولم يعد. هذا السرد الحميمي، الموجه مباشرة إلى "يوها"، يعكس استمرارية العلاقة بينهما رغم غيابه الجسدي، مما يعمق تأثير الفقد على القارئ. الحديث إليه كأنه حاضر يخلق توترًا بين الحضور والغياب، بين الحياة والموت، ويعكس حالة الأخ كشخص في حالة من اللاموت واللاحياة، مما يضفي على الرواية طابعًا وجوديًا عميقًا.
من خلال عيون الأخت، نرى تطور الشخصيات الأخرى وردود أفعالهم على الفقد، مما يقدم صورة شاملة عن كيفية تأثير المأساة على مختلف الأفراد، كل حسب شخصيته وظروفه. هذا التعدد في ردود الفعل يعكس التعقيدات العاطفية للإنسان وكيفية تعامله مع الخسارة. الكاتبة تتعمق في تحليل الحزن كعملية ديناميكية تتأرجح بين الأمل واليأس، مما يقدم نظرة ثاقبة حول كيفية تحول الألم إلى أمل والعكس.
الرواية تطرح أسئلة فلسفية عميقة حول طبيعة الوجود والغياب. "يوها" كشخصية غائبة ولكنها حاضرة في الذاكرة والحوار، يثير تساؤلات حول ما يعنيه أن تكون موجودًا، وكيف تستمر العلاقات الإنسانية بعد الموت أو الاختفاء. من خلال استعادة الذكريات، تبحث الرواية في كيفية تشكيل الماضي للحاضر والمستقبل. الذاكرة هنا ليست فقط أداة للحفظ ولكن أيضًا لإعادة البناء وإعادة التفسير، مما يؤثر على كيفية تعامل الشخصيات مع واقعهم.
الحزن في الرواية ليس مجرد حالة سلبية، ولكنه جزء أساسي من التجربة الإنسانية التي يمكن أن تؤدي إلى نمو شخصي وفهم أعمق للحياة. الكاتبة تنجح في تحويل قصة شخصية إلى تأمل عالمي في الحياة والموت، مما يجعل العمل ذا صدى واسع ومؤثر. الرواية تدعو القارئ إلى التفكير في حياته الخاصة، في خسائره، وفي كيفية تعامله مع الألم والأمل. من خلال سردها الرقيق والمليء بالتفاصيل، تقدم لنا "إنكا" مرآة تعكس تعقيدات الوجود الإنساني وقدرته على التحمل والتأقلم.
#محمد_الجكاني✍🏼
July 14, 2020
"Parhaiten muistan hiljaisuuden. Muistan sen
kotoa, muistan koulusta. Miten hiljaisuus sielläkin mut ympäröi, sulki näkymättömään kehään.
Kukaan ei kysynyt, miten mun kesä oli mennyt, kaikki tiesivät kysymättäkin. Luokkakaverit olivat suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta eivät osanneet puhua mulle enää."
Äärettömän kaunis kirjoitus surusta. Kirjassa oli hyvin paljon samaistumispintaa. Menetin isäni samana vuonna ja vain vähän nuorempana, kuin kertojana oleva sisko. Kyyneliltä ei voinut, eikä tarvikaan välttyä. Välillä liikutuin kirjan tapahtumista ja välillä omista muistoistani. Surutyö läheisen katoamisen jälkeen on varmasti vaikeampaa kuin läheisen kuoleman jälkeen. Miten surra jotain, joka ehkä tapahtui?
Aihe oli raskas ja lukukokemuksena tunteikas. Inka Nousiainen kirjoittaa kaunista, silti selkeää kieltä. Hänen kirjojaan lukisin mielelläni lisää.
kotoa, muistan koulusta. Miten hiljaisuus sielläkin mut ympäröi, sulki näkymättömään kehään.
Kukaan ei kysynyt, miten mun kesä oli mennyt, kaikki tiesivät kysymättäkin. Luokkakaverit olivat suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta eivät osanneet puhua mulle enää."
Äärettömän kaunis kirjoitus surusta. Kirjassa oli hyvin paljon samaistumispintaa. Menetin isäni samana vuonna ja vain vähän nuorempana, kuin kertojana oleva sisko. Kyyneliltä ei voinut, eikä tarvikaan välttyä. Välillä liikutuin kirjan tapahtumista ja välillä omista muistoistani. Surutyö läheisen katoamisen jälkeen on varmasti vaikeampaa kuin läheisen kuoleman jälkeen. Miten surra jotain, joka ehkä tapahtui?
Aihe oli raskas ja lukukokemuksena tunteikas. Inka Nousiainen kirjoittaa kaunista, silti selkeää kieltä. Hänen kirjojaan lukisin mielelläni lisää.
October 24, 2022
Luin tän ekan kerran abivuonna kirjamessujen jälkeen, koska olin siellä kuuntelemassa tän kirjailijan haastattelua. Tää kirja ja tarina säväytti mua jo silloin ja oon pitkään halunnut lukee tän uudestaan.
Kirja käsittelee menetystä, surua ja epätietoisuutta läheisen kohtalosta. Eikä tarinan lopulle tulla saamaan ikinä selkoa…
Kirja on kirjoitettu niin kauniisti ja soljuvasti. Vaikka tässä on rankka ja surullinen aihe, niin toivonpilkahduksia näkyy aina välillä.
Tää tarina vaan koskettaa niin syvälle sieluun että itkettää. Jotenkin ajatus elämän äkkiarvaamattomuudesta on tosi julmaa luettuna näin. On kuitenkin helpottavaa kuulla miten tollasesta traagisesta tapahtumasta voi jatkaa elämää ja olla onnellinen.
Kirja käsittelee menetystä, surua ja epätietoisuutta läheisen kohtalosta. Eikä tarinan lopulle tulla saamaan ikinä selkoa…
Kirja on kirjoitettu niin kauniisti ja soljuvasti. Vaikka tässä on rankka ja surullinen aihe, niin toivonpilkahduksia näkyy aina välillä.
Tää tarina vaan koskettaa niin syvälle sieluun että itkettää. Jotenkin ajatus elämän äkkiarvaamattomuudesta on tosi julmaa luettuna näin. On kuitenkin helpottavaa kuulla miten tollasesta traagisesta tapahtumasta voi jatkaa elämää ja olla onnellinen.
October 21, 2024
ما مدى قصر الرحلة إلى الرعب، وكم هي هادئة عندما تنتهي؟ ص١٠
لم أستطع أن أنساك، بالطبع لا. لأنه عندما يرحل شخص ما، لا يبقى المشهد كما كان عليه من قبل. ص٣١
متى يبدأ الظلام في التسلل إلى الأطفال، لطالما تساءلت عن ذلك. في مرحلة ما، ستختفي تلك البراءة. ص٥٦
كتاب عبارة عن مذكرات أخت عن أخيها الأكبر
الذي فقد بعد ذهابه لرحلة بحرية من دون معرفة مصيره
وعن مشاعر الحزن والفقد وكيف تعايشوا مع الأمر على مر السنوات
كتاب مثقل بالحزن والفقد.. يعتبر مذكرات اكثر من كونه رواية
حاولت بدأ الكتاب اكثر من مره مسبقاً ولم استطع اكماله ربما بسبب سوء الترجمة نوعاً ما.
April 12, 2021
Tämä kirja kannattaa kuunnella äänikirjana. Eeva Soivio, jonka kadonneen veljen tarinaan romaani perustuu, oli älyttömän hyvä lukija. Etenkin kirjan ensimmäinen puolisko oli karusta aiheestaan huolimatta todella kaunista tekstiä, ja melkein harmitti etten kuunnellut kirjaa yhteen putkeen, nyt tuntui että tunnelma jotenkin häiriintyi keskeytyksestä.
Olen tykännyt Inka Nousiaisen muistakin kirjoista, kirjoitustyyli on tosi kaunis ja vähän unenomainen eikä siinä ole mitään turhaa.
Olen tykännyt Inka Nousiaisen muistakin kirjoista, kirjoitustyyli on tosi kaunis ja vähän unenomainen eikä siinä ole mitään turhaa.
December 28, 2024
Kauniisti kerrottu tarina katoamisen jättämästä hiljaisuudesta, ikävästä ja muistoista.
Eeva Soivion monologinäytelmä Mustarastas, kadonnut veli ei ollut ennen tätä kirjaa tuttu minulle, mutta pystyin lukiessa kuvittelemaan, miten hyvin kerronta ja kadonneen veljen tarina sopisivat myös teatterin lavalla kerrottavaksi. Siellä ne varmasti jättäisivät voimakkaamman jäljen kuin kirjan sivuilla.
Eeva Soivion monologinäytelmä Mustarastas, kadonnut veli ei ollut ennen tätä kirjaa tuttu minulle, mutta pystyin lukiessa kuvittelemaan, miten hyvin kerronta ja kadonneen veljen tarina sopisivat myös teatterin lavalla kerrottavaksi. Siellä ne varmasti jättäisivät voimakkaamman jäljen kuin kirjan sivuilla.
April 19, 2020
Kirjan esittelyteksti on aiheesta johtuen sen verran synkkä, että ilman lukuhaasteeseen (helmet2020) osallistumista en olisi tähän kirjaan tarttunut. Olen iloinen, että luin. Kirja veljen katoamisesta laivamatkalla on koskettava, hienosti kirjoitettu ja uskon, että tämä jättää pysyvän muistijäljen. Kiitos kirjoittajalle, että uskaltaa näin jakaa elämäänsä ja suruansa.
February 6, 2021
Luultavasti en osaa arvostaa tällaista tarinaa, koska en osaa samaistua kertojan kokemuksiin. Itselle jossittelu mahdollisista tapahtumien kuluista oli tylsää ja tarpeetonta – kertojalle ja tilanteen kokeneelle varmaankin tärkeä selviytymiskeino. Melkein harmittaa etten saanut kirjasta enempää irti, kun arvostelut tuntuvat olevan viittä tähteä ja sitä rataa. Noh, aina ei vaan osu.
January 16, 2023
Löysin kirjan kuunneltuani Riku Rantalan tuoreen podcastin M/S Mysteryn, jossa käsitellään monia samanlaisia nuorten miesten laivakatoamistapauksia. Kaikissa niissä oli yhteyksiä toisiinsa ja tiedostan, että tämä kirja on monen muunkin perheen kokema tarina läheisen yllättävästä menetyksestä. Sydäntä särki kovasti lukiessani teosta, mutta samalla se oli todella kauniisti sanoitettu.
Displaying 1 - 30 of 62 reviews