Helmi

by Kari Hotakainen

Kari Hotakaisen Helmi on vauhdikas ja hauska kirja vakavista asioista.

Kaikki alkaa siitä, kun lapsettomuudesta kärsivä pariskunta löytää sieniretkeltään suppilovahveron sijaan metsästä ihmisen, muistisairaan Helmin, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Alkaa vauhdikas, töyssyinen ja monipolvinen matka, joka vie lukijan kohti elämän ydinkysymyksiä. Hurmaavan omapäinen Helmi vetelee lankoja umpisolmuun ja mutkia suoriksi.

Hersyvät henkilöhahmot kuljettavat yllätyksellistä tarinaa, jossa läheltä katsottuna traagiset asiat muuttuvat lukijan silmissä lämpimän koomisiksi. Juonenkäänteet ja osuva dialogi saavat nauramaan ääneen.

Helmi on kuin Pirkka-brändi. Se on läsnä erilaisten yksilöiden kaikissa elämänvaiheissa lempeästi, arkisesti ja aina ihmistä puolustaen.

Liikuttava, hauska ja sydämellinen romaani.
Kari Hotakainen on kirjoittanut paljon, mutta tällaista ei koskaan aiemmin.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Contemporary

294 pages, Hardcover

First published August 28, 2024

About the author

Kari Hotakainen is a Finnish writer. Hotakainen started his writing career as a reporter in Pori. In 1986, he moved to Helsinki. He became a full-time writer in 1996. He has two children with his wife, sound technician Tarja Laaksonen, whom he married in 1983. He has also worked as a copywriter and as a columnist for the Helsingin Sanomat.
His father, Keijo Hotakainen, worked as a storekeeper and photographer while his mother, Meeri Ala-Kuusisto, worked as a sales clerk. Kari Hotakainen passed his matriculation examination in 1976 and graduated from Rautalampi High School the same year. He has a Bachelor of Arts.

Hotakainen kicked off his career as an author in the beginning of the 1980s by writing poetry. His debut collection Harmittavat takaiskut (Unfortunate setbacks) was published in 1982. From poetry, Hotakainen moved on to writing books for children and young adults and then on to writing novels for adults. Before he started writing full time, Hotakainen worked as a news reporter, in the advertising department of WSOY, etc. Hotakainen’s breakthrough came when he was nominated for the 1997 Finlandia Prize, for his semi-autobiographical work entitled Klassikko (The Classic). In 2002, Hotakainen received the Finlandia Prize for his book entitled Juoksuhaudantie (Battle Trench Avenue) published the same year. Later on, the book was turned into a movie with the same name. In 2004, Hotakainen received the Nordic Council's Literature Prize for the same book. In 2006, he received the Nordic Drama Award for his play Punahukka.

Hotakainen has also written children's plays, radio dramas, newspaper columns and the scripts for a 10-part TV series entitled Tummien vesien tulkit.

Reviews

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Kari Hotakaisen uusimman teoksen nimi on sama kuin päähenkilön nimi, Helmi. Kirjan alussa muistisairas Helmi oli eksynyt metsään. Ilmeisesti hän oli satuttanut päänsä, joten Helmi oli aika lailla sekaisin. Toni Ja Mira löysivät hänet metsästä ja veivät omaan kotiinsa. Heidän olisi heti pitänyt soittaa hätänumeroon, sillä sekavalla vanhuksella voisi olla myös sairauskohtaus päällä.

Helmi onnistui karkaamaan myös Tonin ja Miran luota. Siitä se sitten alkoikin aikamoinen seikkailu, johon liittyi mm. huumepussukoita. Vaikka aihepiiri oli kieltämättä vakava, niin Hotakainen on onnistunut kirjoittamaan mukaan makaaberia huumoria. Nauroin oikeasti ääneen monet kerrat tämän kirjan parissa.

[Juha Viitanen · Rating 3 out of 5]

"Nyt oli verrattava itseään muihin ihmisiin, jotta hyvin olevat asiat korostuisivat. Miten minä eroan muista, Helmi kysyi ääneen hiljaiselta olohuoneelta. Jos minulla pätkii, toisella ei ole jalkaa. Jos minulla ei ole miestä, toisella ei ole edes koiraa. Jos minä löydyin metsästä, toista ei löydetä koskaan."

"Aili koki turhaksi vastata moitteisiin. Miksi tuhlata kallista aikaa tällaiseen, kun parhaassa tapauksessa tarjolla voisi olla vielä parikymmentä vuotta hyvää elämää? Miksi seistä ylivoimaisen ihmisen edessä nöyryytettävänä, kun voisi seistä sateen raikastamassa metsässä? Miksi kärsimys ei jalostanut, vaan tunki pieniä kiviä suuhun niin, ettei henki kulkenut?"

Kari Hotakaisen "Pirkka-romaani" kertoo lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan sieniretkestä, joka muuttaa heidän elämänsä. Metsästä löytyy lievästi dementoitunut vanhus. Tästä alkaa matka, joka sitoo yhteen nuoren pariskunnan, vanhuksen sekä tämän tuttavapariskunnan (vaimo miehensä omaishoitaja) elämän.

Hotakainen on viime romaaneissaan paljon kirjoittanut omaishoitajuudesta, vanhuudesta, kuoleman läheisyydestä, elämän ehtoopuolesta, muistoista... Niin tässäkin romaanissa.

Kyllä tässä yksi jos toinenkin ajatus oli. Ja muutamia Hotakaisen onlinereita.

Arvioksi 3,4/5.
Kari Hotakainen: Helmi (2024).

[Nina · Rating 5 out of 5]

"Kysytte, miten voin. Kiitos kysymästä. Vituttaa elää varovasti." s. 136

Muun muassa näin vastasi päähenkilö Helmi kyselyihin, miten hän pärjää yksin kotona.
Mahtava kirja! Pyrskähtelin jatkuvasti ääneen, mikä aiheutti lopuksi jo vähän hysteeristä naurua ja siten hämmästystä läsnäolijoilta. Hotakaisen kirjoitustyyli on nerokas. Kaiken hauskuuden alla pohjimmiltaan Helmin, Ailin ja Oskarin tarina on surullinen ja todellinen kuvaus monista kotona asuvista iäkkäistä ja omaishoitajista, mikä ei naurata yhtään.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Tämä oli hyvin sympaattinen kirja, enkä voi olla ihailematta tapaa, jolla Hotakainen pystyy yhdistämään vakavat asiat ja hulvattoman huumorin - niitä molempia tästä kirjasta löytyy. Lähipiirissäni muistisairaus on turhankin ajankohtainen asia, ja tätä kuunnellessani mietin, että ihan näin kevyttä muistisairaan lähellä oleminen ei ole. Huumoria tarvitaan!

[Johanna · Rating 4 out of 5]

Takakannessa kerrottiin kirjan olevan liikuttava, hauska ja sydämellinen, ja se piti paikkaansa. Helmin kautta pääsi myös muistisairauden ja vanhenemisen äärelle. Kirjassa syötiin valtavasti pulla ja juotiin kahvia.

[Sirpa Tarkkinen · Rating 4 out of 5]

Lempikirjailija ei petä, se lie yksi lempikirjailijan ominaisuuksista.

Hotakainen on taas sanataiteilijana ja omaperäisenä tarinankertojana verraton, hauska ja osuva. Tällä kertaa saa ihmetellä miten ihmeessä hän on päässyt muistisairaan pään sisään.

Luulen, ilman kokemusta, että sekä Helmin että Oskarin ihmettelevä, äkkinäinen kokemusmaailma on hyvinkin autenttinen, jopa omassa asiayhteydessään järkevä, kunnes asiayhteys liitetään yhteiskunnan vaateisiin.

Edelleen luulen, että tästä siis on kyse sairaudessa, joka yleistyy ja jota pelkäämme hurjasti: "muistin riekaleita lentelee tajunnan hämärissä, mutta mikään niistä ei kirkastunut selkeäksi kuvaksi".

Muistisairaan Helmin löytää metsästä pariskunta eikä tilanne naurattaisi yhtään, ellei sen loihtisi esiin juuri Hotakainen. Ääninäyttelijä-lastentarhanopettaja-pariskunta odottaa saavansa lapsen, mutta saakin vanhuksen nukkumaan lastenhuoneeseen Nalle Puhin kuvan alle. Eli hotelliin kuten Helmi, tavallaan oikein, olosuhteen käsittää.

Hotakainen näkeekin persoonan siellä missä me muut näkisimme potilaan, sairaan tai säälittävän autettavan. Helmi on sukkela, neuvokas ja lujatahtoinen, kaikki erinomaisia piirteitä Hanoi Rocksin entiselle managerille. Nyt häntä "v-tuttaa elää hitaasti".

Myös rohkeanraikasta on suomalaiselta kirjoittajalta luoda päähenkilö, joka ei pidä luonnosta. Tämä onkin kaupunkilaisvanhusten tarina.

Hotakaiselle tyypilliset salamankaltaiset letkaukset kuten arkielämän yllättävät koukutkin kulkevat tässäkin mukana. Erikoisesta tulee tavanomaista, vaikka onhan ääninäyttelijyys ammatti siinä kuin lastentarhaopettajuuskin on. Silti siitä tulee jotain kieron hauskaa, kun herra lähtee aamuisin töihin varikseksi eikä hämmentävässä elämäntilanteessaan saa sitä oikein lentoon.

Kirjailijan fanina ehdin hetken epäillä, onko tämä parhaimmistoaan, mutta lopulta antauduin. Ehkä niin kävi viimeistään Tonin (hotellinjohtaja-ääninäyttelijä) ja Helmin keskustellessa onnenkahveilla Helmin kodissa. Dialogistaan oiva kirjailija tunnetaan.

Hotakainen lopulta venyttää näkökulman myös omaishoitajuuteen ja moderneihin ratkaisuihin hoitaa väistämätön vanhenemisen ja sairastamisen tilanne.

Silläkin tavalla, sattuman ja ystävyyden kautta, voi koittaa jos ei umpionnellinen niin siedettävä loppuelämä.

[Niko-Janne Vantala · Rating 3 out of 5]

Kari Hotakaisen viimeisin romaani Helmi (2024) on mielenkiintoisesti K-kaupan (Kesko) julkaisema, ja sitä myydään yksinoikeudella vain Keskon päivittäistavarakaupoissa Pirkka-tunnuksella. Hieman luotaantyöntävä ajatus, mutta perinteisten kirjakauppojen kaatuessa ruokakauppojen ja markettien rooli kirjamyynnissä on toki entistä merkittävämpi. Yksi julkaisukanava muiden joukossa se on tietenkin tämäkin.

Romaanissa itsessään on vahva välityön maku. Yhden teeman ympärille rakennettu teos kärsii sisällöllisestä niukkuudesta. Lapsettomuudesta kärsivä pariskunta löytää sienestäessään metsästä muistisairaan mummon, joka ei tiedä omaa nimeään eikä osoitettaan. Mummo otetaan hetkeksi toipumaan pariskunnan kotiin, mutta jääkin ongelmineen aikamoiseksi riesaksi. Tarinassa on muutama hauska idea, ja alun kolmanneksen aikana romaani on melkein kehittymässä hersyväksi veijaritarinaksi roistoineen ja huumekuvioineen, mutta jostain syystä parodinen käänne imaistaan vikkelään takaisin ja palataan alkuasetelmaan, jossa on vain lapseton pariskunta ja mummo. Ikääntymisen kauneus ja kavaluus on teema, jota sitten väännetään ja käännetään jankuttamiseen asti. Teemallista ja kerronnallista toistoa on paljon. Tarinan jonkinlaiseksi sivujuonteeksi pyllähtävästä Hanoi Rocksista kirjailija ei ymmärrä mitään.

Arvioni: 2,6 tähteä viidestä.

[Jose Sbuck · Rating 3 out of 5]

Unrealistic, light little novel about dementia and getting so old that you need help to cope with everyday life. Helmi is an old woman who has no family and can't remember things very well. Helmi's inner dialogue is that of a person who knows she should remember things, but doesn't. This is the best part of the book. Unfortunately, there are also "funny" side characters, such as the childless couple Toni and Mira, who meet Helmi. Toni and Mira want a child but are left without one. They want to nurse and care for someone. Who will they end up caring for? Oskari and Aili make more sense as an old couple and friends of Helmi. Oskari's delirious trip to a car parts shop is really something.

When Helmi and her old friends write messages, they make a lot of typos, if they can remember the words at all. To me this makes them look stupid, but perhaps this is just the author's technique to emphasise their deteriorating cognitive abilities. Or maybe this is how people write when they get old? Interesting...

Quick read. I was thinking of giving it two stars, but maybe I actually got an idea of what it might feel like when dementia sets in.

[Eija Miettunen · Rating 3 out of 5]

Tämä tarina oli toisaalta hyvä, toisaalta kovin ”helppo”. Jotkin asiat, kuinka kätevästi muistisairas järkkäillä ja ennen kaikkea hyväksyi asioita, ärsytti. Ehkä epäuskottavana oli, että ihan uuteen perhekotien muuttava pariskunta ei ottanut mitään huonekaluja tai juuri muutakaan mukaansa, olihan sinne juuri ostettu kaikki Ikeasta…. Muutenkin ehkä juri lopun perhekotisysteemi jäi vähän kevyelle, toimiiko pariskunnan omin voimin, miten heidän suhteensa muuttuu, kehittyy jne. Helmin taustatarina oli mielenkiintoinen.

[Mervi Murtonen · Rating 4 out of 5]

Tämä osoittautui yllättäväksi pieneksi helmeksi. Hotakaisen kieli on rapsakkaa, hahmot mielenkiintoisia, aihe terävä ja juoni kulkee. Ehkä hänen julkisuuskuvansa takia hänet itsensä jotenkin näkee virnuilemassa tekstin takana, mikä on minulle positiivinen asia. Hän puhuu omalla äänellään. Lukaisin tämän yhden päivän aikana, mikä kertoo tarinan imusta. Kappaleiden lopuissa oli joitakin latteita summeerauksia, joita olisin karsinut, mutta muuten tykkäsin. Valokuva kansikuvana on riski, sillä se ei vastannut minun mielikuvaani Helmistä. Lopuksi vielä se, että minusta tämän kirjan ympärillä vellonut Pirkka-poru on ihan turhaa: hyvä vaan, että kirjallisuudelle kokeillaan uusia myyntitapoja.

[Satu · Rating 4 out of 5]

Hullunkurinen satiiri muistisairaudesta ja vanhuudesta ja elämän vaikeudesta. Ei ollenkaan sellainen kuin odotin, vaan paljon parempi. Pidin kovasti hahmoista ja hulvattomista juonenkäänteistä. Kahvia ja pullaa meni kohtuuton määrä. Onneksi kirjalliset pullat eivät lihota. Erja Manto luki äänikirjan mainiosti, kuten aina. Loppu oli hieno haikeudessaan.

Pirkka-temppuilu oli outo juttu, josta en pitänyt.

[Taija · Rating 3 out of 5]

En tiennyt mitä odottaa Pirkka-kirjalta, eikä tämä mikään Finlandia-voittaja ollutkaan. Tarina muistisairaasta vanhuksesta ja lapsettomuudesta kärsivästä nuoresta parista alkaa ihan hauskasti ja lupaavasti. Kerronta muuttuu välillä hotakaismaisen älyttömäksi - kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja sekoilua - mutta lopuksi tarina nivoutuu nätisti yhteen. Huumorin takana vakavia aiheita.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

3½⭐

[Sirkkis · Rating 3 out of 5]

Siinä oli ideaa, mutta jokin tökki. Sujuvaa kieltä, onnellinen loppu, mutta...

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Tykkään monista Hotakaisen erikoisuuksista. Ei ehkä ihan helmeksi nouse tämä, mutta oikein mainio pikku kirja.

[Petteri Annunen · Rating 3 out of 5]

Helppolukuista peruskirjallisuutta... ajatuksia vanhenemiseen ja elämän realiteetteihin liittyen :)

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Tämähän kulki alusta loppuun täyden sekopäisesti.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Olipa varsin höpsö tämän Pirkka -kirjan esittelyteksti. Jos se on sama kuin kirjan kannessa, vielä pahempaa.

Keskinkertaista. Erja Manto lukijana teki kuuntelusta sinänsä mukavaa.

[Satu Salminen · Rating 5 out of 5]

Pirkka kirja joka on oivallinen keino lisätä lukemista.

Helppo ja selkeä lukuinen, mutta silti tarina pitää otteessaan. Pidin päähahmosta ja kuinka kummallisista sattumuksista.