Koleda tüdruku päevaraamat

by Mari Kujanpää, Evelin Banhard (Translator), Anu Stolovitš (Editor)

Liigutav nüüdisaegne noorteromaan julgusest olla mina ise ja soovist leida oma inimesi.
„Kõikidel teistel on eesmärk ja nad lähevad selle poole pilku kõrvale heitmata. Neid oodatakse kusagil. Mina pole kusagile teel ja mind ei oodata kuskil. Aga mu jalad tallavad ikkagi mustal ja igaval asfaldil edasi.”Vanus neliteist, jalanumber 42, pikkus 175 sentimeetrit, rinnahoidja suurus AA ja nägu jube kole, nii kirjeldab end Malva, keda koolis välimuse pärast kiusatakse. Õelad kommentaarid tabavad otse südamesse, isegi kui peidad end musta kapuutsi alla. Ka armastavast suhtest emaga ei piisa, et veenda tüdrukut oma väärtuses. Ühel päeval aga ilmub Malva teele Runo, kes on kunstist ja loodusest niisama vaimustuses kui Malvagi. Tundub, et ta suudab tüdrukust aru saada. Aga Malva kiusajad on olnud üksnes poisid; kas Runo võib tõesti olla teistsugune?Ilustamata, kuid suure soojusega kirjutatud lugu sellest, kuidas omaenda peegelpilti vihkav tüdruk hakkab tasapisi oma välimusega seotud negatiivsetest tunnetest üle saama. Malva kogemustega on lihtne samastuda kõigil, kes on olnud oma välimuse suhtes ebakindlad.

Mari Kujanpää võitis 2009. aastal Finlandia auhinna. Ta on kirjutanud mitmeid lasteraamatuid ja noorteromaane.

Genres: Young Adult, Finnish Literature, Contemporary

173 pages, Paperback

Published January 1, 2024

Reviews

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Tarkasti ottaen antaisin tähtiä vinkkarina kolme, keski-ikäisenä ruman teiniyden eläneenä neljä. Pohdin nimittäin lukiessani, olisiko tämä kirja ollut minulle oikea kirja, silloin kuin olin Malvan ikäinen, ruma ja kiusattu. Ja tulin siihen tulokseen, että ei olisi ollut. Se olisi ollut aikuisen (todennäköisesti täti-ihmisen) antama kirjavinkki, koska sopii juuri sinulle (tiedät äänensävyn) ja siksi olisi suunnattomasti ärsyttänyt. Ja aihe olisi ollut ärsyttävä ja no, ehkä ahdistava mutta ei sillä kivalla ahdistavalla tavalla. Ja todennäköisesti olisin pitänyt koko kirjaa lapsellisena.

Joten otanko siis näiden sanojen kera mukaan vinkkaukseen? Otan silti. Koska olen keski-ikäinen täti ja asioista on hyvä puhua. Vaikka ei kukaan lukisi, on hyvä puhua aiheista, jotka ovat tärkeitä. Lukutaitokin on mutta myös asioiden esilletuominen.

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 4 out of 5]

Sydäntäsärkevä!
Välillä Malvan itseinho on niin mustaa ja kiusaaminen niin kaameaa, että on pakko pitää taukoa lukemisesta. Silti ne ovat paikallaan. On hyvä, ettei kamalia asioita kaunistella.
Haparoivaa ystävyyttä kuvataan kauniisti.
Lopusta jää sopivalla tavalla toiveikas olo.

[Laura · Rating 5 out of 5]

Ihana! Olisipa tällaisia nuortenkirjoja ollut silloin, kun olin itse teini-ikäinen. Mukaansatempaava kirjoitustyyli, aidot ja monitahoiset hahmot sekä vakavien aiheiden käsittelyä suoraan. Pitäisi olla jokaisen yläastelaisen ja lukiolaisen lukulistalla.

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Kahdeksasluokkalainen Malva on taiteellisesti lahjakas ja luonnossa liikkumisesta nauttiva nuori aikuinen, jolle jokainen päivä yläkoulussa on yhtä helvettiä. Luokan suosituimmat ja äänekkäimmät oppilaat ovat ottaneet hänet silmätikukseen ulkonäön vuoksi.

Eetu tulee aivan mun viereen ja laittaa käden mun olalle. Mä en peräänny, koska en tahdo vaikuttaa pelokkaalta.
- No jokos Malvalla on poikaystävä? Eetu kysyy jutustelevaan sävyyn.
- Ei, sanon, ja käännän selkäni sille.
- Mä voin antaa vinkin. Joku sahuri voisi kiinnostua susta, koska sä olet täysi lauta, Eetu sanoo.
- Tai sokea poikakaveri, se ei näkisi kuinka ruma sä olet. - Tai ei sekään sua huolisi, kun olisi hiukan tunnustellut sua eikä löytäisi muodon muotoa.
Mä kuvittelen itseni metsään, niin mä teen usein, kun mulla on paha olo. Siellä ryskää hurja myrsky. Tuuli repii neulasia ja lehtiä ja ssaa suuretkin puut natisemaan, mutta mä tukin korvani rahkasammalella ja käperryn pieneen kallioluolaan. Mä olen turvassa, mikään ei voi vahingoittaa mua. Pahat sanat ei tee jälkeä kallioon, mä uskottelen itselleni, ja totta se on, mutta mun mieli ei ole mitään kalliota, vaan ohutta kuin haavan lehti ja sirä repii kaikki mun mollaaminen. (s.25)

Mari Kujanpään "Rumuuspäiväkirja" (Otava, 2023) on realistinen nuortenromaani, jossa keskiöön nousevat aina yhtä ajankohtaiset teemat eli koulukiusaaminen ja ulkonäköpaineet. Saatoin samaistua aiheeseen, ja muistan itsekin vältelleeni yläasteikäisenä koulukuvauksia.

Loppuratkaisu olisi voinut olla dramaturgisesti tehokkaampi, mutta se on kuitenkin toiveikas ja valoisa, kuten nuortenkirjoille tyypillstä on. Malva saa uusia ystäviä ja oppii suhtautumaan itseensä hyväksyvämmin. Hän myös rohkaistuu kertomaan kokemastaan eteenpäin.

Luultavasti tulen vinkkailemaan tätä yläkoululaisille, mutta miksei sitä voisi suositella vähän nuoremmillekin lukijoille - ja toivon syvästi, että tähän tarttuvat kiusaajat, eivät kiusatut, vaikka tuskinpa se kuitenkaan niin menee.

Jos kiinnostaa lukea enemmän nuortenkirjallisuutta ulkonäköön liittyvistä kysymyksistä, niin hankkikaapa käsiinne Anu Holopaisen huikea dystopia Ihon alaiset.

[Tõnis Hallaste · Rating 4 out of 5]

kuigi polnud päevikuvorm, oli nagu nüüdisaegse silvia rannamaa "kadri" lugemine. täiesti ehedana mõjuv põhikoolilapse enesevihkamise kirjeldus (ja oli selles eas üldse teisi tundeid? vb oli, aga selliste raamatute lugemisel mõjub see mulle kõige ehedamana miskipärast, kuitahes eneseimetleja ma oma kaasinimestele nüüdseks ka ei paistaks, :D).

raamat oli ootamatult küllastatud kõiksugu väljapääsudest kogu selle nõmeda juurest - kunst, mets, ideaalilähedane suhe üksikemaga, probleemideta peretuttavad, alleskujunevad sõprused, ehk ka romantika ("ehk ka" = peategelase sõprus Runoga ei muutu armastuslooliseks jutuks, vaid seda suhet saab tõlgendada suht platoonilisena) ning missioonitundega kooliõde.

kõigi nende leevenduste või päästerõngaste kiuste ikkagi valulik lugu. mille teeb valulikumaks teadmine, et keskmisel kannatajal noorel pole neid polstreid ja pehmendusi, mis päästaks ta sellest meeleheitest (mis võtab siin koleduse pärast narrimise kuju, aga võib olla mis tahes muu asi, mis teeb inimese enda meelest armastusväärituks). peategelane malva korra teeb pooleteisetunnise sukeldumise instasse, mis mõjub nagu ikka - aga kui paljudel on see nende ainus õhtune meelelahutus?

tundub hea asi, mida lastega lugeda. sealjuures saab küsida, kui kole võis malva siis tegelikult olla. natuke nagu ebausaldusväärse jutustaja lugu kah.

[Eeva · Rating 4 out of 5]

Tykkään Mari Kujanpään kirjoista jotenkin tosi paljon, tästäkin! Pidin erityisesti luonto- ja taidejutuista, ja koko yleisestä voimaantumismeiningistä. Lopulta konfliktit ehkä ratkesivat vähän liian helposti (ja osa jäi ehkä vähän roikkumaankin), mutta kokonaisuus oli hyvä!

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Mari Kujanpään Rumuuspäiväkirja on herkkä ja lempeän hienovireisesti kirjoitettu nuortenkirja kiusaamisesta ja myrkyllisestä kehosuhteesta. Kujanpää on aiemmin kirjoittanut palkittuja lastenkirjoja, mutta tällä kertaa hän hyppää teinin nahkoihin. Päähenkilö on 14-vuotias Malva, joka hautautuu huppareihin eikä kestä katsoa peiliin. Koulussa ei ole kavereita ja kiusaajien ilkkuvat sanat ulkonäöstä porautuvat Malvan sieluun. Henkireikänä on kuvataide ja itsensä ilmaisu.

Aihe on synkkä ja valitettavan ajankohtainen. Kujanpää kuitenkin antaa valoa: Malva saa uusia ystäviä ja myös ammattiapua negatiivisen kehosuhteensa käsittelemiseen. Ongelmat tuntuvatkin ratkeavan vähän epärealistisenkin helposti, vaikka hyvällä asialla Rumuuspäiväkirja ehdottomasti on. Erityisen hienosti Kujanpää kuvaa Malvan ja hänen yksinhuoltaja-äitinsä suhdetta, jossa äidillä riittää enemmän intoa kuin kykyä auttaa teiniytynyttä tytärtään. Romaanin mitta on lyhyt ja ilmaisu raikasta, mutta silti Kujanpää saa mahtumaan sivuille monipuolisesti näkökulmia ulkonäköpaineista ja kehopositiivisuudesta.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Nuortenkirja aika laajalti samaistuttavasta aiheesta. Tykkäsin siitä, miten kirjan nuoret hahmot luottavat aikuisiin, ja nuorten ja aikuisten välillä käydään oikeita keskusteluja. Niin usein nuortenkirjoissa hahmot vain viilettävät yksin ja aikuisia ei näy, mutta tämä on tosielämässä toimivampi malli, joten kiva nähdä sitäkin välillä. Kirja sinänsä ei säväyttänyt sen erityisemmin. Aika nuorille suunnattu, ja tyyli on sen mukainen.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Mari Kujanpään nuortenkirja Rumuuspäiväkirja kertoi 14-vuotiaasta Malvasta, joka koki itsensä rumaksi, sillä sitä hän oli saanut kuulla luokkatovereiltaan vuosia. Kukaan ei halunnut olla hänen kaveri ja kaikki karttoivat häntä.

Mari Kujanpää on nostanut tärkeän teeman nuortenkirjansa aiheeksi, koulukiusaamisen. Aihepiiri järkyttää aikuista lukijaakin. Aihepiiri on todella ykkösaihe tämän päivän koulumaailmassa. Miten alhaisia jotkut ihmiset ovat jo lapsesta ja nuoresta lähtien kiusaamalla muita. Kiusaaminen voi aiheuttaa uhreille jopa mielenterveysongelmia loppu iäksi. Onneksi kiusaaminen huomioidaan ja siihen puututaan monessa koulussa. Joistakin kouluista jopa kiusaajat erotetaan, kun yleensä uhrit ovat joutuneet vaihtamaan koulua.

[Kielo · Rating 3 out of 5]

Perushyvä nuortenkirja tärkeästä aiheesta, mutta tunnepuolen käsittely jäi vähän ohueksi ja etäiseksi - kaipasin enemmän raadollisuutta ja vähemmän kliinisyyttä. Ajankuva ja mm. nuorten puhetapa ei tuntunut omasta mielestäni kovin paljon tältä päivältä vaan 20-30 vuoden takaiselta. Tuntui myös hassulta että päähenkilö löysi kannustavia someseurattavia vasta aikuisen koulupsykologin vinkkauksen avulla, vaikka niin monet nuorten suosimat vaikuttajat puhuvat avoimesti mm. kehonkuvasta, seksuaalisesta ahdistelusta ja kiusaamisesta. Päähenkilön luonto- ja taidesuhdetta sekä ystävyyden voimaa kuvattiin kivasti.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Taas kerran kirja tärkeästä aiheesta, joka jäi kuitenkin aika pinnalliseksi. Kaipasin kirjaan paljon enemmän fyysisyyttä, siitä mitä itsensä rumaksi tunteminen voi saada ihmisen tekemään omalle keholleen. Myös parantuminen tapahtui liian helposti ja keveästi, kenelle tahansa, joka käy samoja asioita lävitse, tämä voi tuntua ahdistavalta, jos oma polku ei olekaan näin sukkela ja selkeä.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Kuinka tärkeä nuorelle onkaan löytää oma turvallinen laumansa ja oppia tykkäämään itsestä ja kehosta ilman ulkonäköpaineita. Vaikka tässä kirjassa viitataan nykyajan somen luomiin kauneusihanteisiin, niin aina niitä ihanteita on ollut ja aina vertailukohteita riittänyt. Siksipä päähenkilö Malvan tuntemukset ovat hyvin tuttuja varmasti monen ikäiselle lukijalle. Toivottavasti jokaisesta koulusta vaan löytyisi myös terveydenhoitaja Irjan tyylinen ammattilainen, jolla on aikaa kuunnella ja kohdata Malvan tyylisiä nuoria ja antaa työkaluja niin ahdistuksen helpottamiseen kuin konkreettisia toimia koulukiusaamisen puuttumiseen.

[Reelika Kullerkan · Rating 4 out of 5]

14aastane Malva usub pärast üht klassivenna märkust, et on kole ning tema enesehinnang kukub kolinal. Teda hüütakse ka edaspidi koledaks ning mõnitatakse igatpidi klassivendade poolt. Malva pidepunkt eluga on tema kunst- igal õhtul koju jõudes elab ta end paberi peal välja ja on selles väga andekas. Alles kooli tulnud koolivend Runo on samuti kunstis andekas ja Malva leiab esimese sõbra, kes võtab teda sellisena nagu ta päriselt on. Ootamatult aitab Malva enesehinnangut tõsta kooliõde, kes saab aru, millisena Malva end näeb ning annab talle samm-sammult ülesandeid, mis aitavad, et ta endale meeldima hakkaks.

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

14-vuotias Malva ajatteli nuorempana olevansa ihan tavallisen näköinen tyttö, mutta sitten alkoi yläkoulu ja hän tajusikin olevansa hirveän ruma. Häntä nimittäin alettiin kiusata rumuuden ja pituuden takia.

Tämä on paikoitellen aika kauheaa ja raastavaa luettavaa, mutta kirjassa on onneksi myös toivoa ja iloa. Lukiessa tuli mieleen myös omat yläkoulumuistot parinkymmenen vuoden takaa, ja pystyin kyllä samaistumaan Malvan kokemuksiin hylkiönä olemisesta.

[Jenna Kallio · Rating 4 out of 5]

Tää oli tosi hyvä! Syvällinen ja herkkäkatseinen. Rankoista asioista kerrottiin neutraalin toteavasti, mikä kertoi mielestäni karulla tavalla siitä, kuinka tottunut kirjan päähenkilö oli jatkuvaan kiusaamiseen. Useammassakin kohdassa tuli itku silmään. Kirjassa on myös paljon toivoa, iloa ja kivoista harrastuksista nauttimista. Luvut soljuivat eteenpäin kuin itsestään, kirjaa oli hyvä lukea.

[Pamela Lindebäck · Rating 3 out of 5]

En bra och sympatisk bok om ett svårt och viktigt ämne. Mycket fint om naturen och konsten som positiva krafter. Ganska ytligt ändå, och att en person med extrema kroppsnojor går på modellkurs känns bara dumt.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Alku oli tosi hyvä, sit loppua kohti jotenkin lässähti, olisin kaivannut jotain isompaa draaman kaarta, vaikka tässä selkeästi oli pyritty ankaraan realismiin. Mutta kohderyhmälle tod näk uppoaa paremmin, itseltä 2,5 tähteä mut pyöristetään nyt kuitenkin ylöspäin.

[Saima || ripaustaikaa · Rating 3 out of 5]

3.5 ⭐ samaistuttava ja tärkeä kirja! Iso plussa luonto- ja taideaiheista. Lopussa tarina kuitenkin kiirehtii vähän turhan kovaa vauhtia eteenpäin, joten muutama lisäsivu ei olisi haitannut. Toisaalta mukavan ohut ja helppolukuinen, jolloin nuorten kynnys lukemiselle on aina matalampi.

[Sirkel · Rating 5 out of 5]

Kiire lugemine, noortekale omane sisekaemus ja koolikiusamine. Kuigi romantilist liini ei olnud, oli siiski sõpruse kujunemise lood ja värskust andis kodune keskkond. Kõik see oleks võinud vabalt juhtuda ka Eestis. Äratundmisrõõmu pakkusid metsas käigud, fotografeerimine ja korilus.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Hyvä ja hyvin kerrottu kirja ulkonäöstä ja kiusaamisesta. Meinaan varmaan ottaa tämän yläkouluvinkkauksiin.

[Noora · Rating 3 out of 5]

3,5, mutta pyöristin alaspäin, koska tilanne ratkesi ehkä vähän turhan helposti. Mutta aihe on tosi tärkeä ja kirja oli mukava lukea.

[Hilkka · Rating 3 out of 5]

Tästä tuli vähän turhankin elävästi mieleen omia yläkouluaikoja. Loppu oli vähän kiireinen. Taideharrastus ja metsäinnostus oli kivasti mukana!

[Minja · Rating 3 out of 5]

2,5

[Saimi · Rating 2 out of 5]

Kuka varasti mun alakoulun wattpad tarinat ja käytti niitä inspiraationa??! Otava haluutko kustantaa nekin?

[Saimuli · Rating 3 out of 5]

ihan ookoo, ei oikein herättänyt tunteita juurikaan, ja jäi vähän tylsän puoleiseks.

[Lilja · Rating 3 out of 5]

ihana

[keijukoisia · Rating 4 out of 5]

"olen kananlihalla silkasta kauhusta. mä suljen silmäni, avaan kaapin oven ja räpsäytän silmäni auki. mua katsoo peilistä ruma hoikka tyttö, jolla on säikyt surulliset silmät."

[Aino✨️ · Rating 4 out of 5]

4,5⭐️

[Irina (Lohe Loeb) · Rating 4 out of 5]

3.75ish

[Piret Peensoo · Rating 5 out of 5]

Ladusalt kirjutatud lugu, millega on lihtne samastuda ja mis mõjub toetavalt.