Tyttö

by Sanna Vainio

Vimmainen eroromaani kysyy, miten kaikkein läheisimmästä voi tulla ventovieras.

”En ole ihastunut”, vastaa mies, kun Friida kysyy suhteesta nuoreen valokuvaajaan. Takana on pitkä parisuhde, kotona yhteinen lapsi ja kaikki hyvin. Mutta epäilys asettuu Friidaan kuin loinen, eikä kumpikaan saa enää Tyttöä mielestään.

Mustasukkaisuus ja katkeruus repivät paria yhteen ja erilleen. Millaisia siirtymäriittejä vaaditaan, jotta päästään eteenpäin? Milloin on lakattava nojaamasta tuttuun olkapäähän? Muuttuuko tuska joskus haamukivuksi?

Vereslihainen romaani näyttää eroamisen koko elinkaaren epäuskosta epätoivoon, raivosta rakkauden puuskiin ja lopulta uuteen tasapainoon.

Genres: Fiction, Finnish Literature

190 pages, Hardcover

First published January 1, 2024

Reviews

[Tuuli · Rating 5 out of 5]

Hienosti kirjoitettu. Hetkeksikään ei huomioni herpaantunut. Ei turhia lauseita. Tiivis, melankolinen, tumman kaunis kirja eroprosessista. Tarina on tuttu: kertojan mies hullaantuu nuorempaan naiseen ja siitä lähtee liikkeelle avioeroprosessi. Vainion kirja kuvaa tarkasti ja pakahduttavasti pitkän suhteen päättymisen ja perheen hajoamisen aiheuttamaa surua ja jätetyksitulemisen aiheuttamaa vihaa, häpeää ja pettymystä, mutta myös monen (hetero)parisuhteen tunnistettavaa dynamiikkaa: nainen on pienentänyt itseään, antanut liikaa myöten, hukannut oman itsensä ja omat tarpeensa, istunut pelkääjän paikalla kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Eron myötä on opeteltava itsensä uudestaan ja kokonaisemmaksi.

[heliviena · Rating 4 out of 5]

Erotarina palautti elävästi mieleen oman eroni, vaikka siitä on vuosia aikaa eikä siinä ollut laisinkaan samoja elementtejä. Pidin niin paljon siitä, miten hyvin kirjailija kuvaa menetystä, ja miten kaipaus ja suru tuntuu kehossa. Tätä oli lempeää lukea, vaikka aihe ei sitä olekaan.

"Katselen miehen selkää ja tarmokkaita loittonevia askeleita. Kokonainen arjen historia repeytyy minusta: vastasyntyneen imuote rinnasta, taaperon askeleet ja puisen työntökärryn kolina lautalattialla, jouluaaton hämärä aamu, peittokeon päälle asettunut kissa, miehen ja pojan kikatus, eteisen kenkämeri, naulassa roikkuva märkä toppahaalari, kuivakaappiin kaatuneet rusinat ja Viljamin tahmeat sormet isänsä kaulalla."

[Anne Dahl · Rating 2 out of 5]

2,5.
Ihan hyvä.
Perinteinen tarina avioliiton päättymisen tuskasta, miehen nuoremmasta naisesta, kipuilusta mutta en koskettunut.
Oma vika varmaan taas, sillä kirja oli ihan sujuva, en vaan löytänyt siitä mitään ”uutta” perinteiseen tarinaan.

[Laura · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä. Ihan sujuva mutta tylsä. Nainen valittelee olleensa liian säyseä ja mukautuva liitossaan, ja sen jälkeen mukautuu säyseästi uuteen rooliinsa jätettynä vaimona.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Kerronta oli paikoitellen ihastuttavaa, mutta toisinaan se taas tuntui hieman koomiseltakin. En oikein keksi edes miksi, ehkä vähäeleisyys ja suoraviivaisuus yksittäisissä lauseissa johti kliseisyyteen ja helppoihin ajatuskulkuihin. Tuntui että tässä ei ollut mitään ylimääräistä, mutta samalla kuitenkin ylimääräistä oli liikaakin. Mikä onkin hieman hassu kokemus sinänsä, kuitenkin pidin tästä kirjasta. Tarina ei ollut mitenkään poikkeuksellinen tai omaperäinen, mutta kerronta miellytti kokonaisuutena puutteistaan huolimatta.

[nova · Rating 3 out of 5]

helppolukuinen ja teemastaan huolimatta kevyt. minun oli vaikea samaistua tarinaan, sillä olen naimaton ja lapseton, mutta mielestäni kirjassa käsiteltiin hyvin eroon liittyviä tunteita. tekstissä oli myös paljon kauniita kielikuvia, joista pidin.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

4,25/5

[Milla · Rating 4 out of 5]

Tarkka, taitava ja koskettava kuvaus avioerosta ja perheen hajoamisesta sekä toisaalta toipumisesta ja uudesta alusta. (Äänikirja)

[Reeta · Rating 5 out of 5]

4.5⭐
Kauniisti kirjoitettu tarina kivuliaasta erosta, yksin jäämisen pelosta ja muutoksen aiheuttamasta epävarmuudesta.

[Elsa Kalervo · Rating 4 out of 5]

Yhden illan pienoisromaani yhdestä avioerosta. Joku viisas on joskus sanonut, että ihminen monesti avioituu eri ihmisen kanssa kuin josta hän eroaa, ja tätä muutosta Vainio onnistuu kuvailemaan niin kouriintuntuvasti, että huomasin lukiessani kiristeleväni hampaitani myötätuntoisen ahdistuksen vallassa.

Kahden ihmisen mustasukkaisuutta, katkeruutta ja joksikin tunnistamattomaksi vääristynyttä rakkautta kuvatessaan Vainio tulee kuvanneeksi rituaalia, jossa ollaan juututtu vanhojen ja uusien roolien välitilaan. Limboon, jossa kumpikaan osapuolista ei voi hyvin, mutta josta irtautuminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta jäljellä on enää haamukipu ihmisestä, joka ei enää makaa öisin vieressä.

[Anni · Rating 3 out of 5]

Ristiriitainen lukukokemus! Vainio on taitava ja herkkävireinen kirjoittaja, hieno tunnelmien ja tunteiden kuvaaja - yhtäkkiä edessäni on uskottavasti kokonainen naisen elämä ja avioeron anatomia, joka tekee kipeää toisen puolesta. Olisin pitänyt kirjasta paljon enemmän (suorastaan hullaantunut siitä), ellei ärsyttäisi että (taas?) kuvataan jokseenkin kyseenalaistamatta myös miestä, joka nyt vain on avioliitossaan keskenkasvuinen ja manipuloiva ja nainen räpiköi tämän epäkunnioittavien tekojen ja valintojen edessä. Etenkin lopun päähenkilön päänsisäinen sovinto, armo tapahtunutta kohtaan, tuntuu kohtuuttomalta: eihän tämä ollut mikään tavallinen, tasapuolinen ero, vaan toisen ihmisen tekemä itsekäs tuhotyö. Kyllä siitä saa olla vihainen, ehkä enemmänkin kuin mitä kirja kuvaa.

[Mari Käki · Rating 3 out of 5]

Ihan ok, ehkä vähän pliisu tarina avioerosta. En lopulta käsittänyt oikein mikä oli tuonut parin yhteen, sen tajusin että perhe-elämä oli pitänyt yhdessä, ehkä miehen vanhenemisen pelko rikkoi perheen. Kiinostavinta oli kuvaus siitä, kuinka nainen luopui liiton aikana toimijuudestaan ja miten se vaikutti itsetuntoon. Muuten sekä liiton että eron käsittely jäi pinnalliseksi ja lopun ”oivallukset” lässäyttivät koko kakun.

Sanoisin että kiinnostava aihio.

[Camilla · Rating 3 out of 5]

Sanna Vainion Tyttö on koskettava ja vähäeleinen kertomus avioerosta. Romaanin päähenkilö, Friida, joutuu katsomaan sivusta, miten hänen keski-ikäinen aviomiehensä ihastuu ja rakastuu nuoreen tyttöön. Lopulta edessä on väistämätön: On löydettävä oma ääni, omat tavat. On selviydyttävä ilman miestä.

Vainion kieli on kaunista, täsmällistä ja terävää. Romaanin mitta (vain 190 sivua) on valittuun näkökulmaan ja aiheeseen juuri sopiva.

[Pia · Rating 3 out of 5]

Toinen tänä syksynä lukemani eroa käsittelevä kirja. Pidin Ruotsalaisesta avioerosta vielä enemmän, koska siinä jokainen hahmoista oli samaistuttava ja silti jokaisen kokemus tilanteesta niin erilainen. Tyttö antaa kunnolla äänen vain Friidalle.

[Elina Maarit · Rating 3 out of 5]

3,5⭐

[Heli Vuori · Rating 3 out of 5]

3. Kertomus avioerosta, jätetyn näkökulma.

[Lala · Rating 4 out of 5]

Intiimi ja tiivis tarina yhdestä erosta. Friidan suhde ja tapa reagoida ovat vain itselleni niin kaukaisia, etten oikein osannut aina uppoutua tarinaan täysin.

[Kirsi Vatanen · Rating 3 out of 5]

Vahva ja melankolinen tarina eroamisesta naisen näkökulmasta.

[Nelli · Rating 2 out of 5]

Tää oli sellainen ihan ok. Nopeasti luettu ja siinä oli hyviä hetkiä. Kuitenkin tietyt kliseet ja kirjoitustyyli välillä ärsytti. Tuntuu, että tässä mentiin vähän liian vauhdilla alusta loppuun.

[Anna Schultz · Rating 5 out of 5]

Loistavasti kirjoitettu kirja! Raastavaa luettavaa. Loppu oli kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu. Pidin kirjasta hyvin paljon!

[Helinä · Rating 4 out of 5]

Pukee kauniisti ja tarkkanäköisesti sanoiksi niitä samoja tunteita mitä itsekin lähes kymmenen vuotta sitten vereslihalla vuodatin päiväkirjani sivuille.

[EevaU · Rating 4 out of 5]

3.5

[Ville Verkkapuro]

Both important and enjoyable. Comforting, soothing, timely.

And at the same time it's about nothing. In a way, about a minor event, of all the privileges, a speed bump, in the life of somebody living the dream for such a long time
Both are true and that's the tension of it. That's what makes it great.

I have this thought, a line I've been writing to maybe five or six versions of a novel I've been working on, that goes like this: "it's harder to recover from the good times than from the bad", that's how I feel about this book. It's about a sadness that you can't be anything but happy about, because it's the flipside of all the good you've had.

It's basically about aging. It's about dying. About home and comfort and justice. It's about trust, power, men and women. But mostly about aging. That's the true horror. And yes, loneliness, too.

Made me think about the truthfulness of this, too, about autofiction and ethics. And not in a way that I feel this shouldn't be written about. Quite the opposite: it's a great subject, it will bring a lot of comfort, it's a pill for the pain for sadness.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Sujuvasti etenevä kuvaus siitä, miten Tyttö voi viedä sen, mikä oli itselle rakasta, miten siitä voi selvitä ja ottaa elämän omiin käsiinsä. Eletyn elämän kaikuja.