Poliittista sumaa Espanjassa. Elämän haurautta ja absurdiutta, politiikan ja ihmisten olojen paranemisen katoamista ikuiseen yöhön: "Maailman yö kaipaa kaikkeuden yön absoluuttista pistettä, jolla on ulottuvuus, sillä se on myös kehä. Jokainen kehän piste on myös keskus, ja yö on ääretön. Ja muodonmuutoksiin tuomitut maailmat uiskentelevat siinä kuin jäisessä meressä laivat, jotka eivät koskaan kohtaa toisiaan."
Todella vaikuttava. Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden suurkuluttajana unohdin hämmentävän usein lukevani suomalaisen kirjailijan teosta. Ainoa miinuspiste Maria-aasintamma-Golgata -teemoista, jotka tuntu itelle aika korneilta. Toisaalta vuonna -72 on ollut varmaan aika radikaalia, et vasemmistoradikaalikirjailija käyttää kristinuskon teemoja 60-luvun intellektuellipiirien uskonnon kyseenalaistamisen ja uudelleenmäärittelyn jälkeen.
Vaikuttava ja omintakeinen romaani. Kirjaa oltiin kääntämämässä hepreaksi, mutta joku Suomen kirjailijaliiton silloinen lakimies asettui poikkiteloin. En ymmärrä miksi.