Tämä kaikki on liikaa

by Satu Erra

Sohva kätkee sisuksiinsa edellisen ihmissuhteen rakkauden, varastolaatikko koko nuoruuden villin voiman. Satu Erran runot paljastavat, mikä valta meitä ympäröivillä esineillä on.

Katso ympärille. Kymmenet esineet tuijottavat. Mitä ne kertovat sinusta, mitä sinä niistä?

Tämä kaikki on liikaa kiepauttaa näkökulmamme uuteen asentoon ja saa ihmettelemään, mistä elämämme rakentuvat. Ehkä on niin, että kun esineet menevät epäjärjestykseen, ihmisen sisälläkään kaikki ei ole aivan paikoillaan.

"Väliaikainen alkoi levittäytyä
tarkkailin miten se valtasi
kasat nousivat ja niiden reunat kurottelivat kohti
minä viskoin osiani eri puolille huonetta
viimeisenä minulle jäivät kädet siinä minä sitten levittelin käsiäni

en tiennyt mitä odotin mutta odotin koko ajan."

Genres: Poetry, Finnish Literature

80 pages, Paperback

First published September 6, 2024

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Satu Erra kirjoittaa esineistä runoutta, johon on helppo solahtaa. On laadukas sohva, monisteita, valokuvia, keinutuoli, epämääräiset esinepinot. Niihin kertyy paljon elettyä elämää, joka sitten muuttuu jossakin kohtaa muistoiksi.

Tämä kaikki on liikaa, epäilemättä. Uutta tavaraa tulee postissa, pahvilaatikot täyttyvät. Onhan tämä sirpaleista, riipaisevaakin. Miten mistään voi luopua, koska nykyihminen on sitonut kaikki muistonsakin tavaroihin.

"Rakennan tavaroista sen mitä ei enää ole
näillä esineillä ymmärrän itseni." Lukija jää ksymään, voisiko toisinkin olla. Toinen kysymys on se, mistä tavaroistaan ei voisi mistään hinnasta eläissään luopua - totuus on kuitenkin se, että kenellekään muulle esineellä ei ole merkitystä tämän kaiken turhan romun keskellä.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Halusin taustalle sotkuisen kirjahyllyn kohdan (ei tarvinnut kauaa etsiä) sillä tämä Satu Erran uusi runokirja mun mielestä kiinnostavasti ihmettelee meidän elämämme jälkiä esineiden ja myös sotkun ja epäjärjestyksen kautta. Varsinkin muutossa tai rempassa tai siivotessa näkee ikäänkuin vuosirenkaita kaiken roinan lomassa, ja esine ei olekaan enää vain esine. Kiehtovaa!

[Heidi · Rating 3 out of 5]

"minä etsin kättä johon tarttua ja me
paiskaudumme arjen laitoja vasten."

“Tämä kaikki on liikaa” kokoelma sanaleikillisiä ja arvoituksellisia runoja kodin esineistä ja tuhoon tuomituista yrityksistä laittaa tavarat ja elämä siistiin, hallittuun järjestykseen. Erran lauseissa on omalakinen rytmi, johon sisään päästäkseen piti lukea useampi sivu. Rytmi olikin sitten veikeä ja leikkisä, kun sen kerran löysi, mutta merkitykset jäivät aika hämäriksi. Runoissa se ei aina ole huono asia.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Satu Erran toinen runokirja siteeraa motokseen Marie Kondoa. Mikäpä ettei – tavarasta molemmat kirjoittavat. Tässä runokokoelmassa “esineet asettuvat taloksi, ovat ympäriinsä ja valloillaan”. Tavaroita järjestellään ja siinä sivussa käydään myös kahden ihmisen välistä rajapintaa. Runoissa M puhuu filosofisuuksia Kondolta kuulostavalla äänellä, mutta sivulta löytyy myös ”hän”, jonka kanssa rakennetaan elämää – myös tavarasta.

Tilan esineet hälisevät
yksityiskohtien kauneus ei kuulu metelin takaa
jokaisella on tarpeita, minulla tässä tällainen

Mikä on kaiken tavaran merkitys? “Onko esineen tehtävä tuottaa iloa vai muistia”, runon minä pohtii tutkaillessaan tavaroiden muodostamia merkitysten kerrostumia. Kun on saanut kaikki laitteet, saa nauttia “merkillistä hyvää oloa”, mutta mihin se lopulta kantaa? Mikä merkitys on esineiden päälle kasautuneilla muistoilla? Tämä kaikki on liikaa kertoo jo nimessään, että tasapaino ei ole kohdallaan.

Tavaratematiikan arkisuus tekee tästä kokoelmasta helposti lähestyttävän. Kaikilla on joku suhde tavaraan, ja monella se suhde jollain tapaa ristiriitainen tai kuormittunut. Näiden runojen kanssa voi pohtia omaa suhdettaan elämänsä materiaalisiin puitteisiin. Kokoelman lopettava runo nojaa hienosti ymmärtämisen vanhaan merkitykseen ympäröimisenä. Tähän ajatukseen on hyvä päättää.

Rakennan tavaroista
sen mitä ei enää ole

näillä esineillä minä
ymmärrän itseni.