Joskus on kuljettava kauas saadakseen tietää, kuka todella on.
Lilja palaa toiseen maailmaan, jotta voisi parantaa rannikkotautiin sairastuneet Kalmansyrjän kylässä. Mutta sinne päästäkseen hänen on kuljettava läpi pimeyden.
Onko kotiin enää paluuta? Entä mitä merkitsevät oudot näyt, joista hän kärsii? Vastauksia saadakseen Lilja ystävineen lähtee vaaralliselle matkalle kohti kaukaista maata. Taipaleen aikana koetukselle joutuvat niin ystävyys, rohkeus kuin orastava rakkauskin.
Petosten ja valtapelien verkossa nuorten matkalaisten on paitsi selvittävä hengissä myös selvitettävä itselleen, keihin voi luottaa – ja keitä he itse tahtovat olla.
Pimeyden paimen on Kalmanperho-trilogian toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa, Kalmanperhon kutsu, ilmestyi vuonna 2022.
Ei ihan niin hyvä kuin Kalmanperhon kutsu. Tuntuu, että trilogioiden kakkoskirjat on aina heikoimpia, antavat enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Siirtymäkirjoja, jotka petaa kaiken viimeiselle osalle.
Mutta rakastin tätä silti! Ja saatiin karttakin maailmanrakennusta tukemaan <3 En malta odottaa päätösosaa.
Aikuisellekin toimiva, monisyinen ja viihdyttävä nnuortenromaani, joka peittoaa ykkösosan heittämällä! Tää oli tosi jännä, tosi hauska, ja välillä ihanan karmiva. 4½ / 5!
Kalmanperho-sarja jatkaa positiivisia yllätyksiä ja saa mut kadehtimaan sitä, miten jännittäviä, nokkelia ja viehättäviä romaaneja nuorille tehdään. Oon oikeestaan sitä mieltä, että tää on varmaan parasta fantasiaa tällä hetkellä. Avausosa oli onnistunut pulahdus synkeään portaalifantasiaan ja teini-ikäisen kokoisiin murheisiin pikkukylämiljöössä. Pimeyden paimenessa tarina syvenee kokonaisen fantasiamaailman hovijuonitteluksi, hahmojen monipuoliseksi persoonalliseksi kehitykseksi ja hyönteismäisen haltijaväen mysteerin aukaisuksi. Oli mahtavaa päästä tutustumaan ykkösosassa hahmoteltuihin päähenkilöihin nyt syvemmin. Ja tämä on matkakertomus, joka oikeasti tykkää matkustamisesta! Kaupunkeja, kyliä, metsiä, synkkää ja värikästä, tuttua ja vierasta!
Maailma on sekä perinteinen että kivasti päivitetty - ihmisiä on kaikenlaisista taustoista, miehiä ja naisia ja jotain siltä väliltä näkee erilaisissa rooleissa, taikavoimat eivät tule ihan kivutta, eikä monimutkaisten ongelmien ratkaisu yleensä hoidu yhdellä totuudella.
Kirjoitustyylissä pysyy hyvä tasapaino huumorin ja vakavuuden välillä. Nykykielisyys ja erikoiset, kauniitkin kielikuvat vuorottelevat toimivaan tyyliin. Paikoin kirjassa on väkivaltaa, kuolemaa ja sellaistakin valtapeliä, jota suomalaisessa aikuisten surrealistisessa fantasiassa harvemmin näkee. Vaikka perinteistä seikkailufantasiaa paremmin tunteva lukija osaa arvailla, missä mennään, on jännittäviä käänteitä, yllätyksiä ja tyydyttäviä lopputulemia silti reilusti.
Erityiskiitos siitä, että kirja ei saarnaa luontokadosta, vallasta tai ihmisen pahuudesta väkisin, vaikka käsittelee teemoja tarinan varrella. Monarkistiset fantasiajuonet on aika vaikea sovittaa nykysuomalaiseen ajatukseen toimivasta maailmanmenosta, mutta tässä ongelmasta onkin tehty ihan kiva moottori, jonka avulla tarina kulkee. Välillä sitä ihan mietti, oliko kirjailija haukannut liian ison palan - poliittinen fantasia nuorille taitaa olla aika harvinaista. Loppuratkaisu oli kuitenkin jännittävä ja herätti paljon uusia kysymyksiä tulevasta. (Eikä tässä kovin syvälle toki mennä mihinkään yhteiskuntafilosofiaan.)
Nuortenkirjaksi tosi pitkä, kuutisensataa sivua, mutta luvut ovat lyhyitä ja tapahtumat etenevät nopeasti. Mielellään lukevalle nuorelle varmasti mahtava seikkailu uppouduttavaksi. Sanasto on laajaa ja suomen kieltä hyödynnetään taitavasti, mutta kuvailu ei mene ymmärrettävyyden edelle. Vähemmän lukevalle nuorelle saattaa siksi olla isompi urakka, mutta suosittelisin silti esim. äänikirjana!
Milloin suomeksi saa lukea tarinoita, joissa on tämä sama fiilis, mutta hahmojen suurin kriisi ei ole teini-ihastuminen? Puoli tähteä lähti nimenomaan siksi, etten enää ole ko. kirjan tarkoitettua lukijakuntaa, joten välillä tunteilu ja maailmankuva jää pinnalliseksi.
Pidin tästä fantasiatrilogian keskimmäisestä osasta jopa sen edeltäjää enemmän. Lehtisen luoma maailma ja erityisesti sen uudenlaiset olennot, kalmavat, pyörivät mielessä välillä lukemisen ulkopuolellakin. Lopun yllätyskäänne jätti vielä jälkeensä mukavan odotuksen seuraavaan osaan.
Mulla on aina valtava kynnys tarttua näin paksuihin kirjoihin. Siksi mulla kesti niin pitkään saada tää luettua, vaikka olen aloittanut monesti. Lopulta tää olikin varsin nopeasti luettu koostaan huolimatta. Tämä trilogian toinen osa alkoi vahvasti, mutta itse matkan aikana läpi valtakuntien, en ollut niin innoissaan. Loppuhuipennus oli kuitenkin yllättävä ja viimeiset reilu sata sivua tuli ahmittua. Tämä jäi myös mukavasti cliffhangeriin.
Nyt tähän fantasiamaailmaan pääsi tutustumaan enemmän seuralaisten matkan lomassa, mutta samalla kun tutustuin maailmaan, näin uusia puolia päänelikossa. Ihan hyvä sarjan toinen osa ja erittäin vahvaa nuorten ya-fantasiaa kotimaiselta kentältä. Täydellistä syksyiseen tunnelmaan.
Pimeyden paimen oli mielestäni vielä parempi kuin trilogian aloittanut Kalmanperhon kutsu. Juoni ja tapahtumat oli tarkasti harkittuja, kieli selkeää ja helppolukuista ja dialogi toimivaa. Liljan pohdinnat, masennus ja epävarmuudet sekä lakoninen huumorintaju iskivät ainakin itseeni. Oli ihanaa lukea nuorten kirja, joka tykkäsi olla nuorten kirja. Todellakin fantasiaseikkailu, josta ei tapahtumia puuttunut! Tässä osassa tarjoiltiin vastauksia kysymyksiin, joita ensimmäisessä osassa esitettiin sekä annettiin uutta pohdittavaa ja jännitystä kolmannen osan odotteluun. Taitava ja huolellinen editointi sekä hyvin piirretty kartta ja kansi ilahduttivat. 5/5
Aivan uskomattoman hieno jatko-osa Kalmanperhon kutsulle. Laadukasta kotimaista nuorten fantasiaa, Lehtinen on luonut syvällisen maailman johon uppoutua.
Tämä kirja oli kuin matka minulle. Ensin matkalle lähtö tuntuu mukavalta, jopa mahtavalta, kun matkaa on kahlattu jo pitkä matka innostus lakkaa ja tylsyy alkaa, mutta kun matkan saa päätökseen mukavuus tulee takaisin ja määränpää on upea. Tämän kaltainen matka minulla oli tämän kirjan kanssa. Ekat sata sivua olivat todella hyvät ja viimeiset sata sivut olivat myös hyvät. Joten tämä kirja oli liian pitkä, siitä olisi voinut hyvin supistaa pari sivua pois. Myös loppu. Okei. Se oli kunnon cliff hanger. Mikään hahmoista ei tullut lemppariani. Kaikissa hahmoissa on hyviä ja huonoja puolia. Päänelikkon hahmot ovat aika perushahmotyyppejä, mutta heistä ehkä Aurelia ja Jiro on lemppareitani. Liljakin on kiinnostava hahmo vain voimiensa kanssa, jotka olivat mielestäni todella kiinnostavat. Muuten kolmiodraamasta olen varmaan Roland, vaikka tykkään enemmän Jirosta. Maailma on myös mielestäni hyvin luotu ja kalmavat ovat kiinnostavia.
tää kirja yllätti kaikki mun odotukset ja oli parempi ku trilogian ensimmäinen osa! en pystyny laskemaan tätä kädestäni ja luinki tän oikeestaan 3 päivässä. oli kiinnostava seurata jo tutun nelikon matkaa lukijalle uudessa maailmassa ja tutustua samalla uusiin hahmoihin. Nox vei mun sydämen ja oli ihana myös tutustua vanhoihin hahmoihin syvemmin pitkän matkan aikana! Rolands yllätti mut täysin hauskuudellaan.
koin, et tällä kirjalla oli kuitenkin samanlaisia ongelmia, kuin ekalla. kirjan keskellä on pitkä selitys matkaamisesta karminkantiin, joka on vähän pitkäveteinen (vaikka omasta mielestä tällä tavalla maailmaan tutustuminen oli paras valinta ikinä ja rakastin jokaista sivua ja uuteen kylään tupsahtamista, vaikka kohtaamiset saattoivat toistaa itseään) ja kirjassa on myös juonipätkiä, mitkä oikeesti ei tuonu tähän kauheesti mitään lisää. ymmärrän sinänsä Larsin lisäämisen kirjaan, jotta on vielä jokin yhteys kalmansyrjän kyläläisiin, mutta se juoni ei kuitenkaan tuonut yhtään mitään kirjaan ja sisältö olisi ollut ihan samanlainen ilman hänen jahtaamistaan. tuntui myös, että jotkut hahmot (köh köh Aurelia) jäivät taas taka-alalle, ja keskityttiin taas vaan Liljan rakkauselämään. en myöskään ymmärrä, miksi kaksi hahmoa ihastuu niin palavasti Liljaan ku Aurelia on siinä vieressä… ainakin Nox ymmärtää hyvän päälle.
yksi uusi ongelma kirjalla on kuitenkin se, että mikä se tarina oikeen on. Viime kirjassa tutustuttiin Kaljansyrmän kylään ja puhuttiin majakasta, ja näihin ei edes palattu kylästä poistumisen jälkeen. Tarinassa ei siis oikeastaan ole mitään viime kirjasta tuotua suurta teemaa, ainakaan miten itse tunnistan. Odotankin innolla, millaisen lopun trilogian saa.
mutta vielä positiivisia, Kalmanperho on heittämällä kirjan kiinnostavin hahmo!!!! jokainen unikohtaus oli kuin pieni pala kakkua. loppu myös kiihtyi kiinnostavasti, ja jännitän jo Liljan puolesta että mitä hänelle käy! pelkään myös Rolandsin kohtaloa, en oo vielä ihan varma siitä että hän ei kuole.
tldr; parempi kun eka osa, odotan innolla viimeistä osaa!
This entire review has been hidden because of spoilers.
3,9/5⭐️ Tykkäsin kirjasta vaikka koko kirja oli oikeastaan seuraavaan kirjaan johdattelua eli ehkä kirjalla oli hieman second book syndroma. Mutta silti kirjassa oli jotain mikä piti mielenkiinnon yllä vaikka ei juurikaan mitää tapahtunut. Tämän kirjan lopusta pidin paljon enemmän mitä ensimmäisen kirjan, koska ensimmäisen kirjan loppu oli ilmi selvä eikä jäänyt sellaista välitöntä pakkoa jatkaa toiseen osaan, mutta tässä kirjassa loppu on paljon parempi. En malta odottaa päästä lukemaan kolmatta osaa.
Pidän kirjan maailmasta todella paljon. Se on mukaansa tempaava ja helposti omaksuttava. Ainoa asia mikä välillä nyppi oli Lilja, kirjan päähenkilö. En pidä siitä miten hän oli mustasukkainen Aurelialle vaikka Aurelia on hänen paras ystävänsä ja muutenkin Lilja oli välillä niin typerä ja naiivi.
Mutta kokonaisuudessaan pidin kirjasta. En malta odottaa viimeisen osan lukemista!
Ihan kiva jatko-osa kiinnostavalle sarjalle. Maailmaa päästään nyt tutkimaan vähän aiempaa enemmän, kun sankarijoukko suuntaa Ranvallasta kohti Karmikantia. Pidin erityisesti siitä, että tässä osassa kalmavat ovat enemmän mukana menossa; niiden ja ihmisten välinen jännite tuo oman kiehtovan lisämausteensa kirjaan.
Alkupuoliskoa olisi voinut minusta tiivistää ja loppupuoliskoa taas vähän lihottaa. Nyt etenkin lopussa oleva taistelu tuntuu aika hätäiseltä, ja alkupuolella taas vietetään pitkiä aikoja tekemättä oikein mitään.
Kirja jää kutkuttavaan kohtaan, ja odotan mielenkiinnolla, miten trilogia paketoidaan viimeisessä osassa.
4,5/5 Sarjan toinen osa vei mukanaan vielä kovemmin kuin ensimmäinen osa. Liljan ja hänen ystäviensä matkan aikana Kalmansyrjästä aina loisteliaaseen Korosteniin lukija oppii teoksen maailmasta paljon hahmojen mukana. Liljan uusi kyky ja sen mukana tuleva taikuus syventävät tarinan fantasiaelementtejä. Erityisen kiinostavaksi nousee ihmisten ja kalmavien veriset välit. Mielestäni sodat ja lajien toisiaan kohtaan koettu muukalaisviha kuvaavat tosimaailmaa surullisen osuvasti.
Uskomattoman hyvä kirja sarja. Parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan. Piti otteessaan ja jännityksessä, lopun juonen käänne todella odottamaton ja kuumeisesti jään odottamaan viimeistä osaa. Erityinen kiitos Tuuliharjan arvostuksesta ja hyvinvointi päivityksistä kappaleiden välissä, kirjan (ainakin melkein xd) kantava voima ❤️🐴
This entire review has been hidden because of spoilers.
Vahva jatko upealle kirjasarjalle. Hahmot kehittyivät eteenpäin ja tarina piti otteessaan. Aion ehdottomasti lukea kolmannen osan (kunhan se joskus ilmestyy).
Kalmanperhon kutsusta tuttuun maailmaan päästään tutustumaan lisää Liljan kanssa, säätyineen ja tapoineen. Todella koukuttava ja yllättäviä käänteitä täynnä, koko ajan haluaa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta miksi tässä yhtäkkiä kuivaillaan kalmavia tarkemmin kuin edellisessä osassa, jossa on jo ehtinyt muodostaa oman kuvan niistä. Vaikka lukeminen vähän venähti erinäisistä syistä, en olisi halunnut lähteä Kalmanperhon maailmasta. Onneksi tulee vielä jatkoa, joka tosin on jo viimeinen osa 🥲 Mutta upea kirja ❤️🦋