What do you think?
Rate this book
Pimeyden paimen
Joskus on kuljettava kauas saadakseen tietää, kuka todella on.
Lilja palaa toiseen maailmaan, jotta voisi parantaa rannikkotautiin sairastuneet
Kalmansyrjän kylässä. Mutta sinne päästäkseen hänen on kuljettava läpi pimeyden.
Onko kotiin enää paluuta? Entä mitä merkitsevät oudot näyt, joista hän kärsii?
Vastauksia saadakseen Lilja ystävineen lähtee vaaralliselle matkalle kohti kaukaista maata. Taipaleen aikana koetukselle joutuvat niin ystävyys, rohkeus kuin orastava rakkauskin.
Petosten ja valtapelien verkossa nuorten matkalaisten on paitsi selvittävä hengissä myös selvitettävä itselleen, keihin voi luottaa – ja keitä he itse tahtovat olla.
Pimeyden paimen on Kalmanperho-trilogian toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa,
Kalmanperhon kutsu, ilmestyi vuonna 2022.
Lilja palaa toiseen maailmaan, jotta voisi parantaa rannikkotautiin sairastuneet
Kalmansyrjän kylässä. Mutta sinne päästäkseen hänen on kuljettava läpi pimeyden.
Onko kotiin enää paluuta? Entä mitä merkitsevät oudot näyt, joista hän kärsii?
Vastauksia saadakseen Lilja ystävineen lähtee vaaralliselle matkalle kohti kaukaista maata. Taipaleen aikana koetukselle joutuvat niin ystävyys, rohkeus kuin orastava rakkauskin.
Petosten ja valtapelien verkossa nuorten matkalaisten on paitsi selvittävä hengissä myös selvitettävä itselleen, keihin voi luottaa – ja keitä he itse tahtovat olla.
Pimeyden paimen on Kalmanperho-trilogian toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa,
Kalmanperhon kutsu, ilmestyi vuonna 2022.
620 pages, Hardcover
Published October 15, 2024
11 people are currently reading
49 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 18 of 18 reviews
November 9, 2024
Ei ihan niin hyvä kuin Kalmanperhon kutsu. Tuntuu, että trilogioiden kakkoskirjat on aina heikoimpia, antavat enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Siirtymäkirjoja, jotka petaa kaiken viimeiselle osalle.
Mutta rakastin tätä silti! Ja saatiin karttakin maailmanrakennusta tukemaan <3 En malta odottaa päätösosaa.
Mutta rakastin tätä silti! Ja saatiin karttakin maailmanrakennusta tukemaan <3 En malta odottaa päätösosaa.
November 27, 2024
Aikuisellekin toimiva, monisyinen ja viihdyttävä nnuortenromaani, joka peittoaa ykkösosan heittämällä! Tää oli tosi jännä, tosi hauska, ja välillä ihanan karmiva. 4½ / 5!
Kalmanperho-sarja jatkaa positiivisia yllätyksiä ja saa mut kadehtimaan sitä, miten jännittäviä, nokkelia ja viehättäviä romaaneja nuorille tehdään. Oon oikeestaan sitä mieltä, että tää on varmaan parasta fantasiaa tällä hetkellä. Avausosa oli onnistunut pulahdus synkeään portaalifantasiaan ja teini-ikäisen kokoisiin murheisiin pikkukylämiljöössä. Pimeyden paimenessa tarina syvenee kokonaisen fantasiamaailman hovijuonitteluksi, hahmojen monipuoliseksi persoonalliseksi kehitykseksi ja hyönteismäisen haltijaväen mysteerin aukaisuksi. Oli mahtavaa päästä tutustumaan ykkösosassa hahmoteltuihin päähenkilöihin nyt syvemmin. Ja tämä on matkakertomus, joka oikeasti tykkää matkustamisesta! Kaupunkeja, kyliä, metsiä, synkkää ja värikästä, tuttua ja vierasta!
Maailma on sekä perinteinen että kivasti päivitetty - ihmisiä on kaikenlaisista taustoista, miehiä ja naisia ja jotain siltä väliltä näkee erilaisissa rooleissa, taikavoimat eivät tule ihan kivutta, eikä monimutkaisten ongelmien ratkaisu yleensä hoidu yhdellä totuudella.
Kirjoitustyylissä pysyy hyvä tasapaino huumorin ja vakavuuden välillä. Nykykielisyys ja erikoiset, kauniitkin kielikuvat vuorottelevat toimivaan tyyliin. Paikoin kirjassa on väkivaltaa, kuolemaa ja sellaistakin valtapeliä, jota suomalaisessa aikuisten surrealistisessa fantasiassa harvemmin näkee. Vaikka perinteistä seikkailufantasiaa paremmin tunteva lukija osaa arvailla, missä mennään, on jännittäviä käänteitä, yllätyksiä ja tyydyttäviä lopputulemia silti reilusti.
Erityiskiitos siitä, että kirja ei saarnaa luontokadosta, vallasta tai ihmisen pahuudesta väkisin, vaikka käsittelee teemoja tarinan varrella. Monarkistiset fantasiajuonet on aika vaikea sovittaa nykysuomalaiseen ajatukseen toimivasta maailmanmenosta, mutta tässä ongelmasta onkin tehty ihan kiva moottori, jonka avulla tarina kulkee. Välillä sitä ihan mietti, oliko kirjailija haukannut liian ison palan - poliittinen fantasia nuorille taitaa olla aika harvinaista. Loppuratkaisu oli kuitenkin jännittävä ja herätti paljon uusia kysymyksiä tulevasta. (Eikä tässä kovin syvälle toki mennä mihinkään yhteiskuntafilosofiaan.)
Nuortenkirjaksi tosi pitkä, kuutisensataa sivua, mutta luvut ovat lyhyitä ja tapahtumat etenevät nopeasti. Mielellään lukevalle nuorelle varmasti mahtava seikkailu uppouduttavaksi. Sanasto on laajaa ja suomen kieltä hyödynnetään taitavasti, mutta kuvailu ei mene ymmärrettävyyden edelle. Vähemmän lukevalle nuorelle saattaa siksi olla isompi urakka, mutta suosittelisin silti esim. äänikirjana!
Milloin suomeksi saa lukea tarinoita, joissa on tämä sama fiilis, mutta hahmojen suurin kriisi ei ole teini-ihastuminen?
Puoli tähteä lähti nimenomaan siksi, etten enää ole ko. kirjan tarkoitettua lukijakuntaa, joten välillä tunteilu ja maailmankuva jää pinnalliseksi.
Kalmanperho-sarja jatkaa positiivisia yllätyksiä ja saa mut kadehtimaan sitä, miten jännittäviä, nokkelia ja viehättäviä romaaneja nuorille tehdään. Oon oikeestaan sitä mieltä, että tää on varmaan parasta fantasiaa tällä hetkellä. Avausosa oli onnistunut pulahdus synkeään portaalifantasiaan ja teini-ikäisen kokoisiin murheisiin pikkukylämiljöössä. Pimeyden paimenessa tarina syvenee kokonaisen fantasiamaailman hovijuonitteluksi, hahmojen monipuoliseksi persoonalliseksi kehitykseksi ja hyönteismäisen haltijaväen mysteerin aukaisuksi. Oli mahtavaa päästä tutustumaan ykkösosassa hahmoteltuihin päähenkilöihin nyt syvemmin. Ja tämä on matkakertomus, joka oikeasti tykkää matkustamisesta! Kaupunkeja, kyliä, metsiä, synkkää ja värikästä, tuttua ja vierasta!
Maailma on sekä perinteinen että kivasti päivitetty - ihmisiä on kaikenlaisista taustoista, miehiä ja naisia ja jotain siltä väliltä näkee erilaisissa rooleissa, taikavoimat eivät tule ihan kivutta, eikä monimutkaisten ongelmien ratkaisu yleensä hoidu yhdellä totuudella.
Kirjoitustyylissä pysyy hyvä tasapaino huumorin ja vakavuuden välillä. Nykykielisyys ja erikoiset, kauniitkin kielikuvat vuorottelevat toimivaan tyyliin. Paikoin kirjassa on väkivaltaa, kuolemaa ja sellaistakin valtapeliä, jota suomalaisessa aikuisten surrealistisessa fantasiassa harvemmin näkee. Vaikka perinteistä seikkailufantasiaa paremmin tunteva lukija osaa arvailla, missä mennään, on jännittäviä käänteitä, yllätyksiä ja tyydyttäviä lopputulemia silti reilusti.
Erityiskiitos siitä, että kirja ei saarnaa luontokadosta, vallasta tai ihmisen pahuudesta väkisin, vaikka käsittelee teemoja tarinan varrella. Monarkistiset fantasiajuonet on aika vaikea sovittaa nykysuomalaiseen ajatukseen toimivasta maailmanmenosta, mutta tässä ongelmasta onkin tehty ihan kiva moottori, jonka avulla tarina kulkee. Välillä sitä ihan mietti, oliko kirjailija haukannut liian ison palan - poliittinen fantasia nuorille taitaa olla aika harvinaista. Loppuratkaisu oli kuitenkin jännittävä ja herätti paljon uusia kysymyksiä tulevasta. (Eikä tässä kovin syvälle toki mennä mihinkään yhteiskuntafilosofiaan.)
Nuortenkirjaksi tosi pitkä, kuutisensataa sivua, mutta luvut ovat lyhyitä ja tapahtumat etenevät nopeasti. Mielellään lukevalle nuorelle varmasti mahtava seikkailu uppouduttavaksi. Sanasto on laajaa ja suomen kieltä hyödynnetään taitavasti, mutta kuvailu ei mene ymmärrettävyyden edelle. Vähemmän lukevalle nuorelle saattaa siksi olla isompi urakka, mutta suosittelisin silti esim. äänikirjana!
Milloin suomeksi saa lukea tarinoita, joissa on tämä sama fiilis, mutta hahmojen suurin kriisi ei ole teini-ihastuminen?
Puoli tähteä lähti nimenomaan siksi, etten enää ole ko. kirjan tarkoitettua lukijakuntaa, joten välillä tunteilu ja maailmankuva jää pinnalliseksi.
November 19, 2024
Pidin tästä fantasiatrilogian keskimmäisestä osasta jopa sen edeltäjää enemmän. Lehtisen luoma maailma ja erityisesti sen uudenlaiset olennot, kalmavat, pyörivät mielessä välillä lukemisen ulkopuolellakin. Lopun yllätyskäänne jätti vielä jälkeensä mukavan odotuksen seuraavaan osaan.
September 13, 2025
Mulla on aina valtava kynnys tarttua näin paksuihin kirjoihin. Siksi mulla kesti niin pitkään saada tää luettua, vaikka olen aloittanut monesti. Lopulta tää olikin varsin nopeasti luettu koostaan huolimatta. Tämä trilogian toinen osa alkoi vahvasti, mutta itse matkan aikana läpi valtakuntien, en ollut niin innoissaan. Loppuhuipennus oli kuitenkin yllättävä ja viimeiset reilu sata sivua tuli ahmittua. Tämä jäi myös mukavasti cliffhangeriin.
Nyt tähän fantasiamaailmaan pääsi tutustumaan enemmän seuralaisten matkan lomassa, mutta samalla kun tutustuin maailmaan, näin uusia puolia päänelikossa. Ihan hyvä sarjan toinen osa ja erittäin vahvaa nuorten ya-fantasiaa kotimaiselta kentältä. Täydellistä syksyiseen tunnelmaan.
Nyt tähän fantasiamaailmaan pääsi tutustumaan enemmän seuralaisten matkan lomassa, mutta samalla kun tutustuin maailmaan, näin uusia puolia päänelikossa. Ihan hyvä sarjan toinen osa ja erittäin vahvaa nuorten ya-fantasiaa kotimaiselta kentältä. Täydellistä syksyiseen tunnelmaan.
November 18, 2024
Pimeyden paimen oli mielestäni vielä parempi kuin trilogian aloittanut Kalmanperhon kutsu. Juoni ja tapahtumat oli tarkasti harkittuja, kieli selkeää ja helppolukuista ja dialogi toimivaa. Liljan pohdinnat, masennus ja epävarmuudet sekä lakoninen huumorintaju iskivät ainakin itseeni. Oli ihanaa lukea nuorten kirja, joka tykkäsi olla nuorten kirja. Todellakin fantasiaseikkailu, josta ei tapahtumia puuttunut! Tässä osassa tarjoiltiin vastauksia kysymyksiin, joita ensimmäisessä osassa esitettiin sekä annettiin uutta pohdittavaa ja jännitystä kolmannen osan odotteluun. Taitava ja huolellinen editointi sekä hyvin piirretty kartta ja kansi ilahduttivat. 5/5
March 8, 2025
Melkein paskoin itteni ulpu seuraava kirja milloin!!!???
March 22, 2025
Aivan uskomattoman hieno jatko-osa Kalmanperhon kutsulle. Laadukasta kotimaista nuorten fantasiaa, Lehtinen on luonut syvällisen maailman johon uppoutua.
Kirja saatu arvostelukappaleena.
Kirja saatu arvostelukappaleena.
March 20, 2026
Tämä arvio sisältää spoilereita.
ENNAKKO-ODOTUKSET
En lähtenyt lukemaan Pimeyden paimenta kovin suurilla odotuksilla, sillä Kalmanperhon kutsu oli minulle lievä pettymys, kun luin sen vuonna 2023. Aloitin Pimeyden paimenen lukemisen jo viime vuonna, joten minun on vaikea muistaa, miksi ylipäätään aloitin lukemaan sitä. Ehkä minua kiinnosti, miten tarina jatkuu ja kehittyykö se mahdollisesti parempaan suuntaan. Tässä arviossa yritän ottaa huomioon pitkät aikavälit, jolloin en lukenut kirjaa ollenkaan, joten voi olla että olen unohtanut jotain. Sama pätee Kalmanperhon kutsuun, josta en muistanut melkein mitään, kun aloitin Pimeyden paimenen.
JUONI
Juoni Pimeyden paimenessa jatkuu suoraan ensimmäisen kirjan tapahtumista, jota pidin hieman outona ratkaisuna. Kirjan alussa päätettiin kunnolla tarina, joka Kalmanperhossa ei ehditty selvittämään. Majakan sytyttäminen Kalmanperhon kutsun lopussa olisi mielestäni toiminut paremmin kuin Pimeyden paimenen alussa. Siten Pimeyden paimenen pääjuoneen oltaisiin voitu siirtyä saman tien.
Pidin kaikkia juonenpalasia kiinnostavina, mutta ne etenivät kaikki todella hitaasti ja vastauksia tuntui tulevan vasta kirjan loppupuolella. Ymmärrän, että on jännittävämpää säästää vastaukset loppuun, mutta olin itse ehtinyt jo tuomita, ettei vastauksia näihin kysymyksiin tule, sillä niistä harvoin puhuttiin sen jälkeen, kun ne kerran mainittiin. Esimerkiksi kalmavia tappavan sairauden syytä ei oikeastaan yritetty missään vaiheessa selvittää, Lilja vain sai kuulla siitä aina välillä lisää. Ajattelin siis, että tämä on asia, johon ei saada vastausta Pimeyden paimenen aikana. Kun selitys sitten löytyi, se tuntui tulevan täysin puskista.
Suurin ongelmani tämän kirjan kanssa oli kuitenkin vaaran niukkuus. Pimeyden paimenessa on paljon lyhyitä lukuja, joissa tapahtuu paljon, mutta kaikki konfliktit, jotka niissä tuodaan esiin selviävät jo seuraavassa luvussa tai jopa samassa, jossa ne on esitetty. Tämä ei anna minulle tarpeeksi aikaa käsitellä vaaran mahdollisuutta ja sen mahdollisia seurauksia, sillä niistä selvitään aina niin nopeasti (ja yleensä ilman suurempia vastoinkäymisiä). Sanoisin, että Reimarin petturuus kirjan puolivälissä oli ainoa kunnon juonenkäänne, josta oli kirjan hahmoille negatiivisia seurauksia. Erityisesti vaaran niukkuus jäi häiritsemään minua kirjan lopussa, jossa Reimar haastaa Rolandin kaksintaisteluun. Roland on kuitenkin 15-16-vuotias poika ja Reimar on hänen opettajansa, joten oletin, että hänen olisi lähes mahdotonta voittaa tätä taistelua (hän hävisi kuitenkin Reimarille jo aiemminkin). Ajattelin, että hän olisi selvinnyt taistelusta vain Liljan voimien avulla tai ehkä hänen omat kalmavan voimansa (jos niillä on sellaisia) olisivat tulleet esiin ja auttaneet häntä. Mutta Roland voitti taistelun kuudessa sivussa ilman, että edes loukkaantui kovin pahasti.
Liljan voimat olivat kiinnostava lisäys tähän kirjasarjaan, joka lisäsi myös fantasiaelementtejä, joita muuten maailmassa on kohtuullisen vähän. Niiden tutkiskelu kirjassa oli mielestäni tehty hyvin ja se myös syvensi Liljan hahmoa enemmän, mistä pidin.
HAHMOT
Voi olla, että lähdin lukemaan Pimeyden paimenta osittain hahmojen kehityksen toiveessa. Kalmanperhon kutsussa minua jäi häiritsemään, kuinka vähän kirjan päähenkilöistä loppujen lopuksi opittiin. Sanosin, että Pimeyden paimenessa kehitystä tapahtui vähän. Lilja on selkeästi hahmo, joka loistaa eniten ja hänen kehityksensä molemmissa kirjoissa tulee hyvin esille. En erityisemmin pitänyt hänestä, mutta se saattaa johtua siitä, että hän muistuttaa minua itsestäni siinä iässä.
Roland on hahmo, josta valitin paljon Kalmanperhon kutsun arviossa, koska en vain löytänyt mitään tykättävää hänestä. Pimeyden paimenessa lämpenin hänelle vähän, mutta sekin tapahtui loppua kohden. Hän on yleensä mukava Liljan seurassa, mutta muuten en juuri pitänyt hänestä. Ymmärrän, että hänen on tarkoitus olla hieman salaperäisempi hahmo, joka ei näytä aitoa itseään kovin usein, mutta olisin toivonut, että sitä olisi nähty hieman enemmän. Tai että hän olisi ollut edes asteen mukavampi muille.
Aurelia on toinen hahmo, jonka kehityksen pystyn näkemään, vaikka Pimeyden paimenessa se heitteli sinne sun tänne, joka on tietenkin ymmärrettävää, vaikkakin turhauttavaa. Aurelia tuntui kuitenkin aidolta hahmolta, jonka ajatuksia ja motiiveja ymmärsin, vaikka en ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Siksi pidänkin häntä yhtenä kirjan parhaiten kirjoitetusta hahmoista. Minua jäi kuitenkin ärsyttämään, että riitatilanteissa Lilja oli aina Rolandin puolella, vaikka hän olisi käyttäytynyt yhtä ilkeästi (tai ilkeämmin) kuin Aurelia. Lilja kuitenkin aina syytti Aureliaa äkkipikaisuudesta yms. mutta Rolandia hän harvoin kritisoi (double standards smh😔). Roland ja Aurelia tuntuivat myös toistavan samoja mielipiteitä kirjan läpi, joka alkoi jossain vaiheessa tuntua pitkästyttävältä. Tykkäsin kuitenkin Aurelian kiinnostuksesta Noxiin, vaikka sekin tuntui unohtuvan jossain vaiheessa, kun Aurelia palasi syvälle omiin ennakkoluuloihinsa. Noxista tuli kuitenkin yksi uusi suosikeistani.
Pimeyden paimenssa Jiro tuntui jäävän hieman taka-alalle, joten hänen kehitystään minun on vaikea miettiä. Jiron ja Liljan suhde sai lopullisen muotonsa, vaikka sekin tuntui hieman kömpelöltä ja liian selitetyltä. Kirjan alussa kannatin Jiroa voittamaan Liljan sydämen ihan vain ollakseni Rolandia vastaan, mutta tiesin kyllä, että niin ei tulisi käymään. Sanoisin kuitenkin, että hänellä ja Liljalla on paljon enemmän yhteistä, kun taas en pysty kuvittelemaan Liljaa ja Rolandia keskustelemaan mistään “rennosta” aiheesta.
Eniten minua jäi häiritsemään se, että hahmot harvoin kommunikoivat keskenään ryhmässä. Roland ja Aurelia riitelevät keskenään (joskus myös Jiro), Lilja juttelee yksin kaikkien kanssa ja hän onkin ainoa, joka pitää heidät kasassa. Tämä tulee esiin varsinkin kirjan lopusta, jossa Lilja puhuu ensin yksityisesti Jiron kanssa, sitten Aurelian ja lopuksi Rolandin, mutta he eivät koskaan tule ryhmänä tervehtimään häntä. Nox sanookin, että he kaikki ovat ystäviä Liljan kanssa, mutta eivät keskenään. Tämä on sinänsä ihan mielenkiintoinen asetelma, mutta itse tykkään lukea enemmän ystävistä kuin tuttavista, jotka sietävät toisiaan yhden henkilön takia. Siksi minun onkin vaikea uskoa, että Aurelia ja Nox ylipäätään tuntevat mitään toisiaan kohtaan, koska yleensä heidät nähdään puhumassa yksin Liljan kanssa. Olisin toivonut, että Pimeyden paimenen aikana he tuntuisivat enemmän ystäviltä, mutta tuntuu, ettei heidän ryhmänsä välisessä suhteessa ollut juuri kehitystä. He ehkä sietävät toisiaan vähän paremmin, mutta siihen se jääkin. Olisi kiinnostavaa jos kolmas kirja seuraisi Rolandia, Aureliaa ja Jiroa, jotka yrittävät etsiä Liljaa. Siten ehkä heidän suhteitaan voitaisiin tutkia enemmän ja kehittää jopa ystäviksi.
MAAILMA
Jo Kalmanperhon kutsussa minulla oli paljon kysymyksiä maailmasta, joihin ei tullut vastauksia. Osa näistä ovat pilkunviilausta, mutta kun ne kerran ponnahtivat mieleeni, en pystynyt olemaan ajattelemata niitä. Miten Lilja osaa puhua ja lukea toisen maailman kieltä, jolla ei tietääkseni ole mitään kulttuurillista yhteyttä Suomeen? Kaikki muutkin maailmassa tuntuvat puhuvan samaa kieltä keskenään. Onko sillä fantasiamaailmalla edes nimeä? Olin kuitenkin erityisen kiitollinen kartasta, joka auttaa aina hahmottamaan fantasiamaailmaa paremmin. Tuntui siltä, että asioita meidän maailmastamme selitettiin enemmän kuin fantasiamaailmasta. Kuinka asiat tehdään digitaalisesti, kuinka meillä on muovipakkauksia yms. "keksintöjä". Nämä ovat asioita, jotka lukija tietää, koska me kaikki asumme oikeassa maailmassa. Olisi kiinnostavampaa tietää yksityiskohtaisia asioita fantasiamaailmasta. Näitäkin kuitenkin saatiin vähän varsinkin Rolandin kotikaupungissa.
LOPUKSI
Tästä tuli ihan liian pitkä arvio, mutta mun oli pakko purkaa mun ajatukset jonnekin. Muut ovat tuntuneet tykkäävän tästä kirjasarjasta, joten ehkä jätän viimeisen kirjan heidän luettavakseen, vaikka tykkäänkin jakaa ajatuksiani. Loppujen lopuksi sanoisin, että tällä kirjasarjalla on mielestäni paljon potentiaalia, mutta se ei oikein missään vaiheessa nouse sille tasolle, mitä odotin. Jos nyt jotain kehuja heitän vielä tähän loppuun, jotta tämä arvio ei tunnu liian negatiiviselta. Tykkäsin kirjan kirjoitustyylistä. Se oli selkeää ja Liljan ääni tuli hyvin ilmi. Vaikka fantasiamaailmasta kerrottiin vähän, kaikki mitä siitä kerrottiin tuntui luontevalta ja sopi aiemmin kerrottuun. Hahmot myös sopivat hyvin ympäristöihin/maihin/kaupunkeihin, joista he ovat kotoisin. Kirjassa oli sopiva tasapaino synkeitä ja iloisia hetkiä. Se ei tuntunut liian “lapselliselta” toisin kuin jotkut muut yläasteikäisille kirjoitetut kirjat, joita siinä iässä luin. Ulpu-Maria Lehtinen siis tietää hyvin kenelle kirjoittaa.
ENNAKKO-ODOTUKSET
En lähtenyt lukemaan Pimeyden paimenta kovin suurilla odotuksilla, sillä Kalmanperhon kutsu oli minulle lievä pettymys, kun luin sen vuonna 2023. Aloitin Pimeyden paimenen lukemisen jo viime vuonna, joten minun on vaikea muistaa, miksi ylipäätään aloitin lukemaan sitä. Ehkä minua kiinnosti, miten tarina jatkuu ja kehittyykö se mahdollisesti parempaan suuntaan. Tässä arviossa yritän ottaa huomioon pitkät aikavälit, jolloin en lukenut kirjaa ollenkaan, joten voi olla että olen unohtanut jotain. Sama pätee Kalmanperhon kutsuun, josta en muistanut melkein mitään, kun aloitin Pimeyden paimenen.
JUONI
Juoni Pimeyden paimenessa jatkuu suoraan ensimmäisen kirjan tapahtumista, jota pidin hieman outona ratkaisuna. Kirjan alussa päätettiin kunnolla tarina, joka Kalmanperhossa ei ehditty selvittämään. Majakan sytyttäminen Kalmanperhon kutsun lopussa olisi mielestäni toiminut paremmin kuin Pimeyden paimenen alussa. Siten Pimeyden paimenen pääjuoneen oltaisiin voitu siirtyä saman tien.
Pidin kaikkia juonenpalasia kiinnostavina, mutta ne etenivät kaikki todella hitaasti ja vastauksia tuntui tulevan vasta kirjan loppupuolella. Ymmärrän, että on jännittävämpää säästää vastaukset loppuun, mutta olin itse ehtinyt jo tuomita, ettei vastauksia näihin kysymyksiin tule, sillä niistä harvoin puhuttiin sen jälkeen, kun ne kerran mainittiin. Esimerkiksi kalmavia tappavan sairauden syytä ei oikeastaan yritetty missään vaiheessa selvittää, Lilja vain sai kuulla siitä aina välillä lisää. Ajattelin siis, että tämä on asia, johon ei saada vastausta Pimeyden paimenen aikana. Kun selitys sitten löytyi, se tuntui tulevan täysin puskista.
Suurin ongelmani tämän kirjan kanssa oli kuitenkin vaaran niukkuus. Pimeyden paimenessa on paljon lyhyitä lukuja, joissa tapahtuu paljon, mutta kaikki konfliktit, jotka niissä tuodaan esiin selviävät jo seuraavassa luvussa tai jopa samassa, jossa ne on esitetty. Tämä ei anna minulle tarpeeksi aikaa käsitellä vaaran mahdollisuutta ja sen mahdollisia seurauksia, sillä niistä selvitään aina niin nopeasti (ja yleensä ilman suurempia vastoinkäymisiä). Sanoisin, että Reimarin petturuus kirjan puolivälissä oli ainoa kunnon juonenkäänne, josta oli kirjan hahmoille negatiivisia seurauksia. Erityisesti vaaran niukkuus jäi häiritsemään minua kirjan lopussa, jossa Reimar haastaa Rolandin kaksintaisteluun. Roland on kuitenkin 15-16-vuotias poika ja Reimar on hänen opettajansa, joten oletin, että hänen olisi lähes mahdotonta voittaa tätä taistelua (hän hävisi kuitenkin Reimarille jo aiemminkin). Ajattelin, että hän olisi selvinnyt taistelusta vain Liljan voimien avulla tai ehkä hänen omat kalmavan voimansa (jos niillä on sellaisia) olisivat tulleet esiin ja auttaneet häntä. Mutta Roland voitti taistelun kuudessa sivussa ilman, että edes loukkaantui kovin pahasti.
Liljan voimat olivat kiinnostava lisäys tähän kirjasarjaan, joka lisäsi myös fantasiaelementtejä, joita muuten maailmassa on kohtuullisen vähän. Niiden tutkiskelu kirjassa oli mielestäni tehty hyvin ja se myös syvensi Liljan hahmoa enemmän, mistä pidin.
HAHMOT
Voi olla, että lähdin lukemaan Pimeyden paimenta osittain hahmojen kehityksen toiveessa. Kalmanperhon kutsussa minua jäi häiritsemään, kuinka vähän kirjan päähenkilöistä loppujen lopuksi opittiin. Sanosin, että Pimeyden paimenessa kehitystä tapahtui vähän. Lilja on selkeästi hahmo, joka loistaa eniten ja hänen kehityksensä molemmissa kirjoissa tulee hyvin esille. En erityisemmin pitänyt hänestä, mutta se saattaa johtua siitä, että hän muistuttaa minua itsestäni siinä iässä.
Roland on hahmo, josta valitin paljon Kalmanperhon kutsun arviossa, koska en vain löytänyt mitään tykättävää hänestä. Pimeyden paimenessa lämpenin hänelle vähän, mutta sekin tapahtui loppua kohden. Hän on yleensä mukava Liljan seurassa, mutta muuten en juuri pitänyt hänestä. Ymmärrän, että hänen on tarkoitus olla hieman salaperäisempi hahmo, joka ei näytä aitoa itseään kovin usein, mutta olisin toivonut, että sitä olisi nähty hieman enemmän. Tai että hän olisi ollut edes asteen mukavampi muille.
Aurelia on toinen hahmo, jonka kehityksen pystyn näkemään, vaikka Pimeyden paimenessa se heitteli sinne sun tänne, joka on tietenkin ymmärrettävää, vaikkakin turhauttavaa. Aurelia tuntui kuitenkin aidolta hahmolta, jonka ajatuksia ja motiiveja ymmärsin, vaikka en ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Siksi pidänkin häntä yhtenä kirjan parhaiten kirjoitetusta hahmoista. Minua jäi kuitenkin ärsyttämään, että riitatilanteissa Lilja oli aina Rolandin puolella, vaikka hän olisi käyttäytynyt yhtä ilkeästi (tai ilkeämmin) kuin Aurelia. Lilja kuitenkin aina syytti Aureliaa äkkipikaisuudesta yms. mutta Rolandia hän harvoin kritisoi (double standards smh😔). Roland ja Aurelia tuntuivat myös toistavan samoja mielipiteitä kirjan läpi, joka alkoi jossain vaiheessa tuntua pitkästyttävältä. Tykkäsin kuitenkin Aurelian kiinnostuksesta Noxiin, vaikka sekin tuntui unohtuvan jossain vaiheessa, kun Aurelia palasi syvälle omiin ennakkoluuloihinsa. Noxista tuli kuitenkin yksi uusi suosikeistani.
Pimeyden paimenssa Jiro tuntui jäävän hieman taka-alalle, joten hänen kehitystään minun on vaikea miettiä. Jiron ja Liljan suhde sai lopullisen muotonsa, vaikka sekin tuntui hieman kömpelöltä ja liian selitetyltä. Kirjan alussa kannatin Jiroa voittamaan Liljan sydämen ihan vain ollakseni Rolandia vastaan, mutta tiesin kyllä, että niin ei tulisi käymään. Sanoisin kuitenkin, että hänellä ja Liljalla on paljon enemmän yhteistä, kun taas en pysty kuvittelemaan Liljaa ja Rolandia keskustelemaan mistään “rennosta” aiheesta.
Eniten minua jäi häiritsemään se, että hahmot harvoin kommunikoivat keskenään ryhmässä. Roland ja Aurelia riitelevät keskenään (joskus myös Jiro), Lilja juttelee yksin kaikkien kanssa ja hän onkin ainoa, joka pitää heidät kasassa. Tämä tulee esiin varsinkin kirjan lopusta, jossa Lilja puhuu ensin yksityisesti Jiron kanssa, sitten Aurelian ja lopuksi Rolandin, mutta he eivät koskaan tule ryhmänä tervehtimään häntä. Nox sanookin, että he kaikki ovat ystäviä Liljan kanssa, mutta eivät keskenään. Tämä on sinänsä ihan mielenkiintoinen asetelma, mutta itse tykkään lukea enemmän ystävistä kuin tuttavista, jotka sietävät toisiaan yhden henkilön takia. Siksi minun onkin vaikea uskoa, että Aurelia ja Nox ylipäätään tuntevat mitään toisiaan kohtaan, koska yleensä heidät nähdään puhumassa yksin Liljan kanssa. Olisin toivonut, että Pimeyden paimenen aikana he tuntuisivat enemmän ystäviltä, mutta tuntuu, ettei heidän ryhmänsä välisessä suhteessa ollut juuri kehitystä. He ehkä sietävät toisiaan vähän paremmin, mutta siihen se jääkin. Olisi kiinnostavaa jos kolmas kirja seuraisi Rolandia, Aureliaa ja Jiroa, jotka yrittävät etsiä Liljaa. Siten ehkä heidän suhteitaan voitaisiin tutkia enemmän ja kehittää jopa ystäviksi.
MAAILMA
Jo Kalmanperhon kutsussa minulla oli paljon kysymyksiä maailmasta, joihin ei tullut vastauksia. Osa näistä ovat pilkunviilausta, mutta kun ne kerran ponnahtivat mieleeni, en pystynyt olemaan ajattelemata niitä. Miten Lilja osaa puhua ja lukea toisen maailman kieltä, jolla ei tietääkseni ole mitään kulttuurillista yhteyttä Suomeen? Kaikki muutkin maailmassa tuntuvat puhuvan samaa kieltä keskenään. Onko sillä fantasiamaailmalla edes nimeä? Olin kuitenkin erityisen kiitollinen kartasta, joka auttaa aina hahmottamaan fantasiamaailmaa paremmin. Tuntui siltä, että asioita meidän maailmastamme selitettiin enemmän kuin fantasiamaailmasta. Kuinka asiat tehdään digitaalisesti, kuinka meillä on muovipakkauksia yms. "keksintöjä". Nämä ovat asioita, jotka lukija tietää, koska me kaikki asumme oikeassa maailmassa. Olisi kiinnostavampaa tietää yksityiskohtaisia asioita fantasiamaailmasta. Näitäkin kuitenkin saatiin vähän varsinkin Rolandin kotikaupungissa.
LOPUKSI
Tästä tuli ihan liian pitkä arvio, mutta mun oli pakko purkaa mun ajatukset jonnekin. Muut ovat tuntuneet tykkäävän tästä kirjasarjasta, joten ehkä jätän viimeisen kirjan heidän luettavakseen, vaikka tykkäänkin jakaa ajatuksiani. Loppujen lopuksi sanoisin, että tällä kirjasarjalla on mielestäni paljon potentiaalia, mutta se ei oikein missään vaiheessa nouse sille tasolle, mitä odotin. Jos nyt jotain kehuja heitän vielä tähän loppuun, jotta tämä arvio ei tunnu liian negatiiviselta. Tykkäsin kirjan kirjoitustyylistä. Se oli selkeää ja Liljan ääni tuli hyvin ilmi. Vaikka fantasiamaailmasta kerrottiin vähän, kaikki mitä siitä kerrottiin tuntui luontevalta ja sopi aiemmin kerrottuun. Hahmot myös sopivat hyvin ympäristöihin/maihin/kaupunkeihin, joista he ovat kotoisin. Kirjassa oli sopiva tasapaino synkeitä ja iloisia hetkiä. Se ei tuntunut liian “lapselliselta” toisin kuin jotkut muut yläasteikäisille kirjoitetut kirjat, joita siinä iässä luin. Ulpu-Maria Lehtinen siis tietää hyvin kenelle kirjoittaa.
November 9, 2024
Tämä kirja oli kuin matka minulle. Ensin matkalle lähtö tuntuu mukavalta, jopa mahtavalta, kun matkaa on kahlattu jo pitkä matka innostus lakkaa ja tylsyy alkaa, mutta kun matkan saa päätökseen mukavuus tulee takaisin ja määränpää on upea.
Tämän kaltainen matka minulla oli tämän kirjan kanssa. Ekat sata sivua olivat todella hyvät ja viimeiset sata sivut olivat myös hyvät. Joten tämä kirja oli liian pitkä, siitä olisi voinut hyvin supistaa pari sivua pois. Myös loppu. Okei. Se oli kunnon cliff hanger.
Mikään hahmoista ei tullut lemppariani. Kaikissa hahmoissa on hyviä ja huonoja puolia. Päänelikkon hahmot ovat aika perushahmotyyppejä, mutta heistä ehkä Aurelia ja Jiro on lemppareitani. Liljakin on kiinnostava hahmo vain voimiensa kanssa, jotka olivat mielestäni todella kiinnostavat. Muuten kolmiodraamasta olen varmaan Roland, vaikka tykkään enemmän Jirosta.
Maailma on myös mielestäni hyvin luotu ja kalmavat ovat kiinnostavia.
Tämän kaltainen matka minulla oli tämän kirjan kanssa. Ekat sata sivua olivat todella hyvät ja viimeiset sata sivut olivat myös hyvät. Joten tämä kirja oli liian pitkä, siitä olisi voinut hyvin supistaa pari sivua pois. Myös loppu. Okei. Se oli kunnon cliff hanger.
Mikään hahmoista ei tullut lemppariani. Kaikissa hahmoissa on hyviä ja huonoja puolia. Päänelikkon hahmot ovat aika perushahmotyyppejä, mutta heistä ehkä Aurelia ja Jiro on lemppareitani. Liljakin on kiinnostava hahmo vain voimiensa kanssa, jotka olivat mielestäni todella kiinnostavat. Muuten kolmiodraamasta olen varmaan Roland, vaikka tykkään enemmän Jirosta.
Maailma on myös mielestäni hyvin luotu ja kalmavat ovat kiinnostavia.
July 16, 2025
tää kirja yllätti kaikki mun odotukset ja oli parempi ku trilogian ensimmäinen osa! en pystyny laskemaan tätä kädestäni ja luinki tän oikeestaan 3 päivässä. oli kiinnostava seurata jo tutun nelikon matkaa lukijalle uudessa maailmassa ja tutustua samalla uusiin hahmoihin. Nox vei mun sydämen ja oli ihana myös tutustua vanhoihin hahmoihin syvemmin pitkän matkan aikana! Rolands yllätti mut täysin hauskuudellaan.
koin, et tällä kirjalla oli kuitenkin samanlaisia ongelmia, kuin ekalla. kirjan keskellä on pitkä selitys matkaamisesta karminkantiin, joka on vähän pitkäveteinen (vaikka omasta mielestä tällä tavalla maailmaan tutustuminen oli paras valinta ikinä ja rakastin jokaista sivua ja uuteen kylään tupsahtamista, vaikka kohtaamiset saattoivat toistaa itseään) ja kirjassa on myös juonipätkiä, mitkä oikeesti ei tuonu tähän kauheesti mitään lisää. ymmärrän sinänsä Larsin lisäämisen kirjaan, jotta on vielä jokin yhteys kalmansyrjän kyläläisiin, mutta se juoni ei kuitenkaan tuonut yhtään mitään kirjaan ja sisältö olisi ollut ihan samanlainen ilman hänen jahtaamistaan. tuntui myös, että jotkut hahmot (köh köh Aurelia) jäivät taas taka-alalle, ja keskityttiin taas vaan Liljan rakkauselämään. en myöskään ymmärrä, miksi kaksi hahmoa ihastuu niin palavasti Liljaan ku Aurelia on siinä vieressä… ainakin Nox ymmärtää hyvän päälle.
yksi uusi ongelma kirjalla on kuitenkin se, että mikä se tarina oikeen on. Viime kirjassa tutustuttiin Kaljansyrmän kylään ja puhuttiin majakasta, ja näihin ei edes palattu kylästä poistumisen jälkeen. Tarinassa ei siis oikeastaan ole mitään viime kirjasta tuotua suurta teemaa, ainakaan miten itse tunnistan. Odotankin innolla, millaisen lopun trilogian saa.
mutta vielä positiivisia, Kalmanperho on heittämällä kirjan kiinnostavin hahmo!!!! jokainen unikohtaus oli kuin pieni pala kakkua. loppu myös kiihtyi kiinnostavasti, ja jännitän jo Liljan puolesta että mitä hänelle käy! pelkään myös Rolandsin kohtaloa, en oo vielä ihan varma siitä että hän ei kuole.
tldr; parempi kun eka osa, odotan innolla viimeistä osaa!
koin, et tällä kirjalla oli kuitenkin samanlaisia ongelmia, kuin ekalla. kirjan keskellä on pitkä selitys matkaamisesta karminkantiin, joka on vähän pitkäveteinen (vaikka omasta mielestä tällä tavalla maailmaan tutustuminen oli paras valinta ikinä ja rakastin jokaista sivua ja uuteen kylään tupsahtamista, vaikka kohtaamiset saattoivat toistaa itseään) ja kirjassa on myös juonipätkiä, mitkä oikeesti ei tuonu tähän kauheesti mitään lisää. ymmärrän sinänsä Larsin lisäämisen kirjaan, jotta on vielä jokin yhteys kalmansyrjän kyläläisiin, mutta se juoni ei kuitenkaan tuonut yhtään mitään kirjaan ja sisältö olisi ollut ihan samanlainen ilman hänen jahtaamistaan. tuntui myös, että jotkut hahmot (köh köh Aurelia) jäivät taas taka-alalle, ja keskityttiin taas vaan Liljan rakkauselämään. en myöskään ymmärrä, miksi kaksi hahmoa ihastuu niin palavasti Liljaan ku Aurelia on siinä vieressä… ainakin Nox ymmärtää hyvän päälle.
yksi uusi ongelma kirjalla on kuitenkin se, että mikä se tarina oikeen on. Viime kirjassa tutustuttiin Kaljansyrmän kylään ja puhuttiin majakasta, ja näihin ei edes palattu kylästä poistumisen jälkeen. Tarinassa ei siis oikeastaan ole mitään viime kirjasta tuotua suurta teemaa, ainakaan miten itse tunnistan. Odotankin innolla, millaisen lopun trilogian saa.
mutta vielä positiivisia, Kalmanperho on heittämällä kirjan kiinnostavin hahmo!!!! jokainen unikohtaus oli kuin pieni pala kakkua. loppu myös kiihtyi kiinnostavasti, ja jännitän jo Liljan puolesta että mitä hänelle käy! pelkään myös Rolandsin kohtaloa, en oo vielä ihan varma siitä että hän ei kuole.
tldr; parempi kun eka osa, odotan innolla viimeistä osaa!
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 19, 2025
3,9/5⭐️ Tykkäsin kirjasta vaikka koko kirja oli oikeastaan seuraavaan kirjaan johdattelua eli ehkä kirjalla oli hieman second book syndroma. Mutta silti kirjassa oli jotain mikä piti mielenkiinnon yllä vaikka ei juurikaan mitää tapahtunut. Tämän kirjan lopusta pidin paljon enemmän mitä ensimmäisen kirjan, koska ensimmäisen kirjan loppu oli ilmi selvä eikä jäänyt sellaista välitöntä pakkoa jatkaa toiseen osaan, mutta tässä kirjassa loppu on paljon parempi. En malta odottaa päästä lukemaan kolmatta osaa.
Pidän kirjan maailmasta todella paljon. Se on mukaansa tempaava ja helposti omaksuttava. Ainoa asia mikä välillä nyppi oli Lilja, kirjan päähenkilö. En pidä siitä miten hän oli mustasukkainen Aurelialle vaikka Aurelia on hänen paras ystävänsä ja muutenkin Lilja oli välillä niin typerä ja naiivi.
Mutta kokonaisuudessaan pidin kirjasta. En malta odottaa viimeisen osan lukemista!
Pidän kirjan maailmasta todella paljon. Se on mukaansa tempaava ja helposti omaksuttava. Ainoa asia mikä välillä nyppi oli Lilja, kirjan päähenkilö. En pidä siitä miten hän oli mustasukkainen Aurelialle vaikka Aurelia on hänen paras ystävänsä ja muutenkin Lilja oli välillä niin typerä ja naiivi.
Mutta kokonaisuudessaan pidin kirjasta. En malta odottaa viimeisen osan lukemista!
February 4, 2025
Ihan kiva jatko-osa kiinnostavalle sarjalle. Maailmaa päästään nyt tutkimaan vähän aiempaa enemmän, kun sankarijoukko suuntaa Ranvallasta kohti Karmikantia. Pidin erityisesti siitä, että tässä osassa kalmavat ovat enemmän mukana menossa; niiden ja ihmisten välinen jännite tuo oman kiehtovan lisämausteensa kirjaan.
Alkupuoliskoa olisi voinut minusta tiivistää ja loppupuoliskoa taas vähän lihottaa. Nyt etenkin lopussa oleva taistelu tuntuu aika hätäiseltä, ja alkupuolella taas vietetään pitkiä aikoja tekemättä oikein mitään.
Kirja jää kutkuttavaan kohtaan, ja odotan mielenkiinnolla, miten trilogia paketoidaan viimeisessä osassa.
Alkupuoliskoa olisi voinut minusta tiivistää ja loppupuoliskoa taas vähän lihottaa. Nyt etenkin lopussa oleva taistelu tuntuu aika hätäiseltä, ja alkupuolella taas vietetään pitkiä aikoja tekemättä oikein mitään.
Kirja jää kutkuttavaan kohtaan, ja odotan mielenkiinnolla, miten trilogia paketoidaan viimeisessä osassa.
August 12, 2025
4,5/5 Sarjan toinen osa vei mukanaan vielä kovemmin kuin ensimmäinen osa. Liljan ja hänen ystäviensä matkan aikana Kalmansyrjästä aina loisteliaaseen Korosteniin lukija oppii teoksen maailmasta paljon hahmojen mukana. Liljan uusi kyky ja sen mukana tuleva taikuus syventävät tarinan fantasiaelementtejä. Erityisen kiinostavaksi nousee ihmisten ja kalmavien veriset välit. Mielestäni sodat ja lajien toisiaan kohtaan koettu muukalaisviha kuvaavat tosimaailmaa surullisen osuvasti.
April 18, 2025
Uskomattoman hyvä kirja sarja. Parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan. Piti otteessaan ja jännityksessä, lopun juonen käänne todella odottamaton ja kuumeisesti jään odottamaan viimeistä osaa.
Erityinen kiitos Tuuliharjan arvostuksesta ja hyvinvointi päivityksistä kappaleiden välissä, kirjan (ainakin melkein xd) kantava voima ❤️🐴
Erityinen kiitos Tuuliharjan arvostuksesta ja hyvinvointi päivityksistä kappaleiden välissä, kirjan (ainakin melkein xd) kantava voima ❤️🐴
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 29, 2025
Vahva jatko upealle kirjasarjalle. Hahmot kehittyivät eteenpäin ja tarina piti otteessaan. Aion ehdottomasti lukea kolmannen osan (kunhan se joskus ilmestyy).
March 30, 2025
Aivan upea!! Ai hitsi, kuinka jännittävään kohtaan jäi tämä toinen osa!
April 18, 2025
Kalmanperhon kutsusta tuttuun maailmaan päästään tutustumaan lisää Liljan kanssa, säätyineen ja tapoineen. Todella koukuttava ja yllättäviä käänteitä täynnä, koko ajan haluaa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta miksi tässä yhtäkkiä kuivaillaan kalmavia tarkemmin kuin edellisessä osassa, jossa on jo ehtinyt muodostaa oman kuvan niistä.
Vaikka lukeminen vähän venähti erinäisistä syistä, en olisi halunnut lähteä Kalmanperhon maailmasta. Onneksi tulee vielä jatkoa, joka tosin on jo viimeinen osa 🥲
Mutta upea kirja ❤️🦋
Vaikka lukeminen vähän venähti erinäisistä syistä, en olisi halunnut lähteä Kalmanperhon maailmasta. Onneksi tulee vielä jatkoa, joka tosin on jo viimeinen osa 🥲
Mutta upea kirja ❤️🦋
Displaying 1 - 18 of 18 reviews