Sampo

Kirjokansi #324

by Juha Hurme

Mikä on totuus Sammosta? Juha Hurmeen teos kaivaa esiin kalevalaisen maailmanarvoituksen syvälle ulottuvat juuret.

Sammon selittäminen on Suomessa ollut kansallislaji jo ainakin 190 vuotta, Lönnrotin ensimmäisen Kalevalan ajoista alkaen. Mutta mikä on tämä erikoinen ja tarkkoja määritelmiä kaihtava, herkästi murusiksi hajoava ikiliikkuja ja onnen epäluotettava takaaja?

Itämerensuomalaiselle runoudelle sampo on ollut mystinen keskus ja ehtymätön energialähde. Mikael Agricola tiesi jo vuonna 1551 kertoa sampomyytin keskeisistä päähenkilöistä Väinämöisestä ja Ilmarisesta, ja Elias Lönnrot rakensi Kalevalansa kihelmöivän jännittävän samposeikkailun varaan.

Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme kertoo sammon ja sen selittämisen suurenmoisen historian tarkasti ja oivaltavasti, ihmevärkin kivikautisia juuria myöten.

Genres: Nonfiction

320 pages, Hardcover

Published July 31, 2024

Reviews

[Miia Apukka · Rating 4 out of 5]

Hurmaavinta Hurmetta, kunnon Sammon veivausta.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Juha Hurme jatkaa suomalaisen kulttuuriperinnön perkaamista. Tällä kertaa Hurmeen kohteena on Kalevalan ihmeitä tekevä sampo. Se on Kalevalassa ylin McGuffin, moottori monen toiminnan takana, mutta mikä se itse asiassa on? Hurme menee syvälle sammon selittämisen historiaan ja naaraa esille enemmän ja vähemmän huuruisia teorioita sammosta.

Oletan, että keskivertosuomalainen kysyttäessä arvelee sammon olevan jonkinlainen ehtymätöntä vaurautta jauhava mylly – se tuntuisi olevan jokseenkin vakiintunut käsitys, jota esimerkiksi Topeliuksen Maamme kirja on tukenut. Erilaisia teorioita ja selityksiä on kuitenkin kehitelty vuosien varrella, kun on haluttu kaivaa kansanperinteen taustalla olevia totuuksia. Koska tottahan näiden juttujen on oltava! Joillekin on kovin tärkeää löytää runojen taustalla piileviä historiallisia tapahtumia.

Helposti unohtuu se tosiasia, että Kalevala sellaisena kuin se julkaistiin on Elias Lönnrotin luomus. Se ei ole kansantarina, vaan taide-eepos, jonka Lönnrot muotoili runonlaulajilta kerättyjen säkeiden päälle. Tästä Hurme muistuttaa moneen kertaan. Mikä parhainta, Hurme vie lukijansa lähteille ja kertoo, millaisia variaatioita sampotarinoista kerätyssä aineistossa esiintyy.

Sampo löydettiin verrattain myöhään. Mikael Agricola mainitsi teoksissaan Väinämöisen ja Ilmarisen jo vuonna 1551, mutta vasta Carl Axel Gottlund löysi sammon jutettuaan metsäruotsalaista Maja Hindriksdotter Turpoista Taalainmaan syrjäseuduilla: “Vanha Väinämöinen ja nuori Jompainen, lähättiin pohjan muaale Sammasta hakemaan”. Tästä se sitten alkaa.

Sampotarinoissa on monenlaisia aineksia. Tietyt vakioelementit toistuvat kerta toisensa jälkeen, mutta yksityiskohdissa riittää vaihtelua. Väinämöisen matkaseurue esimerkiksi vaihtelee reippaasti. Kalevalan kanoniseen versioon eivät mahtuneet mukaan Vesi Liito Laita Poika ja Iki Liera Tieran poika, kun Lönnrot kätevänä tarinankertojana heivasi nämä joutavat heput yli laidan ja korvasi heidät Lemminkäisellä.

Sampoa on vuosien varrella arvioitu arkuksi, taivaanpilariksi, sammakoksi, auringoksi, erilaisiksi abstrakteiksi kyvykkyyksiksi ja ties miksi. Pohjolaa on sijoitettu milloin pohjoiseen, milloin etelään – vaikkapa Gotlantiin tai Hiidenmaalle. Vaan ei kannata unohtaa: Kalevalan ja Pohjolan kansojen olemassaolo on puhtaasti Lönnrotin kirjallista keksintöä. Ei siis kannata liiemmin haaskata aikaa näiden kansojen historiallisten esikuvien jahtaamiselle.

Hurme kirjoittaa tutulla tyylillään, Sampo on sen puolesta erinomaisen sujuvaa luettavaa. Toisaalta se ei aivan yllä Hurmeen muiden viimeaikaisten kirjojen tasolle, lähinnä aiheensa puolesta: niin kiehtova aihe kuin sampo onkin, tässä 300 sivun mitassa veivataan kyllä paljon samojen asioiden äärellä eri näkökulmista. Huuruisimmat samposelitykset ovat kelpo viihdettä, mutta välillä Sampo vajoaa vähän tylsäksi. Aiheesta kiinnostuneille se on kuitenkin erinomaisen perinpohjainen selvitys.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Hurme on aina herkkua, mutta tässä sai kyllä pureskella vähän liian monta kerta samoja haukkauksia. Mielenkiintoista tarinaa ja sampolegendaa pintaa syvemmältä löytyi jos jonkimoisesta lähteestä, mutta sittenkin ehkä vähän turhan toisteista ja välillä Hurmeelle epätyypillisesti liian listamaisesti. Ei paras mutta ei missään nimessä huono.

[E. T. · Rating 3 out of 5]

Hieman itseään toistava, mikä varmasti johtuu enemmän aiheesta itsestään kuin Hurmeen kirjoittajanlahjoista. Hurme kuitenkin kirjoittaa niin veikeällä tyylillä Suomen kulttuurihistoriasta että tämäkin oli hauska kokemus. Etenkin esoteeriset Sampo-selitykset viihdyttivät!

[Snubbeltråden · Rating 3 out of 5]

Ehkä todellinen sampo olikin ystävät, joihin matkan varrella tutustuimme.

[Akileia Krohn · Rating 2 out of 5]

Olisin halunnut innostua tästä paljon enemmän. Paljon mielenkiintoista tietoa, mutta jotenkin sekavasti ilmaistuna. Ehkä ei vain sopinut äänikirjaksi.

[Juha Saarela · Rating 4 out of 5]

Well written, lot of studied information