Elämme keskellä kiihtyvää lajikatoa, ilmastonmuutosta ja muita kriisejä. Miten ihminen voisi parhaiten selvitä niistä yhdessä muiden lajien kanssa? Miten kriisien ja huolen lisäksi jäisi tilaa myös ilolle, surulle, uteliaisuudelle, kasvulle ja tavalliselle elämälle?
Aktivisti ja journalisti Mia Takula on pohtinut näitä kysymyksiä jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänellä on häkellyttävä kyky tarkentaa yhteiskuntamme sokeisiin pisteisiin ja kyseenalaistaa monia niin sanottuja itsestäänselvyyksiä meistä ja muista eläimistä. Hän ei silti saarnaa tai syyllistä, vaan kutsuu mukaan. Meidän kaikkien on aloitettava jostain.
Eloonjäämisopas on ravisteleva mutta silti toiveikas matkaopas parempaan maailmaan. Se on narratiivinen tietokirja, jossa tavallinen elämä ja suuret kysymykset kulkevat rinnakkain. Kirja pohtii, miten me ihmiset voisimme löytää paikkamme muun elämän rinnalla, emmekä sen yläpuolella.
Faktatasolla tässä ei ollut mitään uutta, enkä sitä odottanutkaan. Sen sijaan olisin kaivannut enemmän systeemitason ajattelua enkä ränttäystä siitä, miksi Helsingin Kuninkaantammi on niin huono asuinpaikka, kun siellä on niin vähän parkkipaikkoja.
Pidin tästä kovasti. Kirja yhdistelee hienosti faktatietoa ja subjektiivista kokemusta eläimistä, ihmisistä ja ilmastokriisistä. Kuolemaan, elämään ja rakkauteen liittyvät pohdinnat olivat sykähdyttäviä ja kiinnostavia. Tämä täytyy lukea joskus uudelleen.
Mielenkiintoinen aihepiiri, mutta vähäisesti uutta itselleni. Tekstissä toisteisuutta, tiivistämisen varaa ja välillä erikoisiakin sivupolkuja (kuten aikaisemmissa kommenteissa mainittu parkkipaikkaränttäys).
Epätasainen kirja, jossa on ajattelun helmiä, mutta myös tylsää toisteista valitusta. Mutta kaiken kaikkiaan tyly ja karu kirja, kuten pitääkin. Huomaan itsessäni aiheen ihmiskeskeisyyden siinä, että en vieläkään osaa kunnolla