Tiedemiesten asiantunteva ja viihdyttävä johdatus arkisen ymmärryksemme ylittäviin ilmiöihin kuten jälleensyntymään, enkeleihin ja kuolemanrajakokemuksiin.
Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopediassa kysytään, ovatko yliluonnolliset ilmiöt eriskummallisia ensinkään. Vielä 1800-luvulla avaruusmatkoja ja matkapuhelimia olisi pidetty yliluonnollisina. Kun tiede kehittyy, paljastuu yhä useampi ihmeeksi luokiteltu ilmiö kuitenkin luonnolliseksi.
Harri ja Ilkka Virolaisen matkassa lukija pääsee kiehtovalle matkalle selvänäkijöiden, ufojen ja kummitusten maailmaan. Millaisia kokemuksia suomalaisilla on edellisistä elämistä, rukouksen voimasta ja energiahoidoista? Entä mitä tieteelliset tutkimukset kertovat telepatiasta, enneunista ja elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen?
Harri Virolainen ja Ilkka Virolainen (s. 1974) ovat identtisiä kaksosia ja tiedemiehiä, joilla kummallakin on neljä maisterintutkintoa ja yksi tohtorintutkinto. He ovat perehtyneet yliluonnollisiin ilmiöihin jo kahdenkymmenen vuoden ajan niin kokemusperäisesti kuin tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.
"Juhan af Grannia ja Rauni-Leena Luukasta ei enää näy otsikoissa. Nyt esiin astuvat paranormaalien ilmiöiden uudet viestintuojat, Virolaisen identtiset tohtoriveljekset." – Simopekka Virkkula, Satakunnan Kansa
Taisin lueskella tämän läpi Seinäjoen reissun aikana, ja sivistin myös miestä erinäisillä hassunkurisilla tietoiskuilla yliluonnollisista asioista. Tämä oli kiva lukea siksikin, kun tässä selitettiin myös kummitteluun taipuvaisista ilmiöistä, kuten poltergeisteista, räyhähengistä! Ja kun kävin tässä kuussa myös Oulussa Kummituksia ja kummajaisia- kierroksella! Olihan se nyt jännää, kun tiesi vähän mistä puhutaan.
En nyt sinänsä oppinut varsinaisesti mitään uutta. En ehkä ufoista tiennyt ihan kaikkea, tai telekineesistä yms. mutta ei ne sinänsä kamalasti jaksaneet kiinnostaakaan.
Mukavan kattava paketti, joka ei uppoa liikaa yhteen asiaan, vaan pysyy enemmän tutkitussa tiedossa ja muutamassa havannollistavassa tarinassa. Tykkäsin! Ei edes aiheuttanut painajaisia, vaan saattoi lukea unta odotellessa.
Tää oli kyllä just sitä mitä odotinkin. Akateemisesti oppineet kaverit valehtelevat suut ja silmät täyteen. Täysin kritiikitöntä höpöhöpöä, vaikka olikin naamioitu "tieteelliseksi". Yhtäkään väittämää ei tietenkään pystynyt nielemään, vaikka en epäile etteikö joku alaviite jossain saattaisi tottakin olla.
Tuli oikein vanha kunnon Hullu hullu maailma -lehti mieleen. Niin korkeissa sfääreissä mentiin. Mutta hauskaa lukemista toki.
Kuin kokoelma Valittujen palojen ja Vartiotornin säväyttävimpiä juttuja: "Eräs henkilö näki..." Ei lähdeviitteitä, eikä kriittisyyttä. Tällä parapsykologisella vihkosella ei tieteen paradigmoja ravistella. Toisaalta tarina kahdesta pikku hiirulaisesta, jotka opastivat nimettömäksi jääneen henkilön metsän parhaille kantarellipaikoille, oli sympaattinen. Jutussa olisi ainesta lasten kuvakirjaksi.
Ahkerat kaksospojat olivat asiakkaina kirjastossani. Ehken tajunnut tuolloin, että heitä oli kaksi. Kirja on asiallisesti kirjoitettu, hiukan luettelonomainen. Tuskin mikään yliluonnollinen ilmiö on jäänyt mainitsematta.
Kirjan alku herätti toiveita, sillä siinä oli havaittavissa jonkinlaista pyrkimystä kriittisyyteen. Se unohtuu kuitenkin täysin, kun veljekset alkavat luetteloida tarinoita ja anekdootteja yliluonnollisiksi väitetyistä tapahtumista. Ajanhukkaa, mutta pitihän tämä skeptikkona lukea.