Mies ja nainen ovat häämatkalla, mutta millaisella! Metsä näyttää peikkomaisen puolensa, vaikka mies ei haluakaan nähdä asioita samoin kuin vaimo. "Todensanat" saa lukijan hytkymään naurusta: niin totta, ja samalla silkkaa satua.
Välimäen lyhytproosa kunnioittaa absurdin perinnettä. Tarinat töytäisevät lukijan ajattelemaan isojen tapahtumien taustoilla vaikuttavia pieniä tekijöitä ja kyseenalaistamaan totutun. Välimäki liikkuu sujuvasti miehen ja naisen välisissä kohtaamisissa, pohtii tulevaisuutta ja saa arjen näyttämään luovan leijuvalta. Kaiken läpäisee omintakeinen, viisto huumori.
Mainioita pieniä novelleja, joissa voi tapahtua mitä tahansa. Osassa hauskoja satujen ja kansanperinteen vaikutteita, osassa aina toimivaa muodonmuutosta, osassa jokin hyvin tavallinen (vesi, hyttyset) muuttuu hyvin erikoiseksi. Tykkäsin!
Oivaltavia ja paikoin surrealistisia tarinoita maailmasta, jonka säännöt ovat lukijalle aina tuntemattomia. Omalla kohdallani tämä arvaamattomuus ja tuntemattomuus myös jonkin verran rajoitti lukunautintoa, samoin kuin kokoelman runsas seksuaalisuus.
En ole suurensuuri novellikokoelmien ystävä, mutta näistä pikkutarinoista pidin kyllä. Jos joku tuntuikin vähän yhdentekevältä, heti seuraavassa oli taas sellainen käänne, joka veti mieltä sopivasti sykkyrälle. Eivätpä nämä oikeastaan edes novelleja ole, paitsi ehkä kokoelman lopettava Tytti, ennemmin pieniä kertomuksia, lyhyimmillään pari sivua. Juuri sopivan mittaisia!
Absurdia luvattiin, absurdia sain. Aika ajoin rajuus ja kierous pääsivät yllättämään, mutta lopussa seisoi kiero mielihyvä ja kiitos. Moni teksti ihastutti myös luontoteemallaan ja maailmanparannuspuheella, joten kaiken kaikkiaan ilahduin todella positiivisesti näiden novellien kanssa. Viihdyin Välimäen maailmoissa hyvin.