Mitä tapahtuu, kun oikeuksiaan vaativa vähemmistö nousee kapinaan? Pitääkö oikeutta saadakseen edetä pelosta raivoon?
P-influenssaan sairastunut Pilvi lähtee keräämään tietoa, jolla voisi ratkaista perheekseen kokemansa luolayhteisön ja muiden PI-Luolien tulevaisuuden. Tiedustelumatkoilta kertyneet strategiset tiedot sysäävät liikkeelle tapahtumavyöryn: Luolat suunnittelevat kansannousun, ja Pilvi joutuu tekemään kipeitä moraalisia valintoja.
Kun Pilvi näkee kaupungilla Largon, maailma hajoaa. Hänen rakastamansa mies ei lainkaan näytä siltä, että kuuluisi P-ihmisiin. Pitääkö Pilvin suostua sisällissotaan tietämättä, ovatko he edes samassa rintamassa?
Siri Kolu (18.07.1972) on kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ennen teatterikoulutustaan hän opiskeli kirjallisuutta ja teatteritiedettä Helsingin Yliopistossa.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.
Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.
Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.
Pilvi pääsee pois Luolasta, mutta muut joutuvat jäämään sinne. Hänen tehtävänsä on tavata Kontaktia ja kuvata tietoja. Hänen pitää soluttautua ihmisten maailmaan ja hän saakin töitä teatterista. Mutta missä on Largo? Missä on Anni? Teatterin mukana Pilvi joutuu käymään Lapinlahden Laitoksessa. Laitos on vaihtoehto Luolalle ja Laitoksissa pyritään estämään P-ihmisten muutokset.
Tykkään tästä kirjasta paljon. Enemmän toimintaa kuin PI:ssä ja Pilvin kamppailua normaalin elämän parissa. Teatteri näkee Pilvin olevan omituinen, mutta kukaan ei välitä. Ja Mimosa. Mimosa on sekopää. Mimosa ei osaa päättää, pitäisikö käräyttää Pilvi vai ei. Tuomas taas ei ymmärrä mistään mitään ja Petri yrittää paikata IP:n kanssa Tuomaksen tekoja. IP yrittää auttaa P-ihmisiä.
Pilvi on kiva hahmo, vaikkakin kylmä ja toimii välillä melko paniikissa. Samin lyöminen oli aika paha teko. Siis vaikka Pilvi ei tajunnutkaan sen olevan Sami. Pilvi teki ylipäätään monia virheitä.
IP on mukava kirja jonka lukee mielellään. Siinä ei ole mitään kummempia erikoistehosteita, vaan se on kirja jonka haluaa lukea. Menoa ilman päämäärä. Viihdyttävä. Toivoisin kolmatta kirjaa. Asiat kyllä ratkesivat, mutta jäivät silti levälleen. Varsinkin Pilvi ja teatteri.
Pilvi on saanut tehtävän ja hän pääsee pois Luolasta. Hän tapaa yhteyshenkilöään ja kuvaa salaisia dokumentteja. Hänellä on peitetehtävä josta hän yllättäen löytää ystävyyttä ja joukkoonkuulumista. Petri kaipaa edelleen pikkusiskoaan takaisin kotiin mutta hän ei vaan ymmärrä kuinka kaukana todellisuus ja hänen kuvitelmansa ovat toisistaan. Siitä huolimatta hän haahuilee ja säheltää luullen auttavansa Pilviä. Onnistuu hän vahingossa estämään ison operaation mutta muuten hänellä ei ole aavistustakaan kuinka P-virus on siskoa muuttanut.
Mimosa uutena näkökulmahenkilönä on kovin reppana, hyväksikäytetty ja aivan ulalla. Kunnes saa tarpeekseen ja vaihtaa puolta. Siitä alkaa katkera etsintämatka jonka päätteeksi hänenkin elämä muuttuu.
Petri oli tässäkin osassa äärettömän ärsyttävä, joskin hyvinkirjoitettu hahmo, samoin Tuomas. Largon hahmo oli tosi kiinnostava enkä kyllä arvannut hänestä kaikkea, mikä on aina hyvä asia. Sydäntäsärkevää oli lukea Lapinlahden sairaalaan sijoitetuista P-lapsista, kuinka tietämättömiä ja julmiakin lääkärit ja vanhemmat olivat heidän suhteensa. Tässä osassa olikin jo enemmän äksöniä ja tarina oli jo selkeästi parempi kuin trilogian ykkönen.
P-influenssa, osa 2. Pelko ihmisessä kaipasi jatkoa, ja tässähän sitä. Dynaaminen, vauhdikas ja jännittävä kirja. Hyvä jatko edeltäjälleen. Räväkkää nuortenkirjallisuutta.
Jatko-osa, jonka takia ei tarvinnut edes jännittää. Luotin, että toimii ja pidän. Ja kyllä, toimii ja pidän. Sopivasti kaikkea. Myös sivuja. Kirjapari, jota vinkkaan niin kauan kuin kirjat riittävät. (Aika heikolta alkaa näyttää.)
" Iipeet pitää toisiinsa yhteyttä, ne kuulee asiat toisiltaan. Ne pitää jalat maassa. Iipeet ei suostu siihen, että tulevaisuudessa joka päivä on näin täynnä vihaa ja pelkoa.
Iipeet, ihan tavalliset tyypit ihmisten puolella, tekee töitä sen eteen, ettei viha voita."
Nuorten aikuisten kirja, joka ei aliarvioi lukijoitaan. Jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle "PI-Pelko ihmisessä"- kirjalle. Uskoisin, että toimii siten myös parhaiten juuri ensimmäisen kirjan lukeneille, vaikka sinänsä itsenäinen onkin. Dystopia jatkuu siitä, mihin edellinen kirja jäi: ollaan tilanteessa, jossa on kaksi ihmislajia ja taistelu siitä, mitkä ovat P-ihmisten oikeudet ja mahdollisuudet maailmassa, jossa osa ihmisistä haluaa hävittää heidät kokonaan. Kerronta on uskottavaa ja rikasta, Kolun kieleen viehättyy helposti. Kirja puhuu myös tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Kirjan maailmaa rikastuttivat mukavasti myös teatterimaailmaan liittyvät kohtaukset ja viittaukset populaarikulttuuriin.
Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta, koska tässä oli enemmän ylläreitä ja jännittäviä tapahtumia. Kolun kirjoitustyyli oli minulle vieraannuttava, mutta kun unohdin sen seikan, tätä oli soljuvaa lukea eteenpäin. Se, että sai kurkistaa teatterimaailman kulisseihin, oli todella kiintoisaa.
Henkilöhahmoissakin pääsin pintaa syvemmälle, sillä ainakin Mimosan, Pilvin ja Petrin hahmot kehittyivät. Pilvi oli pelottavan vahva ja rohkea päähenkilötyttö. Mimosasta paljastui loppua kohti yllätys, jota en olisi osannut arvata. Largosta vain en päässyt selvyyteen, ja minusta hänen ja Pilvin suhde oli ärsyttävän puhumattoman epämääräinen, kieroutunut ja outo. Pilvin ja Petrin välit vaikuttivat minusta nyt lämpimämmiltä kuin ensimmäisessä osassa. Melko hyvä jatko-osa oli tämä, mutta ei yltänyt lempparikseni asti. Tuleekohan sarjaan enää jatkoa? Arvosanaksi annan tälle 3,5.
3,5 Tää oli vähä liian paperisota koko kirja. Mimosan luvut oli vähän kuin Tuomaksen luvut PI :ssä sellasia liian ajatuksiin yms juttuihin keskittyviä eikä ollut mitään konkreettista. Henkilöt oli samoja melko neutraaleja itsejään. Tästä ei siis löydä mitään erityisen sävähdyttäviä hahmoja. Tälleen ku on eri kertojia niin olis puitteet tehdä sellasia hermot raastavia tilanteita, kun hahmot kohtaa jotenki traagisesti, mut IP:ssä sitä ei oo hyödynnetty ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Loppu oli hyvä :3
Kirja ylitti edeltäjänsä. Tapahtumia oli enemmän ja samalla viittaukset tuntemattomiin musikaaleihin vähentyivät ja kertojana turha Tuomas jäi pois. Kirjan romanttinen osuus jäi jo ensimmäisessä osassa hiukan kömpelöksi, ja sama jatkui tässä kirjassa. Kokonaisuudessaan tarinan päätösosa oli kuitenkin hyvä.
Lukijaa haastava jatko PI-lle, josta saisi loistavan tehtävän yhteiskunnan, ihmisarvon, politiikan ja rajojen pohdintaan. Jokainen eduskuntavaaliehdokas voisi osallistua tenttiin ja kertoa mielipiteensä. Yhteydet tosielämään eivät ole kovin vaikeita kuvitella.
Mielenkiintoista huomata kuinka pieni muutos kirjoitustyyliin muuttaa kirjan tunnelmaa. Hahmot analysoivat toimintaansa enemmän kuin ensimmäisessä osassa.
Säheltämisen tunne putoaa pois. Toisaalta kokemusten kuvaaminen tuntui lisääntyvän. Hyvä, napakka lopetus kirjaparille.
En anna tähtiä, koska luin oikeesti vaan joku ensimmäiset 70 sivua. Halusin rakastaa tätä, sori Siri Kolu. Jotenkin liian hidasta ja mystistä tää näiden tyyppien ajatuksenkulku. En vaan mitenkään kyennyt keskittymään ja lukemaan loppuun.