What do you think?
Rate this book
Läpi yön
Itsemurhayrityksestä esikoisromaanin ilmestymiseen - matkalla kirjailijaksi kympin tyttö sukeltaa euforiasta pohjamutiin
15-vuotiaan Marian kaikkein suurin unelma on tulla kirjailijaksi. Ilman kirjoittamista hän ei pysyisi elossa. Kynä on hengityskone, johon hän kytkee itsensä. Käsi, joka vetää hänet pois rotkon reunalta. Ensiapupakkaus, joka pelastaa hädän hetkellä.
Mutta haaveen tiellä on monta estettä: riitaisa isäsuhde, jokapäiväiset seurusteluhuolet, yöunet varastavat lukio-opinnot, vastahakoiset kustantajat.
Runoja, novelleja, romaaneja, päiväkirjaa - vuosi vuodelta, lause lauseelta kunnianhimoinen tyttö jahtaa unelmaansa. 20-vuotiaana kirjallisuuden opiskelijana hän huomaa olevansa jo kauhistuttavan lähellä.
15-vuotiaan Marian kaikkein suurin unelma on tulla kirjailijaksi. Ilman kirjoittamista hän ei pysyisi elossa. Kynä on hengityskone, johon hän kytkee itsensä. Käsi, joka vetää hänet pois rotkon reunalta. Ensiapupakkaus, joka pelastaa hädän hetkellä.
Mutta haaveen tiellä on monta estettä: riitaisa isäsuhde, jokapäiväiset seurusteluhuolet, yöunet varastavat lukio-opinnot, vastahakoiset kustantajat.
Runoja, novelleja, romaaneja, päiväkirjaa - vuosi vuodelta, lause lauseelta kunnianhimoinen tyttö jahtaa unelmaansa. 20-vuotiaana kirjallisuuden opiskelijana hän huomaa olevansa jo kauhistuttavan lähellä.
284 pages, Hardcover
First published September 22, 2014
4 people are currently reading
86 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 38 reviews
October 21, 2014
Huh! Aluksi ajattelin että tämä "teinin päiväkirja"-tyyli ei vain uppoa minuun ollenkaan, mutta kirja olikin luettava kerralla. Tästä on nyt vaikeaa sanoa mitään kovin analyyttistä, sillä tämä tuli niin iholle ja ihon alle.Yllättävällä tavalla. Välillä tuntui kuin olisi omaa teiniaikojen päiväkirjaansa lukenut, bändejä, kirjoja, kirjoittamisreflektiota ja tekstilainauksia myöten. Jopa samat yliopistot ja pääsykoekirjat olen kahlannut, samaan kotikaupunkiin kirjan päähenkilön kanssa päätynyt... Melkein pelottavaa!
Oikeastaan ei tee (nyt ainakaan, heti lukemisen jälkeen) mieli edes sanoa tästä muuta kuin että toivon vain, että nuoret - ja miksei vanhemmatkin- löytävät tämän kirjan ja saavat siitä kenties lohtua, kenties innoitusta, kenties uskoa itseensä ja unelmiinsa!
Oikeastaan ei tee (nyt ainakaan, heti lukemisen jälkeen) mieli edes sanoa tästä muuta kuin että toivon vain, että nuoret - ja miksei vanhemmatkin- löytävät tämän kirjan ja saavat siitä kenties lohtua, kenties innoitusta, kenties uskoa itseensä ja unelmiinsa!
October 20, 2019
⭐ 3,5 ⭐
November 28, 2024
2024: Sanat ei riitä. Itkettää, miten rakas tää kirja on. Niin iso pala sielua tässä kiinni.
****
2019: Läpi yön oli mulle kaikista tärkeimpiä kirjoja yläasteella, olkoonkin, että omat huoleni ja murheeni olivat aika pieniä verrattuna Mariaan. Kirja aiheutti vahvoja flashbackeja (muistin kirkkaasti, missä paikassa luin tätä kirjaa ja miltä musta tuntui juuri silloin) ja löysin kohtia, jotka iskivät vahvasti silloin ja yhä edelleen. Tää on muuten päiväkirjaromaanien harvinaisuus: päiväkirja on oikeasti uskottava ja toimiva! Hieno ja yhä tärkeä kirja. <3
****
2019: Läpi yön oli mulle kaikista tärkeimpiä kirjoja yläasteella, olkoonkin, että omat huoleni ja murheeni olivat aika pieniä verrattuna Mariaan. Kirja aiheutti vahvoja flashbackeja (muistin kirkkaasti, missä paikassa luin tätä kirjaa ja miltä musta tuntui juuri silloin) ja löysin kohtia, jotka iskivät vahvasti silloin ja yhä edelleen. Tää on muuten päiväkirjaromaanien harvinaisuus: päiväkirja on oikeasti uskottava ja toimiva! Hieno ja yhä tärkeä kirja. <3
May 18, 2019
Loppu teki mut hirmu onnelliseksi❤️
August 16, 2024
sv itsemurhaan liittyvät aiheet
Terhi Rannela on niitä kirjailijoita, joita muistan lukeneeni nuorena, ja joiden kirjat resonoivat edelleen, sellaisetkin joita en ole lukenut aiemmin. Läpi yön on ollut lukulistalla pitkään, ja viimein tartuin siihen, ja tämähän on todella, todella ravintorikas kirja! Ysärinostalgiaa, korkeita ja matalia hetkiä, kirjojen ja kirjoittamisen rakkautta. Teknisesti ottaen kirja on historiallinen, sillä se on vahvasti kiinni 90-luvussa. Ilmestymishetkenään se ei ollut vielä kovin trendikästä, etenkään nuorille suunnattuna, joten välillä mietin, onko kirja nuortenkirja ollenkaan. Kirja on ikääntynyt kymmenen vuoden aikana hyvin, joskin jotkut mielenterveyteen liittyvät ohimenevät heitot pistivät vähän miettimään. Maarian isä uhkailee jatkuvasti itsemurhalla, ja Maaria vastaa siihen mielessään toiveella, että isä oikeasti tekisi sen. Ajatus on varmasti suhteellisen yleinen, mutta siitä jäi vähän ristiriitainen fiilis, kun kirja ei muuten ole niin synkkä, että tuo ajatus istuisi kirjan sävyyn osana. Kuitenkin, erittäin hyvä kirja, onneksi luin!
Terhi Rannela on niitä kirjailijoita, joita muistan lukeneeni nuorena, ja joiden kirjat resonoivat edelleen, sellaisetkin joita en ole lukenut aiemmin. Läpi yön on ollut lukulistalla pitkään, ja viimein tartuin siihen, ja tämähän on todella, todella ravintorikas kirja! Ysärinostalgiaa, korkeita ja matalia hetkiä, kirjojen ja kirjoittamisen rakkautta. Teknisesti ottaen kirja on historiallinen, sillä se on vahvasti kiinni 90-luvussa. Ilmestymishetkenään se ei ollut vielä kovin trendikästä, etenkään nuorille suunnattuna, joten välillä mietin, onko kirja nuortenkirja ollenkaan. Kirja on ikääntynyt kymmenen vuoden aikana hyvin, joskin jotkut mielenterveyteen liittyvät ohimenevät heitot pistivät vähän miettimään. Maarian isä uhkailee jatkuvasti itsemurhalla, ja Maaria vastaa siihen mielessään toiveella, että isä oikeasti tekisi sen. Ajatus on varmasti suhteellisen yleinen, mutta siitä jäi vähän ristiriitainen fiilis, kun kirja ei muuten ole niin synkkä, että tuo ajatus istuisi kirjan sävyyn osana. Kuitenkin, erittäin hyvä kirja, onneksi luin!
October 19, 2014
Tartuin kirjaan hiukan arkaillen. Kirjassa oli niin paljon sellaisia asioita, jotka tulevat liian lähelle, liian liki. Joten kirjan ensimmäiset sivut vaativatkin aikaa. Piti päästä omasta päästä kirjan juoneen kiinni ja unohtaa itsensä. Se onneksi onnistui.
Kirja ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin odotin. (Tietty omakohtaisuudellaan joo mutta tyyliltään.) Koska päiväkirjaan oli kirjoitettu myös ne kaikki ihastumiset ja muut säädöt, siihen tuli keveyttä. Sellaista keveyttä, joka aiheutti aluksi pettymyksen, mutta kun kirjan sain loppuun asti luettua, ajatuksissa oli ehjä kokonaisuus.
Jäin pohtimaan kirjan lukijoita. Olen itse suunnilleen samanikäinen kuin kirjoittaja. Eli samaistuin täysin Apulannan eplevyn julkaisuun ym. Mutta en osaa kuvitella juuri nyt, millaista on lukea kirjaa, jos on esim. 10 vuotta nuorempi. Viekö ajankuva liian kauas?
Otan kirjan heti vinkkauspakettiin ja kohderyhmänä nuoret, jotka kirjoittavat itse, mutta ovat myös nähneet elämän nurjan puolen. Luulen, että heille kirja voisi olla yhtä iso lukukokemus kuin minulle.
P.s. Rannelan nuorten kirjat ovat aina pelottavia: ne tulevat niin lähelle aiheiltaan että tuntuu että kirjailija on lukenut minunkin päiväkirjat (vaikken sellaisia ole kirjoittanutkaan).
Kirja ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin odotin. (Tietty omakohtaisuudellaan joo mutta tyyliltään.) Koska päiväkirjaan oli kirjoitettu myös ne kaikki ihastumiset ja muut säädöt, siihen tuli keveyttä. Sellaista keveyttä, joka aiheutti aluksi pettymyksen, mutta kun kirjan sain loppuun asti luettua, ajatuksissa oli ehjä kokonaisuus.
Jäin pohtimaan kirjan lukijoita. Olen itse suunnilleen samanikäinen kuin kirjoittaja. Eli samaistuin täysin Apulannan eplevyn julkaisuun ym. Mutta en osaa kuvitella juuri nyt, millaista on lukea kirjaa, jos on esim. 10 vuotta nuorempi. Viekö ajankuva liian kauas?
Otan kirjan heti vinkkauspakettiin ja kohderyhmänä nuoret, jotka kirjoittavat itse, mutta ovat myös nähneet elämän nurjan puolen. Luulen, että heille kirja voisi olla yhtä iso lukukokemus kuin minulle.
P.s. Rannelan nuorten kirjat ovat aina pelottavia: ne tulevat niin lähelle aiheiltaan että tuntuu että kirjailija on lukenut minunkin päiväkirjat (vaikken sellaisia ole kirjoittanutkaan).
February 7, 2015
Tämä lukukokemus toi ei-niin-miellyttäviä fläshbackejä omasta nuoruudesta. Ilman näitä kirjan rankempiakin juttuja (itsemurhayritys & isän alkoholismi) nuoruus on maineestaan huolimatta kamalaa aikaa. Päähenkilön päiväkirjoista löytyi niin paljon samoja juttuja kuin omistani, että monta kertaa nousi ihokarvat tätä lukiessa pystyyn.
Vaikka teksti sijoittuu vahvasti 90-luvulle, uskon/toivon että kirja tavoittaa nuorena olemisesta jotain niin universaalia että se puhuttelee myös tämän päivän nuoria.
Vaikka teksti sijoittuu vahvasti 90-luvulle, uskon/toivon että kirja tavoittaa nuorena olemisesta jotain niin universaalia että se puhuttelee myös tämän päivän nuoria.
October 25, 2018
Olen vieläkin hiukan pyörryksissä tästä "takaumasta", sillä osittain kirja oli juuri sitä, paluu oman nuoruuden herkimpiin ja salaisimpiin tuntoihin. Ajankuvasta niin paljon oli tuttua; musiikki, tv-sarjat, elokuvat jne.(hassua kyllä, kirjat eivät niinkään, taisin lukea täysin eri kattauksen tuon ikäisenä). Ikään ja itsenäistymiseen liittyvät asiat koin myös kiusallisen läheisinä, osa päiväkirjan merkinnöistä olisi voinut olla kohtia omista päiväkirjoista noilta ikävuosilta. Kipeät perhekuvaukset ja kirjoittamiseen liittyvät pohdinnat myös. Samaistumispintaa oli siis kilometrikaupalla, vaikka toki paljon eroavaisuuksiakin. Omalla kohdallani kyse on kuitenkin nimenomaan takaumasta, muistoista, eletystä elämästä, jota voi tarkastella nyt etäältä, turvallisen matkan päästä. Mielenkiintoista olisikin kuulla näkemyksiä kirjaan niiltä jotka elävät noita nuoruuden tuntoja läpi tässä ja nyt.
April 7, 2024
Luin tämän ensimmäisen kerran kun olin ala-asteella. Nyt kakskymppisenä tämä edelleen on yksi harvoista viistähtisistä.
September 28, 2018
Sain kirjan lahjaksi. Odotukset olivat, että tässä on samastuttava nuortenkirja. Olin aiemmin lukenut ja ihastunut Rannelan Taivaan tuuliin -romaaniin, joten odotin samantyylistä suoraa otetta.
Pääosin Läpi yön vastasi odotuksiani. Kirjan kansitekstit kuitenkin johtavat hieman harhaan: mielestäni teosta olisi ollut syytä markkinoida valoisana selviytymistarinana, eikä nykyisellä tummalla kuvastolla. Odotinkin esimerkiksi syvän shokin käsittelyä, palaamista elämän ja kuoleman rajoille, masennuskuvauksia - kenties olen tottunut näiden teemojen graafiseen ilmaisuun vihjailun sijasta? Valoisuudessaan teos toistaa nuortenkirjalle asetettua "happily ever after"-eetosta, jota en aina allekirjoita.
Kokonaisuutena teos on hyvä, mutta tuntuu perustelevan ajoittaista naiiviuttaan sillä, että se on nuoren päähenkilön kirjoittama ja että kyllähän tämä nuorille riittää.
Pääosin Läpi yön vastasi odotuksiani. Kirjan kansitekstit kuitenkin johtavat hieman harhaan: mielestäni teosta olisi ollut syytä markkinoida valoisana selviytymistarinana, eikä nykyisellä tummalla kuvastolla. Odotinkin esimerkiksi syvän shokin käsittelyä, palaamista elämän ja kuoleman rajoille, masennuskuvauksia - kenties olen tottunut näiden teemojen graafiseen ilmaisuun vihjailun sijasta? Valoisuudessaan teos toistaa nuortenkirjalle asetettua "happily ever after"-eetosta, jota en aina allekirjoita.
Kokonaisuutena teos on hyvä, mutta tuntuu perustelevan ajoittaista naiiviuttaan sillä, että se on nuoren päähenkilön kirjoittama ja että kyllähän tämä nuorille riittää.
August 17, 2024
Tämä oli vaikea arvosteltava - käsittääkseni teos on osittain omaelämänkerrallinen?
Olen käytännössä kirjailijan ikäinen ja tunnistan monia ilmiöitä, kuten Titanic-elokuva ja moni muukin ilmiö, esim tietyt musiikit jne. Toisaalta taas moni aikalaisjuttu oli jäänyt pois.
Teiniangstia paljon ja voi, miten kipeitä rakkaussuhteet tai kaverisuhteet voivatkaan olla! Mutta toisaalta tuo vellominen ärsyttää, tekisi mieli läimäyttää ja sanoa, että kokoa nyt itsesi, haloo!
Olisin varmaan pitänyt tästä kirjasta 25 v sitten tosi paljon. Nyt lähinnä huvitun lukiessani näitä.
Olen käytännössä kirjailijan ikäinen ja tunnistan monia ilmiöitä, kuten Titanic-elokuva ja moni muukin ilmiö, esim tietyt musiikit jne. Toisaalta taas moni aikalaisjuttu oli jäänyt pois.
Teiniangstia paljon ja voi, miten kipeitä rakkaussuhteet tai kaverisuhteet voivatkaan olla! Mutta toisaalta tuo vellominen ärsyttää, tekisi mieli läimäyttää ja sanoa, että kokoa nyt itsesi, haloo!
Olisin varmaan pitänyt tästä kirjasta 25 v sitten tosi paljon. Nyt lähinnä huvitun lukiessani näitä.
June 29, 2020
Olipa hyvä kirja Rannelalta taas kerran! Ei haitannut, että olen elänyt omaa nuoruuttani ihan eri vuosikymmenellä, eikä se ollut yhtään näin tuskainen - tämä oli joka tapauksessa hyvin aito ja rehellinen nuoruusiän kuvaus. Sitä paitsi kirja ei ollut mitenkään ahdistava, vaan nopeasti kahmaistava ja kivakin lukukokemus. Suositus jokaiselle kirjailijan urasta haaveilevalle, epävarmuuksiensa kanssa painivalle tytölle :)
January 22, 2019
Kirja kertoo Maria Järvi -nimisen kirjailijanalun elämästä lukion ja yliopistopintojen ajalta, itsemurhayrityksestä aina esikoisromaanin ilmestymiseen. Kirjoitettu päiväkirjatyyliin, ja inhosin heti alusta alkaen päähenkilön tapaa nähdä maailmaa ja hänen ajatuksiaan. Tämä kirja ei vain ollut mun juttu.
November 14, 2020
73. Terhi Rannela, Läpi yön. Otava, 2014. e-kirja (s. 284)
Rannelan nuortenkirja "Läpi yön" ei ole kevyttä luettavaa, sillä se kertoo kirjailijaksi tähtäävästä nuoresta, joka on yrittänyt itsemurhaa. Teos koostuu hyvin lyhyistä päiväkirjamerkinnöistä, ja ensimmäiset ovat ysin keväältä, viimeiset yliopisto-opintojen alkutaipaleelta. Väliin mahtuu päihdesekoilua, on off -suhde, kirjeenvaihtoa sielun kumppanin kanssa, tilitystä ja tukea uskolliselta ystävältä, riitelyä porukoiden kanssa ja tietenkin kirjoittamista. Etenkin isän kanssa Marialla on huonot välit, sillä isä juo ja potee masennusta, muttei hae apua. Hän toteaa, ettei hän ole hullu, kuten tyttö, joka yrittää itsemurhaa.
Lopussa kotipaikkakunta jää taakse. Uudet ympyrät aukeavat, ja kotikin alkaa näyttää siedettävältä, jopa turvalliselta. Marialla on lopussa viimeinkin oma elämä edessä.
Kirjan viimeis sivuilla on erittäin paljon erittäin kiinnostavia lukuvinkkejä. Liian moni kirjoista on minulla yhä lukematta...
Rannelan nuortenkirja "Läpi yön" ei ole kevyttä luettavaa, sillä se kertoo kirjailijaksi tähtäävästä nuoresta, joka on yrittänyt itsemurhaa. Teos koostuu hyvin lyhyistä päiväkirjamerkinnöistä, ja ensimmäiset ovat ysin keväältä, viimeiset yliopisto-opintojen alkutaipaleelta. Väliin mahtuu päihdesekoilua, on off -suhde, kirjeenvaihtoa sielun kumppanin kanssa, tilitystä ja tukea uskolliselta ystävältä, riitelyä porukoiden kanssa ja tietenkin kirjoittamista. Etenkin isän kanssa Marialla on huonot välit, sillä isä juo ja potee masennusta, muttei hae apua. Hän toteaa, ettei hän ole hullu, kuten tyttö, joka yrittää itsemurhaa.
Lopussa kotipaikkakunta jää taakse. Uudet ympyrät aukeavat, ja kotikin alkaa näyttää siedettävältä, jopa turvalliselta. Marialla on lopussa viimeinkin oma elämä edessä.
Kirjan viimeis sivuilla on erittäin paljon erittäin kiinnostavia lukuvinkkejä. Liian moni kirjoista on minulla yhä lukematta...
November 16, 2018
Ihan mielenkiintoinen kirja. En ollut tajunnut, kuinka paljon tämä kirja linkittyi itse kirjailijaan. Tykkäsin kirjan päiväkirja muodosta ja kertojasta Maria Järvestä. Jollain tavoin hän muistuttaa minua melko paljon.
November 10, 2018
Osu ja uppos.
October 10, 2020
4,5 ⭐
May 12, 2022
Samaistuttava ja aito.
January 11, 2023
Kuin olisi mennyt aikakoneessa 90-luvulle. Tätä kirjaa ei voinut olla rakastamatta.
January 7, 2024
Nuoren Alinan lempparikirjoja. Koskettava, kaunis, synkkä ja melankolinen.
April 5, 2025
Nopea lukuinen kirja, joka kyllä hienosti kuvaa sitä millaista on olla teinityttö. Tämä palautti omat muistot lukiovuosista mieleen.
November 14, 2015
Tämä kirja oli niin hyvä, että suunnittelen sen hankintaa itsellenikin. Tarina ja Maria olivat niin tuttuja, mutta silti niin kaukana. Pystyin hyvin samaistumaan Mariaan ja tämän ongelmiin, ne olivat tavallaan tuttuja minullekin. Vaikkakin Marian ongelmat olivat silti hyvin erilaiset verrattuna minun ja Maria oli oikeastaan vastakohtani. Mutta silti muutamat asiat olivat shokeeravan samanlaisia kanssani.
Tämä oli ensimmäinen kirja josta löysin siteerattavaa. Ja paljon. Rakastin kirjan lukemista. Se on kirjoitettu päiväkirjan muotoon ja se todella tuntuu oikealta. Toivoisin osaavani kirjoittaa kuin Maria. Olen huono kirjoittaja. Olen toki kirjoittanut paljon elämäni aikana (mutta en ole koskaan ollut kovin hyvä siinä). Varsinkin tarinoita. Ja nyt yritän tosissani kirjoittaa päiväkirjaani. Mutta joskus ei vain tapahdu mitään mielenkiintoista ja vaikka olisikin, sitä on useasti niin väsynyt ettei siitä jaksa kirjoittaa. Haluan kirjoittaa oikealla kynällä. Voisin varmasti sanoa paljon enemmän kirjoittaesani näppäimistöllä. Se on nopeampaa eikä käteni väsyisi niin nopeasti pitkässäkään tekstissä. Mutta kynässä on sitä jotain. Kirjassa oli yksi kohta joka sopi minuun täydellisesti:
"En osaa ilmaista ajatuksiani päiväkirjani sivuilla niin hyvin kuin haluaisin. Pääni sisäinen sekamelska ei asetu sanoiksi, en saa myrskynsilmästä kiinni. Kaikki on pinnallista, minä olen pinnallinen, elän vain enkä pysähdy ajattelemaan. Olen kadottanut syvyyden, josko sitä on koskaan ollutkaan. Olen liian itsekäs."
Ensin olin hieman skeptinen kirjan suhteen. Vaikka se olikin hyvä alusta asti, en ollut varma miten markkinoida sitä nykyajan lukiolaisille. Ajattelin tätä kirjaa yhdeksi vinkattavaksi heille. Vaikein asia kirjassa on se, että se sijoittuu vuosiin 1996-2001. Lukiolaiset joille menen vinkkaamaan eivät ole edes syntyneet silloin kun kirja alkaa. Tämä on tuore nuorten aikuisten kirja. Miksi sen täytyy tapahtua aikana jolloin monet heistä ei ole vielä edes syntynytkään? Minulle kirja oli idyllinen. Tunnistin ajan, olen ollut siellä, vaikka olinkin tuona aikana vielä lapsi ajankuvaukset olivat tuttuja minulle. Miten nykynuoriso pystyy samaistumaan aikaan kun kännykät ja tietokoneet eivät olleet vielä yleisiä ja kavereiden kanssa yhteydenpito oli hieman hankalampaa ja joskus oli paljon helpommin oikeasti tylsää.
En ole ihan varma onko tämä autobiografia vai ei. En tiedä onko tarina tosi, tai edes jokin osa siitä. Se on mahdollista. Terhi Rannela oli itse teini-ikäinen tuohon aikaan ja hän on nyt kirjailija. Ehkä siinä on syy siihen miksi tarina sijoittuu 90-luvun lopulle. Toinen selitys voisi olla se, että 90-luku on nyt in ja jopa nykynuoret ovat saaneet annoksensa 90-luvusta vaikkei koskaan sitä ole eläneetkään. Ehkä he tietävät jotain tuosta ajasta. Mutta silti, uskon että kirjasta olisi tullut yhtä hyvä vaikka se olisikin sijoitunut 2010-luvulle. Ongelmat ovat samoja. Nuoret ovat samanlaisia. Opiskelu ja paine, perheongelmat, suhteet, kaikki on edelleen samanlaista. Joten uskon, että nämäkin lukiolaiset, ainakin osa heistä, saattavat samaistua kirjaan. Minulle ajankuva oli fantastinen. Rakastin lukea siitä. Ja samalla pääsin nostalgisoimaan. Toivon, että muutkin löytävät sen mielenkiintoiseksi vaikkeivät tuota aikaa olleetkaan todistamassa.
Jotkin asiat kirjassa olisivat vaatineet selitystä. Mutta ei se minua oikeastaan häirinnyt. Kirja oli kokonaisuudessaan hyvä. Ehkä se hieman menetti hehkuaan loppua kohden. Mutta toki tulee oikeastikin aikoja jolloin ei vain ole tarpeeksi aikaa keskittyä päiväkirjan kirjoittamiseen. Taukoja löytyy kuukausittain mutta se on normaalia. Minulle on käynyt samalla tavalla läpi elämäni. Yritän tosissani nyt kirjoittaa jokapäivä päiväkirjaani, mutta se vain on mahdotonta. Väkisinkin tulee taukoja. Jotkut kestävät päiviä, jotkut vuosia. (Kuten tässä blogissakin :D)
p.s. Kirjassa on lista siitä mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä kun läheinen on yrittänyt itsemurhaa. Olisinpa lukenut listan jo aikoja sitten. Minun pitäisi pistää se jonnekin esille muistaakseni ohjeet vastaisuudessakin.
p.p.s. Kirjassa on myös loistava kattaus kirjoja, musiikkia, TV-sarjoja ja elokuvia joita tuodaan tutuksi lukijoille. Mahtavaa on, että nämä kaikki on listattu kirjan loppuu
Tämä oli ensimmäinen kirja josta löysin siteerattavaa. Ja paljon. Rakastin kirjan lukemista. Se on kirjoitettu päiväkirjan muotoon ja se todella tuntuu oikealta. Toivoisin osaavani kirjoittaa kuin Maria. Olen huono kirjoittaja. Olen toki kirjoittanut paljon elämäni aikana (mutta en ole koskaan ollut kovin hyvä siinä). Varsinkin tarinoita. Ja nyt yritän tosissani kirjoittaa päiväkirjaani. Mutta joskus ei vain tapahdu mitään mielenkiintoista ja vaikka olisikin, sitä on useasti niin väsynyt ettei siitä jaksa kirjoittaa. Haluan kirjoittaa oikealla kynällä. Voisin varmasti sanoa paljon enemmän kirjoittaesani näppäimistöllä. Se on nopeampaa eikä käteni väsyisi niin nopeasti pitkässäkään tekstissä. Mutta kynässä on sitä jotain. Kirjassa oli yksi kohta joka sopi minuun täydellisesti:
"En osaa ilmaista ajatuksiani päiväkirjani sivuilla niin hyvin kuin haluaisin. Pääni sisäinen sekamelska ei asetu sanoiksi, en saa myrskynsilmästä kiinni. Kaikki on pinnallista, minä olen pinnallinen, elän vain enkä pysähdy ajattelemaan. Olen kadottanut syvyyden, josko sitä on koskaan ollutkaan. Olen liian itsekäs."
Ensin olin hieman skeptinen kirjan suhteen. Vaikka se olikin hyvä alusta asti, en ollut varma miten markkinoida sitä nykyajan lukiolaisille. Ajattelin tätä kirjaa yhdeksi vinkattavaksi heille. Vaikein asia kirjassa on se, että se sijoittuu vuosiin 1996-2001. Lukiolaiset joille menen vinkkaamaan eivät ole edes syntyneet silloin kun kirja alkaa. Tämä on tuore nuorten aikuisten kirja. Miksi sen täytyy tapahtua aikana jolloin monet heistä ei ole vielä edes syntynytkään? Minulle kirja oli idyllinen. Tunnistin ajan, olen ollut siellä, vaikka olinkin tuona aikana vielä lapsi ajankuvaukset olivat tuttuja minulle. Miten nykynuoriso pystyy samaistumaan aikaan kun kännykät ja tietokoneet eivät olleet vielä yleisiä ja kavereiden kanssa yhteydenpito oli hieman hankalampaa ja joskus oli paljon helpommin oikeasti tylsää.
En ole ihan varma onko tämä autobiografia vai ei. En tiedä onko tarina tosi, tai edes jokin osa siitä. Se on mahdollista. Terhi Rannela oli itse teini-ikäinen tuohon aikaan ja hän on nyt kirjailija. Ehkä siinä on syy siihen miksi tarina sijoittuu 90-luvun lopulle. Toinen selitys voisi olla se, että 90-luku on nyt in ja jopa nykynuoret ovat saaneet annoksensa 90-luvusta vaikkei koskaan sitä ole eläneetkään. Ehkä he tietävät jotain tuosta ajasta. Mutta silti, uskon että kirjasta olisi tullut yhtä hyvä vaikka se olisikin sijoitunut 2010-luvulle. Ongelmat ovat samoja. Nuoret ovat samanlaisia. Opiskelu ja paine, perheongelmat, suhteet, kaikki on edelleen samanlaista. Joten uskon, että nämäkin lukiolaiset, ainakin osa heistä, saattavat samaistua kirjaan. Minulle ajankuva oli fantastinen. Rakastin lukea siitä. Ja samalla pääsin nostalgisoimaan. Toivon, että muutkin löytävät sen mielenkiintoiseksi vaikkeivät tuota aikaa olleetkaan todistamassa.
Jotkin asiat kirjassa olisivat vaatineet selitystä. Mutta ei se minua oikeastaan häirinnyt. Kirja oli kokonaisuudessaan hyvä. Ehkä se hieman menetti hehkuaan loppua kohden. Mutta toki tulee oikeastikin aikoja jolloin ei vain ole tarpeeksi aikaa keskittyä päiväkirjan kirjoittamiseen. Taukoja löytyy kuukausittain mutta se on normaalia. Minulle on käynyt samalla tavalla läpi elämäni. Yritän tosissani nyt kirjoittaa jokapäivä päiväkirjaani, mutta se vain on mahdotonta. Väkisinkin tulee taukoja. Jotkut kestävät päiviä, jotkut vuosia. (Kuten tässä blogissakin :D)
p.s. Kirjassa on lista siitä mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä kun läheinen on yrittänyt itsemurhaa. Olisinpa lukenut listan jo aikoja sitten. Minun pitäisi pistää se jonnekin esille muistaakseni ohjeet vastaisuudessakin.
p.p.s. Kirjassa on myös loistava kattaus kirjoja, musiikkia, TV-sarjoja ja elokuvia joita tuodaan tutuksi lukijoille. Mahtavaa on, että nämä kaikki on listattu kirjan loppuu
November 18, 2014
Maria on kirjan alussa 15-vuotias kirjoittamista rakastava, alkoholisoituneen isän varjossa kasvava teini sanan kaikissa merkityksissä. Vaikka omat, pateettiset päiväkirjamerkinnät on hyvin muistissa, oli silti vähän puuduttavaa lukea teinirakkaudesta (onpas väheksyvä sana), kouluangsteista ja viinanhuuruista. Heitteleviä mielialoja on vaikea sietää nuorisossa ja kirjassa, vaikka mikäpä nuoruutta paremmin määrittelisi.
Mitä pidemmälle kirjassa edettiin, sitä joutuisampaa lukemisesta tuli. Kun Maria aloitti yliopisto-opinnot ja muutti kimppakämppään Tampereelle, oli samaistuminen parikymppiseen humanistityttöön taas aika huikaisevan vahvaa.
Lieneekin niin, että tällaiselle jo kohderyhmäiän pitkälti ohittaneelle kirja tarjoaa paluuden omaan, "myrskyisään" nuoruuteen, niihin angsteihin, kun "minusta ei koskaan tule mitään" ja siihen oivallukseen, että kun vain jaksaa kulkea sen kuuluisan yön läpi, elämä muuttuu kuin huomaamatta omannäköiseksi. Nuorille tämä voi hyvinkin tarjota vertaistukea, mene ja tiedä.
Mitä pidemmälle kirjassa edettiin, sitä joutuisampaa lukemisesta tuli. Kun Maria aloitti yliopisto-opinnot ja muutti kimppakämppään Tampereelle, oli samaistuminen parikymppiseen humanistityttöön taas aika huikaisevan vahvaa.
Lieneekin niin, että tällaiselle jo kohderyhmäiän pitkälti ohittaneelle kirja tarjoaa paluuden omaan, "myrskyisään" nuoruuteen, niihin angsteihin, kun "minusta ei koskaan tule mitään" ja siihen oivallukseen, että kun vain jaksaa kulkea sen kuuluisan yön läpi, elämä muuttuu kuin huomaamatta omannäköiseksi. Nuorille tämä voi hyvinkin tarjota vertaistukea, mene ja tiedä.
August 20, 2015
Luulin aluksi lukevani kahden, ehkä hyvällä tahdolla kolmen tähden kirjaa ja ihmettelin, miksi olin kuvitellut pitäväni siitä. Vaan pidinhän minä sitten kuitenkin, vaikka olenkin ennemmin päiväkirjanpolttaja kuin niitä ihmisiä, joille varsinaisesti kannattaa uskoutua...
Eipä sillä, minulle kirjan ensimmäinen puoli oli suorastaan raastavaa luettavaa - mutta hyvällä, tai ainakin realistisella tavalla. (Niin kenen päiväkirjoja tämän pohjana oikein olikaan käytetty?) Tarinan edetessä Maria jos kuka varttuu, se kuuluisa yksipuolinen side lukijan ja kirjoittajan välillä vain vahvistuu, ja niin. Mitähän tästä edes sanoisi. Paitsi tietenkin, että kyllä Läpi yön lienee alun epäilyksistä huolimatta ansainnut paikkansa Rannelan paremman tuotannon joukosta.
Rakenteellisesti eheä ja niin rehellinen kirja, että ihan pelottaa - ei todellakaan mikään massaan hukkuva annos teiniangstia vaan jotain, jonka lukemisesta voi lopulta jo nauttia.
(Oho, osasin kirjoittaa jotain positiivista.)
Eipä sillä, minulle kirjan ensimmäinen puoli oli suorastaan raastavaa luettavaa - mutta hyvällä, tai ainakin realistisella tavalla. (Niin kenen päiväkirjoja tämän pohjana oikein olikaan käytetty?) Tarinan edetessä Maria jos kuka varttuu, se kuuluisa yksipuolinen side lukijan ja kirjoittajan välillä vain vahvistuu, ja niin. Mitähän tästä edes sanoisi. Paitsi tietenkin, että kyllä Läpi yön lienee alun epäilyksistä huolimatta ansainnut paikkansa Rannelan paremman tuotannon joukosta.
Rakenteellisesti eheä ja niin rehellinen kirja, että ihan pelottaa - ei todellakaan mikään massaan hukkuva annos teiniangstia vaan jotain, jonka lukemisesta voi lopulta jo nauttia.
(Oho, osasin kirjoittaa jotain positiivista.)
February 17, 2015
Tähän kirjaan oli niin helppo samaistua. En kauhean koherentteja ajatuksia saa kasaan, mutta ranskalaisilla viivoilla muutama ajatus:
- kuinka omaelämäkerrallinen teos on? Kuinka paljon Terhi = Maria?
- ilkeä sanoa, mutta odotin, että Marian sairaalaraportista paljastuu vielä jokin kamalampi juttu, koska hän puhui asioista, joita ei halua muistaa
- päiväkirjamuoto todella toimiva
- välillä sekava, mutta kuvastaa ehkä henkilön sisäistä elämää. Alussa sekavampaa kuin lopussa, jossa kaikki jo paremmin
- kuinka vaikea teinitytön ja isän suhde onkaan! Mä niiiiin tiiän tämän!
- ensirakkaudet, ne pirulliset. Niin tiiän tämänkin.
Soundtrackina taustalle ehdottomasti soimaan Sia: 1000 Forms of Fear.
- kuinka omaelämäkerrallinen teos on? Kuinka paljon Terhi = Maria?
- ilkeä sanoa, mutta odotin, että Marian sairaalaraportista paljastuu vielä jokin kamalampi juttu, koska hän puhui asioista, joita ei halua muistaa
- päiväkirjamuoto todella toimiva
- välillä sekava, mutta kuvastaa ehkä henkilön sisäistä elämää. Alussa sekavampaa kuin lopussa, jossa kaikki jo paremmin
- kuinka vaikea teinitytön ja isän suhde onkaan! Mä niiiiin tiiän tämän!
- ensirakkaudet, ne pirulliset. Niin tiiän tämänkin.
Soundtrackina taustalle ehdottomasti soimaan Sia: 1000 Forms of Fear.
January 21, 2016
Ihana kirja Rannelalta taas. Hurjan hienosti kirjoitettu päiväkirjaromaani, yleensä en tykkää kauheasti tuosta päiväkirjamuodosta, mutta tässä se toimi mainiosti. Hienosti päähenkilö kasvoi teinivuosista nuoreksi aikuiseksi. Oli tosi todentuntuista nuoren ihmisen elämää, tunnistin omia teinijuttuja paljon ja muutenkin oli helppo samaistua vaikka elinkin eri aikaan ja oli eri kuviot. Suosittelen yläkouluikäisille ja niille jotka muistavat ne ajat hyvin.
July 30, 2015
Minä pidin tästä kirjasta todella paljon. En siten, että suosittelisin tätä jokaiselle vastaantulijalle. Jos luokittelisin, luokittelisin tämän Runotytöksi nykypäivän nuorille aikuisille. Kirjaksi, jossa ei varsinaisesti ole juonta, mutta jossa seurataan päähenkilön elämää useiden vuosien ajan. Kirja, jossa nostetaan esille monia eri teemoja, osa ihan vain lyhyesti (mikä on päiväkirjaromaanilta hyvin uskottavaa). Kirja, joka iskee kirjoittamisen kipinää, mikäli lukija on altis. Tykkäsin.
January 6, 2016
Ennakko-oletus oli jotain teiniangstiyhyytä, parin illan juttua. Todellisuudessa piti pakottaa itsensä väkisin lukemaan koko opus. Osittain koska teki kipeää, osittain siksi että teksti oli juurikin sitä samaa päiväkirjamättöä (paremmin kirjoitettuna) kuin omat teinipäiväkirjat.
Tämän jälkeen on pakko lähteä ulos hetkeksi jotta pystyy taas hengittämään.
Toinen kirja Rannelalta jota en koskaan pysty lukemaan toiste.
Tämän jälkeen on pakko lähteä ulos hetkeksi jotta pystyy taas hengittämään.
Toinen kirja Rannelalta jota en koskaan pysty lukemaan toiste.
Displaying 1 - 30 of 38 reviews