Kirjailija, kulttuuriradikaali, taiteilija, taistolainen, äiti, puoliso. Aulikki Oksasella on ollut monta roolia, mutta vain yksi, täysi elämä.
Aulikki Oksanen muistetaan sekä sydäntä riipaisevien rakkauslaulujen kirjoittajana että kiihkeänä tasa-arvon puolustajana. Mutta tietääkseen, kuka hän oikeasti on, on luettava hänen koko tarinansa.
Helena Ruuskan kirjoittamassa elämäkerrassa seurataan Aulikki Oksasen matkaa 1940-luvun Pylkönmäeltä 1960-luvun murroksessa kuohuvaan Helsinkiin, 1970-luvun poliittisiin kamppailuihin, perheenäidin ruuhkavuosiin ja henkilökohtaisen elämän kriiseihin. Miten puolustaa rauhaa ja oikeutta ihmisarvoiseen elämään? Miten säilyttää itsenäinen ajattelu, usko oman taiteen merkitykseen, ilo, vaisto ja rohkeus, autuas hyppy syreenien tuleen.
Sinä joka lennätät ja nostat,
läikytät sielua kuin vettä,
älä koskaan katoa.
Aulikki Oksanen (s. 1944) on kirjailija, runoilija ja taiteilija, jonka ura on jatkunut 1960-luvulta 2020-luvulle asti.
FT Helena Ruuska on tietokirjailija ja kriitikko. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluvat muun muassa kiitetyt elämäkerrat Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi (2021), Hugo Simberg. Pirut ja enkelit (2018) ja Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija (2015).
Lähellä viittä tähteä. Aulikki Oksanen on ehtymätön innoituksen lähde, idolini, taitelija, oikeudenmukaisuus ja rakkaus sydämessään ja ohjenuorinaan. Upea taiteilija.
KLiitos Helena Ruuskalle hienosta elämäkerrasta.
Vastaan teokseen Aulikki Oksasen runolla.
Kaksi mannerta: Niin kuin kaksi mannerta, joita meri erottaa katselemme toisiamme horisontin taa. Ehkä maailman nuoruudessa yhteen kuuluimme, koska toista rantaa ikuisesti kaipaamme.
Kaukaa näen piirteesi ja saata aavistaa miten sarastuksen aikaan hehkuu graniitti, miten sama tuli sisällämme leimuaa, miten auringossa hohtaa taivaan safiiri.
En voi sua syleillä, en edes puhua, kosketella kasvojasi sormin sähköisin, mutta aina kun näet meren yllä sumua, muista, että se on silmistäni lähtöisin.
Takaisin Goodreadsissa muutaman vuoden tauon jälkeen! Ja miksi en olisi:) - onhan lukeminen yksi niitä asioita, joista todella pidän ja lukemisesta kirjoittaminenkin on lystikästä.
Tämän kirjan sain jouluksi. Ensinnäkin: lukiessa tajusin kuinka paljon Aulikki Oksanen oli saanut aikaan. (Ja ajattelin palata hänen teksteihinsä, joita en itse asiassa ole kauhean paljon lukenut. Tai: toisaalta esimerkiksi Emilia ja Suomi taisi olla ensimmäisiä oman nuoruuden hankintoja). Ajattelin myös kuinka yhteiskunnallisesti aktiivisia sitä oltiin, ja kuinka asioihin otettiin reippaasti kantaa. Vääryyttä vastaan - ihan kuin elokapinalaiset nyt. Oksasen sukupolvea edeltänyt henkinen ilmapiiri on hyvin myös omassa muistissa - ja tulee esiin myös monessa jutussa kasvatuksen periaatteista naisen asemaan ja ahtaaseen moraalikäsitykseen. Siis eläköön Aulikki, omaääninen kirjailija ja klassikkotekstien äiti. Ihan samoissa joukoissa uskon seisovani.
Sen sijaan kirja itse tuppaa tukehtumaan irrallisten faktojen ja haastattelusiteerausten luetteloksi eikä oikein nouse siivilleen. (Toki kiitokset mittavasta ja huolellisesta taustatyöstä!) Otanpa hyllystä sen toisen Aulikki Oksasen - Piispa Henrikin sormen - ja katson uudelleen mitä Oksanen itse kertoi ja piirsi.
Tämän kirjan meinasin lopettaa monta kertaa kesken, mutta taistelin loppuun. Halusin tutustua paremmin Aulikki Oksasen elämään mutta tämä kirja oli kirjoitettu niin, että se ei kovinkaan hyvin avautunut lukijalle, jolle Oksasen elämä ei ole tuttu. Kirja oli osaltaan myös poukkoileva, ängetty täyteen irrallisia faktoja ja tarinoita ja siten vaikeasti seurattava.