Benjamins pappa ska jobba med en utgrävning i skärgården hela sommaren, och Benjamin försöker få tiden att gå utan sin bästis Olivia. Och utan mamma förstås. Att det ska vara så nu och för all framtid vill han knappt tänka på.
En stekhet dag på stranden dyker Tristan upp. Han är 14 år och lika karismatisk som hemlighetsfull. Benjamin dras direkt till honom, men varför verkar alla i byn tycka så illa om Tristan och hans familj? Ju närmare Tristan och Benjamin kommer varandra, desto fler frågor väcks. Vad är det Tristan döljer? Vad är en jungfrudans? Och vad är en egentligen everlevare?
Ingen början inget slut är magisk realism om förälskelse, sorg och utanförskap. Och om att leva vidare i andra, för evigt.
3,5-4. Så nyfiken på denna då jag älskade Vi ska ju bara cykla förbi. Denna bok är väldigt annorlunda mot den andra men jag tyckte ändå om den. Ellen skriver så fantastiskt bra så denna plöjdes på två goda dagar.
Ellen Strömbergin "Ei alkua ei loppua" (S&S, 2024) singahti lukulistalleni välittömästi ilmestymisensä jälkeen, sillä kirjailijan esikoisromaani Mehän vaan mennään siitä ohi on omissa kirjoissani yksi 2000-luvun parhaista nuortenromaaneista. Nyt ei ylletty ihan samalle tasolle, mutta lukemisen arvoisesta teoksesta on joka tapauksessa kyse.
Yläkouluikäinen Benjamin Skog on päätynyt viettämään kesälomaansa Pohjanmaalle, sillä hänen isänsä on paikallisen saaren maaperää tutkiva arkeologi. Benjaminilla on vähän tylsää, mutta sitten hän tutustuu paikalliseen poikaan nimeltä Tristan. Tristan on kaikin puolin upea tyyppi, mutta vähän salaperäinen: hän ei selvästikään halua puhua itsestään tai perheestään. Lisäksi paikalliset tuntuvat suhtautuvat Tristaniin vihamielisesti.
- Kannattaa varoa tuota Sandvikin poikaa, sanoi ääni takanani. Ääni oli pahaa enteilevän matala. [...] - Ne on hämäräsakkia, nuo Sandvikit. Ei mitään mukavia tyyppejä. Älä sekaannu niiden juttuihin. [...] En tarkoita mitään pahaa, halusin vain varoittaa. Ne on sellainen perhe, josta kannattaa vaan pysytellä kaukana. (s. 43-44)
Salaisuuden verho alkaa raottua, kun Benjamin löytää kirpputorilta vanhan paikallishistoriallisen teoksen, johon on kerätty seudun kansantarinoita, legendoja ja taruja. Ja niinpä vaan käy, että yli sata vuotta vanhan teoksen sivuilta Benjaminia tuijottavat Tristanin kasvot...
Strömbergin romaani on pohjavireeltään vähän surumielinen tarina ensirakkaudesta, salaisuuksista, jatulintarhoista ja kesästä, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään. Luvassa on myös sateenkaarevuutta ja fantasia-aineksia, tai ehkä oikeammin maagista realismia, mikäli sellainen kiinnostaa.
Jos pidit tästä, niin lukaisepa myös Eowyn Iveyn Lumilapsi.
Fin, mysig och riktigt spännande mot slutet. Men undrar varför både baksidan och all förhandsinformation om boken avslöjar vad ”grejen” är? Hade varit mer engagerad om mysteriet med Tristan faktiskt också varit ett mysterium.
sån klassisk ungdomsbok 🥲 lite spännande var den också, och gullig på samma gång. romantisk! det var en scen (inga spoliers!!!!!!!!!!!) som kändes lite udda/malplacerad bara.
Ellen Strömbergin edellinen nuortenkirja Mehän vaan mennään siitä ohi voitti August-palkinnon ja teki vaikutuksen harvinaisen aidolla ja rehellisen realistisella teinikuvauksella. Uutuden Ei alkua ei loppua takakansiteksti herätti jo aavistuksen, jonka romaani sitten vahvisti: tällä kertaa kyseessä ei olekaan realistinen nuortenromaani vai seikkaillaan enemmän fantasian tontille. Vaikka Ei alkua ei loppua viittaileekin muutamissa kohdin suoraan Twilightiin ja sisältää romantiikkaa ja fantasiaelementtejä, tärkeässä osassa ovat menetyksen teemat ja genre muistuttaa enemmän reaalifantasiaa kuin yliluonnollista romantiikkaa. Enemmän sillä on yhteistä Natalie Babbittin suomentamattoman, kuolemattomasta perheestä kertovan nuortenromaanin Tuck Everlasting kanssa.
Bennin äiti on kuollut vuosi aiemmin ja hän joutuu viettämään kesäänsä isänsä kanssa rannikon pikkukylässä, koska isällä on siellä arkeologiset kaivaukset. Benni on onneton ja kaipaa musaleirille lähtenyttä parasta ystäväänsä, kunnes hän törmää salaperäiseen Tristaniin, jota ei somesta löydy. Benni alkaa ihastua komeaan Tristaniin, mutta huomaa, että uudessa ystävässä on jotakin outoa ja kyläläisetkin suhtautuvat tähän erikoisen vihamielisesti. Seuraa söpöä, haikeaa ja sulavasti kirjoitettua sateenkaariromantiikkaa hyöstettynä menetyksen käsittelyllä, kun Tristan on menettänyt siskonsa ja Benni äitinsä. Rakkaasta luopuminen on vakava teema, mutta romaani on kevyt lukea.
Handling: Benjamin ska bo på en campingplats i skärgården hela sommaren medan hans pappa jobbar med en arkeologisk utgrävning. Benjamin är uttråkad utan sin bästa vän Olivia, samt att han fortfarande sörjer sin mammas bortgång. En dag dyker Tristan upp på stranden, en mystisk karaktär som Benjamin direkt dras till. Pojkarna blir snabbt vänner, men Tristan döljer något.. men vad?
Mina tankar: Jag har alltid funnit jungfrudanser fascinerande och har önskat att läsa om detta fenomen i en roman. I ingen början inget slut får vi veta lite om denna jungfrudans och dess historia som har förbryllat forskare under lång tid. Boken överraskar med magiska inslag men är välkommet. Boken är skriven ur Benjamins perspektiv och vi får ta del av tankar om sorg, utanförskap och att vara ung och kär. Strömberg målar upp en sommar i skärgården på ett övertygande sätt.
Titeln ingen början inget slut har många underliggande betydelser i denna ungdomsroman. För mig är det främst jungfrudansens mönster som jag tänker på när jag hör titeln. Men läs boken för att få veta mera 🤩
Tätä oli kiva lukea tuossa joulukuun alun synkkyydessä ja pimeydessä kun tää on tämmönen kesäkirja jossa aurinko paistoi ja uitiin ja veneiltiin. Tässä oli hieman fantasia-elementtejä eli uppois semmoseen maagisen realismin alagenreen, mukana oli myös hieman sateenkaariromantiikkaa, ja hieman vielä historiaa. Odotukset oli korkealla siks kun tykkäsin tosi paljon siitä Mehän vaan mennään siitä ohi, joka kertoi teinitytöistä, mutta tässä ei ihan tavoitettu yhtä vahvasti semmoista nuoruuden tunnelmaa, toki tää oli vähän erityyppinen kertomus myös. Oikein sujuvaa tekstiä oli ja mielenkiintoinen tarina, vaikka olisin ehkä ite kaivannu tähän ees jotain vauhtia ja vaarallisia tilanteita, oli aika seesteinen tarina alusta loppuun mut oikein jees muuten kyllä.
Benjamin, Benny, och pappa befinner i i Österbotten under en het, het sommar. Pappa är arkeolog och är med på utgrävningen på Öuran, en ö där det kanske ska byggas ett spa-hotell. Beroende på hur utgrävningarna går då. Benny har det tråkigt när han går mellan den alldeles för varma husvagnen och vattnet. Bästisen Olivia har fullt upp med poppkollot hon går på och tankarna på mamma, död i cancer, vill liksom upp till ytan.
Så en dag dyker Tristan upp. Vacker, men lite udda, och verkar vilja bli vän med Benny. Folk i bygden verkar dock inte alls gilla Tristan eller hans familj.
Ja men det är var väl en fin liten berättelse. Det finns magi där, men bara som ett litet strössel och vi lämnas med ganska många frågor när boken är slut. Fokus ligger på Benny och hans utsatthet i skolan, mammans död och hur han och pappa försöker hanka sig fram är fint skildrat. Ingen början inget slut är vemodig och stillsamt berättad och jag hade så velat ha någon sorts försäkran om att det kommer att gå bra för Benny.
Rörande och originell kärlekshistoria. Tycker så mycket om hur Ellen Strömberg skriver, hon lyckas berätta om hur det är att vara tonåring utan att det blir klyschigt eller tondövt. Alla relationer skildras levande och fint. Roligt är det också på sina ställen, skrattade till ibland. Boken tappade lite i tempo så slutet och blev lite för många förklaringar av hur jungfrudanser, everlevare osv fungerade. Hade det inte varit för det hade jag gett fem ⭐️
Suomenruotsalainen Ellen Strömberg nousi minun kartalleni edellisellä August-palkitulla nuortenkirjallaan Mehän vaan mennään siitä ohi. Kirja kuvasi hienosti nuoruuden murroskohtia, ystävyyttä ja rakkauden etsimistä. Nyt Strömberg on kirjoittanut ja Eva Laakso suomentanut uuden nuortenkirjan, johon oli tietysti pakko tutustua.
Ei alkua ei loppua kertoo kahdeksasluokkalaisesta Benjaminista, joka viettää kesää asuntovaunussa isänsä kanssa jossain Pohjanmaan perukoilla. Isä on työkeikalla arkeologina tekemässä kaivauksia. Benjaminin täytyy raahautua mukaan, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Työreissu on isälle selvästi tärkeä. Äidin sairastuminen ja kuolema painaa taustalla sekä isällä että pojalla.
Kesästä on tulossa tavattoman tylsä, mutta sitten Benjamin kohtaa rannalla Tristanin, joka on kiehtova ja herkullisen salaperäinen. Tristan ei kovin paljon kerro itsestään, mutta pian käy selväksi, että suosiossa hän ja hänen perheensä ei paikkakunnalla ole: Tristania katsotaaan kieroon ja Benjaminia kehotetaan suoraan välttämään tämän seuraa. Benjamin ei kuitenkaan näe Tristanissa mitään pahaa. Päinvastoin, ilmassa taitaa olla jopa vähän ihastumista, jos ei rakastumistakin. Tristaniin liittyy kuitenkin paljon kysymyksiä, mutta sitten yllättävä löytö paikallisesta antikvariaatista johdattaa Benjaminin Tristanin salaisuuden jäljille.
Siitä ei enempää; Ei alkua ei loppua on oikein mainio kertomus, enimmäkseen realistinen, mutta pienellä fantastisella elementillä. Se tekee tarinasta kiinnostavan, mutta tuskin vieraannuttaa pahasti realististen kirjojen ystäviä. Tarinan teemat ovat kuitenkin ikuisia: Strömberg pohdiskelee kirjassaan rakastumista ja rakastamista, surua ja menetystä, ulkopuolisuuden tuntemusta ja elämän jatkumista kuoleman jälkeen toisissa ihmisissä.
Ellen Strömberg on näillä kahdella nuortenkirjallaan vakuuttanut ainakin minut taidoistaan. Eva Laakson suomennos on tässäkin kirjassa luontevaa ja helppolukuista. Kyllä tätä kelpaa nuorille ja muillekin kevyesti yliluonnollisten ja vähän surumielisten kesäromanssien ystäville suositella.
Ellen Strömbergin Mehän vaan mennään siitä ohi vuoden 2023 kirjahelmiä, jonka jäljiltä oli ihanaa heittäytyä uuden ya-kirjan pariin. Strömbergillä on ihmeellinen taito kirjoittaa sellaista tarinaa, jossa ei oikeastaan tarvitsisi tapahtua juur mittään ja silti nauttisin sen lukemisesta, niin hyvin hänellä on tyyli hyppysissä.
Ihan samanveroinen jättipotti Ei alkua, ei loppua ei ole, mutta kolmen ja puolen tähden kirja. Se vie lukijansa kesään ja asuntovaunuun, jossa majailee Benjamin arkeologi-isänsä kanssa. Toinen kaivaa, toinen vetelehtii ja tylsistyy - kunnes saa uuden kaverin.
Luin tätä peräjälkeen Darthearts-kirjan kanssa ja vaikka tarinoiden maailmat ovatkin ihan erilaiset, niin molemmissa käsitellään erillisyyttä, ystävyyttä, irrallisuutta. Strömberg kuvaa hienosti aikaa ja sitä, miten se on minuuttien ja tuntien lisäksi myös kerroksia ja edestakaisuutta. Kirjan kuvaus puhuu ulkopuolisuudesta, ja kerrankin pitää mitä lupaa.
Ihan napakymppiin asti kaikki juonenkäänteet eivät osu, mutta tiukassa otteessa pysyin alkusivuilta viimeiselle riville asti. Tulispa häneltä pian uusia nuortenkirjoja!
I den första tredjedelen av boken tänkte jag att det skulle vara en gullig historia om tonårskärlek. Halvvägs igenom insåg jag att den innehåller magisk realism, och jag hade svårt att läsa vidare. Men slutet fick mig ändå att känna gråten i halsen :) Den är inte min favorit av Strömberg, men jag gillar ändå att hon vågar testa på olika stilar och genrer!
Jag visste inte på förhand vad boken skulle handla om utan slog bara upp den och började läsa. Rolig överraskning att det fanns mera spänning än "bara" tonårskärlek. Mysteriet med Tristan skulle ha kunna gått ännu djupare och mot slutet kändes det lite håsigt då det fanns scener som kändes som de inte passade in i berättelsen. Bra ungdomsbok!
Fin och till min förvåning väldigt spännande. Jag älskar framförallt karaktärerna, som tillsammans med miljön skapar en sagolik känsla - nästan som när man var liten och hittade på spökhistorier (på bästa möjliga sätt). Skulle rekommendera om man vill ha något snabbläst och mysigt, men samtidigt något oförutsägbart.
Tyckte mer om denna än hennes första faktiskt. Denna är lite spännande med inslag av magisk realism. Fin kärlekshistoria men den är samtidigt inte central. Fin blandning, spännande men samtidigt lågmäld.
Det här är en fin berättelse om vänskap, kärlek och utanförskap. Boken handlar även om vikten av att kunna släppa taget och gå vidare efter en förlust.
Hon kan ju skriva Ellen Strömberg, älskar språket. Kärlekshistorien är fin, men det där övernaturliga känns väl lite nja. Och lite förhastat slut. Tyvärr.
Välskriven som alltid, men länge präglas min läsning av att jag så tydligt känner att jag inte hör till målgruppen. Mot slutet dras jag ändå med, slänger känslan över bord och charmas.