Käräjät

by Markus Nummi

Huikea historiallinen romaani salaperäisestä rikosvyyhdistä, sydämiin kätketystä, vuosikymmenet ylittävästä ystävyydestä ja rakkauden voimasta.

Kevät 1938. Nuori etsivä saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen pitäjään Etelä-Pohjanmaalla tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt, koko kylän tuntema Vilja-täti sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä. Mutta mitä Viljalle itselleen on tapahtunut? Kenelle tuomio lopulta julistetaan? Kuka on uhri ja kuka rikollinen, ja onko kukaan syytön?

Joku tietää ja on valmis säilyttämään salaisuutensa läpi vuosikymmenten.

Genres: Fiction, Historical Fiction, Finnish Literature, Audiobook, Historical, Drama, Novels

575 pages, Hardcover

First published September 10, 2024

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Vetävästi ja herkästi kirjoitettu Käräjät heittää lukijansa vuoden 1938 (kuvitteelliselle) Tarvasjoelle, Etelä-Pohjanmaalle. Jokivarsi, radanvarsi ja kylänraitti Luotisuora näkyvät Vilja-tädin ikkunasta. Ikkunastaan hän seuraa kylän elämää. Vilja-täti on joskus ollut Vilja-neitonen ja kaikki on ollut lupauksena edessä.

Vuonna 1938 paikkakunnalle tulee virantoimitukseen etsivä-komisario Juho Iivonen, jonka tutkimukset saavat kylän liikahtamaan sijoiltaan.

Eteläpohjalaismurre ja rivien väliin pudoteltu huumori tekevät kirjasta lopullisesti herkun. Se on lukunaatinto.

Markus Nummi on vanginnut kirjaansa kokonaisen pohjalaiskylän ja suomalaisen vuoden 1938. Kuoppalan paapan iloinen tervehdys "Tuomiopäivä tuloo" jää mukavasti korviin soimaan.

[Inka Partanen · Rating 5 out of 5]

Tämä taitaa olla suosikkini tämän vuoden Finlandia-voittajaksi, vaikka ehdokkaitakaan ei ole vielä julkistettu. Rönsyilevä, omintakeinen, erityislaatuinen kirja. Paljon väkeä, joista todella monen luonne piirtyi tarkasti esiin. Isoja teemoja taitavasti punottuna. Ja mikä Vilja-täti!

[Anne Dahl · Rating 5 out of 5]

Tästä teoksesta on vaikea sanoa mitään, mitä ei olisi sanottu. Ja kaikki se ylistys mitä tästä järkäleestä on sanottu, allekirjoitan ja yhdyn mielipiteisiin.

Harvoin luen näin intensiivisesti 600 sivua.
Jouduin myös silmäleikkauksesta toipuvana kuunnella osan mutta erityisesti Kristo Salminen toisena näkökulmakertojana, osasi tuoda äänellään tulkiten teoksen eteen kuin elokuvana.

Markus Nummen teksti vei mukanaan. Upea hyppysissään pitävä tarina, helppo rakenne. Upea tekstin rytmi, toisteisuus ja junnaavan mielenliikkeen aukikirjoittaminen.
Mahtavaa !

[Hannu Pelttari · Rating 5 out of 5]

Kerrankin paksu kirja jota en moiti liian paksuksi. Markus Nummen Käräjät alkaa tavalla, josta heti tunnistaa, että nyt mennään laveasti ja pitkään. Nummi on tehnyt valtavan ja upean työn paneutuessaan 1930- luvun Suomeen, ja erityisesti Pohjanmaalle kuvitellulle Tarvajoelle. Kirja on vähän kuin pienoisversio Linnan Pohjantähdestä. Jos ei Linnaa paremmaksi, niin ainakin Kjell Westön ja Asko Sahlbergin tapaan Nummi luo menneisyyden uskottavan detaljikkaasti.

Kirja on ajatuksella rakennettu. Kertojia on ainakin kolme: kaikkitietävä näkijä, koko kylän näkevä Vilja-täti ja rikostutkija Iivonen. Näitä Nummi käyttää sujuvasti vuorotellen. Tarinan ytimessä ovat luvattomat sikiön lähdetykset, siis abortit, joita on tehtaillut muuan Liina. Abortit olivat ilman lääketieteellisiä syitä laittomia vuoteen 1950. Abortteja ja kylän salaisuuksia tulee tutkimaan Vaasasta kovin itseensä tyytyväinen komea ja tarkkanäköinen lääninetsivä Juho Iivonen. Ohessa käydään kylän elämää ja henkilöitä läpi. On hyviä, on pahoja, on kieroja, tekopyhiä, rehellisiä ja kelmejä, raittiita ja juoppoja koko kirjo ihmisyyttä. Henkilögalleria on kuin siinä kuuluisassa Helluntain epistolassa ja kirjan alun henkilökartta Tarvajoen asukkaista on enemmän kuin tarpeen.

Viljan salaisuutta raotellaan pitkin matkaa ja lopulta se tulee avatuksi. Samalla puoli kylää tulee tuomituksi osallisuudesta Liinan tekemiin abortteihin. Kirjan perussävy on suruisa, elämä ei ole hehkeää juuri kenelläkään. Nummi nostaa muutamia henkilöitä Viljan ohella tarkemmin kuvattaviksi. Näistä minuun teki suurimman vaikutuksen Maija-tyttöressukan kasvutarina. Hänessä Nummi onnistuu todella tarkkanäköisesti paneutumaan ujon ja kömpelön pienen tytön pään sisään.

Kaikki henkilöt eivät minua vakuuta, kuten nuori neropatti Simo. Myös urheilijanuorukainen Ilmari jää kliseiseksi. Nummi vie kuitenkin rikostutkintaa ja oikeuskäsittelyä mallikkaasti eteenpäin ja kirja saa kelpo huipennuksen. Mutta Nummelle käy kuten Linnalle kävi Pohjantähden kanssa. Loppu valahtaa vähän mitäänsanomattomaksi epilogiksi. Nummen kunniaksi on sanottava, että epilogi jää sentään alle sadan sivun, kun Linnalla taisi Pohjantähden kolmas osa sekin olla viitisensataa sivua.

Mutta Nummi kirjoittaa kauniisti ja viisaasti niin paljon, että neljä ja puoli tähteä on nyt viisi. Ja jos tämä kirja ei kolkuttele Finlandiaa vuonna 2024, olen ihmeissäni.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Markus Nummen historiallinen romaani Käräjät alkoi upeasti ja päättyi yhtä tunnelmallisella tavalla. Koska kirjan nimi on ytimekkäästi Käräjät, on selvää, että kirjan tarinassa käydään käräjiä ts. oikeudenkäyntejä, tutkitaan rikoksia ennen niitä ja kuulustellaan rikollisia ynnä muita henkilöitä. Kirjan syvin teema oli sikiönlähdetys eli abortti. Pohjanmaan Tervajoella oli vuonna 1938 tapahtunut erikoinen rikostapaus, jota tutkimaan pyydettiin Vaasasta lääninetsivä Juho Iivonen. Matkan varrella rikostutkimus muuttui sangen erikoiseksi tapahtumaksi ja laajeni laajenemistaan.

[Antti K · Rating 4 out of 5]

Lähdin Käräjille varautuneena, mutta tämähän olikin mainio. Palkittua teosta lukemattakin pidän vääryytenä, ettei tämä voittanut Finlandiaa. Miljöö miellytti ja henkilögalleriakin toimi.

Erityistä kiitosta on annettava kirjan kertojaratkaisuista jopa siitä huolimatta, että niihin kätkeytyy mielestäni myös teoksen suurin heikkous. (Kuinka hemmetin iso ikkuna se oikein oli ja miten muka jokainen kyläläinen kävi purkamassa tuntojaan siinä syreenien alla?)

[Julia Donner · Rating 5 out of 5]

Markus Nummen romaani Käräjät alkaa niin vetävästi, ettei kirjaa haluaisi laskea käsistään ollenkaan. Tarvajoen kylä ympäristöineen herää eloon. Ikkunastaan kylän elämää katsoo kansakoulunopettajan sisar, Vilja-täti. Juna tuo ja vie, joki virtaa ja elämä kulkee tuttua polkuaan, kunnes vääjäämätön tapahtumien vyöry sysätään liikkeelle.

Kirjan takakansitekstistä saa käsityksen, että kyse on rikosromaanista. Päällisinpuolin näin onkin, mutta teoksesta kasvaa nopeasti monisyinen yhteiskunnallinen romaani. Kertojanääniä on kaksi, kaikkia tapahtumia seuraava Vilja-täti ja lääninetsivä Juho Iivonen, joka muistelee tapahtumia vuosikymmenten kuluttua.

En ole koskaan aiemmin lukenut näin täydellisesti elettyä tekstiä, jossa kirjailija on jollain tapaa aivan fyysisesti päässyt mieleltään järkkyneen, itsensä sisään lukkoon jääneen ihmisen sisään. Mitä Vilja ei halua muistaa tai voi muistaa paljastuu lukijalle vähä vähältä. Miten Juho Iivonen asioita merkitsee muistiin kertoo sekin omaa tarinaansa. Romaanissa katsotaan sivustakatsojia: Viljaa, Maijaa, Inkeriä, Simoakin, joilla on kaikilla toiveensa ja halunsa, mutta jostain syystä mukaan ei pääse. Jokaisessa on jokin, mutta toisten tämä sopii paremmin kuvaan kuin toisten. Sirkan ympärillä oleva kuhina ja hälinä luo sen tarpeellisen pinnan, jota vasten muiden nuorten elämä heijastuu.

Ihmisen elämä - mikä se on? Onni on askelen päässä.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta läpäisee koko yhteisön. Häpeä vangitsee naiset paikoilleen ja rajaa toiminnan mahdollisuuksia, jotka muutenkin ovat kapeat. Pelko on järkyttävä voima. Väsymys ja köyhyys ajavat ihmisiä epätoivoisiin ratkaisuihin. Yhteisön ja yhteiskunnan paheksunta sekä tuomiot kohdistuvat niihin yksilöihin, jotka eivät alistu ja jotka toimivat vastoin normeja. Ja vuonna 2024 uutisoidaan, että nuoret miehet hyväksyvät normalisoivat naisiin kohdistuva väkivaltaa.

Romaanin ainoa heikko kohta oli sen pitkä loppujakso. Romaanin jännite ei kestä sota-ajan ja Nevan perheen vaiheiden yksityiskohtaista selvittämistä. Loppusanoissa Nummi painottaa, että kyse on romaanista, mutta loppujakso on jotain muuta. Viimeiset 70 sivua olisi ehkä voinut tiivistää lyhyeksi epilogiksi viimeisen muutaman sivun ympärille. Sadulla oli kuin olikin onnellinen loppu.

Tämä on kuitenkin paras suomalainen romaani, jonka olen aikoihin lukenut. Kirja kestää usean lukukerran ja odotan mielenkiinnolla, mitä kerroksia tarinasta vielä kuoriutuu uudelleen luettuna. Teos asettuu hyllyssäni Eeva Joenpellon Lohja-sarjan ja Linnan Täällä pohjantähden alla -romaanin viereen, kunniapaikalle.

[Saga Smith · Rating 3 out of 5]

Ihania hetkiä ja hahmoja, ja ihana kerronta. MUTTA ihan turhan pitkä, varsinkin kun tuntu että loppu vaa oli surullinen eikä oikeutta tapahtunu. Suututtaa

[Okko Kuisma · Rating 3 out of 5]

Tässä oli paljon mistä mää tykkäsin, mutta en ihan rakastunu kieleen taikka henkilöhahmoihin. Kirjan loppuosassa ois mun mielestä myös reippaasti, mistä karsia.

[Tammihiiru]

Ymmärrän sinänsä, miksi tästä on pidetty näin paljon, mutta itse lähinnä pyörittelin silmiäni ja huokailin tätä lukiessani.

Ensinnäkin kirjan kertojaratkaisut olivat mielestäni sekä epäonnistuneita että epäuskottavia, vaikka kertojana epäluotettavan lääninetsivän haastattelupätkät olivat ajatuksen tasolla kiinnostavia.

Toiseksi kirjan rytmitys oli mielestäni täysin epäonnistunut. En todellakaan inhoa hitaita, toisteisia ja pohdiskelevia kirjoja - ongelmani oli lähinnä siinä, että kirja oli tältä kantilta varsin epätasainen. Satojen sivujen alun jälkeen varsinainen kliimaksikohta, itse käräjät, menivät ohi kuin pikakelauksena ja loppuhuipennuskohtaus tuntui ratkaisuineen lähinnä viihteelliseltä ja tyystin epätyydyttävältä. Lisäksi, kuten ilmeisesti lähes kaikki muutkin lukijat, pidin tämän jälkeen tulevaa osaa sotien ja kyläläisten loppuelämän vaiheiden läpikäynteineen lähinnä piinaavana. Luulen tämän kaiken johtuvan siitä, että Nummi olisi halunnut kirjoittaa sekä Täällä Pohjantähden alla -tyylisen eepoksen että historiallisen rikosmysteerin, eikä hän osannut sovittaa näitä kahta yhteen saumattomasti.

Suurimman miinuksen Nummi saa minulta kuitenkin siitä, miten hän esittää seksuaalista väkivaltaa kokeneet ihmiset. Näen kyllä, että hän on yrittänyt perehtyä siihen, millaisia traumareaktioita raiskaus saa ihmisessä aikaan (muistinmenetykset, selektiivinen mutismi, pakonomainen peseytyminen), mutta vailla mitään syvempää ymmärrystä siitä, mitä se oikeasti tarkoittaa yksilön tasolla. Monia ihastuttava Vilja-täti hahmona onkin mielestäni lähinnä psykologisesti ajatellen typerä ja epäuskottava muuten realismia tavoittelevassa teoksessa. Lisäksi raiskaajamiehet esitettiin aivan liian karikatyyrimäisen pahoina ihmisinä. Varmaan on vaikea hyväksyä sitä, että seksuaalista väkivaltaa tekevät aivan tavalliset ja näennäisen mukavat ihmiset.

Vailla meriittejä kirja ei kuitenkaan ole. Se kuvaa elävästi kyläyhteisön elämää, sen asukkaiden välisiä suhteita ja jännitteitä sekä monia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten tällaiselta "sikiönlähdetystä" ja "väkisinmakuuta" käsittelevältä historialliselta romaanilta voi odottaakin. Lisäksi Nummen kielenkäyttö on parhaimmillaan kutkuttavaa ja huumori ihanan kuivaa, Vilja-tädin käyttämät Raamatun lainaukset parhaimmillaan hykerryttäviä osuvuudellaan.

[Leena]

Kun kirjassa on kymmenittäin henkilöitä, sivuja melkein 600, ja lähes joka virkkeessä mainitaan yksi tai useampi henkilö nimeltä, kuunteleminen ei ole paras tapa. Pitkälle yli puolenvälin olin pyörryksissä kaikista nimistä.
Enkä siksi osaa antaa tähtiä.

Pidän Käräjiä kuitenkin tärkeänä kirjana suomalaisessa historiankirjoituksessa. Vaikka se on romaani. Minulle Käräjät näyttäytyi ennen kaikkea kuvana siitä todellisuudesta, jossa naisen tehtävä on olla kunniallinen, hoitaa koti, lapset ja perhe. Miesten todellisuus - ja vastuu tekemisistään - on ollut aivan erilainen. Mies on saanut olla myös juoppo ja tuhlata perheen ruokarahat. Naisen juoppous on johtanut useimmiten lasten huostaanottoon. Kirjassa alkoholi ei ollut erityinen aihe, tämä vain tuli mieleen.

Kirjassa ovat keskiössä kuitenkin sikiönlähdetykset eli laittomat abortit, joista käydään oikeutta v. 1938. Oikeudenkäyntijaksot etsivä Iivosen suulla kerrottuna ovat varsin vetäviä.
Monenlaisia kerrostumia kirjassa on, ja keskushenkilö Viljan elämää seurataan lyhyesti myös seuraavina vuosikymmeninä. Loppu on lempeä, mikä lienee hyvä asia. Sitä jäin miettimään, kuinka ahkerasti kirjaa siellä Teuvan seudulla luetaan? Kummitteleeko historia?

[Jonna · Rating 3 out of 5]

2.5. Tässä oli yksittäisiä hetkiä ja kohtia mistä tykkäsin tosi paljon mut ne tuntui samalla täysin irtonaisilta toisistaan ja ainakin 50% kirjasta oli mun mielestä ihan turhaa jaarittelua asioista, jotka ei edistänyt mitään mihinkään suuntaan. En myöskään sietänyt toista kertojaääntä (tutkijaa) ollenkaan. Oletin myös jotain isompaa tarkoitusta ja käänteitä loppuun mitkä olis antanut tarkoituksen tälle aika pitkälle kirjalle, mutta en itse ainakaan yllättynyt mistään paitsi siitä kuinka paljon turhia asioita vielä lopussakin nähtiin tarpeeksi kuvailla. Tähdet tulee siitä että tykkäsin Vilja-tädistä ja useista yksittäisistä lausahduksista, mutta en silti pystyis oikein suosittelemaan tätä muuhun tarkoitukseen kuin nukahtamiseen 😅

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 4 out of 5]

Melkoinen tarina ja upeasti kirjoitettu! Olipa hyvä että tämän kuuntelin, olin pitkään kahden vaiheilla.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Käräjät on melkoinen järkäle luettavaksi, niin sivumäärältään kuin sisältönsä painonkin puolesta. Teoksen lähtökohtana on kuvitteellisen pohjalaisen kylän, Tarvajoen, tapahtumat vuonna 1938. Kansakoulun opettajan Fransin vähäjärkinen Vilja-sisar tulee paljastaneeksi ikkunastaan näkemän sikiönlähdetyksen yleisyyden, ja tästä alkaa poliisitutkinta. Vuosia myöhemmin lääninetsivä Iivonen muistelee tapahtumia haastattelussa, ja näiden jaksojen lomassa Vilja-tädin ja runsaslukuisten sivuhenkilöiden elämänkohtalot aukeavat pikku hiljaa kaikkitietävän kertojan suulla.

Keskeinen teema Käräjissä on pieni, suljettu yhteisö ja sen kyky niin hyvään kuin pahaankin. Käräjät tekee näkyväksi sen, kuinka raha ja valta - usein yhteen liittyneenä - määrittävät sen, kuka saa puhua ja kenen puhetta uskotaan. Kun Teuvan kylän vuoden 1937 tositapahtumiin perustuva sikiönlähdetysoikeudenkäynti alkaa, jaetaan lopulta kymmeniä enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukaiselta tuntuvia rangaistuksia, mutta raaimmat ja törkeimmät kylässä tapahtuneet asiat jäävät lopulta oikeuden ulottumattomiin.

Toisaalta kirjassa on kyse myös yksilöistä, yksittäisten ihmisten pyrkimyksestä ja kyvystä hyvään ja pahaan. Näistä kyky hyvään jää dramaattisista tapahtumista huolimatta päällimmäiseksi pohjavireeksi, sillä niin monissa ihmisten välisissä kohtaamisissa on sellaista lämpöä, jonka vain todellinen kyky ymmärtää ja hyväksyä toinen ihminen sellaisenaan mahdollistaa. Markus Nummi on kirjoittanut arvokkaan romaanin, joka toipuu nopeasti keskivaiheen notkahduksestaan ja välittää tärkeän viestin inhimillisyyden merkityksestä.

[Anni · Rating 5 out of 5]

"On hulluutta haikailla kuviteltuja kokemuksia. Kaikenlaista voi oikeasti menettää, läheisiä joista aika jättää, yhteyden ystävään. Ne ovat todellisia menetyksiä, ei se mitä meillä ei ole koskaan ollut."

Parhaat kirjat on sellaisia, joista haluaa poimia ja kirjoittaa lauseita ylös palatakseen niihin myöhemmin. Tämä oli taas yksi niistä!

Pelkästään kirjan etukäteisasetelma oli tosi kiinnostava; laiton abortti ja siihen liittyvä oikeudenkäynti vuoden 1938 Suomessa, pienessä pohjalaiskylässä. Mutta tarina olikin vielä luvattuakin huomattavasti syvempi kertomus ihmisen suhteesta maailmaan ja toisiin ihmisiin. Mulle tämä oli ennen kaikkea kuvaus niistä monimutkaisista ja sanattomista siteistä, jotka pitävät ihmisiä yhdessä ja parantavat haavoja. Lähes 600-sivuinen teos, jonka jokainen sivu oli oikealla paikallaan ja tarpeen. Upea!

[AikaMatKa · Rating 4 out of 5]

Tarina koukutti alusta asti. Oli virkistävää vihkiytyä etäpohjanmaalaisen kylän salaisuuksiin. Viimeinen viidennes oli vain nopeaa asioiden juoksutusta. Tarinan olisi voinut lopettaa paljon aikaisemmin. Tosin lopussa oli vielä yksi yllätys, mutta siihen olisi voinut päätyä ilman tuota kaikkea selostusta

[Matteus · Rating 5 out of 5]

Täydellinen suomalainen romaani.
Näin hyvin kokonaisen kylän tarinaa ja sen henkilöiden kuvan luomista en ole koskaan aiemmin tavannut. Jokainen henkilö on kokonainen omine taustatarinoineen ja näitäkin kartoitetaan teoksen edetessä hypellen epäkronologisesti kauniisti. Kerrontaratkaisu myös toimii, runollisen filosofiset pohdinnat ja havainnot yhden talon ikkunasta vaihtelee viihdyttävän tutkinnanvaiheiden selvittämisen kanssa. Lukijalle se tuo siis paljon viihdyttävää mysteeriä kuin myös syvällistä ihmissopukoiden tutkimista. Loppu myös sopii teokseen hyvin ja tuo lisää elämänohjeita sekä hieman jopa toiveikkuutta, joka koko temaattisesti raskaan kirjan jälkeen jää varmasti positiivisesti keventävänä tulijaisena lukijan käteen.
Koko teoksen taustalla näkee Suomen yhteiskunnan historian eri vaiheet, eritoten sodat, ja niiden vaikutukset yksilöihin nerokkaasti. Kirjan alkusitaatti harvoin sopii näin hyvin koko teoksen teemaan, joka muutenkin iskee syvälle sydämeen. Tulen ajattelemaan koko kirjaa varmasti paljon vastaisuudessakin, mikä mielestäni on paras indikaattori, siitä että teos on onnistunut.

Luin myös kirjan kokonaisuudessaan Kristiinankaupungissa kerran jopa Teuvalla visiitillä käyden, joten pääsin kirjaan sisälle ehdottomasti parhaalla mahdollisella tavalla.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Ai että. Luin kirjan parissa päivässä ja elin sen ajan vahvasti 1930-luvun Tarvajoella. Kirjan kerronta on loistavaa! Piirtyy tarkkoja kuvia erilaista ihmisistä ja sen ajan elämisen kovista ehdoista. Toinen mummolani on Etelä-Pohjanmaalla niin siksikin tämä tuntui puheenpartta myöten tutulta. Kirjailija onnistuu myös suurimman osan ajasta pitämään jännitteen hyvin yllä, koko ajan tapahtuu jotain kiinnostavaa, vaikka mitään suurta yllätystä ei tulekaan.

Pienenä kritiikkinä se, että loppua kohden tulee tunne että kirjailija ei oikein malta luopua hahmoistaan ja Tarvajoesta. Viimeinen osuus on venytetyn ja hieman epäuskottavan ja romantisoidun oloinen.

Jännästi niin, että naishahmot on minusta todellisen ja koskettavan oloisesti kuvattu, miehet eivät niinkään. Naiset ovat monisyisiä. Yrittävät parhaansa, mutta pystyvät myös ajattelemattomuuteen tai suoranaiseen julmuuteen. Miehissä sitä vastoin on paljon kirkasotsaisia sankareita, ihan vain pahoja tyyppejä tai sitten yhden ominaisuuden karikatyyreja. Lääninetsivä on kyllä hienosti kuvattu ärsyttävän omahyväisenä mutta lopulta ihan sympaattisena tyyppinä.

[Ida-Lotta · Rating 5 out of 5]

Upea, sydäntäsärkevä ja valtava romaani 1930-luvun Pohjanmaan arjesta, naisten ja lasten oikeuksista, aborttilainsäädännön järjettömyydestä rakastumisista, seksuaalisen hyväksikäytön jättämistä traumoista ja myös rakkaudesta.

[Kirjasagu · Rating 4 out of 5]

600 sivuinen romaani höystetty kymmenillä henkilöhahmoilla ja raskailla teemoilla. Ei ole suomalaista historiallista romaania ilman sotaa ja luontoa.

Kirjan aikana raivostuin ajoittain, kun kenen todistusta uskotaan ja kenen ei. Sekä olematon oikeus päättää oman kehon rauhasta. Miten seksuaalinen hyväksikäyttö piiloutuu hiljaiseen kyläyhteisöön. Ei olla paljoakaan päästy eteenpäin 100 vuodessa. Sydän särkyi hiljalleen monen nuoren tytön kadotetusta tulevaisuudesta. Mitä tapahtui kylän raiskaajalle? Miten käräjät loppuivat?

Nurmi oli onnistunut kerronnan rakenteessa. Näkökulmien ja kielen käyttö vaihteli soljuvasti, mikä ei päästänyt lukijaansa otteestaan. Hän käyttää ajoittain muretta, mutta hyvin harkitusti. Koska kirjailija itse on asunut Helsingissä koko ikänsä. Valinta toimi todella hyvin ja kannatteli romaanin henkeä. Vilja-tädin ikkuna oli loistava lokaatio viedä tarinaa eteenpäin. Nurmi kuvaa niin eläväisesti henkilöhahmoja, minkä seurauksena kiinnyin heihin.

Kirja oli ajoittain aivan liian pitkä, sekä tarina alkoi rönsyilevään loppua kohden. Henkilöhahmojen yhteensidotut tarinat sekä Vilja-tädin vanhainkodissa nuoruuden heilan kohtaaminen oli osittain turhan siirappinen. Mielestäni Nurmi olisi pystynyt tässä parempaan. Hän ei pystynyt päästämään kirjan henkilöhahmoista ja Tervajoesta irti.

[Meeri Autere · Rating 4 out of 5]

Yksi parhaista kotimaisista kaunokirjallisista teoksista, joita olen viime vuosina lukenut. Tulen varmasti palaamaan tähän vielä uudelleen. Nummen teos kuvaa rikostutkintaa sekä oikeudenkäyntiä 1930-luvun eteläpohjanmaalaisessa kylässä. Taustalla on epäilyt sikiönpäästöstä, johon kymmenet paikkakuntalaiset ovat sotkeutuneet. Tutkinnan aikana kylän hiljetyt salaisuudet, uudet sekä vanhat alkavat paljastua.

Teoksessa sukelletaan syvälle kyläyhteisöön elämään, jännitteisiin ja ihmissuhteisiin. Kuvataan nuorien ihastumisia, saksalaista kesävierasta ja sisällissodan painoa vanhempien mielissä. Henkilöhahmoja on paljon ja nämä ovat kiehtovia sekä uskottavia. Kerronta polveilee paikkakuntalaisten sekä sinne tutkintaa varten matkustaneen etsijän kuvauksissa, mutta pysyy kuitenkin hyvin koossa.

Kaiken keskellä on kirjan päähenkilö Vilja-täti, joka kuulee ja näkee kaiken, mutta on ulkopuolinen ja pysyy hiljaa. Mitä Vilja-tädille on tapahtunut ja mitä paikkakunnalla on tapahtunut? Kirja vastaa näihin kysymyksiin pikku hiljaa ja pala palalta.

Kirja on pitkä ja ajoittain lukijalle hieman sekavaa ja hidastempoista luettavaa. Näistä pienistä häiriötekijöistä huolimatta kirja kosketti minua syvästi, herätti ajatuksia sen eri teemoista sekä on erinomainen historiallinen kuvaus. Suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän!

[Aino · Rating 4 out of 5]

Inhimillisen karu ja koskettava kertomus Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan kuvitteellisen Tarvajoen ihmisistä ja heidän koettelemuksistaan. Kirjassa kuvataan hetket, jotka johtivat vuoden 1938 kesällä järjestettyihin ylimääräisiin käräjiin, ja myös puidaan niiden seurauksia. Pidin kirjasta, vaikka (tai ehkäpä juuri siksi), että se sai mut tuntemaan toisinaan syvää epäoikeudenmukaisuutta, vihaa ja surua. Toisaalta vakaviakin aiheita usein väritti aina jokin toivon pilkahdus. Kirjan henkilöiden pohdinnat omasta riittämättömyyden tunteesta, haavoittuvaisuudestaan sekä elämän langan löytymisestä tai sen kadottamisesta resonoivat. Lähes viiden tähden arvoinen teos, mutta liekö sitten hieman liian hitaasti etenevä tarina vaiko muista syistä johtuva motivaation puute edetä kirjassa, joka verotti lukukokemuksesta.

[Vuokko · Rating 4 out of 5]

Mahtava kirja; kepeällä huumorilla kerrottu rankka tarina. Herätti paljon ajatuksia toisten kohtelusta ja ennakkoluuloista ja siitä mitkä ajatukset päästää suustaan. Ja siitä kuinka uskomaton aborttilainsäädäntö on ollut ja on edelleen.
Tykkään kun kirjotetaan vahvalla murteella. Ja tässäkin oli niin kaunista ja hienoa kieltä, sellasta mitä ei käännöskirjallisuudessa oikeestaan edes pysty kirjottamaan.
Vaikka karu ja synkkä aihe niin silti tää nauratti ajoittain paljonkin.
Onneks tässä oli hahmoluettelo koska aluks tässä ei olis pysynyt ilman sitä millään kärryillä.
Periaatteessa musta tää loppu ois voinut jäädä avoimeks. Et tuomioiden jälkeinen osuus tuntu vähän irralliselta kun läänietsivä ei enää pyörinyt kulmilla.
Mutta suosittelen, valitettavasti ajankohtainen aihe

[Seija · Rating 5 out of 5]

"Pitää vain elää sovussa pellon kivien kanssa."

[Christina Hietanen · Rating 5 out of 5]

Kirja oli erinomainen. Yltää ehdottomasti tämän vuoden parhaimpiin lukemiini kirjoihin. Kaunista suomea, moniulotteisia hahmoja, poikkeuksellisia päähenkilöitä ja mitä mielenkiintoisin aihe. Olisipa meillä kaikilla oma Vilja-täti! Kirjan taustalla on ollut todellisia tapahtumia ja vaikka kyse on Suomen kannalta menneisyydestä, vastaava kaksinaismoraali ei ole historiaa.

Nummi oli työstänyt kirjaa kahdeksan vuotta ja hionut tässä ajassa timantin missä ei ollut mitään liikaa eikä liian vähän. Kirjassa on kuitenkin yli 500 sivua, joten pidän tätä saavutuksena. Usein pidemmissä kirjoissa tulee osuuksia, joissa houkuttelee jättää sivuja lukematta. Suosittelen!

[Emmi K · Rating 3 out of 5]

Nautin kirjan ensimmäisestä puolikkaasta, erityisesti nuoren etsivän pisteliäät huomiot eteläpohjalaisesta luonteenlaadusta osuivat aivan nappiin. Alku lupaili jopa pohjantähtimaista suurtarinaa ja osassa hahmoista olikin kiehtovan paljon syvyyttä, mutta loppu valahti epäkiinnostavaksi sankarivainajafiilistelyksi.

[Reija Haapanen · Rating 4 out of 5]

Alku ja valtaosa kirjaa veti mukaansa jännittävän tarinan ja hyvän kerronnan vuoksi. Loppu on vedetty liian pitkäksi ja asioita kiinni solmivaksi, siitä tiputus 5:stä 4:ään.

[Mari · Rating 5 out of 5]

En useinkaan kirjoita lukemistani kirjoista kirjallisia arvosteluja, mutta kun kirjoitan, kirjoitan niitä Käräjien kaltaisista teoksista.

Tämä on ehdottomasti mieleenpainuvin lukukokemukseni sitten Kalle Päätalon Täällä Pohjantähden alla -sarjan. Jollain tavalla teoksissa on myös jotain samaa: vaikka tarina ja kerronta etenee pitkälti henkilöhahmojen kautta, on teokseen saatu upotettua monipuolisesti yhteiskunnallisia näkökulmia ja toisaalta arkista kuvausta meitä edeltävien suomalaissukupolvien eletystä elämästä.

Juoni vei minut alusta asti mukanaan, ja pakollisina taukohetkinäkin mietin jatkuvasti, milloin pääsen jatkamaan lukemista. Teos ei missään nimessä tuntunut liian pitkältä, joskin loppupuolella kaikkien lankojen yhteen sitominen otti mielestäni aikansa. Yksityiskohtainen, monessa ajassa tapahtuva kerronta ovat aina vedonneet minuun, joten vastaavista elementeistä pitäville suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.

Kiitos kirjailijalle tästä upeasta lukukokemuksesta!

[Iina · Rating 5 out of 5]

Elävä kirja kuljettaa 1900-luvun alun pitäjään koko paikkakunnan muistoihin pinttyneille käräjille. Ihmisten kohtalot sotkeutuvat toisiinsa, ja tätä sotkua availee muistellen lääninetsivä. Kaiken keskellä on vanha höppänä, Vilja-täti.

Kirja imaisi mukaansa, kunhan hahmogalleriaan ja kerrontaan pääsi sisälle. Hyvä sekoitus aina ajankohtaisia ihmisyyden aiheita ja historialliselta tuntuva ympäristö. Uskomaton taustatyö kuultaa sivujen läpi.

[Jan Krogerus · Rating 4 out of 5]

Uskomattoman kauniisti ja uniikilla tavalla kirjoitettu, yksinkertaisen tarinan kokonaisuudessaan moniulotteisesti kertova romaani. Vastaavaan kerrontatyyliin en ole muussa lukemassani törmännyt.

Harmiksi romaanin suosio oli lukukokemukseni kannalta negatiivinen, sillä kirja julmasti takavarikoitiin äitini toimesta, jolloin kirja tuli luettua osissa, joita erotti kuukausien tauko. Kenties muuten olisi Nummi minulta teokselleen puuttuvan tähden ansainnut.