Kaupungin keskellä piilotellut vuori on paljastumassa ja Lif saa erikoisen käskyn - lähteä ylös vuorelle, ja lähteä heti, sillä hänelle annetaan mahdollisuus paeta tulossa olevaa katastrofia. Uskoako uskomattomaan ja suunnata huipulle, jonne yhdenkään ihmisen ei tiedetä vielä kiivenneen?
Vuori vie hengästyttävälle matkalle synkän kaupungin alla risteileviin katakombeihin, vuoren rinteellä odottavaan eriskummalliseen hotelliin ja pilvien takaa paljastuviin maisemiin.
Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä Uniin piirretylle polulle.
Suurimmat sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden Opistoon, Mikkelin Kirjoittajiin ja MTV3:n Suureen Seikkailuun. Waris asuu Ristiinassa 100-vuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4-7 lasta ja 2 koiraa. Hänen sydäntään lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset. Hänen mottonsa on: Järjetöntä elää niin järkevästi, että kaduttaa. Sitä hän on noudattanut kiitettävästi.
Saarnikaupungin keskellä on salaperäinen, ikuisten pilvien peittämä vuori, josta huhutaan paljon mutta tiedetään vähän. Eräänä päivänä kaupunkilaisille annetaan käsky lähteä evakkoon. Kuiskitaan niin maan alta höyryävistä myrkyllisistä kaasuista kuin suuresta pedosta.
Kaiken keskellä Lif-niminen nuori parikymppinen nainen saa käskyn pyrkiä päinvastaiseen suuntaan kuin muut, nimittäin kohti vuoren huippua ja siellä sijaitsevaa hotellia. Matkatoverikseen hän saa naapurissa asuvan rokkarin. Kaksikko ei kuitenkaan kiipeä yksin: mukana on kirjava joukko ihmisiä, joita kaikkia tuntuu yhdistävän sama nimi. Mistä oikein on kyse? Television selviytymispelistäkö? Leikki on kuitenkin kaukana kun ihmisiä alkaa toden teolla kuolla ja vuorten rinteillä alkaa kaikua jättiläissuden ulvonta. Lif saa toden teolla miettiä keneen hän voi luottaa ja mitkä vaikuttimet ketäkin ajavat eteenpäin, etenkin kun osa tapahtumista on kirjoitettu jo ennalta.
Helena Wariksen "Vuori" (Otava, 2014) on kiinnostava matka fantasiamaailmaan, jonka muodostamisessa on käytetty hyödyksi skandinaavista jumaltarustoa. Waris ei selittele romaanissaan asioita puhki, vaan jättää aika paljon lukijan itsensä pohdittavaksi ja pääteltäväksi. En itse epäilemättä saanut ihan jokaisesta langanpätkästä kiinni, sillä huomasin tuntevani viikinkien mytologiaa kiusallisen huonosti, vaikka herra O. ja hänen kaksi korppiaan tuli muun muassa joukosta bongattua.
Ei tämä silti ole mitenkään erityisen vaikea romaani. Nopealukuiseksikin sitä voisi sanoa, kunhan lukija ensin pääsee solahtamaan kirjan maailmaan, jossa arkirealismi ja fantasia tuntuvat olevan osin ihan sulassa sovussa - ennen kuin paletin sotkevat entistä huimemmat juonenkäänteet.
"Vuoren" viimeinen lause yllättää. En ole vielä ihan varma pidinkö siitä, mutta mieltä se joka tapauksessa jäi kutkuttamaan - kuten kirja kokonaisuutenakin!
Loistelias dystooppinen kuvaus vuoresta, joka on kaiken alku ja loppu. Maailmanloppu on aina hieno asia, ja yhdistettynä pelilliseen kuvaukseen vuoren valloittamisesta, ihmissuhteista ja muinaistaruista saadaan aikaan upea teos.
Skandinaavisen jumaltaruston uudelleenkerrontaa synkkäsävyisesti muttei raskaasti. Mitäs teet, tun maailmanloppu ragnarök hönkii niskaan? Niinpä, sitä miettii myös nuori nainen Lif.
Jokin kerronnassa kuitenkin hiersi sen verran, etten ihan kitkatonta lukuelämystä saanut.
Tässä olisi taas semmoinen kirja josta ei oikein voi sanoa mitään kivaa spoilaamatta koko juttua... Mutta siis periaatteessa idea on aika nälkäpelimäinen: maailmanloppu on tulossa ja vain yksi tietyn niminen nainen ja mies voi selviytyä hässäkästä hengissä. Potentiaaliset tyypit kokoontuvat korkealla vuorella olevalle hotellille ja ihmettelevät mikä on homman nimi, eikä pientä murhailuakaan voi välttää. Parinmuodostuskin on olennaisessa osassa.
Alussa minua ärsytti kovasti päähenkilö Lifin jahkailu (sekä jotkin kököt lauseet), ja meinasin jopa jättää kirjan kesken koska en vaan halunnut lukea eräästä radikaalista lääketieteellisestä toimenpiteestä... Mutta onneksi jatkoin lukemista! Ennen pitkää tarina vaan jotenkin lähti lentoon ja luin tämän loppuun yhdessä päivässä.
Minä olen ihan heikkona jumaliin ja mytologioihin ja katastrofeihin ja psykologisiin tilanteisiin, joten minulle itselleni tämä kirja oli oikein hieno elämys.
Mutta kenelle tätä suosittelisin? En ainakaan vielä alakouluikäisille (paitsi ehkä kutosille?). Nälkäpeli-faneille. Romantiikkaa ja jännitystä haluaville. Niille jotka ovat kiinnostuneita skandinaavisista jumalista.
Luin tämän kirjan, koska olin kuullut ainoastaan hyviä asioita Helena Wariksen Pohjankontu-trilogiasta. Sekin täytyy varmasti lukea jossain vaiheessa. :)
Uhhuh. Huhhuh! Maailma tuhoutuu, sinulla on muutama päivä aikaa varustaa itsesi, löytää itsellesi pari, sillä yksin olet tuomittu, ja sitten sinun tulee olla vuorella, olla vuorella, kiivetä ja selvitä. Matkan varrella on muita mitäkuinkin samoin neuvoin varustettuja ihmisiä ja lihanhimoisia jumalia, joko kuulostaa riittävän haasteelliselta? Joko kuulostaa tosi-teeveeltä? Vuori on ihan hillittömän hieno kirja. Kiljuin vähän heti kun tajusin, minkä jumalien kanssa tässä pelattiin, kiljuin vähän lisää, kun Helena Waris kohteli näitä hahmoja kunnioittavasti ja ihaillen, no, jumaloiden, ja kiljuin, kun en tiennyt mitä todella tapahtui.
Tämä kirja yllätti minut ihan liian monta kertaa, sai minut tuntemaan itseni epävakaaksi ja rauhattomaksi. Nautin joka hetkestä. Waris käytti suomen kieltä niin hienosti ja taitavasti ja rennosti, että unohdin kaikki aikaisemmat katkeruuteni sen taipumattomuutta ja onttoutta kohtaan ja huokailin. Kuin minulle tehty teos, tämä.
Vuori on luokiteltu aikuisten puolelle, mutta itse luin tätä enemmän YA:na, minä se onkin erinomainen. Voi olla, että oman harrastuneisuuteni vuoksi olen hieman - öh köh - vaativa, mitä tulee viikinkimyytteihin, mutta jäin kaipaamaan syvempiä tulkintoja jumalista ja näiden suhteista. Mutta kopioin tähän saman, mitä kirjoitin Simukan Nuortenkirjahaasteeseen: Suosittelen sitä lukijoille yläkouluikäisistä ylöspäin, joiden kiinnostuksen kohteissa kangastelevat viikingit ja viikinkimyytit, hyvännäköiset rokkarit, Loki, maailmanloppu, Nälkäpeli, seikkailu, murha. Mainiota joululomalukemista glögin ja suklaan kera!
Pyysin eilen illalla Tampereen pääkirjaston henkilökuntan kuuluvaa suosittelemaan nuorten tai lasten kirjaa kohtaan 50. ja valitsin annetuista vaihtoehdoista Helena Wariksen Vuoren. Nyt se on luettu joten suositus osoittautui oikein maistuvaksi näin nuhaiselle joka kaipasi menevää kirjaa luettavaksi peiton alla.
Tätä kirjaa ei kannata googlata tai lukea spoilerimerkitsemättömiäkään arvosteluja koska sieltä tulee juonipaljastukset silmille. Sen verran paljastetaan että tässä arkielämä yhdistyy dystooppiseen fantasiaan ilman että fantasia tuntuu fantasialta, se vain... on osa normaalia elämää. Tämä kirja on parhaimmillaan kun siitä ei tiedä mitään, uskokaa pois. Silloin se tuntuu raikkaalta ja jännältä ja saa ihmetellä päähenkilön kera mitä nyt ollaan tekemässä. Tämä kirja sopii myös muualle, mutta en juonipaljastuksien pelossa viitsi kertoa...
Lyhyt ja mahdollisimman vähän paljastamaton kuvaus: Vuori kertoo päähenkilö Lifistä, jonka päivä alkaa perinkummallisesti, muun muassa muusikon työntyessä melkein pakolla aamiaiselle hänen luokseen ja sillä, että hänelle kerrotaan että aika on loppumassa ja hänen tulee kiivetä vuorelle, joka piilottelee pilvien keskellä, ja jolle etevätkään kiipeilijät ole kiivenneet. Ja kun tuo vuori alkaa paljastua pilvien keskeltä on tehtävä päätös ja kiivettävä vuorelle...
Hieno kirja, joskin kärsii ehkä vähän siitä, että hiljaisempia kohtia karsastetaan ja hypitään välillä toimintakohtauksiin. Uskon että muutama kymmenen sivua lisää ei karsisi nuoren silmissä vetovoimaisuutta, jos hiljaiset hetket käytettäisiin ihmissuhteiden syventämiseen. Suosittelen jos kaipaat nopealukuista ja menevää kirjaa (nämä 300 sivua on aikalailla pakko lukea putkeen) tai pidät esimerkiksi Nälkäpelistä. Tätä olisi mielellään lukenut vielä enemmän ja syvennettynä, mutta oli se nytkin hengästyttävän mielenkiintoinen.
Tää oli hyvä! Mä en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Takakansiteksti ei kerro paljoa ja mä halusin myös säilyttää kirjan sisällön yllätyksenä, joten en ottanu kirjasta enempää selvää, mikä oli hyvä päätös. Kirjan sisältö pääsi todella yllättämään hyvällä tavalla.
Lyhyesti tiivistettynä Percy Jackson kohtaa Nälkäpelin. Tässä nykyaika yhdistyy sujuvasti skandinaavisiin jumaltaruihin. Fantasiaa olematta kuitenkaan liian fantasiaa. Juoni paljastuu lukijalle pikkuhiljaa tarinan edetessä, mikä ylläpitää alussa ihanan arvoituksellista ja salaperäistä tunnelmaa, mutta kun päästään lopulta kunnolla vauhtiin myös juoni muuttuu ennalta-arvattavaksi. Tapahtumat sijoittuvat aika pienelle aikaikkunalle ja tarina etenee vauhdilla, minkä takia mulle jäi vähän pinnallinen fiilis tästä. Olisin toivonut vielä syvempää sukellusta viikinkitaruihin ja ihmissuhdekiemuroihin sekä vähän hitaampaa juonen etenemistä, mutta samalla vauhdikas kirjoitustyyli luo tapahtumia mukailevaa tunnelmaa. Tietysti mä myös luin tän kahdelta istumalta, joka lisää pikajuoksumaista fiilistä.
Tää kirja odotteli hyllyssä melkein neljä vuotta. Takakansi ei ollut mikään kaikkein houkuttelevin, ja tiesin ettei tää oo Pohjankontu trilogian kaltainen (ne kirjat on upeita ja tärkeitä mulle), mutta tänään viimein tartuin tähän ja luin kerralla loppuun. Hihkuin riemusta kun nimet alkoi loksahtelemaan paikoilleen ja tajusin mitä mytologiaa tähän on upotettu. Tykkäsin dialogista ja Lifin ja Arrin kehityskaaresta. Viimeinen lause ei kyllä päässyt suosikkien listalle 😂
Kieltämättä olisi voinut olla pidempi, mytologiasta ja hahmojen historiasta olisi voinut ammentaa vielä lisää ja loppu tuli aika nopeasti. Etenkin kun tää on kuitenkin aikuisille suunnattu (kai?).
Vetävä ja jännä tarina. Viimeisestä lauseesta en tykännyt ollenkaan. Koska lukija saa lukea kirjan aina oman päänsä mukaan, päätän tässä ja nyt jättää sen huomiotta. Nii kerta.😀 Vinkkauslistalle, yläkouluun ja lukioonkin.
Perus hyvä kirja, vaikka sen romanssi olikin perseestä. Erityisesti pidin viitteistä Skandinaaviseen mytologiaan. Lopetus jäi kyllä ärsyttämään, se oli huono.
Helena Wariksen vuori yllätti iloisesti. Parasta kirjassa oli jouheva teksti ja mielenkiintoinen pohjoismaiseen kansantarustoon ja maailmanloppuun nojaava tarina, vailla tyyppisuomalaista kökköyttä, jäyhyyttä ja noloa kielenkäyttöä. Tällaisia lisää, pitäisiköhän tutustua näihin kotimaisiin taas uusin voimin, hmm...
Sijoittaisin tarinan nuorten aikuisten romaaneihin. Tarina alkaa pienestä saarelle sijoittuneesta Saarnikaupungista. Päähenkilö, nuori nainen Lif on töissä turistikatakombeissa. Erään sähkökatkon myötä tosin asiat alkavat muuttua. Naapurin nuorimies kutsuu itsensä Lifin luo sähkökatkon takia kahville, mutta katkon loppuessa vain jättää jääkaapin sisältönsä Lifille, lähtee ja jättää Lifin ihmettelemään tapausta. Seuraavaksi Lif saakin potkut töistään ja pomolta kourallisen rahaa ja omituisia ohjeita pakoon lähdöstä. Lif on aivan ymmällään ja päättää selvittää asiat seuraavan viikon alussa. Tästä seuraa, ettei Lif lähdekään silloin, kun pomo vannotti, vaan monta päivää tuhraantuu kaikenlaiseen turhaan haahuiluun (mikä oli tälle lukijalle aivan piinaa, eikö nämä ihmiset voi koskaan uskoa, jos saavat selkeitä ohjeita itsensä pelastamiseksi). Mutta sitten alkaa tapahtua ja kaupunkia aletaan evakuoida. Evakuointi vain suuntautuu aivan eri suuntaan, kuin mitä Lifille oli kerrottu. Tästä alkaa seikkailu, joka päätyy maailmanloppuun ja lopulta vain kahden ihmisen pelastumiseen. Tarinaan oli jouhevasti laitettu seikkailemaan viikinkitaruston jumalia ja olentoja ja maailmanloppukin tuli samasta kuvastosta. Kirjassa oli jännä, hieman pelottava tunnelma, mutta kuitenkin niin, että väkivallalla ei mässäilty, vaikka sitä mukana olikin.
Vuori tuntui itsestäni ainakin tosi freesiltä maailmanlopun tarinalta ja ahmaisin sen kerralla. Vuori herätti myös uinuvan mielenkiintoni viikinkiajan tarustoon. Ja tällä kertaa kirjan takakansikehut huiman taitavasta kertojasta menivät oikeaan osoitteeseen, sillä pidin kerronnasta todella paljon. Tätä kirjaa suosittelen lämpimästi jännittävien spefitarinoiden ystäville.
Uh-huh, no jopas pisti rinteen Wuori. Ei tätä vaikea ollut kiivetä, paremminkin lasketteli mukavasti kuin vihreää. Mitä tästä sanoisi: kummallinen, hieman yllättävä, mukava. Ihailen Wuoren yksinkertaista kieltä ja tyyliä. Hän kuljettaa tarinaa ammattitaidolla ja vetää lukijan mukaan ongelmitta. Parin päivän kirja, harmitti melkein, kun tämä oli niin tiivis, mutta toisaalta laveampi kerronta ei olisi sopinut maailmanlopun fiiliksiin. Henkilöhahmot jäivät hieman etäisiksi ja pääparin epäilyt ja tuhtaamiset hymyilyttivät. Mielenkiintoinen, vaikka en oikein tiedä mitä tarinasta ajatella. Kaikenlaista tai ei mitään, mukava luku silti.
Kirja imi mukaansa salakavalasti, mikä on aina hyvän kirjan merkki. Teksti on nopealukuista ja hyvin kirjoitettua - suomen kieli on vaikea taivuttaa minua miellyttäväksi fantasiaksi, joten peukku sille.
Kirja jäi kuitenkin pintaraapaisuksi jostakin suuremmasta. Viikinkien monisyiset mytologiat olisivat voineet olla suuremmassa roolissa, sillä nyt kirja ei päässyt niin eeppisille tasoille kuin olin toivonut. Paljon jäi taka-alalle ja mietityttämään. Päähenkilön kyvyttömyys tehdä päätöksiä ja kuunnella muita sai verenpaineeni nousemaan useaan otteeseen. Muut hahmot olivat huomattavasti Lifiä mielenkiintoisempia.
Kaikesta huolimatta sujuvaa, suomalaista fantasiaa. Suosittelen.
Nyt kuulkaa oli hieno kirja tämä Helena Wariksen Vuori. Tapahtumat lähtevät räjähtävästi käyntiin. Lif saa tietää, että nyt on pari päivää aikaa varustautua, sitten olisi kiivettävä vähitellen kaupungin keskeltä paljastuvalle vuorelle sillä maailmanloppu tulee. Vanhaa jumaltarustoa kunnioittaen on luotu oivallinen ja toiminnantäyteinen, mutta ei toiminnallisuudestaan kärsivä romaani selviytymisestä, ystävyydestä ja uskaltamisesta. Jos haluat lukea lähiaikoina uuden hyvän kotimaisen ya-romaanin, on tässä siihen erittäin varteenotettava vaihtoehto.
Tarinassa oli ihan mielenkiintoinen idea, mutta tapahtumat eivät yltäneet sille tasolle mitä olisin odottanut. Aika paljon olisi voinut tapahtua, mutta lopulta tuntui, ettei oikein mitään tapahtunut. Lisäksi kerronnassa oli paljon nimenomaan kertomista, eikä lukiessa hahmot tai ympäristökuvaukset heränneet eloon. Hahmot tekivät todella kummallisia valintoja monessa kohtaa. Heillä ei tuntunut olevan oikein maalaisjärkeä, mutta kuin ihmeen kaupalla heidän valitsemansa toimintatapa oli lopulta aina juuri oikea.
Mielenkiintoinen tuttavuus. Luin kirjaa nuortenkirjana, kirja oli niin helppolukuinen että täysin unohdin, että tämä on ainakin meillä sijoitettu aikuistenpuolelle.
Loppu jäi ihan aavistuksen mua hämäämään. Olisinko kuitenkin halunnut enemmän selitystä?
Kirjailija on minulle uusi, mutta ehkä voisin tarttua hänen muihinkin kirjoihin. Vinkkaukseen menee ehdottomasti.
Kiitos taas Goodreads ja Reetta, olisi kirja mennyt ihan ohi.
Hauska Ragnarök-tarina. Selvästi helppolukuisempi kuin edellinen lukemani tulkinta, AS Byattin Ragnarok. Aika nuortenkirjamainenhan tämä suoraviivaisuudessaan oli, mutta ihan viihdyttävä kyllä, kun Ragnarökin käänteet avautuivat vähän kerrassaan. Mukavan nopealukuinen.
Mahtava trilogian aloitus! Nyt en malta odottaa jatkoa... Viikinkien taruista innoituksensa saanut tarina kuljettaa päähenkilöä, Lifiä, kaupungista ja katakombeista vuoren rinteille ja mystiseen pilviverhon takaa paljastuvaan hotelliin. Mitä siellä paljastuu ja kehen voi luottaa - suosittelen kovasti kaikille! :)
Mielenkiintoinen kirja, joka yhdisti kiinnostavasti skandinaaviset jumalat ja Ragnarökin nykyaikaan. Tarina aukeni mukavasti vähän kerrallaan. Kirja oli melko helppolukuinen, joka sopi hyvin laiskaan mökkipäivään.