Suomen ensimmäisestä aids-diagnoosista kesällä 1983 alkoi hämmentävä aika, jolloin tutkijat jäljittivät tuntemattoman sairauden aiheuttajaa, homojärjestöt taistelivat syrjintää vastaan ja päättäjät kiistelivät epidemian torjumisen keinoista. Tauti herätti jopa hysteeristä pelkoa, ja moni tartunnan saanut eristäytyi muusta yhteiskunnasta. Aids-epidemia jäi lopulta Suomessa pieneksi, mutta se kosketti kokonaisia sukupolvia.
Hanna Nikkasen ja Antti Järven teos Karanteeni kertoo HI-viruksen yhteiskunnallisen, lääketieteellisen – ja ennen kaikkea intiimin historian.
Epidemian lähellä eläneet ja rakastaneet ihmiset kertovat kirjassa omat tarinansa, puhuvat kuoleman ja menettämisen pelosta, järjestäytymisestä ja uusien lääkkeiden synnyttämästä toivosta.
Hanna Nikkanen on suomalainen tutkiva toimittaja ja palkittu tietokirjailija. Nikkanen on opiskellut viestintää Helsingin yliopistossa ja on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja ja toiminut Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina. Vuonna 2011 Nikkanen sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja vuonna 2013 Suuren journalistipalkinnon yhdessä Anu Silfverbergin kanssa.
Mykistävä kirja! Harva tietokirja on näin koukuttava, informatiivinen, koskettava, ennakkoluuloja poistava, väärinkäsityksiä oikaiseva ja lukijaystävällinen. En keksi sellaista ihmisryhmää, jolle Karanteeni ei olisi aiheellista luettavaa.
Karanteeni on hyvin suunniteltu, kirjoitettu, rakennettu ja toteutettu kirja. Se on informatiivinen, monipuolinen ja valaiseva katsaus nimensä mukaisesti siihen, kuinka AIDS saapui Suomeen, miten siihen reagoitiin ja millä tavoin sitä vastaan taisteltiin. Siinä on sijansa niin tutkijoille, järjestöaktiiveille kuin tautiin sairastuneillekin (ja siihen kuolleille) - sekä homoille että heteroille. Se on asiapitoinen ja -tyylinen, mutta silti helppoa ja joutuisaa luettavaa. Vaikka siinä on kohtia, jotka koskettavat, ja vaikka se herättää paljon erilaisia tunteita - ilosta ja kiitoksesta suruun ja suuttumukseen -, niin se ei ole kuitenkaan emotionaalisesti raskasta luettavaa.
Erinomainen kirja ja kestänyt ajan hammastakin hyvin – ilmestymisestä on kuusi vuotta joten prep-lääkityksestä ja muista uusimmista tuulista ei ole tarinaa, mutta kirja on sekä hyvin kirjoitettu että asiatarkka.
Jäin lukijana kaipaamaan kuvitusta (puuttui tyystin) ja sitä, että ala-asteen välitunnilla rallatettu Sleepy Sleepersien On vain kaksi tapaa harrastaa seksiä jäi mainitsematta kokonaan.
Yksi parhaista Suomessa koskaan kirjoitetuista tietokirjoista. Sydäntäsärkeviä, mutta loputtoman mielenkiintoisia tarinoita niistä, jotka joutuivat HIV-positiivisina suomalaisina ottamaan ennakkoluulojen ja vihan ensimmäisen aallon vastaan. Upeasti kirjoitettu. Olisi mielestäni ansainnut Tieto-Finlandian. Maalaispoikana erityisesti tautiin sairastuneen maalaismiehen tarina kosketti, syvältä.
Olipa tää hyvä!! Koherentti ja otteessaan pitävä tietokirja, joka on myös inhimilminen ja koskettava. Tää on myös sellainen historian oppimäärä, johon syventymistä voi vaan suositella.
Karanteeni on vetävästi, selkeästi ja koskettavasti kirjoitettu kirja HI-viruksen ja aidsin historiasta Suomessa ja vähän muuallakin. Huolella taustoitettu, monipuolinen ja helppolukuinen kirja on selkeästi yksi parhaista lukemistani tietokirjoista. Karanteeni kartoittaa viruksen, sen tutkimuksen ja hoitojen kehittämisen lisäksi yhteiskunnallisia muutoksia ja asennehistoriaa. Eristämisen ja eristymisen teema kulkee läpi kirjan, Suomen ensimmäisen hiv-potilaan kaikissa kaapeista löytyneissä suojavarusteissa kohdanneesta Auroran sairaalan henkilökunnasta yksin, vierailut kieltäneinä kuolleisiin potilaisiin ja sairautta edelleen leimaavaan sosiaaliseen stigmaan.
Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu historiikki siitä, kuinka aids tuli Suomeen ja kuinka siihen reagoitiin. Historian lisäksi kirjaan on saatu myös paljon haastatteluja, niin sairastuneiden, heidän läheistensä kuin hoitohenkilökunnankin. Kiinnostavuuden lisäksi kirja myös suretti ja suututti, sillä etenkin alkuvuosien kohtelu oli harvinaisen epäoikeudenmukaista. Mikään itkuvirsi tämä kirja ei kuitenkaan ole, vaan kirjoittajat ovat koonneet hyvän ja monipuolisen tietopaketin taudin historiasta, tarttumisesta ja siitä, millaista aidsin sairastaminen voi olla.
Hyvin kirjoitettu teos siitä, kuinka AIDS tuli Suomeen ja miten suomalaiset pelkäsivät "homoruttoa". Muistan hysterian omasta lapsuudestani, mutta tästä teoksesta opin mitä kulissien takana tapahtui, kuinka tukijoukkoja ja hoitoja kehiteltiin, miten erilaiset intressit jakoivat ihmisiä. Oli riipaisevaa lukea pienten paikkakuntien HIV-positiivisten kokemuksista. Kirja ei kuitenkaan ole lohduton. Siinä kuvataan myös suorastaan koomisten esimerkkien avulla, miten AIDS-tartuntaa pelättiin - kuten niin, että labrahoitaja laittoi kenkäsuojan päähänsä estääkseen veritartunnan.
Erinomaisen helposti lähestyttävä, monipuolinen ja koskettavakin tietokirja HIV:n saapumisesta Suomeen ja sen aiheuttamista yhteiskunnallisista muutoksista. Kirja etenee kuin kertomus, mukaan haastateltaviksi on otettu HIV-positiivisia, Setan ja AIDS-tukikeskuksen työntekijöitä, lääkäreitä, hoitajia, potilaiden omaisia ja muita viruksen kanssa tekemisissä olevia tai olleita.
Teksti kuljettaa lukijan mukanaan matkalle, jolle harva haluaa, mutta jonka olemassaoloa ei voi kieltää.
Ymmärrettävästi, empaattisesti muttei pateettisesti kirjoitettu historiikki HI-viruksesta ja AIDS:sta Suomessa. Pidin sekoituksesta fysiologiaa, biologiaa, humanismia ja yhteiskunta-analyysia. Sairastuneiden omat muistelot ja tarinat katkaisivat aina hienosti tieteellisen tekstin tai lääkärien ja hoitajien muistelut. Asennemuutos, lääkkeiden kehittyminen ja myös hetero- sekä narkomaanitartunnat saivat ansaitusti osansa.
Hienoimpia lukemiani tietokirjoja. Kertomalla HIVin ja AIDSin historiasta Suomessa tuodaan esille myös vähemmistöjen asiaa, etenkin homoseksuaalien, mutta myös narkomaanien. Minua koskettivat tarinat pienten pitäjien ihmisistä, jotka eivät pystyneet elämään täyttä elämää kotiseuduillaan, vaan joutuivat lähtemään toisaalle usein pysyvästi. Hyödyllistä, ajatuksia herättävää luettavaa kenelle tahansa!