Meren koskettamat

by Leena Paasio

Kohti tuntematonta rantaa

Saaristolaistytön matka oman menneisyyden arvoituksiin, joiden taustalla kaikuu Estonian synkkä onnettomuus. Teosparin Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan kirjoittajan uusi merellinen nuortenromaani.

Ysiluokkalainen Louna asuu kasvattivanhempineen Utön saarella. Hän ei ehtinyt tuntea äitiään eikä mieti juuriaan, kunnes joku tuo äidin haudalle kukkia. Saari tuntuu äkkiä pieneltä ja Louna alkaa pohtia, keitä hänen biologiset vanhempansa oikein olivat. Kun Louna viettää Utössä helsinkiläisten meripartiolaisten kanssa pari ikimuistoista kesäpäivää, syntyy päätös lähteä Helsinkiin lukioon. Louna haluaa selvittää oman tarinansa eikä päätöstä ainakaan jarruta uuden kaveriporukan Hanneksen kuumottava huomio.

Kirjagramin lumonnut Paasio kuvaa jälleen koskettavasti lukiolaisnuorten elämää, ihastuksia ja oman suunnan löytymisen tärkeyttä.

Genres: Young Adult, Finnish Literature, LGBT, Audiobook, Contemporary, Fiction

304 pages, Hardcover

First published September 23, 2024

Reviews

[Linnea · Rating 4 out of 5]

dramaattinen alku ja paljastuksien täyteinen loppu. vika lause sai lopulta kyyneleetkin mun silmiin. puolessa välissä vähän tylsempiä vaiheita, mut toisaalt tykkäsin kyllä paljon tän arkisemmasta kuvauksesta nuorista, ystävyyssuhteista, ihastuksista ja kaikesta muustakin nuoruuden tunteiden kirjosta. ihania hahmoja ja myös ihanat miljööt ja paljon tuttuja paikkoja, mikä on aina jotenkin lohdullista. lopulta tykkäsin tästä tosi paljon vaik jossain vaiheessa olin vähän epäileväinen siitä, et onks täl mulle annettavaa <3

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Yläkouluvinkkauskirja vaikkakin epäilen, että tämä taitaa kuulua niihin kirjoihin, josta aikuiset innostuvat enemmän. Nuoretkin mutta ei ehkä vinkkauksen suosituin koskaan.
Estoniaa ei ole nuortenkirjoissa taidettu vielä käsitellä. Harmillisesti se tässä ehkä hivenen liikaa korostuu alussa niin, että tarina saattaa tuntua sitten vähän tylsältä. Kun kuitenkin ne ihmissuhteet on tässä se juttu, eikä niinkään se kamala onnettomuus. Vaikkakin oleellinen osa onkin. Tiettyihin yläkoulun setteihin sopii täydellisesti.

[Salla · Rating 4 out of 5]

Olipas hyvä nuorten kirja 🌊 Tarina eteni sopivan vauhdikkaasti ja piti mielenkiinnon yllä. Oli mukavaa, että kirja sijoittui Utöseen – paikkaan, jossa on itsekin tullut käytyä. Tutut paikat tekivät tapahtumista elävämpiä ja toivat tarinaan todentuntua.

Kirjassa oli myös hienosti kuvattu nuoren näkökulmaa ja sitä, millaista nuorten elämä on – ystävyyksiä, ihastuksia, perhesuhteita ja oman paikan etsimistä. Paasio onnistuu tavoittamaan nuoren ajatusmaailman uskottavasti.

Lisäksi tarinassa käsiteltiin syvällisempiä ja vakavampia aiheita, kuten juurien etsimistä, alkoholismia ja perheen menneisyyttä. Nämä teemat jäivät mietityttämään vielä lukemisen jälkeenkin.

[Aino · Rating 5 out of 5]

tykkäsin 😍😍

[Sanna-Mari · Rating 3 out of 5]

Lähdin lukemaan kovalla vauhdilla ja alku olikin todella mukaansa vetävä ja pidin siitä, miten Louna kuvataan tyyppinä. Sitten kun päästiin puolivälin tuntumaan alkoi tarina hieman roikkua: ongelmat parhaan kaverin kanssa, kummia sivujuonteellisia ihastuksia ja koulujen pompottelua. Tuntui välillä vaan siltä, että ihan kaikkea kerrottua ei olisi tarvinnut kertoa.

Perheen löytämiset ja se, kuinka pitkälle tässä löytämisen sattumanvaraisuudessa oikein mennään, vääristää uskottavuutta. Jokseenkin jaksoin loppuun asti, vaikka uuvuttavuuteen asti tyyppejä löytyi: liikaa henkilöitä isoilla traumoilla. Ihan Paasion aikaisempien teosten tasolle ei henkilöiden sympaattisuudessa tai kerronnassa päästä.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Koukuttava nuortenromaani, joka käynnistyy dramaattisesti Estonian onnettomuudesta ja siirtyy nykypäivään Utön saarelle.

Viehättävä miljöö, symppikset päähenkilönuoret, isot tunteet.

[meri · Rating 4 out of 5]

4,5 💫 tää oli ihana ja lopussa vähän itketti! ihanat maisemat, tunnelmat ja monitahoiset hahmot. paasio on todella hyvä kirjoittamaan nuoria. varsinkin utöön sijoittuneet kohdat oli aivan ihania. samoista hahmoista ja paikoista olisin lukenut pidempäänkin, ja se olisi ollut ihan toivottavaakin, sillä kiemuroita ja juonenkäänteitä oli vähän liiankin paljon. valon erityispiirteiden alleviivaavuus vähän särähti mutta toisaalta kyseessä
oli yksi kohta ja kirjalla oli monta nuorta kokemuslukijaa, joten ehkä nuoret nykyään puhuu näin. isoin plussa oli mukaansatempaavuus ja tunnelma.

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Leena Paasion "Meren koskettamat" (WSOY, 2024) oli lasten- ja nuortenkirjastonhoitajalle ns. pakkoluettavaa, sen verran oivalliseksi oli osoittautunut kirjailijan aikaisempi teos Harmaja luode seitsemän jatko-osineen.

Vuodesta 1994 alkava teos käynnistyy Estonian onnettomuusyöstä, jonka jälkeen otetaan aikahyppäys kolmenkymmenen vuoden päähän, Utön saarelle. Louna-Tuuli Sjöman on teini-ikäinen tyttö, joka elää yhdessä kasvatti-isovanhempiensa kanssa idyllisessä saaristomiljöössä, mutta elämä ei ole ihan pelkkää ruusuilla tanssimista. Sankarittaremme äiti on nimittäin kuollut, eikä hänellä ole mitään tietoa omasta isästään tai muusta perheestään. Isoäiti ja vaari saattavat kuitenkin tietää jotakin... (Lukunäyte s. 106)

Ja siitäpä sitten käynnistyy tarina, jossa ovat mukavasti edustettuina niin merelliset teemat (purjehdustermit tulevat kuin vaivihkaa tutuiksi), ihastumis- ja ystävyyskuviot kuin sateenkaarevat kuviotkin. Suvaitsevaisuus ja erilaiset vähemmistöt ovat tarinassa sisäänrakennettuina ilman sen erityisempää alleviivaamista tai pohdintaa, mitä ainakin minä pidin onnistuneena ratkaisuna.

Paasio kirjoittaa kauniisti, mutta juonessa on suvantokohtansa ja maltillisemmalla henkilöiden määrällä olisi ehkä tultu toimeen. Pieni tiivistäminen olisi muutenkin tehnyt tarinalle hyvää. Lisäksi kaltaiseni kyynikko piti muutamia juonenkäänteitä epäuskottavina. Elämässä on toki paikkansa sattumille, mutta ihan kaikkea en minäkään usko.

Kyllähän tästä vinkkauskirja silti yhdeksäsluokkalaisille saadaan. Ja jos pidit tästä, niin lue myös Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet.

[Essi · Rating 2 out of 5]

Luin selvästi eri kirjan kuin muut. Jos tää olisi ollut kirja pelkästä omien juurien etsmisestä, olisi kokonaisuus toiminutkin. Nyt tähän säädettiin pakollisia ihastumiskuvioita, vähän nepsyä ja sateenkaarevuutta ihan kuin vaan olemisensa vuoksi.

Alku kimmoke oli epälooginen ja epäuskottava, sekä vaan liian sopiva, koko tarina oli muutenkin turhan optimaalinen: sopivasti löytyi omat juuret siitä porukasta minkä vaan sattui tapaamaan satunnaisesti, siis ei näin.

En jaksanut viimeistä sataa sivua edes lukea kunnolla, selailin ja huokailin, nauroin dramaattisille nuolemiskohtauksilla, joiden oli kait tarkoitus olla naurattamatta.

Hahmot olivat OK, mutta kovin yksiulotteisia ja monia alussa mainittuja asioita unohdettiin.

En tiedä oliko tässä kirjassa muuta hyvää kuin ekat pari sivua?

[Hanna · Rating 5 out of 5]

Heti romaanin ensi sivuilta alkaen Estonian onnettomuuden merivirrat tempaavat mukaansa taustatarinaan, josta päähenkilö Louna ottaa selkoa läpi romaanin. Oman taustan ja juurien selvittämisen ohella romaani kuvaa lukioikäisten nuorten elämää ja ihmissuhteita. Ne kiertyvät luontevaksi tarinakudelmaksi, jonka loppu onnistui yllättämään minut. Miljöönä Utö on kiinnostava ja nostaa luonnon keskiöön (samoin muistot omasta Utö-viikosta pari kesää sitten).

Meren koskettamat kietoo lukijansa hyvään, lohduttavaan, pullantuoksuiseen syliin. Romaani on täynnä hyväntahtoisia, avarasydämisiä ja muista välittäviä ihmisiä, jotka puhaltavat haavat ja saavat asiat järjestymään parhain päin. Vaikka välillä kaikki järjestyy melkein liiankin hyvin ollakseen totta, siihen pystyy kuitenkin uskomaan.

Romaani tuo tunnelmaltaan mieleen Maija Kajannon romaanit kahvila Koivusta (Korvapuustikesä yms.). Tummista juonteistaan huolimatta Meren koskettamat on mielestäni feel good -kirja, jonka tunnelmassa haluaa viipyä eli lukea ja lukea vain - surren samalla koko ajan sitä, että ei haluaisi kirjan koskaan loppuvan.

[Paula Korkala · Rating 5 out of 5]

Meren koskettamat on todella hyvin kirjoitettu mielenkiintoinen ihmissuhdekudelma nuorille.

Upeat Utö ja Suomenlinna ovat tietenkin miljöinä ihan lyömättömiä. Traaginen Estonian onnettomuus yhdistää yllättävän monia.

Teoksessa on kiinnostava juoni, uskottavat henkilöhahmot sekä syviä, tärkeitä teemoja.

Suosittelen noin 14–17-vuotiaille nuorille, sekä vähintään kaikille suomenopettajille.

+ tunteiden käsittely
+ monenlaisuuden luontevuus (ei sellaista hakemalla haettua erilaisuutta)
+ yllättävä loppuratkaisu
+ ympäristön kuvaus
+ ei aliarvioivaa kieltä tai kehnolla kielellä nuoria lukijoita kalastelevuutta

[venla · Rating 3 out of 5]

3.5 tähteä. Lämmin hyvänmielen kirja, vaikka taustalla onkin traaginen onnettomuus. Ihanaa representaatiota, olisinpa lukenut jotain tällaista yläasteella. En ihan pystynyt ottamaan kirjaa tosissaan: kaikki tuntui liian helpolta ja täydelliseltä, kiiltokuvamaiselta. Kuulunee genreen, mutta ei ollut mun juttu.

[Erika Sääksvuori · Rating 2 out of 5]

Aloin kuuntelemaan kirjaa tajuamatta, että tämä olikin nuorten kirja. Kirjan tarina oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta omaan, aikuiseen makuun, turhan paljon nuorisokieltä ja nuorten juttuja. Halusin silti tietää, kuinka päähenkilölle käy. Jos olisin kohderyhmää, kirja saisi varmasti paremmat arvosanat.

[Saima || ripaustaikaa · Rating 4 out of 5]

Suloinen ja ihanan tunnelmallinen🫶🏻 Olisin voinut helposti lukea näistä hahmoista toiset 300 sivua heti perään🥹

[Heidi · Rating 4 out of 5]

4,5

[T. A. · Rating 4 out of 5]

Kaunis, herkkä, valoisa kirja.

[Julppu · Rating 2 out of 5]

Ehkä nämä nuorten romaanit eivät ole mun pala kakkua. Omaan makuun hiukkasen epäuskottava. Kaikki asiat ratkeavat ja selviävät kuin itsestään. Lounan ja Hannekesen suhteesta tuli lähinnä kiusallinen olo.

[Rita · Rating 3 out of 5]

Aika perinteinen nuortenkirja, paikoittain kliseinen. Mielenkiintoinen juoni. Teos sivuaa monia tärkeitä teemoja, kuten traumatisoitumista, päihderiippuvuutta ja lähisuhdeväkivaltaa. 3,5/5

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Orpo Louna asuu Utöllä kasvattivanhempiensa kanssa. Hänen äitinsä on haudattu Utölle ja isästä ei ole tietoa. Elämä pienellä saarella on kuitenkin sujunut oikein mukavasti, mutta lähestyvä lukion aloitus tietää muuttoa pois saarelta. Kun joku tuntematon henkilö käy vielä tuomassa kukkia Lounan äidin haudalle, Louna järkyttyy.

Kesään mahtuu kuitenkin mukaviakin käänteitä. Ryhmä helsinkiläisiä meripartiolaisia tulee vierailulle ja pikkupartiolaisten ohjaajat ovat todella mukavia. Lounalle herää ajatus suunnitelmien muuttamisesta: ehkä hän voisikin lähteä Helsinkiin lukioon. Helsingissä voisi myös aueta mahdollisuuksia selvitellä omaa taustaansa ja ohjaajissa on sitä paitsi todella mukavia tyyppejä: Oona kuin sisko, jota Lounalla ei ole, ja tämän kaksoisveli Hannes taas herättää Lounassa kiinnostavia tunteita.

Leena Paasio on kirjoittanut hienon, tunteikkaan tarinan. Paasion aikaisemman Itämeri-kaksikon tapaan tämänkin kirjan taustalla kuohuu Itämeri. Meri näyttää myös hurjia puoliaan, sillä Lounan äiti oli Estonialla sen upotessa. Kuohuntaa tapahtuu myös Lounan ympärillä. Uuden ystäväpiirin ja koulun myötä tulevat uudet sosiaaliset piirit, joissa pienen ja rauhaisan Utön kasvatilla on tekemistä.

Teinien sosiaalinen elämä on värikästä ja uskottavaa. Myös sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus näkyvät kirjassa hyvin, Meren koskettamissa on hyvää ja luontevaa representaatiota. Tarinassa riittää draamaa, mutta myös hyvää mieltä ja leppoisaa elämää. Meren koskettamat on nautinnollinen ja hyvin kirjoitettu nuortenkirja.

[Essi Aarnio-Linnanvuori · Rating 4 out of 5]

Meren koskettamat on ihana kirja! Tässä on lämminhenkistä modernin tyttökirjan tai koululaisromaanin ainesta - huolimatta siitä, että lähes kaikilla kirjan henkilöillä on takana tai meneillään rankkoja vaiheita ja traagisiakin kohtaloita.

Romaanin päähenkilö on Utön saarella asuva 16-vuotias Louna, joka kesätyössään saaren oppaana tutustuu helsinkiläisiin meripartiolaisiin ja päättää lähteä Paraisten sijaan sittenkin Helsinkiin lukioon. Uuteen elämänvaiheeseen liittyy nuorten ihmissuhdekiemuroiden lisäksi Lounan kauan sitten kuolleen äidin tarinan selvittelyä: mysteeri, joka ratkeaa pala kerrallaan.

Kuten Paasion edellisissä nuortenkirjoissa Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan, tässäkin kirjassa on melkoisia supernuoria, jotka viihtyvät merellä - tällä kertaa tosin enemmän kanootissa kuin purjeveneessä. Partiojohtaja-lukijaa nuorten innokas partiolaisuus ilahdutti ja vähän huvitti - tunnistin hiukan samoja tunnelmia kuin menneiden vuosikymmenten partioromaaneissa: partiolaiset ovat korostetun reippaita, mukavia ja luotettavia. Paasion henkilöhahmot eivät silti ole mitään kiiltokuvia vaan inhimillisiä ihmisiä, jotka joutuvat kuohuttaviin tilanteisiin - ja selviävät niistä yhdessä.

Paasio tuntee nuoret ja Itämeren. Molempien kuvaus on luontevaa ja kaunista. Itse pidin erityisesti Lounan ystävän Oonan elämän myrskyjen kuvaamisesta: Paasio onnistuu lempeästi tavoittamaan jotain olennaista murrosikäisten ystävyyssuhteiden myötä- ja vastoinkäymisistä. Ja ne merimaisemat suorastaan näkee, kuulee ja haistaa!

[Taija · Rating 4 out of 5]

Kirja alkaa dramaattisesti Estonian uppoamisella, sitten siirrytään kesäiselle Utön saarelle teiniromantiikan pariin.

Pidin siitä, että kirjassa oli saaristoa, luontoa, nuorten elämää, mutta tarina ei aivan yltänyt Paasion aiempien nuortenkirjojen tasolla. Kirjan alku oli kiinnostava ja vauhdikas, mutta sitten juoni koulunvaihtoineen meni liian omituiseksi. Liikaa ihmeellisiä sattumuksia, liikaa teinidraamaa ja liikaa teiniromantiikkaa - ja aivan liikaa Helsinkiä. Välillä teos tuntui oikein Helsingin matkaoppaalta. Olisin mieluusti lukenut enemmän Utöstä ja itselleni niin rakkaasta Turun saaristosta.

Paasio osaa kyllä kirjoittaa teinien maailmasta, teinien kielellä. Erilaiset seksuaalivähemmistöt, autismi (?), masennus, päihderiippuvuudet ja monimuotoiset perhekuviot kuuluvat luonnollisena osana nuorten elämäänn ja tähän tarinaan (ehkä jopa vähän liiaksikin yhteen kirjaan, jos minulta kysytään).

Tarinana hienoinen pettymys, koska odotukset ja tarinan potentiaali olivat korkealla. Annan ylimääräisen tähden Utölle ja saaristossa. Muussa ympäristössä tämä juoni olisi ollut kolmen tähden arvoinen.

[Liisa · Rating 5 out of 5]

Finlandia-palkintoehdokas ja kirjasomessa huomiota saanut Meren koskettamat tarttui suunnittelematta matkaani kirjaston hyllyltä. Tämä Leena Paasion nuortenkirja yllätti minut täysin, sillä en ajatellut uppoutuvani 16-vuotiaan Lounan tarinaan näin totaalisesti!

Estonialta selvinneen äitinsä vauvana menettänyt Louna asuu Utössä isovanhempiensa kanssa. Kesänä ennen lukion alkamista saarelle tulee partiolaisryhmä ohjaanineen, ja uudet ystävät saavat Lounan pohtimaan saaristosta lähtemistä sekä taustansa selvittämistä.

Paasio kuvaa saaristoa elävästi, nuorten luontosuhdetta kauniisti ja perheyden eri muotoja koskettavasti. Olen uskomattomaton vaikuttunut ja onnellinen siitä, että Suomessa kirjoitetaan näin upeaa nuortenkirjallisuutta.

Aivan erityisen iloinen olen kasvisruuan näkyvyydestä! On tärkeää, että kasvisruokaa normalisoidaan nuorille nuortenkirjallisuudessa. Myös ympäristönsuojelu on esillä, mutta ehkä Itämeren tilasta olisi voinut puhua enemmänkin?

[Melina · Rating 5 out of 5]

Ansaitsee kaikki kehut mitä on saanut!

Koskettava ja kauniisti kirjoitettu. Ihanan lämpimät henkilöhahmot ja miljöö. Rakastin kuinka luonto ja meri kulkivat mukana tarinassa. Joitain epäuskottavaksikin meneviä juonenkäänteitä, mutta toisaalta sitähän varten kirjat on - kun kaipaa pakoa reaalimaailmasta. Tän kirjan maailmaan ja henkilöiden joukkoon oli ihana upota hetkeksi.

Oon viime vuosina lukenut muutamia nuorten kirjoja joista oon ajatellut, et oisin varmasti tykännyt niistä enemmän jos oisin lukenut ne nuorena. Tää sen sijaan uppos hyvin nykyhetkessäkin ja uskon että ois uponnut teininäkin. Voisin suositella nuorille lukijoille, kuvaus nuorten elämästä on uskottavaa eikä yritä liikaa mitään.

"te kaikki sillä laivalla, jouduitte kohtaamaan meren arvaamattomimman ja hirvittävimmän puolen. Tavallaan te kaikki olette nyt meren koskettamia."

[Tarinankertoja92 · Rating 4 out of 5]

Meren koskettamat kuvaa ihanasti saaristoluontoa, partiota ja vesialueilla retkeilyä. Kirjan lukeminen saattaakin aiheuttaa kovaa hinkua vierailla kesäisessä Utössa! Kirja alkaa todella väkevästi Estoniaa käsittelevillä luvuilla. Lounan tarinaan kiinni pääsee rauhallisemmin. Kirjassa käsitellään paljon vaikeita aiheita kuten alkoholismia, vanhemman kuolemaa ja väkivaltaa. Tarkkaavainen lukija arvaa loppuratkaisun varmasti melko nopeasti, mutta tarinan tekee mieli silti lukea loppuun. En tiedä onko teos Tiktok-sukupolven makuun vähän liian hitaasti etenevä, mutta ainakin aikuiselle lukijalle juonenkuljetus toimi. Suosittelisin kirjaa siis jo jonkin verran lukemista harrastaneelle nuorelle, joka maltaa kääntää sivuja odottaen kirjan palkitsemista.

[Elisa · Rating 3 out of 5]

Täsmäkirja siihen hetkeen elämässä, kun yläkoulun jälkeinen aika alkaa olla jo lähellä tai peräti käsillä, ja etenkin, jos suunnitelmissa on lukioon jatkaminen. Kirjassa harrastetaan purjehdusta, partiota ja pyöritään ulkosaaristossa sekä Helsingissä (Kerava kuvataan ankeana ja epämääräisenä kerrostaloalueena), eli kenties suunnattu eniten näihin harrastuksiin ja maisemiin samastuvalle lukijalle. Tai miksei tietenkin niistä muuten kiinnostuneelle.

Minusta tämä tuntui vähän pitkältä ja loppua kohden välillä tuntui kuin olisin lukenut jotain nuorille suunnatun päivittäissarjan käsikirjoitusta, mutta enpä olekaan yhtään kohderyhmää, joten saa ja kuuluukin jättää omaan arvoonsa tämän mutinani.

[Anu Eerola · Rating 5 out of 5]

Loistava nuortenkirja. Pidin erityisesti siitä, että vaikka kaikkien keskeisten nuorten henkilöiden elämässä oli kipukohtansa, kaikilla oli mukavia ja turvallisia aikuisia ympärillään. Jotenkin tähän kirjaan oli kirjoitettu ihan poikkeuksellisen lämpimiä hahmoja.

Utö ja Suomenlinna miljöinä olivat kiinnostavia ja niiden kuvaus vahvasti merentuoksuista. Leena Paasio näköjään tykkää kirjoittaa Itämerestä, ja mikäpä siinä. Loppu oli jokseenkin epäuskottava, mutta nuortenkirjassa voin hyväksyä tällaisen onnellisen sattuman. Tätä voi kyllä varauksetta suositella yläkoulussa.

[tilda · Rating 4 out of 5]

Tää oli hyvä! Tykkäsin tarinasta ja erityisesti alku oli todella hyvä ja vahva. Tässä oli sopivasti mysteeriä, romantiikkaa, ystävyyttä ja draamaa, vaikki kaikki nämä teemat jäivätkin tarinassa lopulta aika pinnallisiksi. Dialogi oli paikoitellen epäaitoa ja tietynlainen ”siirappisuus” välillä häiritsi, mutta toisaalta oli kiva lukea jotain näin kevyttäkin välillä. Nuoruuden ja nuorten ihmisten elämän kuvailu oli uskottavaa ja sellaista, että tuli vähän ikävä sitä kun itse oli jotain 16v. Loppu oli ehkä vähän hätäinen ja epuskottavakin, mutta silti lukukokemus oli hyvä!

[Heini | lokikirjoituksia · Rating 4 out of 5]

Paasion kolmas nuortenromaani on mukaansatempaava, merellinen ja ennen kaikkea lempeä tarina. Viihdyin tämän parissa erinomaisesti, oli ihana uppoutua useaksi tunniksi Utön maisemiin ja maailmaan, jossa lähes kaikki aikuiset ovat tasapainoisia ja vastuullisia ihmisiä nuorten päähenkilöiden tukiverkossa. Tämä ei ole mikään tavallinen piirre nuorten kirjoissa eikä sellainen aina toimikaan, mutta tässä kirjassa tykkäsin pehmeydestä!

[Riikka Koo · Rating 3 out of 5]

Meri ja saaristo miljöönä kyllä osuu mun sydämeen aina. Ihanaa, miten nuoret on tässä toistensa puolella, ja aikuisetkin nuorten puolella. Tykkään myös siitä, miten luontevasti Paasion kirjoissa näkyy sateenkaarevuus, ilman, että se on mikään ongelma. Ihan yhtä hyvin tää ei lähtenyt kuin Harmaja luode seitsemän / Bengtskär itä kahdeksan -duologia, josta tykkäsin tosi paljon. Oli ehkä vähän liikaa kaikkea ja ehkä liian osuvia sattumia, mutta kiva luettava tää oli.

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Estoniakuvaus alussa taisi olla ensimmäinen nuortenkirjallisuudessa? Ainakin eka johon itse olen törmännyt. Kiinnostava kasvutarina ystävyys- ja perhesuhdekiemuroineen. Maailma on pieni, mutta niinhän sen kirjassa täytyy olla. Plussaa siitä että nuoriso on monenkirjavaa mutta suvaitsevaisuus ei ole ohjeistettua/päälleliimattua. Se vain on.

Vinkkaukseen yläkoululaisille