Merete Mazzarella pohtii tunteiden kehollisuutta, kirjallisuutta sekä halun ja rakkauden olemusta.
Jo nuorena Mazzarella rakasti lukemista mutta pettyi siihen, että kirjallisuuden opiskelu yliopistossa olikin lähinnä tekstien analysointia: kuin palastelisi hirveä, jonka katseesta elämän kipinä on sammunut. Siksi hän palaa nyt käsittelemään lukemista ja kirjallisuutta tunteiden ja kehollisuuden näkökulmasta.
Mazzarella ruotii muun muassa romanttista viihdekirjallisuutta sekä self help -kirjoja genrenä ja etenee tarkastelemaan, miten myös kaunokirjallisuudesta on pyritty ammentamaan elämänohjeita ja miten taideproosastakin voi saada kokonaisvaltaisen kehollisen lukuelämyksen. Samalla Mazzarella pohtii muun muassa parisuhdetta, nettideittailua ja rakkauden olemusta, etenkin siihen liittyvää haavoittuvuutta ja luottamusta.
Rakastan näitä Mazzarellan päiväkirjamaisia, kevyesti teemoitettuja pohdintoja. Tällä kertaa aiheena oli kirjallisuus, kirjojen rakastaminen ja erityisesti rakkauskirjallisuus, mutta myös itse rakkaus ja siihen liittyvä luottamus.
Enempää tähtiä ei heru, koska vaikka viihdytyin, tuli olo, että luen pitkitettyä blogikirjoitusta. Sinänsä aiheen valinta oli aivan ilahduttava; naisille suunnatun kirjallisuuden merkityksen tutkimista. Mazzarella näyttää hienosti, miten tällainen romanttinen kirjallisuus ei ole saanut sille kuuluvaa asemaa, vaikka se on pitkään ollut eniten myyvä kirjallisuuden laji, ja on sitä edelleen.
Merete Mazzarella delivering as always, this time clever and clear essays on love and feelings, what great stuff and recommended to just about anyone, once again. She has such a great way of picking interesting, relevant stuff and giving a fearless yet grounded view on us as humans.
Ensimmäinen Merete Mazzarellani. Kirjassa näkyy ilahduttavan laaja sivistyneisyys, josta tuli itsellenikin uusia ajatuksia rakkaudesta. Jonkin verran taipumusta tulkita myötäkarvaan, mikä vie osalta analyysiltä terävyyttä.
Merete Mazzarellan kirjat on vähän kuin juttutuokio fiksun ja sivistyneen ystävän kanssa. Mozzarellalla on teema, tällä kertaa tunteet, erityisesti rakkaus ja luottamus, joita hän tutkii kirjallisuuden valossa sekä oman kokemuksensa perusteella. Tässäkin kirjassa on sivuja, joissa on turhan tuhdisti sitaatteja ja name droppailua, mutta myös kirjoittajan avointa pohdintaa, jota on kiva lukea. Mazzarella ei poseeraa, vaan yrittää tosissaan saada otteen käsittelemistään aiheesta. Tykkään näistä, ja pyrin aina hänen kirjansa lukemaan. Olin päättänyt antaa neljä pistettä, mutta koska en ole vielä toipunut Smirnoffin Sokerikäärmeestä, jolle annoin nelosen, joutuu Luottamisen taito nyt tyytymään kolmoseen.
Tuttua Mazzarellan tyyliä, joka etenee syrjähdellen ja polkuillen, keskustelevaan sävyyn. Joitain tuttuja teemoja, joista olen kirjailijan kuullut puhuvan aiemminkin, löysin kirjasta - esimerkiksi tuoksujen merkityksen muistoissa. Eniten tämänhetkisiä omia ajatuksiani sivusivat pohdinnat suremisesta nettimaailmassa, olen ajankohtaisesti seurannut läheiseni surutyötä erilaisten somekanavajulkaisujen muodossa. Vähän liikaa kirjallisia viittauksia, nimiä ja sitaatteja tässä kirjassa oli. Ne toki kuvastavat Mazzarellan sivistystä, mutta lukijana en jaksanut vastaanottaa niitä kaikkia, vaan aloin harppoa niiden yli.
Mulle lukeminen on usein vastauksien etsimistä, mutta Mazzarellan esseet avaavat oven kysymyksille. Nautinnollista pysähtyä pohdiskelemaan asioita ilman kiirettä!