What do you think?
Rate this book
Osuma
Herkkä kertomus rakkaudesta jatkosodassa
Juoksuhaudoissa ei tapahdu kovin paljon. Nuori sotilas Tallgren ja muut miehet yrittävät parhaansa mukaan saada ajan kulumaan. Silloin kun ei olla passissa, pelataan korttia, luetaan kirjeitä yhä uudelleen tai veistellään puu-ukkoja ja -peniksiä, ihan huvin vuoksi. Joskus tarvitaan vapaaehtoisia partioon, ja yleensä aina valmiina on Ståhl. Hän jolla on niin kaunis profiili, kuin marmoriin veistetty, ja karheat kädet. Kun hän katsoo Tallgrenia, hän hymyilee. Ja yhtäkkiä kaikki on toisin.
Osuma kertoo elämästä ja kuolemasta, ja siitä, miten jotain kaunista ja haurasta voi itää keskellä sodan julmaa todellisuutta.
Juoksuhaudoissa ei tapahdu kovin paljon. Nuori sotilas Tallgren ja muut miehet yrittävät parhaansa mukaan saada ajan kulumaan. Silloin kun ei olla passissa, pelataan korttia, luetaan kirjeitä yhä uudelleen tai veistellään puu-ukkoja ja -peniksiä, ihan huvin vuoksi. Joskus tarvitaan vapaaehtoisia partioon, ja yleensä aina valmiina on Ståhl. Hän jolla on niin kaunis profiili, kuin marmoriin veistetty, ja karheat kädet. Kun hän katsoo Tallgrenia, hän hymyilee. Ja yhtäkkiä kaikki on toisin.
Osuma kertoo elämästä ja kuolemasta, ja siitä, miten jotain kaunista ja haurasta voi itää keskellä sodan julmaa todellisuutta.
130 pages, Paperback
Published September 24, 2024
5 people are currently reading
283 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 61 reviews
October 24, 2024
*crying in finlandssvenska*
December 31, 2024
Edit: Arvio täällä: https://kulttuuritoimitus.fi/kritiiki...
Pidempi arvio myöhemmin mutta tä oli UPEA FANTASTINEN LUKEKAA PLIIS
En fantastisk bok jag älskar den så så mycket
Pidempi arvio myöhemmin mutta tä oli UPEA FANTASTINEN LUKEKAA PLIIS
En fantastisk bok jag älskar den så så mycket
November 19, 2024
Lyhyt pienoisromaani pakkaa itseensä paljon: sotaa, rakkautta, luontoa ja kärsimystä. Kahden tason kirjassa lukija tietää heti alussa, että onnellista loppua ei olla hakemassa, eikä sinne päästä. Tietoisuus tulevasta tekee lukemisesta raskasta ja hetkittäin voi tuntea Tallgrenin hartioilla olevan painon ja tuskan.
Sandelinin ristikkäin itse jatkosodan juoksuhaudoissa ja korsuelämän rinnalla kulkeva, luontoa henkilöittävä tarina, rinnastuu taidokkaasti ja vähäeleisesti itse ihmisten väliseen kaipaukseen, rakkauteen ja luopumiseen. Lukijalle jää jäljelle ainoastaan laskea tunteja ja päiviä, jolloin Tallgrenin ja Ståhlin rakkaus päättyy. Onko kyse realismista vai jälleen kerran traagisesti päättyvästä, “bury your gays”- genrestä?
Monet kirjastot sijoittavat teoksen sotakirjojen joukkoon. Kuuluuko se oikeastaan sinne? En tiedä. Osuma ei ole ainoastaan homojen kielletty rakkaustarina, vaan Tallgrenin ja Ståhlin joukkuetoverit muodostavat ison osan tarinan toimivuudesta. Tarinassa korsut ja asemasota elää ja hengittää kaikkien siellä asuvien sotilaiden elämää.
Suoraa viittausta Alice Winnin In Memoriamiin ei voi välttää, vaikka loppupeleissä teokset ovat hyvinkin erilaisia. Siinä, missä Winn käyttää taidokkaasti suurromaanin tyyliin satoja sivuja upottamaan lukijan keskelle ensimmäisen maailmansodan rakkaustarinaa, tekee Sandelin ihan yhtä hyvän työn viidesosalla tekstiä.
Pienoisromaani on upea ja paikoin kaunista kieltä piti lukea ääneen: Katriina Huttuselle kiitos kauniista käännöksestä.
Sandelinin ristikkäin itse jatkosodan juoksuhaudoissa ja korsuelämän rinnalla kulkeva, luontoa henkilöittävä tarina, rinnastuu taidokkaasti ja vähäeleisesti itse ihmisten väliseen kaipaukseen, rakkauteen ja luopumiseen. Lukijalle jää jäljelle ainoastaan laskea tunteja ja päiviä, jolloin Tallgrenin ja Ståhlin rakkaus päättyy. Onko kyse realismista vai jälleen kerran traagisesti päättyvästä, “bury your gays”- genrestä?
Monet kirjastot sijoittavat teoksen sotakirjojen joukkoon. Kuuluuko se oikeastaan sinne? En tiedä. Osuma ei ole ainoastaan homojen kielletty rakkaustarina, vaan Tallgrenin ja Ståhlin joukkuetoverit muodostavat ison osan tarinan toimivuudesta. Tarinassa korsut ja asemasota elää ja hengittää kaikkien siellä asuvien sotilaiden elämää.
Suoraa viittausta Alice Winnin In Memoriamiin ei voi välttää, vaikka loppupeleissä teokset ovat hyvinkin erilaisia. Siinä, missä Winn käyttää taidokkaasti suurromaanin tyyliin satoja sivuja upottamaan lukijan keskelle ensimmäisen maailmansodan rakkaustarinaa, tekee Sandelin ihan yhtä hyvän työn viidesosalla tekstiä.
Pienoisromaani on upea ja paikoin kaunista kieltä piti lukea ääneen: Katriina Huttuselle kiitos kauniista käännöksestä.
August 31, 2025
4,5⭐ Täs kirjas on todella käsintuntuva tunnelma. Vähällä sivumäärällä on onnistuttu kuvaamaan sodan eri näkökulmat ainaisesta odottamisesta tärkeän sotatoverin menetykseen. Tunnelma on melankolinen ja ainainen hyökkäyksen pelko tuntuu vahvana sivuilta. Sota elää ja hengittää ja muuttuu jatkuvasti. Hahmot on onnistuttu kuvaamaan inhimmillisesti, vaikka kaikkea ei heistä irti saanut mitä olisi voinut. Siinä suhteessa tarinaa olisi voinut pitkittää vielä vaikka 50 sivua, vaikka tähänkin olin oikein tyytyväinen. Tarina ei oikeastaan ole vain homotarina, vaan myös kertomus toveruudesta, luonnosta, rakkaudesta, elämästä ja luopumisen tuskasta.Tarinan lopun arvaa jo heti ensimmäisillä sivuilla, vaikka toivoinkin, että tämä olisi kerrankin iloisen lopun saava sotateos. Tämän vuoksi tunnelataus ei ollut niin vahva, vaikka aiheuttikin pahaa oloa vatsan pohjassa. Sirpaleinen kuljetus elämän ja kuoleman välillä oli kiinnostava ja toi tarinaan jotain uniikkia sekä jättu tulkinnan varaa
January 9, 2025
En bok jag ÄLSKADE från första sekund och var tvungen att läsa i ett eldigt svep som besatt! Detta trots att jag önskar att jag hade kunnat befinna mig i denna berättelse mycket, mycket längre och trots den uppenbara smärta som river i en från första stund och som man bara VET att inte kommer lämna en. Detta är verkligen definitionen av relationer och skildringar som känns och bränns och når ända ut och vidare bort i evigheten. Så poetiskt vacker och kristallklar berättelse där inte ett enda ord var överflödigt. Någon skrev ”crying in finlandssvenska” som recension och jag kan bara hålla med.
December 28, 2024
Det är verkligen något akut med att minnas avslutade krig - här Finlands krig under andra världskriget.
En del av boken är minnen tänkta av en tall som börjat växa nära skyttegraven, rotat sig intill kvarglömda stövlar efter fortsättningskriget. När träd som börjat växa efter krigen också börjar dö så är vi ju verkligen så så långt från att minnas som samhälle. Låter så högtravande men det här är en bok som sätter fingret på det akuta. ”Läs mig NU!”
En del av boken är minnen tänkta av en tall som börjat växa nära skyttegraven, rotat sig intill kvarglömda stövlar efter fortsättningskriget. När träd som börjat växa efter krigen också börjar dö så är vi ju verkligen så så långt från att minnas som samhälle. Låter så högtravande men det här är en bok som sätter fingret på det akuta. ”Läs mig NU!”
September 22, 2025
Osuma herätti itsessäni vahvoja mielikuvia varmasti sen vuoksi, että näin kesällä Pyynikin kesäteatterissa Tuntemattoman sotilaan. Uskon, että kirja on tietoisesti kirjoitettukin Tuntemattoman veljesteokseksi, ikään kuin kansallisromaanin 'poistetuiksi sivuiksi', joissa kerrotaan, millaista jatkosodan rintamalla myös oli.
Pienoisromaanissa kerrotaan koruttomin sanankääntein sotamies Tallgrenin saapumisesta rintamalle, asettumisesta korsun yksitoikkoiseen rytmiin ja sopeutumisesta jokapäiväiseen kuolemanpelkoon. Sitten lempeästi, kuin ihmeenä, todellisuuteen alkaa kuulua myös vänrikki Ståhl (kumarrus toiselle suomalaiselle sotakirjallisuuden klassikolle), jonka kanssa Tallgren solmii elämänsä merkityksellisimmän ihmissuhteen.
Petter Sandelin on runoilija, ja realistisia sotakuvauksia rytmittävät maagiseen realismiin kallistuvat jaksot, jossa Tallgren katselee jatkosodan näyttämöä mäntynä joskus paljon myöhemmin. Koin, että kirjassa oli pyrkimys pakata suunnattoman paljon tunteita pieneen tilaan, mutta minä en päässyt tarinan kuljettamaksi kuin ajoittain.
Pienoisromaanissa kerrotaan koruttomin sanankääntein sotamies Tallgrenin saapumisesta rintamalle, asettumisesta korsun yksitoikkoiseen rytmiin ja sopeutumisesta jokapäiväiseen kuolemanpelkoon. Sitten lempeästi, kuin ihmeenä, todellisuuteen alkaa kuulua myös vänrikki Ståhl (kumarrus toiselle suomalaiselle sotakirjallisuuden klassikolle), jonka kanssa Tallgren solmii elämänsä merkityksellisimmän ihmissuhteen.
Petter Sandelin on runoilija, ja realistisia sotakuvauksia rytmittävät maagiseen realismiin kallistuvat jaksot, jossa Tallgren katselee jatkosodan näyttämöä mäntynä joskus paljon myöhemmin. Koin, että kirjassa oli pyrkimys pakata suunnattoman paljon tunteita pieneen tilaan, mutta minä en päässyt tarinan kuljettamaksi kuin ajoittain.
July 17, 2025
"Aion muistaa miten rakkautemme oli valo pimeyden keskellä." s. 114
Jokainen sana oli harkittu. Tässä ei ollut mitään liikaa mutta aivan kaikki tarpeellinen.
Jokainen sana oli harkittu. Tässä ei ollut mitään liikaa mutta aivan kaikki tarpeellinen.
February 24, 2025
väldigt fin liten bok
December 23, 2024
Reilusti neljä tähteä.
Upea teksti, tiivis, runollinen, merkityksellinen ja väheäeleisyydessään kaunis. erityisen kaunis on myös itse kirja, sen koko on miellyttävä, kansi ”vanhanaikaisuudessaan” autenttinen, teoksen henkeen erityisen sopiva.
Ollaan sodassa, asemasodassa, tarkkaillaan lähellä olevaan vihollista, koetetaan pysyä hengissä mutta aina joku kuolee, jos ei muuta niin viereisestä korsusta.
Korsun pieni porukka tulee lukijalle tutuksi, miesten yksittäisen persoonalliset piirteet Sandelin kirjoittaa tarkasti, tiiviisti.
Teksti on tiivis, täynnä merkityksiä, ilman selityksiä ( mies on puu, puulla kaarnaa) ja kuitenkin, jollain oudolla tavalla tiivis teksti, vaikka on selkeää proosaa, on rytmiltään runoa.
Osumassa ei olla vain sotaromaanin äärellä, homoeroottisen romaanin äärellä, ei proosarunossakaan vaan ehkä ei missään niissä, ehkä kaikissa niissä. Lukija elää sodassa miehen tunteiden mukana, laskee tunteja rakkauden syttymiseen, sammumiseen, pelkää viimeisiä hetkiä, kuolemaa, sodan jälkeistä elämää.
Teoksessa on siis kuolema läsnä, elämän päättymisen mahdollisuus on läsnä ollaanhan teoksessa sodassa, vihollinen näkö-ja kuulomatkan päässä.
”Metsä on hiljaa. Olen lakannut kuuntelemasta.
Edes punatulkku ei viserrä enää.
Olen nyt enemmän kuoleva kuin elävä.
Sitä kestää monta vuotta. Oksa oksan jälkeen haalistuu.
Lopulta olen vain kanto ja juuria jotka imevät metsästä luuytimen rippeet.
Juureni ovat elämäntyön jäännökset. ”
Kun mies katsoo miestä, kun muut tietävät, että yksi mies katsoo toista miestä ja miesten välillä on muutakin kuin ystävyys, kuin korsuystävyys, muut hyväksyvät, sallivat, antavat miesten tuntea, ihastua rakastua ja kun kauhein tapahtuu, he antavat surra niin kuin rakasta surraan, surra sitä kun yhteinen tulevaisuus ammutaan ja valuu suolien mukana maahan.
"He elävät niin, niin lähekkäin. Täällä ei ole salaisuuksia, ei sekunnin vertaa. He hengittävät samaa ilmaa, heidän ruumiinsa erittävät samoja nesteitä. Kaikki on heille yhteistä."
Tämä kirja julistaa välittämistä ja rakkautta, välittämistä. Ja kyllä, on myös poiskatsomista, hyväksymättömyyttä, erilaisen hyljeksintää, todellisuutta sekin. Ihmisyys, sen kaikki puolet, nurjat ja väärätkin Petter Sandelin kirjoittaa hienovireisesti ja taiten ja tämä olisikin hieno lukea myös alkukielellä, ruotsiksi.
Upea teksti, tiivis, runollinen, merkityksellinen ja väheäeleisyydessään kaunis. erityisen kaunis on myös itse kirja, sen koko on miellyttävä, kansi ”vanhanaikaisuudessaan” autenttinen, teoksen henkeen erityisen sopiva.
Ollaan sodassa, asemasodassa, tarkkaillaan lähellä olevaan vihollista, koetetaan pysyä hengissä mutta aina joku kuolee, jos ei muuta niin viereisestä korsusta.
Korsun pieni porukka tulee lukijalle tutuksi, miesten yksittäisen persoonalliset piirteet Sandelin kirjoittaa tarkasti, tiiviisti.
Teksti on tiivis, täynnä merkityksiä, ilman selityksiä ( mies on puu, puulla kaarnaa) ja kuitenkin, jollain oudolla tavalla tiivis teksti, vaikka on selkeää proosaa, on rytmiltään runoa.
Osumassa ei olla vain sotaromaanin äärellä, homoeroottisen romaanin äärellä, ei proosarunossakaan vaan ehkä ei missään niissä, ehkä kaikissa niissä. Lukija elää sodassa miehen tunteiden mukana, laskee tunteja rakkauden syttymiseen, sammumiseen, pelkää viimeisiä hetkiä, kuolemaa, sodan jälkeistä elämää.
Teoksessa on siis kuolema läsnä, elämän päättymisen mahdollisuus on läsnä ollaanhan teoksessa sodassa, vihollinen näkö-ja kuulomatkan päässä.
”Metsä on hiljaa. Olen lakannut kuuntelemasta.
Edes punatulkku ei viserrä enää.
Olen nyt enemmän kuoleva kuin elävä.
Sitä kestää monta vuotta. Oksa oksan jälkeen haalistuu.
Lopulta olen vain kanto ja juuria jotka imevät metsästä luuytimen rippeet.
Juureni ovat elämäntyön jäännökset. ”
Kun mies katsoo miestä, kun muut tietävät, että yksi mies katsoo toista miestä ja miesten välillä on muutakin kuin ystävyys, kuin korsuystävyys, muut hyväksyvät, sallivat, antavat miesten tuntea, ihastua rakastua ja kun kauhein tapahtuu, he antavat surra niin kuin rakasta surraan, surra sitä kun yhteinen tulevaisuus ammutaan ja valuu suolien mukana maahan.
"He elävät niin, niin lähekkäin. Täällä ei ole salaisuuksia, ei sekunnin vertaa. He hengittävät samaa ilmaa, heidän ruumiinsa erittävät samoja nesteitä. Kaikki on heille yhteistä."
Tämä kirja julistaa välittämistä ja rakkautta, välittämistä. Ja kyllä, on myös poiskatsomista, hyväksymättömyyttä, erilaisen hyljeksintää, todellisuutta sekin. Ihmisyys, sen kaikki puolet, nurjat ja väärätkin Petter Sandelin kirjoittaa hienovireisesti ja taiten ja tämä olisikin hieno lukea myös alkukielellä, ruotsiksi.
October 16, 2025
Rakastan tällaista tiivistä kerrontaa. Kaunis ja sydämen särkevä. Aihe (tai miljöö) on ikävä kyllä aina ajankohtainen.
December 27, 2024
Minussa on pehmeä kohta rintamakuvauksille. Ei taistelukohtauksille, mutta korsuarjelle, joukkueen ja ryhmän dynamiikalle, kokoaikaisen uhan alla elämiselle, tiedusteluretkille ja muille sodassa selviytymisen keinoille. Tätä kohtaa pitää pehmeänä ihmettelyni siitä, miten inhimillinen elämä noissa oloissa ylipäätään on mahdollista. Vieläpä vuosia, vuosia.
Osuma osuu juuri tähän pehmeään kohtaani: yhteen korsuun ja juoksuhautaan, muutaman ruotsinkielisen sotilaan ryhmään, yhdelle laverille, yhteen saapaspariin. Tarina tuo rintamalta kotiin koskettavasti ja itkettävästi.
Toinen päähenkilö mäntyyntyy. Luin sitä allegoriana jollekin, mutta en oikein tavoittanut kaksoismerkitystä muuta kuin vierauden tai väärältä tuntuvan fyysisen olomuodon kautta, ehkä myös kasvun tai koko elämänkaaren kautta. Mänty vie paljon tilaa päähenkilöiltä, joiden kohtaamista ja suhteen kehittymistä olisin halunnut hidastaa ja hekumoida. Nyt kaikki tapahtui varsin nopeasti ja yhdessäolo jäi lähinnä vain klassisten tekojen ja eleiden varaan. Hienovaraisempi ja piilotetumpi yhteys heidän välillään olisi rakentanut vahvempaa jännitettä.
Osuma osuu juuri tähän pehmeään kohtaani: yhteen korsuun ja juoksuhautaan, muutaman ruotsinkielisen sotilaan ryhmään, yhdelle laverille, yhteen saapaspariin. Tarina tuo rintamalta kotiin koskettavasti ja itkettävästi.
Toinen päähenkilö mäntyyntyy. Luin sitä allegoriana jollekin, mutta en oikein tavoittanut kaksoismerkitystä muuta kuin vierauden tai väärältä tuntuvan fyysisen olomuodon kautta, ehkä myös kasvun tai koko elämänkaaren kautta. Mänty vie paljon tilaa päähenkilöiltä, joiden kohtaamista ja suhteen kehittymistä olisin halunnut hidastaa ja hekumoida. Nyt kaikki tapahtui varsin nopeasti ja yhdessäolo jäi lähinnä vain klassisten tekojen ja eleiden varaan. Hienovaraisempi ja piilotetumpi yhteys heidän välillään olisi rakentanut vahvempaa jännitettä.
January 8, 2025
Musta tuntuu nyt pahalta puiden puolesta.
Siis olen sanaton ja surullinen ja sanaton. Tarvitsen monta päivää toipuakseni tästä, uudelleen luvun sekä kyseisen kirjan omaan hyllyyni.
Siis olen sanaton ja surullinen ja sanaton. Tarvitsen monta päivää toipuakseni tästä, uudelleen luvun sekä kyseisen kirjan omaan hyllyyni.
January 20, 2025
Fruktansvärt bra, alldeles för sorgligt, precist skriven - och väldigt vackert satt, som ett litet konstverk 🌳
April 10, 2025
En ny favorit. Skott är en vacker och gripande krigsroman. Avskalad, poetisk och smärtsam. Döden är hela tiden närvarande, liksom jakten på ett minne som bleknat bort.
I en skog finns ett träd med ett medvetande. Före trädet var en tall var det en soldat och en människa som hette Tallgren. I takt med att tallens rötter slår rot och stammen växer sig stadigare kommer minnena sakta tillbaka. Om hur Tallgren kom till fronten under fortsättningskriget och blev kär i Ståhl. Han med de breda axlarna, den varma famnen och trygga leendet.
Skulle ha velat stanna längre i den här skogen.
----
----
----
I en skog finns ett träd med ett medvetande. Före trädet var en tall var det en soldat och en människa som hette Tallgren. I takt med att tallens rötter slår rot och stammen växer sig stadigare kommer minnena sakta tillbaka. Om hur Tallgren kom till fronten under fortsättningskriget och blev kär i Ståhl. Han med de breda axlarna, den varma famnen och trygga leendet.
Skulle ha velat stanna längre i den här skogen.
----
Jag försöker prata med de andra träden om solen och jorden. Ibland frågar jag om kärlek och filosofi. Jag får aldrig några svar på sådana frågor. Ju mer jag lyssnar desto mer nedstämd blir jag. Hur mycket jag än anstränger mig kan jag inte höra ett enda samtal.
Skogen är bara ett fuktigt delirium av röster som oavbrutet sänder meddelanden utan att få några svar.
Finns det ingen annan som minns?
----
Jag är. Samtidigt växer jag.
Jag är ett frö, ett skott, ett träd, en man, en soldat, någon som älskar. Min existens föregår min essens.
Skogen drar andan i den kalla vårluften och vibrerar. Ibland blandar jag ihop att vara människa med att vara träd. Det är som om min stam inte är ett tillräckligt stort kärl för mitt medvetande. Jaget kastar sig mot barken.
Jag andas snabbare och snabbare. Ångesten river i mig. Jag vill springa bort och gömma mig men jag kan inte röra på mig eftersom jag är ett träd. Jag förlorar greppet om verkligheten. Den glider ifrån mig och ersätts av rå panik.
Det enda som räddar mitt förstånd i sådana stunder är att tänka på mossa.
Jag har upptäckt att mossan i skogen sjunger lågt medan den växer. Det är en dov sång. Man hör den bara om man lyssnar.
Att tänka på mossa gör mig alltid lugn.
----
January 4, 2025
Kärlek i skyttegravarna under fortsättningskriget. Fin bok och lagom lång för en sån story. Lämnade dock inga avtryck som jag hoppats.
January 26, 2025
Så kortfattat, så vackert, så sorgligt. Med få ord lyckas författaren skapa en helhetsbild på krig, kärlek och människoliv. Skott är ett mångtydigt ord, vilket så fint kommer fram i boken.
June 1, 2025
en nyt osaa sanoa muuta, ku että en voi hyvin enkä saa henkeä
July 13, 2025
Eleettömyydessään kaunis ja koskettava
July 20, 2025
Riipaisevan kaunis
July 23, 2025
Osuvasti nimetty osumaksi, koska lukukokemus on kuin osuma suoraan sydämeen ja syvimpään sieluun. Niin harvoilla sanoilla kerrottu niin paljon sodasta, rakkaudesta ja ihmisyydestä. Olen riekaleina.
November 29, 2025
sidu satan nåo grät ja liti
April 23, 2025
Kaunis. Kannattaa lukea.
September 21, 2025
Uusi lempikirjani. Kaunista kieltä ja oivaltavia yksityiskohtia. Kaunis myös kirjahyllyssä.
April 18, 2025
Shit, vilken bok! Kunde inte lägga den ifrån mig och så var den redan slut, alldeles för fort.
January 12, 2025
Tämä osui ja tuntui. Osuma on herkästi ja värisyttävästi kirjoitettu pienoisromaani kielletystä rakkaudesta jatkosodassa. Kertomus seuraa nuorta Tallgrenia itärintaman juoksuhaudoissa ja korsuissa. Siellä hän kohtaa Helvetiksi kutsutun tähystyspaikan, vihollisen periskoopin peilissä ja palvelustoverin nimeltä Ståhl. Sodan kaoottinen armottomuus etääntyy vain hetkittäin palvelustovereiden kanssa hassutellessa, sisaren kirjettä lukiessa ja suudelmia varastaessa.
Petter Sandelin on valinnut teoksensa toiseksi kertojaksi rintamalinjalla hauraan rakkauden kanssa yhtä matkaa kasvavan nuoren männyn ja kirjoittaa paitsi ihmisistä, myös luonnosta, äärimmäisen kauniisti. Katriina Huttusen käännös on erinomaisen onnistunut.
Petter Sandelin on valinnut teoksensa toiseksi kertojaksi rintamalinjalla hauraan rakkauden kanssa yhtä matkaa kasvavan nuoren männyn ja kirjoittaa paitsi ihmisistä, myös luonnosta, äärimmäisen kauniisti. Katriina Huttusen käännös on erinomaisen onnistunut.
May 7, 2025
Tiivis, ilmava, yksityiskohtainen, ylimalkainen: kaikkea yhtä aikaa. Arvasin, että tarina ei näissä lähtökohdissa voisi olla onnellinen, ja siksi olikin tuskaista lukea, miten tapahtumat kulkevat kohti vääjäämätöntä loppuaan. Kieli oli mielettömän kaunista, pisteet myös kääntäjälle! Tämä pieni kirja jää mieleen ja sydämeen pitkäksi aikaa.
Ainoastaan oma lukukokemukseni jätti toivomisen varaa. Luin tätä e-kirjana vähän kerrassaan ja jopa useamman viikon tauoilla, eikä se todellakaan ollut oikea tapa. Parhaan lukukokemuksen saisi, jos lukisi tämän yhdeltä istumalta.
Ainoastaan oma lukukokemukseni jätti toivomisen varaa. Luin tätä e-kirjana vähän kerrassaan ja jopa useamman viikon tauoilla, eikä se todellakaan ollut oikea tapa. Parhaan lukukokemuksen saisi, jos lukisi tämän yhdeltä istumalta.
December 25, 2024
Koskettava ja ihastuttava tarkka-ampujan kirjallinen laukaus suoraan sydämeen!
Petter Sandelin on kirjoittanut ytimekkään tarinan jatkosodan juoksuhaudoissa ja korsuissa tapahtuvasta elämästä ja arjesta. Tiukasti runsain päälausein kirjoitettu kertomus ihastuttaa ja musertaa. Realismista ja historiallisesta tarkkuudesta viis; sitä en osaa arvioida ja se on koko kertomuksessa ihan täysin sivuseikka. Tämä osui ja upposi ja jätti vuotamaan ojan poskeen.
Petter Sandelin on kirjoittanut ytimekkään tarinan jatkosodan juoksuhaudoissa ja korsuissa tapahtuvasta elämästä ja arjesta. Tiukasti runsain päälausein kirjoitettu kertomus ihastuttaa ja musertaa. Realismista ja historiallisesta tarkkuudesta viis; sitä en osaa arvioida ja se on koko kertomuksessa ihan täysin sivuseikka. Tämä osui ja upposi ja jätti vuotamaan ojan poskeen.
November 26, 2024
Apua miten en ollut valmis tähän. Kirjan kansi herätti huomioni ja nappasin kauniin pienen Osuman ohimennen matkaani kirjaston uutuushyllyltä. Kokonsa puolesta kirjan olisi lukenut yhdeltä istumalta, mutta kiihtymykseltäni en siihen kyennyt. Aivan poikkeuksellisen kaunis ja taidokas kirja. Mikä ilo ja nautinto tulla näin kovin kosketetuksi.
Displaying 1 - 30 of 61 reviews