Turkki valtasi Kyproksen pohjoisosan kesällä 1974. Kolme vuosikymmentä myöhemmin Kyproksen kreikkalaisesta tasavallasta tuli puolestaan EU-jäsen. Millaiset kehityskulut johtivat näihin tapahtumiin? Kuinka todennäköiseltä Kyproksen yhdistäminen näyttää tällä hetkellä?
Kreikka, Turkki ja jaettu Kypros taustoittaa itäisen Välimeren alueen vaiherikasta historiaa Kreikan vapaussodasta 1820-luvulla modernin Turkin syntyyn, Kyproksen itsenäistymiseen ja 2020-luvun konflikteihin. Se tuo esille kreikkalaisten ja turkkilaisten yhteiselon kipupisteitä ja valaisee Britannian imperiumiin kuuluneen Kyproksen asemaa kansainvälisen politiikan pelinappulana.
Teos on samalla tarkka analyysi moninapaistuvan maailman lainalaisuuksista ja vaihtoehdoista. Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kamppailu, pakolais-, ilmasto- ja energiakriisit sekä sodat Ukrainassa ja Lähi-idässä näkyvät myös itäisen Välimeren todellisuudessa.
”Kreikka, Turkki ja jaettu Kypros” on monipuolinen ja tiivis katsaus yhteen itäisen Välimeren kiistanalaisimmista ja pitkäkestoisimmista konflikteista. Kirja onnistuu yhdistämään poliittisen historian, kansainväliset jännitteet ja paikalliset realiteetit tavalla, joka palvelee sekä aiheeseen perehtynyttä lukijaa että yleisempää historiasta kiinnostunutta.
Alku johdanto on valitettavasti tyypillistä akateemista saivartelua — raskassoutuista metodologista pohdintaa ja terminologista pingispeliä, joka tuskin puhuttelee normilukijaa. Tämä ei kuitenkaan ole este kirjan vahvuuksien saavuttamiselle: ohittamalla ensimmäiset parikymmentä sivua pääsee suoraan asian ytimeen. Siellä avautuu johdonmukainen, kirkas ja monikerroksinen kuva siitä, miten historialliset jännitteet, suurvaltapolitiikka ja paikalliset identiteetit ovat vuorovaikuttaneet Kyproksen traagisessa jakautumisessa.
Kirjan rakenne toimii erinomaisesti. Se etenee loogisesti jaoteltuna – ensin taustojen, sitten tapahtumien ja lopulta analyysin kautta. Erityisen onnistunut on tapa, jolla kirjailija jäsentää eri poliittiset voimat ja ideologiset trendit niin Kreikassa, Turkissa kuin Kyproksella – unohtamatta ulkopuolisia toimijoita, kuten Britanniaa ja Yhdysvaltoja. Tässä näkyy sekä kirjoittajan asiantuntemus että taito valita olennainen.
Vaikka aihe itsessään on raskas ja moniulotteinen, teksti pysyy jouhevasti etenevänä. Laajuudestaan huolimatta kirja ei rönsyile, eikä se huku detaljeihin. Tästä kiitos kuuluu paitsi kirjailijalle, myös kustannustoimittajalle, jonka rooli sisällön tiivistämisessä ja rakenteen kirkastamisessa on ollut selvästi merkittävä.
Yhteenvetona: ”Kreikka, Turkki ja jaettu Kypros” on vaikuttava esitys aiheesta, jonka merkitys ei rajoitu Kyprokseen vaan heijastuu laajemmin Euroopan ja Lähi-idän suhteisiin. Se on kirja, jonka soisi löytyvän jokaisen aluepolitiikasta kiinnostuneen lukijan hyllystä – kunhan malttaa hypätä alkupään jargonin ylitse.
Jälleen kerran loistavan analyyttista ja sujuvasti luettavaa tekstiä Toni Alarannalta.
Kirja itsessään on erittäin hyvin kirjoitettu ja Alarannan tapa tuoda esiin eri tahojen narratiiveja on sijoitettu selkeyttävällä tavalla kansainvälisten suhteiden tulkinnan isompaan kuvaan, tällä kertaa itäisen Välimeren kontekstissa.
Yhtenä miinuksena mainittakoon, ettei tässä kirjassa lopulta käyty Kyproksen konfliktin vaiheita kuin pintapuolisesti läpi. Toisin sanoen hieman liian tiivistetty teos niiltä puolin. Esimerkiksi Kyproksen kreikkalaisten suorittamiin massamurhiin Kyproksen turkkilaisia kohtaan ei käyty läpi enempää kuin lyhyesti mainiten, mikä on varsin erikoinen valinta, sillä se toimi yhtenä isona motiivina Turkin sotilaalliselle operaatiolle 1974, jota voi hyvinkin kutsua rauhanoperaatioksi myös muissa kuin turkkilaisissa piireissä.