Uskomattomia, traagisia ja koomisia tositarinoita Neuvostoliitosta ja Venäjältä.
Porttikiellon Venäjälle saaneen toimittajan Arja Paanasen tarkkanäköiset ja hauskat kertomukset näyttävät niin arjen kommellukset kuin paljastavat naapurimaan häikäilemättömän pelin.
Ilta-Sanomien palkitun toimittajan yli 30 vuoden kokemukset Neuvostoliitosta ja Venäjältä näyttävät valtavan maan koko kirjon Siperiasta Pietariin ja kansalaisten arjesta aina Kremlin ytimeen. Samalla hänen juttumatkansa ja kertomuksensa piirtävät tarkan kuvan siitä, kuinka Neuvostoliiton romahdusta seurannut vapautumisen huuma hiipui ja teräksinen valta alkoi kiristää otettaan kansalaisista.
Paananen joutui kamppailemaan epäilyjä ja syytöksiä vastaan kirjoittaessaan Kremlin hyytävästä pelistä ja Suomen sinisilmäisyydestä kauan ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Putinin Venäjä oli kasvava uhka, mutta totuutta ei haluttu myöntää.
Anu Kuistiala on MTV Uutisten entinen päätoimittaja ja Moskovan-kirjeenvaihtaja. Pitkän uran mediamaailmassa tehnyt Kuistiala toimii nykyisin tietokirjailijana ja puhujana.
Arja Paananen on palkittu Ilta-Sanomien erikoistoimittaja. Hän on välittänyt tietoa itänaapurimme tapahtumista jo yli 30 vuoden ajan; tutuksi ovat tulleet glasnostin ajan Neuvostoliitto, Jeltsinin Venäjä ja Putinin Venäjä. Paananen on valmistunut Jyväskylän yliopistosta venäjän kielen oppiaineesta.
Erinomainen kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Ärsyttää miten suomettuneitaja ja itäänpäin rähmällään vellihousuiset poliitikot ja päättäjät osin ovat edelleen. Ei vaan uskalleta sanoa vastaan.
Itse olen evakkojen jälkeläinen enkä ole ikinä uskonut itänaapureiden lupauksia ja on niitä tavallisten venäläistenkin käytöstä katsottu ihan normaalissa elämässä. Aina on kieroilua tai uhkailua, etuilua tms tarjolla.
Jos olet edelleen sinisilmäinen niin olisiko jo aika herätä? Vai tarjosiko naapuri kaalisoppaa tai muuten lahjoi?
Olen itsekin asunut työn takia sekä Neuvostoliitossa että Venäjällä samoihin aikoihin kuin Paananen. Paanasen muistelut vastaavat hyvin omia kokemuksiani ja tuovat myös lisätietoa, sillä hän on matkustellut maassa laajasti, tavannut erilaisia ihmisiä ja selvittänyt taustoja. Jos toiveet toteutuisivat, toivoisin Venäjälle sisäisen kolonialismin ja ulkoisen imperialismin loppua - sitä, että keskityttäisiin oman maan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen eikä ulkoisiin sotiin tai rikkauksien haalimiseen pienelle eliitille.
(äänikirja) Ensiluokkainen läpivalaisu venäjästä, kirjoittajana venäjän kieltä puhuva suomalainen journalisti, joka on asunut maassa pitkään. Vaikka positiivisiakin tarinoita on siroteltu sekaan, Paananen ei ole sinisilmäinen: väite siitä, että venäjän sodat ovat "vain Kremlin sotia" ja että tavalliset venäläiset ovat syyttömiä niihin, ei kerta kaikkiaan kestä historiallista tarkastelua. Maa on korruption lävistämä ja täysin kyyninen jopa omien lastensa tulevaisuuden suhteen; äärinationalismi ja rasismi ovat korvanneet unelmat paremmasta maailmasta. Venäjän kolkko todellisuus toimikoon oppituntina meille muille: on aseistauduttava ja varustauduttava venäjän hyökkäyksen varalta, mutta myös säilytettävä lämmin sydän ja empatia - kaksi tehokkainta asetta totalitarismia ja fasismia vastaan!
Jos ei tiedä vielä paljoakaan Venäjästä, kannattaa lukea tämä. Ja jos jo tietää paljon, niin kannattaa lukea tämä. Paanasella ja kirjaan jututetuilla asiantuntijoilla on paljon sanottavaa aiheesta.
Viihdyin todella tän kirjan parissa. Erinomainen katsaus Venäjään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä aikana. Asiantuntijoiden näkökulmapiheenvuorot lukujen väleissä toi hyvin myös lisää eri näkemyksiä aiheeseen. Pelkkää hehkutusta siis, eli suosittelen!
Huh, olipahan kirja tai siis kirjan sisältö! Tunnusta kuuluneeni siihen kirjoittaijien mainitsemaan joukkoon suomalaisia lukijoita, jotka ovat ajatelleet, ettei iltapäivälehdissä voi olla laadukasta journalismia. Ja osin ajattelen edelleenkin niin, ns. isossa kuvassa. Yksittäiset toimittajat ovat timanttia ja toisaalta ns. laatulehdissäkin on nykyään ns. vasemmalla kädellä tehtyjä uutisia, artikkeleita, juttuja.
Mutta tähän kirjaan: silmiäavaava tekstiä. Olen aiemmin lukenut ruotsinsuomalaisen toimittajan kirjoja hajonneen Neuvostoliiton kansalaisista, eri alueista, eri ikäryhmistä. Ne kirjat avasivat paljon venäläistä sielunmaisemaa. Tämä kirja avasi Venäjää toisella tavoin, itseä todella herättävästi. Ja huolestuttavastikin. Lukemista piti säännöstellä, ettei ahdistu liikaa. Tai aina ei ollutkaan sopivassa mielentilassa itse lukeakseen tätä todella analyyttistä, mutta silti arkisen rauhallista tekstiä. Tässä kohtaa tarkoitan arkista erittäin positiiviseksi luonnehdinnaksi: kirja ei luo kauhukuvia, se ei mässäile asioille, se ei ole sensaatiohakuinen. En halua käyttää kuitenkaan ilmaisua kylmän analyyttinen teksti. Tekstin takaa, välistä ja itse tekstistä välittyy se, kuinka Arja Paananen todella välittää Venäjästä ja venäläisistä: humaanisti, ihmisinä, yksilöinä, kansana, maana. Tällaista kirjan tekstiä tarvitsemme, jotta voimme tunnistaa ja tunnustaa naapurimme valtiona ja sen kansalaiset myös yksilöinä. Me suomalaiset asumme Venäjän lähinaapurina. Meidän etumme on, että tunnemme naapurimme ja samalla tiedämme itsemme, taustamme, nykyisyytemme ja sen, mitä tulevaisuudelta haluamme.
Oma 81-vuotias äitini antoi tämän kirjan minulle lainaan ja käski lukea. Pyysi sitten palauttamaan kirjan takaisin, jotta hän voi lukea kirjaa uudestaan. Ei yhtään huonompi taktiikka.
Olen lukenut lukuisia Neuvostoliittoa, Venäjää ja Putinia käsitteleviä kirjoja, ja tämä oli yksi parhaista. Menee samaan opettavaisten, viihdyttävien ja silmiä avaavien opusten joukkoon kuin Jussi Konttisen Siperia ja Outi Salovaaran Matkalla menneessä maailmassa.
Arja Paananen osaa asiansa, taitaa venäjän kielen ja kokemusta Venäjällä asumisestakin on monelta vuosikymmeneltä. Hän myös sanoo suoraan eikä pelkää tehdä omia tulkintojaan. Viihdyttävyys on tulkinnanvaraista, mutta nauroin vedet silmissä, kun luin työluvan/viisumin absurdista uusintaprosessista. Muuten ei paljoa naurattanut.
Tavallaan uutta tietoa minulle oli kuvaukset Venäjän syrjäseuduista, maaseudusta ja laitamilta, joissa kaiken annetaan ränsistyä, pahimmillaan taloissa ei ole lämmitystä eikä aina ole teitäkään. Kaikki valta ja raha on muutamissa isoissa kaupungeissa.
Mielenkiintoinen mutta karmiva teos Venäjästä. Toimittaja Anja Paananen on asunut Venäjällä, osaa kielen ja tehnyt paljon lehtijuttuja Venäjästä ja venäläisistä. Hän siis tietää mistä kirjoittaa.
Kirjassa kerrotaan miten venäläisiä aivopestään, miten he pitävät länttä, - Suomeakin - vihollisenaan, minkälaisia hulluja imperialistisia pyrkimyksiä Putinilla on ja miten Venäjän kansa tuntuu alistuneen diktaattorin valtaan. Ei sinänsä mitään uutta ja yllättävää, mutta oli hauska lukea Paanasen omakohtaisia kokemuksia.
Minusta tämä oli oiva lisä erilaisiin Venäjä ja Ukrainan sota -näkökulmiin, joita on tarjolla lähinnä armeijataustaisilta kirjoittajilta. Tämä antoi läpileikkauksen Neuvostoliiton muuttumisesta nyky-Venäjäksi enemmän arjen näkökulmasta. Kirjan tarina eteni sujuvasti ja loogisesti, helppoa luettavaa eikä lainkaan puuduttavaa. Toimittajan ura Venäjällä on varmasti ollut vaiherikas ja siihen saa vain pintaraapaisun tämän kirjan kautta.
Pätevä katsaus nyky-Venäjän kehitykseen viimeisen 35 vuoden aikana. Venäjää tuntevalle lukijalle kirja antaa paljon Paanasen omien kokemusten ja havaintojen sekä tälle tapahtuneiden sattumusten muodossa.
"Fascinating, Treacherous Russia Through the Eyes" of Arja Paananen is an excellent book about the people, culture, and government of Russia. The author, a Finnish journalist who speaks Russian and has lived there, has long specialized in reporting on the country. The book offers eye-opening stories about how ordinary Russians live and think — how tightly they are controlled by the government, and how little regard that government shows toward Western countries. As a citizen of a truly democratic nation, it is striking to see just how different life can be in Russia.