What do you think?
Rate this book
Skutsi
Neljä nuorta, erämaa, ei älylaitteita. Kauhutarinoita iltanuotiolla, ennakkoluuloja ja salaisuuksia, orastavaa ystävyyttä.
Kun kuolema vierailee leirissä, leppoisa vaellus muuttuu painajaiseksi.
Skutsi on kirja, jota ei malta laskea käsistään.
Kun kuolema vierailee leirissä, leppoisa vaellus muuttuu painajaiseksi.
Skutsi on kirja, jota ei malta laskea käsistään.
200 pages, Hardcover
Published September 13, 2024
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 55 reviews
October 28, 2024
Päivi Lukkarilan "Skutsi" (Nokkahiiri, 2024) on nuorille suunnattu kauhuromaani, jossa neljä nuorta lähtee enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti älylaitteettomalle (horror, horror!) vaellukselle erämaahan. Nelikon oppaana toimii kokenut eränkävijä Jokke, joka kuitenkin yhtenä yönä ottaa ja kuolee riippumattoonsa...
Niinpä nuorten on nyt selvittävä omillaan takaisin ihmisten ilmoille, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Lisäksi takaraivossa kummittelevat iltanuotiolla kerrotut kauhutarinat, jotka tuntuvat pimeässä metsässä heräävän henkiin. Nelikolla on myös omat ristinsä kannettavina, eivätkä he itsestään kertoessa pysy aina totuudessa.
Nuoret ja heidän oppaansa toimivat vuoron perään kertojahahmoina. Luvut ovat lyhyitä ja mielenkiinto pysyy mukavasti yllä, kun kauhistuttavaa tunnelmaa rakennellaan hitaasti. Tarinalla olisi mahdollisuus kurvata suuntaan jos toiseenkin,
Lopputulos on joka tapauksessa onnistunut. Nuoret ovat kiinnostavia persoonia ja heidän kauttaan käsitellään muun muassa seksuaalisuuteen, maahanmuuttoon, identiteettiin, itsetuntoon, lihansyöntiin ja monenmoisiin muihin kiinnostaviin juttuihin liittyviä kysymyksiä. Aika hyvin näin lyhyeltä kirjailta!
Niinpä "Skutsi" otetaan ensi vuonna mukaan kahdeksasluokkalaisten kirjavinkkauksiin. Vaikka se ei ehkä ole tyylipuhdasta kauhua, voi se toimia hyvänä sisäänheittäjänä genren saloihin!
Niinpä nuorten on nyt selvittävä omillaan takaisin ihmisten ilmoille, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Lisäksi takaraivossa kummittelevat iltanuotiolla kerrotut kauhutarinat, jotka tuntuvat pimeässä metsässä heräävän henkiin. Nelikolla on myös omat ristinsä kannettavina, eivätkä he itsestään kertoessa pysy aina totuudessa.
Nuoret ja heidän oppaansa toimivat vuoron perään kertojahahmoina. Luvut ovat lyhyitä ja mielenkiinto pysyy mukavasti yllä, kun kauhistuttavaa tunnelmaa rakennellaan hitaasti. Tarinalla olisi mahdollisuus kurvata suuntaan jos toiseenkin,
Lopputulos on joka tapauksessa onnistunut. Nuoret ovat kiinnostavia persoonia ja heidän kauttaan käsitellään muun muassa seksuaalisuuteen, maahanmuuttoon, identiteettiin, itsetuntoon, lihansyöntiin ja monenmoisiin muihin kiinnostaviin juttuihin liittyviä kysymyksiä. Aika hyvin näin lyhyeltä kirjailta!
Niinpä "Skutsi" otetaan ensi vuonna mukaan kahdeksasluokkalaisten kirjavinkkauksiin. Vaikka se ei ehkä ole tyylipuhdasta kauhua, voi se toimia hyvänä sisäänheittäjänä genren saloihin!
December 26, 2024
Päivi Lukkarilan Skutsi voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian 2024. Se on kauhu- ja eräkirjallisuuden mainio sekoitus, jossa neljä nuorta heitetään "eräjormulin" kanssa selviytymään kolmen päivän metsäretkestä ilman kännyköitä. Jokainen nuori kantaa metsään omat elämäntarinansa ja -kokemuksensa. Sekä parhaat kummitusjuttunsa.
Skutsi onnistuu olemaan aidosti pelottava ja koukuttava sekä törmäyttämään nuorten persoonat sopivan särmikkäästi. Vaikka nuorilla on erilaiset lähtökohtansa, niihin ei jäädä liiaksi kiinni, vaan jokainen on vahvasti matkalla omaksi itsekseen.
Kaikkia arvoituksia kirjassa ei ratkaista, eikä kaikki selviä parhain päin. Syntyy seikkailu, jossa kierrokset kasvavat hurjiin tunnelmiin ja jokaisen panosta tarvitaan.
Näen tarinan jo elokuvana mielessäni. Pystyn myös kuvittelemaan herkulliset keskustelut, joita kirjan pohjalta voi lähteä virittelemään oppilaiden kanssa. Mitään ei tässä kirjassa märehditä puhki, ja se on merkki hyvästä kirjallisuudesta.
Skutsi onnistuu olemaan aidosti pelottava ja koukuttava sekä törmäyttämään nuorten persoonat sopivan särmikkäästi. Vaikka nuorilla on erilaiset lähtökohtansa, niihin ei jäädä liiaksi kiinni, vaan jokainen on vahvasti matkalla omaksi itsekseen.
Kaikkia arvoituksia kirjassa ei ratkaista, eikä kaikki selviä parhain päin. Syntyy seikkailu, jossa kierrokset kasvavat hurjiin tunnelmiin ja jokaisen panosta tarvitaan.
Näen tarinan jo elokuvana mielessäni. Pystyn myös kuvittelemaan herkulliset keskustelut, joita kirjan pohjalta voi lähteä virittelemään oppilaiden kanssa. Mitään ei tässä kirjassa märehditä puhki, ja se on merkki hyvästä kirjallisuudesta.
July 23, 2026
Manuprāt, ļoti labs piedzīvojumu romāns jauniešiem ar diezgan atmosfēriskiem šausmu elementiem.
Četri pusaudži dažādu iemeslu dēļ dodas trīs dienu pārgājienā Somijas mežos. Nekādu telefonu, nekādu ikdienas ērtību - tikai mežs, kalni, daba un gids, ar kuru runāt jau nu būtu pēdējais, ko viņi vēlas darīt. Bet pārgājiens nenotiek tā kā plānots, un nu četriem nepieredzējušiem jauniešiem jāmēģina atrast ceļu ārā no tumšajiem mežiem pašu spēkiem.
Protams, es uz šo skatos no pieaugušā skatu punkta un tad jau liekas, ka varbūt vajadzēja nedaudz garāk, varbūt vairāk atklāt katra pusaudža pagātnes rētas (lai gan autore ļoti veiksmīgi ir apstājusies uz robežas starp "visu pateikšu" un "tu vari nojaust, par ko ir runa"). Ļoti patika Sabīnas sižeta līnija, kas saglabā vislielāko intrigu, bet neesmu droša, ka visi sapratīs viņas noslēpumu (kas man bija skaidrs jau pirmās dienas laikā. Bet atkal jāatzīst, ka tas tik dēļ dažādajām grāmatām, kas lasītas, jo autore intrigu notur un pavelk garumā pat pēc tam, kad stāsts beidzies, jo gan jau kādam lasītājam būs jāpadomā "paga, paga, tiešām tas nozīmē šo?". Un, jā, tieši to tas nozīmē! 😄).
Šausmu elementi šeit lieliski uzturēti gan vāka noformējumā, gan viscaur stāstam no katra pusaudža redzējuma. Man liekas, šī grāmata būtu tas, ko ieteiktu, ja man kāds pajautātu, vai ir kāds šausmu romāns, ko dot lasīt jaunietim (12+), kurš vēlas šo žanru sākt iepazīt.
Iesaku!
Četri pusaudži dažādu iemeslu dēļ dodas trīs dienu pārgājienā Somijas mežos. Nekādu telefonu, nekādu ikdienas ērtību - tikai mežs, kalni, daba un gids, ar kuru runāt jau nu būtu pēdējais, ko viņi vēlas darīt. Bet pārgājiens nenotiek tā kā plānots, un nu četriem nepieredzējušiem jauniešiem jāmēģina atrast ceļu ārā no tumšajiem mežiem pašu spēkiem.
Protams, es uz šo skatos no pieaugušā skatu punkta un tad jau liekas, ka varbūt vajadzēja nedaudz garāk, varbūt vairāk atklāt katra pusaudža pagātnes rētas (lai gan autore ļoti veiksmīgi ir apstājusies uz robežas starp "visu pateikšu" un "tu vari nojaust, par ko ir runa"). Ļoti patika Sabīnas sižeta līnija, kas saglabā vislielāko intrigu, bet neesmu droša, ka visi sapratīs viņas noslēpumu (kas man bija skaidrs jau pirmās dienas laikā. Bet atkal jāatzīst, ka tas tik dēļ dažādajām grāmatām, kas lasītas, jo autore intrigu notur un pavelk garumā pat pēc tam, kad stāsts beidzies, jo gan jau kādam lasītājam būs jāpadomā "paga, paga, tiešām tas nozīmē šo?". Un, jā, tieši to tas nozīmē! 😄).
Šausmu elementi šeit lieliski uzturēti gan vāka noformējumā, gan viscaur stāstam no katra pusaudža redzējuma. Man liekas, šī grāmata būtu tas, ko ieteiktu, ja man kāds pajautātu, vai ir kāds šausmu romāns, ko dot lasīt jaunietim (12+), kurš vēlas šo žanru sākt iepazīt.
Iesaku!
November 27, 2024
Päivi Lukkarilan Skutsi (Nokkahiiri 2024) voitti juuri lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian! Onnea! Kuinka hienoa, että jopa näin pieni kustantamo pystyy tähän (pistää ihmettelemään, miksi osa vähän isommista jättää kokonaan kokeilematta). Tämä oli toinen kerta putkeen, kun nuorten kauhulla on viety voitto - edellisen kerran palkittiin siis Magdalena Hain Sarvijumala.
"Tyttö joutui metsänpeittoon." (s. 50)
Neljä nuorta enemmän tai vähemmän pakotetaan puhelimettomalle vaellukselle erämaahan oppaanaan Jorma Eräjärvi. Jep, minäkin nauroin, kun kuulin Erä-Jorman nimen. Yksi nuorista tosin käyttää Jokesta uutta nimeä jokaisella kerralla, kun mainitsee tämän ja vitsi vanhenee aika nopeasti.
"Tein päätöksen, että välitän vitut siitä, mitä muut ajattelee, ja aloin elää elämää, jota olin aina halunnut elää." (s. 119)
Jokaisella nuorella on omat taakkansa, on koettu rasismia, huostaanottoa ja sateenkaarevuuteen liittyvää kipuilua. Sabinan hahmo oli ehdottomasti kiinnostavin, mutta myös Nasim (joka haluaa kirjailijaksi) tarjoili monta mainiota hetkeä reissun aikana.
"Mä rakastan sanoja ja niiden voimaa muuttaa asioita." (s. 114)
Nämä nuoret eivät puhu, noh, ehkä Nasimia lukuun ottamatta kirjakieltä, vaan he kiroilevat ja kuulostavat ikäisiltään teineiltä. Pientä kähmintääkin harjoitetaan, mutta onneksi uhri kommentoi ikävää tilannetta heti, vaikka viesti ei taida aivan täysin upota tekijän hormonihuuruisiin aivoihin.
"Mitä meille nyt vois sattua?" tiuskaisen, vaikka tiedän liiankin hyvin, että me ollaan keskellä laajaa erämaa-aluetta. (s. 88)
Reissu muuttuu yllättäen kauhuelokuvaksi, enkä nyt puhu niistä nuotiolla kerrotuista kummitustarinoista. Voin sanoa, että tässä oleva kauhu on maallisuudessaan juurikin kaikkein tehokkainta ja pelottavinta, koska vastaavaa voisi tapahtua aivan aidosti kenelle tahansa.
Muistan terapeutin sanat: "Asiat ei häviä piilottamalla. Tarvitaan rohkeutta kohdata ne ja tehdä ne vaarattomiksi." (s. 166)
Kirjan vahvuuksia on sen moninäkökulmaisuus, jokainen teineistä ja eräopas pääsevät kaikki kuvaamaan tapahtumia omin sanoin. Loppu tulee hieman nopeasti ja kaikkea ei kerrota, mikä voi toisaalta olla hyväkin. Tästähän voivat nuoret innostu kirjoittamaan fanficiä ja jatkamaan nuorten hahmojen tarinoita eteenpäin.
"Tyttö joutui metsänpeittoon." (s. 50)
Neljä nuorta enemmän tai vähemmän pakotetaan puhelimettomalle vaellukselle erämaahan oppaanaan Jorma Eräjärvi. Jep, minäkin nauroin, kun kuulin Erä-Jorman nimen. Yksi nuorista tosin käyttää Jokesta uutta nimeä jokaisella kerralla, kun mainitsee tämän ja vitsi vanhenee aika nopeasti.
"Tein päätöksen, että välitän vitut siitä, mitä muut ajattelee, ja aloin elää elämää, jota olin aina halunnut elää." (s. 119)
Jokaisella nuorella on omat taakkansa, on koettu rasismia, huostaanottoa ja sateenkaarevuuteen liittyvää kipuilua. Sabinan hahmo oli ehdottomasti kiinnostavin, mutta myös Nasim (joka haluaa kirjailijaksi) tarjoili monta mainiota hetkeä reissun aikana.
"Mä rakastan sanoja ja niiden voimaa muuttaa asioita." (s. 114)
Nämä nuoret eivät puhu, noh, ehkä Nasimia lukuun ottamatta kirjakieltä, vaan he kiroilevat ja kuulostavat ikäisiltään teineiltä. Pientä kähmintääkin harjoitetaan, mutta onneksi uhri kommentoi ikävää tilannetta heti, vaikka viesti ei taida aivan täysin upota tekijän hormonihuuruisiin aivoihin.
"Mitä meille nyt vois sattua?" tiuskaisen, vaikka tiedän liiankin hyvin, että me ollaan keskellä laajaa erämaa-aluetta. (s. 88)
Reissu muuttuu yllättäen kauhuelokuvaksi, enkä nyt puhu niistä nuotiolla kerrotuista kummitustarinoista. Voin sanoa, että tässä oleva kauhu on maallisuudessaan juurikin kaikkein tehokkainta ja pelottavinta, koska vastaavaa voisi tapahtua aivan aidosti kenelle tahansa.
Muistan terapeutin sanat: "Asiat ei häviä piilottamalla. Tarvitaan rohkeutta kohdata ne ja tehdä ne vaarattomiksi." (s. 166)
Kirjan vahvuuksia on sen moninäkökulmaisuus, jokainen teineistä ja eräopas pääsevät kaikki kuvaamaan tapahtumia omin sanoin. Loppu tulee hieman nopeasti ja kaikkea ei kerrota, mikä voi toisaalta olla hyväkin. Tästähän voivat nuoret innostu kirjoittamaan fanficiä ja jatkamaan nuorten hahmojen tarinoita eteenpäin.
August 9, 2026
Vai es izdzīvotu mežā? Vai es izdzīvotu mežā, esot kopā ar cilvēkiem, kas no manis tik ļoti atšķiras? Vai pēc šādiem piedzīvojumiem mēs izietu laukā kā draugi?
Lasot daudz domāju par bailēm. Man pašai vienatnē mežā vienmēr ir bijis bail, un šis stāsts lika aizdomāties, cik ļoti mūsu drosmi maina cilvēki, kas atrodas mums blakus. Varbūt drosme nemaz nenozīmē nebaidītie? Varbūt tā nozīmē baidīties un tomēr turpināt iet un rīkoties?
Man patika arī tas, kā pamazām mainās varoņu priekšstati citam par citu. Cilvēks, kuru sākumā esi ielicis kādā ērtā kastītē, var izrādīties pavisam citāds, kad apstākļi mūs atstāj bez mums ierastajām lomām.
Lasot daudz domāju par bailēm. Man pašai vienatnē mežā vienmēr ir bijis bail, un šis stāsts lika aizdomāties, cik ļoti mūsu drosmi maina cilvēki, kas atrodas mums blakus. Varbūt drosme nemaz nenozīmē nebaidītie? Varbūt tā nozīmē baidīties un tomēr turpināt iet un rīkoties?
Man patika arī tas, kā pamazām mainās varoņu priekšstati citam par citu. Cilvēks, kuru sākumā esi ielicis kādā ērtā kastītē, var izrādīties pavisam citāds, kad apstākļi mūs atstāj bez mums ierastajām lomām.
November 26, 2024
Ahmittavan koukuttava jännäri!
Päivi Lukkarilan Skutsi (Nokkahiiri, 2024) oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista ainoa, jonka ehdin lukea ennen palkintojenjakoa. Ihastuin kerrontaan, joka pakottaa kääntämään sivuja vauhdilla eteenpäin, ja riemastukseni oli melkoinen, kun palkinto osui juuri tälle teokselle!
Neljä nuorta lähetetään eräoppaan kanssa metsäretkelle, jonne ei saa ottaa mukaan älylaitteita. Reissulla on tarkoitus oppia erätaitoja, pitää taukoa somesta ja tutustua uusiin ihmisiin. Matkaa johtaa Jorma Eräjärvi, jonka nimestä yksi nuorista keksii heti noin kymmenen vitsiä.
Iltanuotiolla kerrotaan kauhutarinoita, jotka jäävät retkeilijöiden mieliin muhumaan. Kun kesken reissun yksi viidestä löydetään kuolleena ja muutakin merkillistä ja ahdistavaa alkaa tapahtua metsässä, tarina ottaa harppauksen jännärin suuntaan.
Yhdessä kohdassa jännite kävi niin suureksi, että illalla piti laittaa kirja sivuun ja vaihtaa kevyempään lukemiseen. Pääasiassa jännityselementit ovat kuitenkin melko maltillisia, ja tällainen kauhua lähtökohtaisesti pelkääväkin lukija toivoi, että kammottavaa olisi ollut vielä ripaus enemmän.
Viimeisissä luvuissa oikein odotin, että loppuratkaisu jättäisi kylmät väreet kulkemaan selkäpiihin, ja olin pettynyt lopun turvallisuushakuisuuteen. Tuntui, että kirjaan ei oltu uskallettu kirjoittaa loppua, joka voisi jäädä vaivaamaan lukijaa. Jännitteet purettiin läpi kirjan melko nopeasti silloinkin, kun tarina olisi voinut saada lisää kierroksia. Ratkaisu tuntui lukijaa holhoavalta. Se hämmensi, koska muutoin kirja ei holhoa tai tarjoa valmiita vastauksia.
Kirjan suuri vahvuus on näkökulmatekniikka, jonka kautta jokainen henkilö tulee lukijalle tutuksi. Henkilöiden tekemiä oletuksia ja ennakkoluuloja puretaan hitaasti ja kauniisti, salaisuudet valottuvat, minuus paljastuu pala palalta.
Skutsi jättää myös lukijan tulkinnan varaan sen, onko tapahtumissa ripaus yliluonnollisuutta, ja siksi se sopiikin myös puhtaan realistisista teoksista pitävälle. Romaanin tapahtumat voi lukea hyytävien sattumien ja metsässä laukalle lähteneen mielikuvituksen sarjana.
Päivi Lukkarilan Skutsi (Nokkahiiri, 2024) oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista ainoa, jonka ehdin lukea ennen palkintojenjakoa. Ihastuin kerrontaan, joka pakottaa kääntämään sivuja vauhdilla eteenpäin, ja riemastukseni oli melkoinen, kun palkinto osui juuri tälle teokselle!
Neljä nuorta lähetetään eräoppaan kanssa metsäretkelle, jonne ei saa ottaa mukaan älylaitteita. Reissulla on tarkoitus oppia erätaitoja, pitää taukoa somesta ja tutustua uusiin ihmisiin. Matkaa johtaa Jorma Eräjärvi, jonka nimestä yksi nuorista keksii heti noin kymmenen vitsiä.
Iltanuotiolla kerrotaan kauhutarinoita, jotka jäävät retkeilijöiden mieliin muhumaan. Kun kesken reissun yksi viidestä löydetään kuolleena ja muutakin merkillistä ja ahdistavaa alkaa tapahtua metsässä, tarina ottaa harppauksen jännärin suuntaan.
Yhdessä kohdassa jännite kävi niin suureksi, että illalla piti laittaa kirja sivuun ja vaihtaa kevyempään lukemiseen. Pääasiassa jännityselementit ovat kuitenkin melko maltillisia, ja tällainen kauhua lähtökohtaisesti pelkääväkin lukija toivoi, että kammottavaa olisi ollut vielä ripaus enemmän.
Viimeisissä luvuissa oikein odotin, että loppuratkaisu jättäisi kylmät väreet kulkemaan selkäpiihin, ja olin pettynyt lopun turvallisuushakuisuuteen. Tuntui, että kirjaan ei oltu uskallettu kirjoittaa loppua, joka voisi jäädä vaivaamaan lukijaa. Jännitteet purettiin läpi kirjan melko nopeasti silloinkin, kun tarina olisi voinut saada lisää kierroksia. Ratkaisu tuntui lukijaa holhoavalta. Se hämmensi, koska muutoin kirja ei holhoa tai tarjoa valmiita vastauksia.
Kirjan suuri vahvuus on näkökulmatekniikka, jonka kautta jokainen henkilö tulee lukijalle tutuksi. Henkilöiden tekemiä oletuksia ja ennakkoluuloja puretaan hitaasti ja kauniisti, salaisuudet valottuvat, minuus paljastuu pala palalta.
Skutsi jättää myös lukijan tulkinnan varaan sen, onko tapahtumissa ripaus yliluonnollisuutta, ja siksi se sopiikin myös puhtaan realistisista teoksista pitävälle. Romaanin tapahtumat voi lukea hyytävien sattumien ja metsässä laukalle lähteneen mielikuvituksen sarjana.
April 21, 2025
en kyl nyt oikeen ymmärrä tota finlandiaraatia. ne selkeestiki tykkää nuortenkirjallisuuden kohalla tälläsistä jotenki tosi randomeista vähänniinku kauhukirjoista. ssin tän mummilta joululahjaks ja aattelin et nyt ois korkee aika lukee ku se jo ehti kerran lainataki tän multa ja lukee ite. tää oli aika lame. jotku kohat ehti vähän kylmätä mut kaikki ratkes vaa liian nopeesti ja helposti eikä mitään oikeeta oikeen tapahtunu. lopussa ootin jotain grande finalea joka ois selittäny kaiken jotenki hyytävästi mut sit se oli tosi antiklimaattinen nii petyin semisti. agatha christie vibes ku joku vaan kuolee ja siihen suhtaudutaan kauheen chillisti (ei kyl mitenkään muuten muistuta christietä). vähän kömpelön olonen ja aliarvioi musta lukijaa. hahmot oli kyllä hyvin kirjotettu ja vaikka useempi ärsytti alussa, ehin kiintyä kaikkiin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 18, 2026
Kā pusaudžu piedzīvojumu / šausmiņu romāns - ļoti, ļoti labi!
December 1, 2024
En hirveesti tykkää puhekielisistä kirjoista ja tässä vielä vaivas (kauhun puutteen lisäksi) ne puhekielisyydet, jotka oli jostain vuosituhanteen taitteesta.
November 28, 2025
Olipa mitäänsanomaton loppu. Ei jatkoon.
Read
January 28, 2025Vetävä nuortenromaani neljän nuoren ja oppaan eräretkestä ilman matkapuhelimia ja muita mukavuuksia. Lähikontaktissa ja alkeellisissa oloissa kahnauksilta ei voi välttyä ja ennakkoluulotkin nostavat päätään, mutta tiukan paikan tullen on harjoiteltava yhteistyössä toimimista.
Kauhuelementtejä olisi saanut olla enemmänkin, ja olisin kaivannut myös hieman vastauksia, mutta kerronnaltaan tämä oli mainio ja tiuhaan vaihtuvien näkökulmahenkilöiden vuoksi homma pysyy käynnissä koko ajan.
Kauhuelementtejä olisi saanut olla enemmänkin, ja olisin kaivannut myös hieman vastauksia, mutta kerronnaltaan tämä oli mainio ja tiuhaan vaihtuvien näkökulmahenkilöiden vuoksi homma pysyy käynnissä koko ajan.
December 21, 2024
Odotukset oli korkeat tämän Finlandia-voittajan kohdalla ja aika hyvin niihin myös vastattiin. Kauhua olisi saanut olla enemmänkin, mutta muuten kokonaisuus oli toimiva. Nopeasti ahmittava, kun luvut oli lyhyitä ja kertojaäänet aidon tuntuisia.
October 24, 2026
Pilnīgi vairs negribas doties kempingā. Ai, cik labi, ka neviens mani nemaz nevelk tur doties!
Pārsteidzoši biedējošs un spriedzes pilns stāsts. Dažus pavērsienus it nemaz nebiju gaidījusi 😬
Pārsteidzoši biedējošs un spriedzes pilns stāsts. Dažus pavērsienus it nemaz nebiju gaidījusi 😬
September 10, 2026
Es gaidīju, ka būs lielāka intriga par un ap gida nāvi, bet nu tā "izdzīvošana" bez sakariem pusotru dienu +/- 15 gadu vecumā arī bija ok. Un tie spoku stāstiņi patika, ko nu kurš bija sacerējis.
October 6, 2024
Selviytymistarina, joille aina on käyttöä. Etenee perusjännärinä, takakannessa viitataan kauhuunkin. Mutta enitenhän tämä on kuitenkin kasvukertomus, selviämistä niin erämaassa kuin muutenkin. Toivottavasti saan samanlaisen otteen vinkkauksessa kuin Kirsti Kurosen Seelantiin.
October 21, 2024
Jes, tulihan tänä vuonna joku toinenkin nuorten kauhukirja kuin Anne Leinosen Kirotun niityn tyttö (joka oli siis myös tosi hyvä, mutta yksi kirja on aika ankea saldo), en edes ehtinyt odottaa tätä sillä huomasin tän olemassaolon vasta ilmestymisen jälkeen. Nuorille tosiaan ei kauhua paljon Suomessa julkaista, eli sit kun Pax-sarja ja Maailman viimeiset tyypit loppuu niin eipä paljon mitään jää jäljelle, ja YA-osastolla ei ole kauhua saatu sitääkään vähää. Mutta Skutsia onneksi voi suositella yläkouluikäisille jännityksen ja kauhun ystäville vielä pitkään, sillä tämä oli todella hyvä. Simppeli idea, neljä nuorta ja vaelluksen vetäjä ilman älylaitteita metsäretkellä kolme päivää, sitten asiat menee persiilleen ja nuoret onkin yhtäkkiä metsässä keskenään ilman kartanlukutaitoja tai keinoa ottaa yhteyttä kehenkään. Ja tietenkin selkäpiissä hyytää nuotiolla kerrotut kummitusjutut, joita on vaikea karistaa mielestä kun pimeys laskeutuu ja teltan ulkopuolelta alkaa kuulua kummallisia ääniä.
Ihan takuuvarmaa vinkkausmatskua, mukavan lyhyt mutta kuitenkin tarinassa on sisältöä, nuorten väliset keskutelut tuntuvat aidolta, ja viisi näkökulmahenkilöä ovat kaikki hyvin rakennettuja toisistaan erottuvia persoonia. Ja kansi on myöskin superhieno! Tämmöistä lisää kiitos, ja näköjään pienkustantamot joutuu täällä nämä laadukkaat nuortenkauhuhommat hoitamaan kun isoista kustantamoista ei siihen ole. There, I said it.
Ihan takuuvarmaa vinkkausmatskua, mukavan lyhyt mutta kuitenkin tarinassa on sisältöä, nuorten väliset keskutelut tuntuvat aidolta, ja viisi näkökulmahenkilöä ovat kaikki hyvin rakennettuja toisistaan erottuvia persoonia. Ja kansi on myöskin superhieno! Tämmöistä lisää kiitos, ja näköjään pienkustantamot joutuu täällä nämä laadukkaat nuortenkauhuhommat hoitamaan kun isoista kustantamoista ei siihen ole. There, I said it.
February 8, 2025
Skutsi on kerrottu kaikkien päähenkilöiden näkökulmasta hieman päiväkirjamaiseen tyyliin. Se sopii todella hyvin. Tarinassa henkilöiden kokemukset ja tuntemukset ovat muutenkin pääosassa ja pitävät todella hyvin tunnelmaa pinnalla. Vaikka kirja on suunnattu ilmeisesti teini-ikäisille lukijoille, voin sanoa, että tämä aikuinen lukija teki virheen ja alkoi lukemaan tätä ennen nukkumaan menemistä. Ei olisi pitänyt 🙈 Oli pakko lukea hieman lisää ja lisää, koska halusi tietää, miten tarinassa käy.
Henkilöhahmot oli todella hyvin tehty. Heidän tarinansa ja taustansa tulevat pikku hiljaa ilmi osana varsinaista tarinaa. Hahmot ovat arkisia ja siksi täysin uskottavia. Heissä on monta kerrosta kuten ihmisissä oikeasti on. Kaikki hahmot ovat yhtä kiinnostavia ja kirjan loppua kohden mentäessä oikeasti alkaa jännittämään, kuinka heidän käy.
Erityismaininta kirjan kannen suunnitelleelle Jyrki Pitkälle: kirjan tunnelma tulee kansikuvituksesta todella hyvin ilmi. Muutenkin tuo etu- ja takakannen hillityn ahdistava kuvitus saikin kiinnostuksen heräämään ja kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, minne tässä kirjassa oltiin menossa *chef's kiss* 👏🏻
Henkilöhahmot oli todella hyvin tehty. Heidän tarinansa ja taustansa tulevat pikku hiljaa ilmi osana varsinaista tarinaa. Hahmot ovat arkisia ja siksi täysin uskottavia. Heissä on monta kerrosta kuten ihmisissä oikeasti on. Kaikki hahmot ovat yhtä kiinnostavia ja kirjan loppua kohden mentäessä oikeasti alkaa jännittämään, kuinka heidän käy.
Erityismaininta kirjan kannen suunnitelleelle Jyrki Pitkälle: kirjan tunnelma tulee kansikuvituksesta todella hyvin ilmi. Muutenkin tuo etu- ja takakannen hillityn ahdistava kuvitus saikin kiinnostuksen heräämään ja kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, minne tässä kirjassa oltiin menossa *chef's kiss* 👏🏻
December 11, 2024
Viihdyttävä ja vetävä nuortenjännäri, jonka lyhyet napakat luvut ja näkökulmavaihdokset toimivat erinomaisesti. Kirjan nuoriso on positiivisen moniääninen ja he tuntuivat hahmoina aidoilta. Kauhuksi en Skutsia kyllä luokittelisi, sillä se vie odotukset vähän väärään suuntaan: kauhuelementit jäävät todella viitteellisiksi, ja tarinassa luvattu loppupuolen "painajainen" on enemmänkin selviytymistä luonnon armoilla sekä porukan sisäisten konfliktien setvimistä. Muutama säikyttely toki mahtuu mukaan.
December 8, 2024
Tämän vuoden (2024) Finlandia-kirjallisuuspalkintojen palkintoseremoniassa kiinnitin huomiota lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon voittajaan, Päivi Lukkarilan ”Skutsiin”. Ajattelin, että siinä voisi olla sopivaa luettavaa kohta 15 täyttävälle lapsenlapselleni. Ostin kirjan antaakseni sen hänelle joululahjaksi. Nyt olen itse kuitenkin lukenut sen ensin ja taas kerran todennut, että hyvä lasten tai nuorten kirja on usein hyvää luettavaa myös aikuisille. Aivan liian usein vähättelemme lapsia ja nuoria kulttuuritarjonnassa ja monessa muussakin asiassa. Jännityksellä odotan palautetta lapsenlapselta. Tämä ei ole aivan tavallinen seikkailukirja. Siinä on jännitystä, jollekin ehkä liiankin jännittävää, ja samalla se on opettavainen, muttei saarnaavalla tavalla.
Lähtöasetelmassa neljä nuorta (kolme poikaa ja yksi tyttö) joutuvat eräretkelle vanhempiensa pakottamina. Retken järjestää aikuinen mies, joka ilmeisesti on tehnyt siitä itselleen jonkinasteisen elinkeinon. Keskeinen tavoite on vieroittaa nuoria pois verkkoriippuvuudestaan. Retken aluksi kaikki kännykät ja muut viestimet kerätään pois nuorilta.
Kirjan rakenne on varsin lukijaystävällinen. Lukeminen ei liene ylivoimainen ponnistus lukemiseen tottumattomalle nuorellekaan. Luvut ovat lyhyitä ja jokaisessa luvussa joku retken osallistujista toimii kertojana. Syntyy hyvää pohdiskelua erilaisuudesta, ennakkoluuloista ja monista muista nuoria ja ihmisiä yleensä askarruttavista kysymyksistä. Tunteet tuntuvat aidoilta. Rehellisyys on keskiössä.
Draaman kaari rakentuu hiljalleen, kunnes vaellus äkkiä saa yllättävän käänteen, joka asettaa nuoret aivan uuteen tilanteeseen. Heidän onkin yhtäkkiä pärjättävä omillaan erämaassa ilman kännykkää. Draaman kaari rakentuu hienosti ja jännitystä riittää. Loppuratkaisu oli mielestäni kuitenkin hieman pliisu. Kirjailija on ehkä halunnut pitää kirjan lyhyenä (200 sivua suhteellisen harvaa tekstiä), mutta loppuratkaisut olisivat mielestäni ansainneet enemmän tilaa. Nyt jouduttiin lopussa juoksemaan ja aika lailla oikomaankin. Kyllä tällaista kirjaa jaksaisi lukea 50 sivua enemmänkin. Toivottavasti myös nuori lukija ajattelee näin. Toisaalta tämä ratkaisu antaa enemmän tilaa lukijan mielikuvitukselle.
Toivottavasti kirjan sisältö ja rakenne houkuttelee nuoria lukemaan sen – ja monta kirjaa sen jälkeenkin. Ja toivottavasti tällaiset kirjat löytävät kustantajansa. Ymmärsin nimittäin, että suuret kustantamot ovat torjuneet tämän kirjan ja sen on kustantanut kirjailijan oma pieni kustantamo. Hävetkää suuret kustantajat! Ja onnittelut Nokkahiirelle, toivottavasti kirja löytää monen monta lukijaa.
Lähtöasetelmassa neljä nuorta (kolme poikaa ja yksi tyttö) joutuvat eräretkelle vanhempiensa pakottamina. Retken järjestää aikuinen mies, joka ilmeisesti on tehnyt siitä itselleen jonkinasteisen elinkeinon. Keskeinen tavoite on vieroittaa nuoria pois verkkoriippuvuudestaan. Retken aluksi kaikki kännykät ja muut viestimet kerätään pois nuorilta.
Kirjan rakenne on varsin lukijaystävällinen. Lukeminen ei liene ylivoimainen ponnistus lukemiseen tottumattomalle nuorellekaan. Luvut ovat lyhyitä ja jokaisessa luvussa joku retken osallistujista toimii kertojana. Syntyy hyvää pohdiskelua erilaisuudesta, ennakkoluuloista ja monista muista nuoria ja ihmisiä yleensä askarruttavista kysymyksistä. Tunteet tuntuvat aidoilta. Rehellisyys on keskiössä.
Draaman kaari rakentuu hiljalleen, kunnes vaellus äkkiä saa yllättävän käänteen, joka asettaa nuoret aivan uuteen tilanteeseen. Heidän onkin yhtäkkiä pärjättävä omillaan erämaassa ilman kännykkää. Draaman kaari rakentuu hienosti ja jännitystä riittää. Loppuratkaisu oli mielestäni kuitenkin hieman pliisu. Kirjailija on ehkä halunnut pitää kirjan lyhyenä (200 sivua suhteellisen harvaa tekstiä), mutta loppuratkaisut olisivat mielestäni ansainneet enemmän tilaa. Nyt jouduttiin lopussa juoksemaan ja aika lailla oikomaankin. Kyllä tällaista kirjaa jaksaisi lukea 50 sivua enemmänkin. Toivottavasti myös nuori lukija ajattelee näin. Toisaalta tämä ratkaisu antaa enemmän tilaa lukijan mielikuvitukselle.
Toivottavasti kirjan sisältö ja rakenne houkuttelee nuoria lukemaan sen – ja monta kirjaa sen jälkeenkin. Ja toivottavasti tällaiset kirjat löytävät kustantajansa. Ymmärsin nimittäin, että suuret kustantamot ovat torjuneet tämän kirjan ja sen on kustantanut kirjailijan oma pieni kustantamo. Hävetkää suuret kustantajat! Ja onnittelut Nokkahiirelle, toivottavasti kirja löytää monen monta lukijaa.
December 28, 2024
Koukuttava jännitysromaani, jota ei meinaa malttaa laskea käsistään! Jännite on taitavasti rakennettu, ja eri kertojista huolimatta kirja on helppolukuinen. Loppu on vähän pliisu.
Nuorten elämäntarinoita kuljetetaan luontevasti mukana, mutta niitä ei käytetä ns. opetuksellisiin tarkoituksiin, mitä arvostan. Asioita ei käsitellä puhki, vaan ne ovat osa elämää, juonteena mukana. Metsässä kulkiessa jokainen ehtii kelata elämäänsä, ja Skutsi onnistuu valamaan toivoa ja luottamusta siihen, että kaikki kyllä järjestyy.
Skutsi on yläkoululaisille sopivaa luettavaa, mikä on mahtavaa! Se toi mieleen Kurosen Seelanti-kirjan, mutta on helpompi, lempeämpi ja hyväntahtoisempi. Myös Istvan Mäen Kirottu-kirja nousi lukiessa mieleen, mutta Skutsi on realistinen ja ”tavallisempi”. Hain Sarvijumalan kauhutunnelmalle Skutsista ei ole kilpailijaksi. Kauhu ja jännitys kiehtovat nuoria (lukijoita), joten siihen tarpeeseen on nyt Lukkarila vastannut!
Nuorten elämäntarinoita kuljetetaan luontevasti mukana, mutta niitä ei käytetä ns. opetuksellisiin tarkoituksiin, mitä arvostan. Asioita ei käsitellä puhki, vaan ne ovat osa elämää, juonteena mukana. Metsässä kulkiessa jokainen ehtii kelata elämäänsä, ja Skutsi onnistuu valamaan toivoa ja luottamusta siihen, että kaikki kyllä järjestyy.
Skutsi on yläkoululaisille sopivaa luettavaa, mikä on mahtavaa! Se toi mieleen Kurosen Seelanti-kirjan, mutta on helpompi, lempeämpi ja hyväntahtoisempi. Myös Istvan Mäen Kirottu-kirja nousi lukiessa mieleen, mutta Skutsi on realistinen ja ”tavallisempi”. Hain Sarvijumalan kauhutunnelmalle Skutsista ei ole kilpailijaksi. Kauhu ja jännitys kiehtovat nuoria (lukijoita), joten siihen tarpeeseen on nyt Lukkarila vastannut!
Read
October 30, 2026🎃Biedējošs jauniešu romāns!
"Instruktora nāve sižetā rada pagrieziena punktu un simboliski raisa lasītājam jautājumu, vai mūsdienu jaunieši spēj izdzīvot, izmantodami "veclaiku" metodes. Ja instruktors prata pēc debesu malas un mākoņiem noteikt lietus tuvošanos, tad jauniešiem pietiekami liels pārbaudījums ir orientēšanās mežā bez iespējas nofotografēt orientierus, lai vieglāk atrastu ceļu atpakaļ. Kaut gan viedierīcēs jaunieši, visticamāk, ir redzējuši dažādus atbaidošus skatus, tieši ekrāna trūkums un iztēles sapludināšana ar īstenību iezīmē šausmu un trillera elementus romānā, pat ja tajā nav personificēta ļaundara."
Vairāk par Peivi Lukarilas jauniešu romānu "Dziļi mežā" (Latvijas Mediji, 2026) lasiet Ričarda Edija Štibes apskatā, kas publicēts LNB portāla "Literatūras ceļvedis" septembra/oktobra numurā.
https://www.literaturascelvedis.lv/po...
Ričards Edijs Štibe ir Valmieras bibliotēkas Bērnu apkalpošanas nodaļas vadītājs.
"Instruktora nāve sižetā rada pagrieziena punktu un simboliski raisa lasītājam jautājumu, vai mūsdienu jaunieši spēj izdzīvot, izmantodami "veclaiku" metodes. Ja instruktors prata pēc debesu malas un mākoņiem noteikt lietus tuvošanos, tad jauniešiem pietiekami liels pārbaudījums ir orientēšanās mežā bez iespējas nofotografēt orientierus, lai vieglāk atrastu ceļu atpakaļ. Kaut gan viedierīcēs jaunieši, visticamāk, ir redzējuši dažādus atbaidošus skatus, tieši ekrāna trūkums un iztēles sapludināšana ar īstenību iezīmē šausmu un trillera elementus romānā, pat ja tajā nav personificēta ļaundara."
Vairāk par Peivi Lukarilas jauniešu romānu "Dziļi mežā" (Latvijas Mediji, 2026) lasiet Ričarda Edija Štibes apskatā, kas publicēts LNB portāla "Literatūras ceļvedis" septembra/oktobra numurā.
https://www.literaturascelvedis.lv/po...
Ričards Edijs Štibe ir Valmieras bibliotēkas Bērnu apkalpošanas nodaļas vadītājs.
December 14, 2024
Kivasti rakennettu, hyvät henkilöhahmot joista aukenee paljon vaikka kirja ei oo kovin pitkä ja näkökulma vaihtuu usein. Aikuisena sanoisin että uskottavia hahmoja, ja olen kyllä jokusen nuoren kuullut olevan samaa mieltä. En oo kauhukirjojen ystävä, mutta tämmöistä kauhua vielä pystyn lukemaankin. Vinkkaisin! Neljäs tähti vaikkapa pikkukustantamon Finlandiavoiton kunniaks.
March 13, 2025
Rakastin; tässä on menneen maailman nuortenkirjojen hävyttömyyttä ja rosoa. Lisäksi teos ei pidä lukijaa tyhmänä. Rakasti myös tän rakennetta, joka korosti moniäänisyyttä ja loi jännittävia cliff hangereitä lukijen väliin. Lisäksi tää oli ajoittain oikeasti pelottava. Äärimmäisen koukuttava lukuelämys, kun ei tätä vaan voinu laskee käsistää.
January 10, 2025
Kirja sisältää sopivasti kauhua ja suvaitsevaisuuskoulutusta yhdessä. Letkeästi etenevä tarina ystävyydestä ja erilaisuudesta. Ryhmä erilaisia nuoria matkatoimiston järjestämällä viikonloppuvaelluksella joutuu metsänpeittoon. Ja skutsihan on metsä.
April 15, 2025
4,5 ⭐️
tykkäsin kun tässä oli niin lyhyet luvut ja tää oli niin nopee✨️
tykkäsin kun tässä oli niin lyhyet luvut ja tää oli niin nopee✨️
Read
June 22, 2025Tämä tarina sortuu siihen mihin yläasteikäinen minäkin aina ainekirjoituksessa; kauheasti kaikkea jännää ja kummaa ja mystistä elementtiä heitellään ilmaan, ja sitten lopulta ei napata niistä ainuttakaan vaan lätkäistään the end ja väitetään lopputulosta moniselitteiseksi ja lukijan tulkittavaksi. Suomi-goosebumpsista aina pojot toki.
April 8, 2026
Neljä erilaista nuorta vaellusretkellä. Kun vaelluksen vetäjä kuolee, eräilyyn tottumattomat nuoret joutuvat selviytymään itse pois maastosta.
Kirja on luokiteltu kauhuksi. Nuoret kertovat iltanuotiolla kummitusjuttuja toisilleen ja kun eräretkestä tulee selviytymiskamppailua, niin pelottavat asiat tuntuvat heräävän eloon. Yliluonnollisia asioita ei kuitenkaan lopulta kohdata, vaan enemmänkin tarkastellaan sitä, miten mielikuvitus tekee asioista pelottavia. Kukapa ei joskus olisi pelännyt mörköjä tai murhaajia pimeässä metsässä? Kummitustarinoiden taika on läsnä - tieto siitä, että tähän on ihan luonnollinen selitys, mutta entä jos kuitenkin...
Kauhutarinaa kiinnostavampaa kirjassa ovat henkilöt. Jokaisella on oma taustansa ja taakkansa, jonka he joutuvat kohtaamaan, ja kohtaamaan myös toisensa. Sabina ja Nasim jäivät kiinnostavimpina ja ehkä sympaattisimpina mieleen, mutta Joelin aluksi ärsyttävästä narrinhahmostakin löytyi lopulta syvyyttä.
Kirja on luokiteltu kauhuksi. Nuoret kertovat iltanuotiolla kummitusjuttuja toisilleen ja kun eräretkestä tulee selviytymiskamppailua, niin pelottavat asiat tuntuvat heräävän eloon. Yliluonnollisia asioita ei kuitenkaan lopulta kohdata, vaan enemmänkin tarkastellaan sitä, miten mielikuvitus tekee asioista pelottavia. Kukapa ei joskus olisi pelännyt mörköjä tai murhaajia pimeässä metsässä? Kummitustarinoiden taika on läsnä - tieto siitä, että tähän on ihan luonnollinen selitys, mutta entä jos kuitenkin...
Kauhutarinaa kiinnostavampaa kirjassa ovat henkilöt. Jokaisella on oma taustansa ja taakkansa, jonka he joutuvat kohtaamaan, ja kohtaamaan myös toisensa. Sabina ja Nasim jäivät kiinnostavimpina ja ehkä sympaattisimpina mieleen, mutta Joelin aluksi ärsyttävästä narrinhahmostakin löytyi lopulta syvyyttä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
November 6, 2024
Kirja alkoi todella lupaavasti, mutta loppuakohden lässähti kunnolla.
En tiedä missä tässä sitä kauhua edes oli, joten iso pettymys!
En tiedä missä tässä sitä kauhua edes oli, joten iso pettymys!
November 13, 2024
2,75
Hyviä keskusteluja ja ihania hahmoja, Nasim oli lemppari<3 Mutta missä se kauhu???
Hyviä keskusteluja ja ihania hahmoja, Nasim oli lemppari<3 Mutta missä se kauhu???
Displaying 1 - 30 of 55 reviews