Skutsi

by Päivi Lukkarila

Neljä nuorta, erämaa, ei älylaitteita. Kauhutarinoita iltanuotiolla, ennakkoluuloja ja salaisuuksia, orastavaa ystävyyttä.

Kun kuolema vierailee leirissä, leppoisa vaellus muuttuu painajaiseksi.

Skutsi on kirja, jota ei malta laskea käsistään.

Genres: Horror, Finnish Literature, Young Adult, Contemporary, Fiction, LGBT

200 pages, Hardcover

Published September 13, 2024

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Päivi Lukkarilan "Skutsi" (Nokkahiiri, 2024) on nuorille suunnattu kauhuromaani, jossa neljä nuorta lähtee enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti älylaitteettomalle (horror, horror!) vaellukselle erämaahan. Nelikon oppaana toimii kokenut eränkävijä Jokke, joka kuitenkin yhtenä yönä ottaa ja kuolee riippumattoonsa...

Niinpä nuorten on nyt selvittävä omillaan takaisin ihmisten ilmoille, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Lisäksi takaraivossa kummittelevat iltanuotiolla kerrotut kauhutarinat, jotka tuntuvat pimeässä metsässä heräävän henkiin. Nelikolla on myös omat ristinsä kannettavina, eivätkä he itsestään kertoessa pysy aina totuudessa.

Nuoret ja heidän oppaansa toimivat vuoron perään kertojahahmoina. Luvut ovat lyhyitä ja mielenkiinto pysyy mukavasti yllä, kun kauhistuttavaa tunnelmaa rakennellaan hitaasti. Tarinalla olisi mahdollisuus kurvata suuntaan jos toiseenkin, mutta lopulta homma ratkeaa ilman yliluonnollisuuksia tai edes henkirikosta. Se on vähän sääli, etenkin omat ennakko-odotukseni olivat verevämmän kauhun puolella.

Lopputulos on joka tapauksessa onnistunut. Nuoret ovat kiinnostavia persoonia ja heidän kauttaan käsitellään muun muassa seksuaalisuuteen, maahanmuuttoon, identiteettiin, itsetuntoon, lihansyöntiin ja monenmoisiin muihin kiinnostaviin juttuihin liittyviä kysymyksiä. Aika hyvin näin lyhyeltä kirjailta!

Niinpä "Skutsi" otetaan ensi vuonna mukaan kahdeksasluokkalaisten kirjavinkkauksiin. Vaikka se ei ehkä ole tyylipuhdasta kauhua, voi se toimia hyvänä sisäänheittäjänä genren saloihin!

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Päivi Lukkarilan Skutsi voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian 2024. Se on kauhu- ja eräkirjallisuuden mainio sekoitus, jossa neljä nuorta heitetään "eräjormulin" kanssa selviytymään kolmen päivän metsäretkestä ilman kännyköitä. Jokainen nuori kantaa metsään omat elämäntarinansa ja -kokemuksensa. Sekä parhaat kummitusjuttunsa.

Skutsi onnistuu olemaan aidosti pelottava ja koukuttava sekä törmäyttämään nuorten persoonat sopivan särmikkäästi. Vaikka nuorilla on erilaiset lähtökohtansa, niihin ei jäädä liiaksi kiinni, vaan jokainen on vahvasti matkalla omaksi itsekseen.

Kaikkia arvoituksia kirjassa ei ratkaista, eikä kaikki selviä parhain päin. Syntyy seikkailu, jossa kierrokset kasvavat hurjiin tunnelmiin ja jokaisen panosta tarvitaan.

Näen tarinan jo elokuvana mielessäni. Pystyn myös kuvittelemaan herkulliset keskustelut, joita kirjan pohjalta voi lähteä virittelemään oppilaiden kanssa. Mitään ei tässä kirjassa märehditä puhki, ja se on merkki hyvästä kirjallisuudesta.

[Niina · Rating 3 out of 5]

Päivi Lukkarilan Skutsi (Nokkahiiri 2024) voitti juuri lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian! Onnea! Kuinka hienoa, että jopa näin pieni kustantamo pystyy tähän (pistää ihmettelemään, miksi osa vähän isommista jättää kokonaan kokeilematta). Tämä oli toinen kerta putkeen, kun nuorten kauhulla on viety voitto - edellisen kerran palkittiin siis Magdalena Hain Sarvijumala.

"Tyttö joutui metsänpeittoon." (s. 50)

Neljä nuorta enemmän tai vähemmän pakotetaan puhelimettomalle vaellukselle erämaahan oppaanaan Jorma Eräjärvi. Jep, minäkin nauroin, kun kuulin Erä-Jorman nimen. Yksi nuorista tosin käyttää Jokesta uutta nimeä jokaisella kerralla, kun mainitsee tämän ja vitsi vanhenee aika nopeasti.

"Tein päätöksen, että välitän vitut siitä, mitä muut ajattelee, ja aloin elää elämää, jota olin aina halunnut elää." (s. 119)

Jokaisella nuorella on omat taakkansa, on koettu rasismia, huostaanottoa ja sateenkaarevuuteen liittyvää kipuilua. Sabinan hahmo oli ehdottomasti kiinnostavin, mutta myös Nasim (joka haluaa kirjailijaksi) tarjoili monta mainiota hetkeä reissun aikana.

"Mä rakastan sanoja ja niiden voimaa muuttaa asioita." (s. 114)

Nämä nuoret eivät puhu, noh, ehkä Nasimia lukuun ottamatta kirjakieltä, vaan he kiroilevat ja kuulostavat ikäisiltään teineiltä. Pientä kähmintääkin harjoitetaan, mutta onneksi uhri kommentoi ikävää tilannetta heti, vaikka viesti ei taida aivan täysin upota tekijän hormonihuuruisiin aivoihin.

"Mitä meille nyt vois sattua?" tiuskaisen, vaikka tiedän liiankin hyvin, että me ollaan keskellä laajaa erämaa-aluetta. (s. 88)

Reissu muuttuu yllättäen kauhuelokuvaksi, enkä nyt puhu niistä nuotiolla kerrotuista kummitustarinoista. Voin sanoa, että tässä oleva kauhu on maallisuudessaan juurikin kaikkein tehokkainta ja pelottavinta, koska vastaavaa voisi tapahtua aivan aidosti kenelle tahansa.

Muistan terapeutin sanat: "Asiat ei häviä piilottamalla. Tarvitaan rohkeutta kohdata ne ja tehdä ne vaarattomiksi." (s. 166)

Kirjan vahvuuksia on sen moninäkökulmaisuus, jokainen teineistä ja eräopas pääsevät kaikki kuvaamaan tapahtumia omin sanoin. Loppu tulee hieman nopeasti ja kaikkea ei kerrota, mikä voi toisaalta olla hyväkin. Tästähän voivat nuoret innostu kirjoittamaan fanficiä ja jatkamaan nuorten hahmojen tarinoita eteenpäin.

[Lyydia · Rating 3 out of 5]

En hirveesti tykkää puhekielisistä kirjoista ja tässä vielä vaivas (kauhun puutteen lisäksi) ne puhekielisyydet, jotka oli jostain vuosituhanteen taitteesta.

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 4 out of 5]

Ahmittavan koukuttava jännäri!

Päivi Lukkarilan Skutsi (Nokkahiiri, 2024) oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista ainoa, jonka ehdin lukea ennen palkintojenjakoa. Ihastuin kerrontaan, joka pakottaa kääntämään sivuja vauhdilla eteenpäin, ja riemastukseni oli melkoinen, kun palkinto osui juuri tälle teokselle!

Neljä nuorta lähetetään eräoppaan kanssa metsäretkelle, jonne ei saa ottaa mukaan älylaitteita. Reissulla on tarkoitus oppia erätaitoja, pitää taukoa somesta ja tutustua uusiin ihmisiin. Matkaa johtaa Jorma Eräjärvi, jonka nimestä yksi nuorista keksii heti noin kymmenen vitsiä.

Iltanuotiolla kerrotaan kauhutarinoita, jotka jäävät retkeilijöiden mieliin muhumaan. Kun kesken reissun yksi viidestä löydetään kuolleena ja muutakin merkillistä ja ahdistavaa alkaa tapahtua metsässä, tarina ottaa harppauksen jännärin suuntaan.

Yhdessä kohdassa jännite kävi niin suureksi, että illalla piti laittaa kirja sivuun ja vaihtaa kevyempään lukemiseen. Pääasiassa jännityselementit ovat kuitenkin melko maltillisia, ja tällainen kauhua lähtökohtaisesti pelkääväkin lukija toivoi, että kammottavaa olisi ollut vielä ripaus enemmän.

Viimeisissä luvuissa oikein odotin, että loppuratkaisu jättäisi kylmät väreet kulkemaan selkäpiihin, ja olin pettynyt lopun turvallisuushakuisuuteen. Tuntui, että kirjaan ei oltu uskallettu kirjoittaa loppua, joka voisi jäädä vaivaamaan lukijaa. Jännitteet purettiin läpi kirjan melko nopeasti silloinkin, kun tarina olisi voinut saada lisää kierroksia. Ratkaisu tuntui lukijaa holhoavalta. Se hämmensi, koska muutoin kirja ei holhoa tai tarjoa valmiita vastauksia.

Kirjan suuri vahvuus on näkökulmatekniikka, jonka kautta jokainen henkilö tulee lukijalle tutuksi. Henkilöiden tekemiä oletuksia ja ennakkoluuloja puretaan hitaasti ja kauniisti, salaisuudet valottuvat, minuus paljastuu pala palalta.

Skutsi jättää myös lukijan tulkinnan varaan sen, onko tapahtumissa ripaus yliluonnollisuutta, ja siksi se sopiikin myös puhtaan realistisista teoksista pitävälle. Romaanin tapahtumat voi lukea hyytävien sattumien ja metsässä laukalle lähteneen mielikuvituksen sarjana.

[Pauliina · Rating 2 out of 5]

en kyl nyt oikeen ymmärrä tota finlandiaraatia. ne selkeestiki tykkää nuortenkirjallisuuden kohalla tälläsistä jotenki tosi randomeista vähänniinku kauhukirjoista. ssin tän mummilta joululahjaks ja aattelin et nyt ois korkee aika lukee ku se jo ehti kerran lainataki tän multa ja lukee ite. tää oli aika lame. jotku kohat ehti vähän kylmätä mut kaikki ratkes vaa liian nopeesti ja helposti eikä mitään oikeeta oikeen tapahtunu. lopussa ootin jotain grande finalea joka ois selittäny kaiken jotenki hyytävästi mut sit se oli tosi antiklimaattinen nii petyin semisti. agatha christie vibes ku joku vaan kuolee ja siihen suhtaudutaan kauheen chillisti (ei kyl mitenkään muuten muistuta christietä). vähän kömpelön olonen ja aliarvioi musta lukijaa. hahmot oli kyllä hyvin kirjotettu ja vaikka useempi ärsytti alussa, ehin kiintyä kaikkiin.

[Linnea]

Vetävä nuortenromaani neljän nuoren ja oppaan eräretkestä ilman matkapuhelimia ja muita mukavuuksia. Lähikontaktissa ja alkeellisissa oloissa kahnauksilta ei voi välttyä ja ennakkoluulotkin nostavat päätään, mutta tiukan paikan tullen on harjoiteltava yhteistyössä toimimista.

Kauhuelementtejä olisi saanut olla enemmänkin, ja olisin kaivannut myös hieman vastauksia, mutta kerronnaltaan tämä oli mainio ja tiuhaan vaihtuvien näkökulmahenkilöiden vuoksi homma pysyy käynnissä koko ajan.

[Sonja · Rating 4 out of 5]

Odotukset oli korkeat tämän Finlandia-voittajan kohdalla ja aika hyvin niihin myös vastattiin. Kauhua olisi saanut olla enemmänkin, mutta muuten kokonaisuus oli toimiva. Nopeasti ahmittava, kun luvut oli lyhyitä ja kertojaäänet aidon tuntuisia.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Selviytymistarina, joille aina on käyttöä. Etenee perusjännärinä, takakannessa viitataan kauhuunkin. Mutta enitenhän tämä on kuitenkin kasvukertomus, selviämistä niin erämaassa kuin muutenkin. Toivottavasti saan samanlaisen otteen vinkkauksessa kuin Kirsti Kurosen Seelantiin.

[Inna · Rating 4 out of 5]

Jes, tulihan tänä vuonna joku toinenkin nuorten kauhukirja kuin Anne Leinosen Kirotun niityn tyttö (joka oli siis myös tosi hyvä, mutta yksi kirja on aika ankea saldo), en edes ehtinyt odottaa tätä sillä huomasin tän olemassaolon vasta ilmestymisen jälkeen. Nuorille tosiaan ei kauhua paljon Suomessa julkaista, eli sit kun Pax-sarja ja Maailman viimeiset tyypit loppuu niin eipä paljon mitään jää jäljelle, ja YA-osastolla ei ole kauhua saatu sitääkään vähää. Mutta Skutsia onneksi voi suositella yläkouluikäisille jännityksen ja kauhun ystäville vielä pitkään, sillä tämä oli todella hyvä. Simppeli idea, neljä nuorta ja vaelluksen vetäjä ilman älylaitteita metsäretkellä kolme päivää, sitten asiat menee persiilleen ja nuoret onkin yhtäkkiä metsässä keskenään ilman kartanlukutaitoja tai keinoa ottaa yhteyttä kehenkään. Ja tietenkin selkäpiissä hyytää nuotiolla kerrotut kummitusjutut, joita on vaikea karistaa mielestä kun pimeys laskeutuu ja teltan ulkopuolelta alkaa kuulua kummallisia ääniä.

Ihan takuuvarmaa vinkkausmatskua, mukavan lyhyt mutta kuitenkin tarinassa on sisältöä, nuorten väliset keskutelut tuntuvat aidolta, ja viisi näkökulmahenkilöä ovat kaikki hyvin rakennettuja toisistaan erottuvia persoonia. Ja kansi on myöskin superhieno! Tämmöistä lisää kiitos, ja näköjään pienkustantamot joutuu täällä nämä laadukkaat nuortenkauhuhommat hoitamaan kun isoista kustantamoista ei siihen ole. There, I said it.

[Gateway_to_Wonderland · Rating 4 out of 5]

Skutsi on kerrottu kaikkien päähenkilöiden näkökulmasta hieman päiväkirjamaiseen tyyliin. Se sopii todella hyvin. Tarinassa henkilöiden kokemukset ja tuntemukset ovat muutenkin pääosassa ja pitävät todella hyvin tunnelmaa pinnalla. Vaikka kirja on suunnattu ilmeisesti teini-ikäisille lukijoille, voin sanoa, että tämä aikuinen lukija teki virheen ja alkoi lukemaan tätä ennen nukkumaan menemistä. Ei olisi pitänyt 🙈 Oli pakko lukea hieman lisää ja lisää, koska halusi tietää, miten tarinassa käy.

Henkilöhahmot oli todella hyvin tehty. Heidän tarinansa ja taustansa tulevat pikku hiljaa ilmi osana varsinaista tarinaa. Hahmot ovat arkisia ja siksi täysin uskottavia. Heissä on monta kerrosta kuten ihmisissä oikeasti on. Kaikki hahmot ovat yhtä kiinnostavia ja kirjan loppua kohden mentäessä oikeasti alkaa jännittämään, kuinka heidän käy.

Erityismaininta kirjan kannen suunnitelleelle Jyrki Pitkälle: kirjan tunnelma tulee kansikuvituksesta todella hyvin ilmi. Muutenkin tuo etu- ja takakannen hillityn ahdistava kuvitus saikin kiinnostuksen heräämään ja kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, minne tässä kirjassa oltiin menossa *chef's kiss* 👏🏻

[Laura/Raadelma · Rating 3 out of 5]

Viihdyttävä ja vetävä nuortenjännäri, jonka lyhyet napakat luvut ja näkökulmavaihdokset toimivat erinomaisesti. Kirjan nuoriso on positiivisen moniääninen ja he tuntuivat hahmoina aidoilta. Kauhuksi en Skutsia kyllä luokittelisi, sillä se vie odotukset vähän väärään suuntaan: kauhuelementit jäävät todella viitteellisiksi, ja tarinassa luvattu loppupuolen "painajainen" on enemmänkin selviytymistä luonnon armoilla sekä porukan sisäisten konfliktien setvimistä. Muutama säikyttely toki mahtuu mukaan.

[Kenneth · Rating 4 out of 5]

Tämän vuoden (2024) Finlandia-kirjallisuuspalkintojen palkintoseremoniassa kiinnitin huomiota lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon voittajaan, Päivi Lukkarilan ”Skutsiin”. Ajattelin, että siinä voisi olla sopivaa luettavaa kohta 15 täyttävälle lapsenlapselleni. Ostin kirjan antaakseni sen hänelle joululahjaksi. Nyt olen itse kuitenkin lukenut sen ensin ja taas kerran todennut, että hyvä lasten tai nuorten kirja on usein hyvää luettavaa myös aikuisille. Aivan liian usein vähättelemme lapsia ja nuoria kulttuuritarjonnassa ja monessa muussakin asiassa. Jännityksellä odotan palautetta lapsenlapselta. Tämä ei ole aivan tavallinen seikkailukirja. Siinä on jännitystä, jollekin ehkä liiankin jännittävää, ja samalla se on opettavainen, muttei saarnaavalla tavalla.

Lähtöasetelmassa neljä nuorta (kolme poikaa ja yksi tyttö) joutuvat eräretkelle vanhempiensa pakottamina. Retken järjestää aikuinen mies, joka ilmeisesti on tehnyt siitä itselleen jonkinasteisen elinkeinon. Keskeinen tavoite on vieroittaa nuoria pois verkkoriippuvuudestaan. Retken aluksi kaikki kännykät ja muut viestimet kerätään pois nuorilta.

Kirjan rakenne on varsin lukijaystävällinen. Lukeminen ei liene ylivoimainen ponnistus lukemiseen tottumattomalle nuorellekaan. Luvut ovat lyhyitä ja jokaisessa luvussa joku retken osallistujista toimii kertojana. Syntyy hyvää pohdiskelua erilaisuudesta, ennakkoluuloista ja monista muista nuoria ja ihmisiä yleensä askarruttavista kysymyksistä. Tunteet tuntuvat aidoilta. Rehellisyys on keskiössä.

Draaman kaari rakentuu hiljalleen, kunnes vaellus äkkiä saa yllättävän käänteen, joka asettaa nuoret aivan uuteen tilanteeseen. Heidän onkin yhtäkkiä pärjättävä omillaan erämaassa ilman kännykkää. Draaman kaari rakentuu hienosti ja jännitystä riittää. Loppuratkaisu oli mielestäni kuitenkin hieman pliisu. Kirjailija on ehkä halunnut pitää kirjan lyhyenä (200 sivua suhteellisen harvaa tekstiä), mutta loppuratkaisut olisivat mielestäni ansainneet enemmän tilaa. Nyt jouduttiin lopussa juoksemaan ja aika lailla oikomaankin. Kyllä tällaista kirjaa jaksaisi lukea 50 sivua enemmänkin. Toivottavasti myös nuori lukija ajattelee näin. Toisaalta tämä ratkaisu antaa enemmän tilaa lukijan mielikuvitukselle.

Toivottavasti kirjan sisältö ja rakenne houkuttelee nuoria lukemaan sen – ja monta kirjaa sen jälkeenkin. Ja toivottavasti tällaiset kirjat löytävät kustantajansa. Ymmärsin nimittäin, että suuret kustantamot ovat torjuneet tämän kirjan ja sen on kustantanut kirjailijan oma pieni kustantamo. Hävetkää suuret kustantajat! Ja onnittelut Nokkahiirelle, toivottavasti kirja löytää monen monta lukijaa.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Koukuttava jännitysromaani, jota ei meinaa malttaa laskea käsistään! Jännite on taitavasti rakennettu, ja eri kertojista huolimatta kirja on helppolukuinen. Loppu on vähän pliisu.

Nuorten elämäntarinoita kuljetetaan luontevasti mukana, mutta niitä ei käytetä ns. opetuksellisiin tarkoituksiin, mitä arvostan. Asioita ei käsitellä puhki, vaan ne ovat osa elämää, juonteena mukana. Metsässä kulkiessa jokainen ehtii kelata elämäänsä, ja Skutsi onnistuu valamaan toivoa ja luottamusta siihen, että kaikki kyllä järjestyy.

Skutsi on yläkoululaisille sopivaa luettavaa, mikä on mahtavaa! Se toi mieleen Kurosen Seelanti-kirjan, mutta on helpompi, lempeämpi ja hyväntahtoisempi. Myös Istvan Mäen Kirottu-kirja nousi lukiessa mieleen, mutta Skutsi on realistinen ja ”tavallisempi”. Hain Sarvijumalan kauhutunnelmalle Skutsista ei ole kilpailijaksi. Kauhu ja jännitys kiehtovat nuoria (lukijoita), joten siihen tarpeeseen on nyt Lukkarila vastannut!

[Hilla · Rating 4 out of 5]

Kivasti rakennettu, hyvät henkilöhahmot joista aukenee paljon vaikka kirja ei oo kovin pitkä ja näkökulma vaihtuu usein. Aikuisena sanoisin että uskottavia hahmoja, ja olen kyllä jokusen nuoren kuullut olevan samaa mieltä. En oo kauhukirjojen ystävä, mutta tämmöistä kauhua vielä pystyn lukemaankin. Vinkkaisin! Neljäs tähti vaikkapa pikkukustantamon Finlandiavoiton kunniaks.

[Juurakkotukka · Rating 5 out of 5]

Rakastin; tässä on menneen maailman nuortenkirjojen hävyttömyyttä ja rosoa. Lisäksi teos ei pidä lukijaa tyhmänä. Rakasti myös tän rakennetta, joka korosti moniäänisyyttä ja loi jännittävia cliff hangereitä lukijen väliin. Lisäksi tää oli ajoittain oikeasti pelottava. Äärimmäisen koukuttava lukuelämys, kun ei tätä vaan voinu laskee käsistää.

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Kirja sisältää sopivasti kauhua ja suvaitsevaisuuskoulutusta yhdessä. Letkeästi etenevä tarina ystävyydestä ja erilaisuudesta. Ryhmä erilaisia nuoria matkatoimiston järjestämällä viikonloppuvaelluksella joutuu metsänpeittoon. Ja skutsihan on metsä.

[Aino · Rating 4 out of 5]

4,5 ⭐️
tykkäsin kun tässä oli niin lyhyet luvut ja tää oli niin nopee✨️

[Hanna Huhdanmäki]

Tämä tarina sortuu siihen mihin yläasteikäinen minäkin aina ainekirjoituksessa; kauheasti kaikkea jännää ja kummaa ja mystistä elementtiä heitellään ilmaan, ja sitten lopulta ei napata niistä ainuttakaan vaan lätkäistään the end ja väitetään lopputulosta moniselitteiseksi ja lukijan tulkittavaksi. Suomi-goosebumpsista aina pojot toki.

[Jonna · Rating 2 out of 5]

Olipa mitäänsanomaton loppu. Ei jatkoon.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Neljä erilaista nuorta on lähetetty eräoppaan kanssa metsävaellukselle ilman älypuhelimia. Luvassa on viikonlopun mittainen reissu, jonka aikana yövytään teltoissa metsässä ja toivon mukaan kasvetaan ihmisenä. Alkuvastustuksen jälkeen retki alkaa vaikuttaa nuorista jopa ihan siedettävältä, mutta sitten yön aikana joku kuolee ja vaellus saa uusia painajaismaisia sävyjä.

Päivi Lukkarila on pitkän linjan lasten- ja nuortenkirjailija ja Skutsi on Lukkarilan oman Nokkahiiri-kustannuksen tuotantoa. Jyrki Pitkän kansikuva luo synkkää tunnelmaa ja kauhun kanssa Skutsi flirttaileekin: leirinuotiolla kerrotaan tietysti kauhutarinoita ja nuoret saavat kyllä pelätä. Laskisin tämän sittenkin kuitenkin ennemmin jännäriksi kuin varsinaiseksi kauhukirjaksi. Mitään yliluonnollisia elementtejä tarinassa ei ole, vain hankalaksi menevän metsäretken vaikeuksia.

Tarinaa kerrotaan vuorollaan jokaisen nuoren ja heidän oppaansa näkökulmasta. Jokaisella näkökulmahenkilöllä on oma sävynsä ja tunnistettava äänensä, joten kokonaisuus toimii hyvin. Kaikilla on omat erityispiirteensä. Eräopas-Jorma alkaa olla jo vähän väsynyt hommiinsa ja huumoriveikko Joel peittää epävarmuuksiaan jatkuvaan läpänheittoon. Nasim kohtaa ennakkoluuloja iranilaisen taustansa vuoksi, Sabinalla on takanaan repivä ero ja omia salaisuuksiaan ja Luka kiukuttelee vanhempiensa luomia paineita.

Skutsi etenee hyvää tahtia. Sillä on mittaa 200 sivua, ja teksti on helppoa ja sujuvaa. Nuorten puhekielinen ilmaisu tuntuu näin nelikymppisen setämiehen näkökulmasta luontevalta. Eiköhän tämä juttu pidä otteessaan vähän heikompiakin lukijoita, sen verran hankaliin paikkoihin Lukkarila päähenkilönsä johdattaa. Nuoret ovat taustoiltaan mukavan moninaisia ja sopivan persoonallisia, olematta kuitenkaan stereotyyppejä tai karikatyyrejä. Vankka suositus siis tälle, mikäli jännittävät tarinat kiinnostavat.

[Jose Sbuck · Rating 3 out of 5]

Skutsi is a thriller in which four teenagers find themselves stranded in the Finnish wilderness without their smartphones. It's a typical coming-of-age story in which the characters learn to cope with their surroundings, appreciate the value of friendship, and realise that people are often more complex than they seem at first glance.

The characters are Luka, an obstinate gamer; Sabina, who is heartbroken but clear-headed; Naseem, an aspiring author and nerd; and Joel, the class clown. During their trip, they must grow up and confront their issues, as well as learning basic survival skills. The story is well written, and the atmosphere is exciting in places.

The ending is disappointing, although realistic. The surviving characters do not undergo any meaningful transformation, and it seems they end up living their lives as before.

The novel's style is very similar to that of One of Us Is Lying. The story is told from each person's perspective in turn.

It's an easy read that can be finished in a day or two. Recommended for 12–15 year olds.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Skutsin asetelma on kauhutarinoiden klassikko: joukko ihmisiä lähtee vaellukselle erämaahan, jossa pahin mahdollinen tapahtuu. Tässä tarinassa kyse on eri syistä mielenrauhaa etsivästä nuorista ja heidän oppaakseen lähtevästä aikuisesta. Nuoret eivät suinkaan ole lähdössä reissuun vapaaehtoisesti, ja oppaan ja nuorten välinen jännite kirjoittaa teoksen kohoavaa jännitettä.

Kirjan henkilöt ovat (näin keski-ikäisen näkökulmasta) uskottavasti kerrottu, joskin toistuvat eräjorma-muunnokset tuntuvat tarpeettomilta. Nuortenkirjoille tyypilliseen tapaan hahmojen kautta käsitellään erilaisia teini-iän ongelmia, ja mielestäni onnistuneesti. Lukkarila välttää saarnaamisen ja osoittamisen karikot, ja antaa eväät asioiden omatoimiseen pohtimiseen.

Useamman tähden kirjasta Skutsin erottaa omassa tarkastelussani ensinnäkin sen välinpitämätön suhtautuminen tarinan suureen käänteeseen. Tässä taitekohdassa kirja muuttuu mielestäni epäuskottavaksi. Toisena syynä on se, että kirjan loppuosa tuntuu liian kiirehdityltä, ja teksti rullaa dramaattisuuteensa nähden liian nopeasti liian ilmeiseen loppuratkaisuun.

[miaeveliinas · Rating 4 out of 5]

Kirja käsittelee loistavasti neljää nuorta päähenkilöään, joista jokaisella on omanlaisensa tausta. Joel on rikkaan perheen lapsena tottunut saamaan kaiken mitä haluaa, mutta samalla hän kokee paineita tehdä sitä, mitä vanhemmat häneltä odottavat. Sabinan sukupuoli-identiteetti on hänelle tärkeä, mutta haavottuvainen asia, jota rakas seurustelukumppani ei suostunut ymmärtämään ja jonka kanssa Sabina itse kipuilee paljon. Joel tuntee tarvetta vitsailla kaikesta kaiken aikaa, mutta huumorin rajat ovat pahasti hukassa ja johtavat kiusallisiin tilanteisiin. Nasim on joutunut koko elämänsä selittämään kulttuuritaustaansa ja ulkonäköään muille, täysin tahtomattaan. Kutakin nuorta tarkastellaan kirjassa monesta eri kulmasta ja mielenkiintoisella, ajatuksia herättävällä tavalla. Suuria teemoja kirjassa ovat mm. ennakkoluulot ja identiteetti. Kirjan mainostetut kauhuelementit jäivät hieman ohuiksi, mikä oli tavallaan sääli. Toisaalta mysteerien auki jääminen voi olla hyväkin asia ja taata sen, että kirja jää mieleen ja herättää keskustelua.

[Anu Eerola · Rating 4 out of 5]

Sain Skutsin luettua samana päivänä kuin se palkittiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla, ja mietin, että se on ehkä palkintonsa ansainnut - toki en ole muita ehdokkaita vielä ehtinyt lukea. Neljän vastahakoisen nuoren kännykätön metsäretki Erä-Jorman kanssa kääntyy äkkiä kauhutarinoiden kertomisesta todelliseen kuumotukseen. Kuten moni muukin Goodreads-lukija, minäkin odotin enemmän yliluonnollista kauhua, mutta toisaalta tämä on tosi helppo ja aika turvallinen kirja oppilaille tarjottavaksi. Vähän pelottaa, mutta kaikki selviää ja päättyy onnellisesti - tosin ei Erä-Jorman kannalta.

[Saana · Rating 3 out of 5]

⭐️⭐️⭐️✨

Luen aika vähän ya-kirjallisuutta, yksittäisiä kirjoja vuodessa ehkä. Ne ovat kyllä poikkeuksetta virkistäviä siinä, että tuntuvat menevät usein nopeasti asiaan ja koukuttavat.

Skutsi on hyvätempoinen, siinä on aidosti monimuotoiset ja melko syvällisetkin henkilöhahmot. Tarina on puhutteleva ja ajoittain oikeasti todella jännittävä. Se pistää miettimään ruuturiippuvuutta ja toisaalta myös älypuhelimien hyötyjä.

Tarina loppui mun mielestäni aivan liian hätäisesti ja yllättäen; kirja hukkasi paljon syventymisen mahdollisuuksia. Jäin kaipaamaan enemmän kummitusjuttuja ja edes jollain tapaa onnetonta (tai edes hahmojen kannalta ristiriitaisempaa) loppuratkaisua.

[Sanna-Mari · Rating 3 out of 5]

Odotin ehkä enemmän kuin sain, mutta ihan mukiinmenevä nuorten jännäri, jossa hieman leikitellään kauhuelementeillä ja metsän pimeydellä. Paikoin häiritsi tarinan aukkoisuus siinä mielessä, että lukija joutuu kyllä tulkitsemaan tapahtuvaa todella paljon, joka voi puolestaan tehdä lukemisesta vaikeaa.

Varmasti jokainen lukija löytää neljän nuoren joukosta oman suosikkinsa, vaikka välillä henkilöhahmojen tyypittely on kovin voimakasta.

[Auroora · Rating 4 out of 5]

Tää oli paljon enemmän mitä osanin odottaakaan. Moninaisia henkilöitä ja eri taustojen hieno presentaatio. Tykkäsin siitä miten mutkatonta teksti oli ja miten erilaisia tyyppejä tarina sisälsi. Tässä oli erilaisia teemoja, mutta ne oli hienosti koottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa päästiin tarkastelemaan, jokaisen nuoren omia kokemuksia ja tunteita. Tykkäsin ja suosittelen, tarina oli hyvä ja teemat tärkeitä <3

[Anu-vinkkari · Rating 4 out of 5]

Kiva, ohut ja nopealukuinen tarina. Hyvät kummitusjutut (nuoret kertoo niitä vaelluksella toisilleen), mutta ei tämä kyllä muuten mitään kauhua ole. Yllättäen muuttuneissa olosuhteissa selviytymistä enemmänkin.
Vinkkaukseen yläkoululaiselle ohuen ja jännän kirjan etsijälle.
Sisällön puolesta menee kyllä vitos-kutosillekin, mutta osa jutuista voi niiltä mennä vielä ohi.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3,5

Ihan toimiva kauhunsekainen juoni, riittävän erilaiset nuoret henkilöhahmoina. Nopealukuinen, lyhyet luvut ja tiuhaan vaihtuvat näkökulmahenkilöt. Loppu oli pettymys, vaikka toki siinä jäi vielä kysymyksiä pintaan.