Tykkään hirveästi hurmaantua itselleni uusien kirjoittajien teksteistä ja Elämän voima oli juuri sellainen. Kirja on kuin tiivistettyä vitamiinia, jota en pystynyt ahmimaan, vaan luin pala kerrallaan iltalukemisiksi.
Vaikka mittaa on alle 300 sivua, joka on elämäkerralle minusta vähän, niin nyt tuntui kaiken olennaisen olevan mukana. Matti Vestmanin elämänvaiheista saisi varmasti vaikka kirjasarjan, mutta tykkäsin valitusta tyylistä kovasti - se on sopivan asiallinen ja miulle jäi fiilis, että se kuvaa kohdettaan osuvasti. Nimiä ja tunnettuja tyyppejä on paljon ilman, että lukijalle tulee namedroppailu-olo tai fiilistä lesottelusta. Olennainen ja tunne välittyy ilman suurta hehkutustakin.
Kirja on meillä kirjastossa luokiteltu painonnostoluokkaan ja tokihan siitäkin puhutaan, mutta loppuviimeeksi rautojen nostelua on vähemmän kuin ajattelin. Eikä haittaa yhtään. Kiinnostavaa oli kaikki muukin.