Kriisiyritysten pelastajan tarina osoittaa, että tuhossa on aina toivon siemen.
Kuinka tuhon partaalle ajautuneet Turun telakka ja Talvivaara löysivät uuden alun ja elämän? Miten Stockmann väisti konkurssin? Ainutlaatuinen tarina kuvaa Lauri Ratian toimintaa sortumavaarassa olleiden yritysten sisäpiirissä. Suomen valtion luottomiehen kokemuksista jokainen voi oppia, kuinka pahimman kriisin keskellä on toimittava sekä miten yritys nostetaan kannattavaksi.
Pelastaja on säälimätön tarina pelottomasta ja sitkeästä johtamisesta kaaoksen keskellä. Kirjasta piirtyy monipuolinen kuva Lauri Ratiasta, jolle lopulta kaikkein tärkeintä on ihmisistä välittäminen sekä rakkaus musiikkiin ja kulttuuriin.
Pidän tällaista kirjoista paljon. Eri yritysten kriisejä kuvattiin mielettömän tarkasti ja siten, että niitä oli jännittävä lukea. Kirja oli osin myös todella koskettava. Lopussa oli omaan makuuni vähän liikaa toistoa.
Harri Saukkomaan Pelastaja on mielenkiintoinen katsaus Lauri Ratian uraan ja hänen merkitykseensä suomalaisessa yritysmaailmassa. Kirja tarjoaa yksityiskohtaisen ja kronologisen kuvauksen Ratian työstä kolmen kriisiyhtiön johtajana, mikä herättää väistämättä kunnioitusta hänen kykyjään ja saavutuksiaan kohtaan.
Teoksen suurin vahvuus on sen perusteellisuus. Saukkomaa tuo esiin tarkasti Ratian johtamistyyliä ja sitä, miten hän on onnistunut luovimaan vaikeissa tilanteissa. Tämä antaa lukijalle hyvän kuvan, millaista on johtaa kriisiyhtiötä. Samalla perusteellisuus on kuitenkin kirjan heikkous: yksityiskohtien ja nimien runsaus tekee lukukokemuksesta paikoitellen raskaan. Pituutensa vuoksi teos menettää intensiteettiään, eikä se pidä otteessaan niin hyvin kuin voisi.
Kaiken kaikkiaan Pelastaja on kiinnostava teos, jos yritysmaailma ja sen taustatarinat kiehtovat. Vaikka kirja tuntuu ajoittain venytetyltä, sen sisältö tarjoaa kiinnostavan näkökulman ja syventää arvostusta Lauri Ratian työtä kohtaan.
Ihan mielenkiintoinen katsaus Turun telakkaan, Talvivaaraan ja Stockmanniin, ja hyvä katsaus kunkin yhtiön toimialaan ja haasteisiin.
Kirjassa on jonkun verran turhaa toistoa. Samaten käytännön havainnot ja ohjeet kriisiyhtiöiden johtamiseen jäävät lopulta aika ohueksi, ja kirja liukuu usein historiikin tielle. Silti ihan miellyttävä lukukokemus.
Kuten nimikin jo kertoo, mahtipontisesti nimetyssä omaelämäkerrassa on kysymys kirjoittajan henkisestä testamentista, hänen omasta kertomuksestaan siitä, mitä kaikkea onkaan tullut tehdyksi pitkän ja kunnioitettavan uran varrella. Nimi toimikoon siis kaikille esiymmärryksenä siitä, mitä teokselta mahdollisesti on odotettavissa.
Kirjan keskeinen sisältö on Ratian kuvaus siitä, miten Turun telakan, Terrafamen ja Stockmannin pelastaminen on edennyt hänen otteessaan. Kaikki kolme yritystä ovat olleet omalla tavallaan hyvin merkittäviä ja näkyviä suomalaiselle yhteiskunnalle, ja siksi yritysten säilyminen on ollut tärkeää ja Ratian rooli tässä työssä kiistatta ansiokasta.
Tällaiselle tavalliselle tallaajalle kirja vain on hieman kiusallista luettavaa siitä syystä, että henkseleiden paukuttelulta ei voi tällaisessa teoksessa välttyä - ehkä suomalainen kansanluonne, että se tuntuu kiusalliselta. Toinen hankala asia on se, ettei tekstin kautta lopulta oikeasti ymmärrä, miksi projektit onnistuivat ja mitä oikeasti tapahtui. Kaikki vain tapahtui. Annan sapiskaa myös kirjan kustannustoimittajalle. Tarina olisi ollut kirjoitettavissa paljon selkeämmäksi, jos se olisi edennyt selkeän lineaarisesti, eikä keisseihin olisi palattu eri jaksoissa toisesta näkökulmasta. Toistoa oli verraten paljon.
Oli siis sinänsä mielenkiintoista päästä kurkistamaan isojen yritysten hallitusten toimintaan, mutta vahvempi editointi, prosessien avaaminen ja ulkopuoliset näkemykset olisivat tehneet kirjasta useamman tähden arvoisen lukukokemuksen.
Kiinnostava kurkistus suomalaisen elinkeinoelämän huipulle. Yksityiskohtaista kuvausta siitä, millaista muutosjohtamista hallituksen näkökulmasta on tehty telakkateollisuudessa, Talvivaaran kaivoksella ja Stockmannilla.
Päällimnmäisenä mieleen jää kuitenkin se, että pitää lähinnä tehdä paljon töitä, painaa pitkää päivää ja hyödyntää paljon ulkopuolista osaamista eli konsultteja.
Olisin toivonut syvempää analyysia työn merkityksestä, työkulttuurista ja käsillä olevien yritysten kytkeytymisestä laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.
Laiskempi lukee tämän kirjan viimeiset 60 sivua, joissa on anti tiivistettynä. Ensimmäiset 300 sivua on täyttä tavaraa ja melkeinpä historiikki. Sinänsä opin kaikenlaista uutta telakoista, kaivosteollisuudesta ja vähittäistavarakaupasta, mutta tiiviimminkin olisi voinut asiat kertoa. Siitä huolimatta, aika huikea muutosjohtajan ura Lauri Ratialla, siitä hatun nosto.
Mielenkiintoinen kirja ja tarinat Terrafamen, Turun telakan ja Stockmannin pelastamisesta. Välillä hieman toistoja ja aika businessmainen ote tekstissä. Ratian henkilökohtaiset pohdinnat olivat hyvä lisä ja olisin kaipanut enemmän sellaista.
Tämä ei ollut niin omahyväinen kuin nimen perusteella voisi luulla - ja itse asiassa nautin kaikkein eniten siitä, että tarinassa (tarinoissa) oli paljon epäonnisia vaiheita, virheitäkin.
Pidin kirjasta! Jokaisen yrityksen tilanne ja vaiheet kuvattiin todella tarkasti ja mukaansatempaavalla tavalla. Ainoa miinus oli kirjan loppu, jossa oli aika paljon samaa toistoa.