ynkkäilmeiset taloustietäjät julistavat kansantaloudessa murheellisia näkymiä. Kansa haluaa kuulla vapauttavia loitsuja siitä, miten se voi taloussyntinsä sovittaa. Entä jos tulevaisuus ei olekaan näin synkkä?
Finanssikriisin jälkeen 2010-luvun kynnyksellä Suomi uskoi pikaiseen talouden toipumiseen, mitä ei kuitenkaan tullut. Tuottavuus ja bruttokansantuote laahasivat verrokkimaita jäljessä, työmarkkinat tuntuivat juuttuneen paikoilleen.
Professori Mika Maliranta uskoo parempaan. Hän katsoo tumman pinnan alle ja näkee uuden nousun olevan tuloillaan. Maliranta käy järjestelmällisesti ja tarkasti läpi elpymisen kaikki vaiheet ja tekijät. Analyysin johtopäätöksenä on rationaalinen optimismi.
Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä, ettemme hätiköi. Ja kohta tarvitaan malttia, ettei talous karkaa käsistä ja julkinen talous jää korjaamatta. Uusi kasvu on ekologisesti edellistä kasvua kestävämpää.
Hyvä teksti! Paljon esimerkkejä talouskasvusta ja sen lähteistä. Tärkeitä pointteja siitä, miksi pienten ja/tai yksityisten yritysten tehokkuus on ylivertainen julkiseen verrattuna - mutta julkisten yhtiöiden ja julkisen vallan tarkoitus ei aina olekaan luoda kasvua, vaan mahdollistaa yhteiskunnan toimiminen. Toivottavasti tehokkaasti. Tällä hetkellä olemme valitettavasti aika aallonpohjan tuntumassa talouden osalta, mutta suuntaa on onneksi pari vuotta käännetty. IMFn BKT-vertailu osoitti Suomen kasvun olleen maailman 10:nneksi huonointa vuonna 2023.