What do you think?
Rate this book
Penni Pähkinäsydän #4
Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus
Kun sydän on suuri, se ei luovu koskaan toivosta…
Rakastetun keijuromaanisarjan uusin seikkailu alkaa, kun kukkukello hidastuu ja aika pysähtyy. Penni ei kuitenkaan voi pysähtyä, sillä selvittämättömiä salaisuuksia on liikaa.
Tuulenpesän metsässä eletään keijuvuoden kuraisinta aikaa, kelviä, mutta takin liepeisiin tarttuva muta on pulmista pienin, kun elämän perustukset järisevät. Muutosten keskellä Pennin olisi myös löydettävä uudet siivet ja sopeuduttava asumaan Henrietta-mummon taianomaisessa talossa, joka on täynnä lukittuja ovia, peitettyjä peilejä ja salaperäisiä asukkaita. Voiko pitsikartanon kummitus johdattaa Pennin salaisuuksien äärelle, ja miten purppuraisina ritisevät sormenpäät liittyvät hänen kohtaloonsa?
Rakastetun keijuromaanisarjan uusin seikkailu alkaa, kun kukkukello hidastuu ja aika pysähtyy. Penni ei kuitenkaan voi pysähtyä, sillä selvittämättömiä salaisuuksia on liikaa.
Tuulenpesän metsässä eletään keijuvuoden kuraisinta aikaa, kelviä, mutta takin liepeisiin tarttuva muta on pulmista pienin, kun elämän perustukset järisevät. Muutosten keskellä Pennin olisi myös löydettävä uudet siivet ja sopeuduttava asumaan Henrietta-mummon taianomaisessa talossa, joka on täynnä lukittuja ovia, peitettyjä peilejä ja salaperäisiä asukkaita. Voiko pitsikartanon kummitus johdattaa Pennin salaisuuksien äärelle, ja miten purppuraisina ritisevät sormenpäät liittyvät hänen kohtaloonsa?
246 pages, Hardcover
Published October 4, 2024
2 people are currently reading
8 people want to read
About the author
Cristal Snow
5 books2 followersViihteen monitoimi-ihme Cristal Snow (s. 1975) tunnetaan muusikkona, ohjaajana, näyttelijänä, juontajana ja nyt myös lastenkirjailijana. Monipuolisesti lahjakas Snow on opiskellut kirjoittamista New Yorkissa ja tehnyt aikaisemmin mm. lasten näytelmiä. Kirjan kirjoittaminen on ollut hänen pitkäaikainen haaveensa, ja idea Penni Pähkinäsydämeen ja keijujen maailmaan syttyi jo viisitoista vuotta sitten.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
September 30, 2025
Cristal Snown raikkaasti keijugenreä pöllyttäneen Penni Pähkinäsydän – kirjasarjan viidennessä osassa Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus eletään kelviä; kiukkuista, sotkuista ja luita hytisyttävän kylmää vuodenaikaa. Pennin elämän täyttävät synkät ja toivottomilta tuntuvat asiat.
”Kannattaa toivoa aurinkoisia päiviä, hattaravanukasta välipalaksi, isoja syntymäpäiväjuhlia. Tanssiaisia, hyviä ystäviä, musiikkia. Rakkautta ja hyvää ruokaa”, opastaa Annelie-äiti tytärtään.
Penni toivookin parempia siipiä, kaipaamaansa lemmikkiä ja seikkailuja ystävien kanssa harmaan vuodenajan vastapainoksi. Mutta sellaisia ei ole tarjolla, vaan Penni menettää jotain, mitä ei voi enää saada takaisin. Pienen keijun elämä mullistuu perustuksiaan myöten.
Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus ei ole kirjasarjan edellisten osien tapaan yhtä lohdullinen ja lämmin kuin Rouva Vadelman rakkaudella keitetty löytöliemi. Toivottomuus, tai toivon löytäminen ja ylläpitäminen toivottomalta tuntuvissa hetkissä onkin kirjan iso teema. Samalla tarinan langat alkavat hiljalleen aueta.
”Haluan, että vannot minulle yhden asian, rakas. Ettet koskaan luovu toivosta. Et vaikka olisi kuinka synkkää. Ja vaikka kuinka haluaisit luovuttaa, et koskaan kadota toivoa. Et ikinä, koskaan tai niin kauan kuin henki sinussa pihisee.
Jos toivo on katoamassa, niin mistä sitä sitten löytää, Penni mietti ääneen. -Kaikkialta. Toivon löytää lapsen naurusta, neliapilan lehdistä ja pidetyistä lupauksista. Tähdenlennoista, syntymäpäiväkakuista ja kuparikolikosta toivomuskaivon pohjalta. Kevään ensimmäisestä pääskysestä ja liehuleinikin nupusta. Sadepisaroista. Sateenkaaresta. Suurin toivo löytyy kuitenkin sinusta itsestäsi. Sinun sydämesi on täynnä toivoa, kunhan et koskaan luovu siitä.”
Penni päätyy asumaan isoäitinsä salaperäiseen kartanoon. Hän oppii, että jokaisella keijulla on muistoja joita on unohtanut tai muistoja, joita haluaa unohtaa. Jokaisella on omat luurankonsa kaapissa. Ja jos paikka on täynnä kummituksia, salaisuuksia ja lukittuja kaappeja, niin pakkohan niitä on avata, eikö? Penni haluaa päättäväisesti selvittää mikä kartanonrouvan suuri salaisuus ja luuranko kaapissa oikein on.
”Onneksi emme ole vanhoja ja suurimmat tyhmyydet ovat vasta edessämme, Viliina huokaisi ja sulki silmänsä hetkeksi. — Voimmeko levätä vielä hetken ennen kuin säntäämme seuraavaan tyhmyyteen? Minusta tuntuu, että kävelemme kohti todella isoja tyhmyyksiä, Penni kuiskasi. -Niin, eikö olekin jännittävää…”
Pennin täytyy valita, kuunnellako ääniä, jotka haluavat täyttää pienen lukossa olevan sydämen surulla ja epätoivolla vai etsiäkö toivo omasta itsestään. Pennin uteliaaseen sydämeen mahtuu paljon tarinoita ja hiljalleen lukotkin alkavat aueta. Kylmyyden voi kukistaa vain lämmöllä ja sydämen kasvaessa sinne mahtuu myös rajattomasti toivoa. Myös juuri Pennille sopivien omien siipien etsintä etenee. Keijun siivet kun kantavat kaikki omistajansa unelmat, toiveet ja elämänilon. Voi, miten kovin ajankohtaiselle tuntuukaan kirjan herkkä muistutus siitä, että sydäntään ja siipiään täytyy suojella ja kylmyyteen vastata lämmöllä.
Kustantajan ikäsuositus Penni Pähkinäsydän -kirjoille on 7+. On pakko myöntää, että tässä kohdin kustantajan ikäsuositus on enemmän kuin kohdillaan. Kirjasarjan aiemmat osat ovat sopineet hyvin luettavaksi myös tarinoita kuuntelemaan tottuneille varhaiskasvatusikäisille. Edellisistä osista poiketen en ehkä kuitenkaan lähtisi lukemaan Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus -kirjaa alle kouluikäisten lasten kanssa. Kirjassa käsitellyt asiat ovat sen verran isoja, että ansaitsevat tulla luetuksi yhdessä niin, että jokaiselle kuulijalle on tarjolla kainalopaikka ja mahdollisuus keskustella tapahtumista lukemisen yhteydessä.
Sen sijaan Lukukoppa suosittelee tätä(kin) Penni -kirjaa ihan jokaisen aikuisen luettavaksi. Niin viisaasti ja herkästi Cristal Snow kuvaa kasvavan lapsen maailmaa ja elämänvaihetta jolloin kyynisyys ja toivottomuus ei ole vielä kyennyt valtaamaan tilaa sydämestä. Ja jälleen kerran teksti on myös herkullista luettavaa; esimerkkinä vaikkapa kaapista liikkeelle lähtevän luurangon varoittaminen pääkallokelistä 😊
”Sinusta varmaan tuntuu ajoittain melko toivottomalta. Siltä ettei kukaan näe tai kuule sinua. Minä näen sinut, rakas lapseni. Aina ja ikuisesti, vaikka ei siltä tuntuisi.”
”Kannattaa toivoa aurinkoisia päiviä, hattaravanukasta välipalaksi, isoja syntymäpäiväjuhlia. Tanssiaisia, hyviä ystäviä, musiikkia. Rakkautta ja hyvää ruokaa”, opastaa Annelie-äiti tytärtään.
Penni toivookin parempia siipiä, kaipaamaansa lemmikkiä ja seikkailuja ystävien kanssa harmaan vuodenajan vastapainoksi. Mutta sellaisia ei ole tarjolla, vaan Penni menettää jotain, mitä ei voi enää saada takaisin. Pienen keijun elämä mullistuu perustuksiaan myöten.
Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus ei ole kirjasarjan edellisten osien tapaan yhtä lohdullinen ja lämmin kuin Rouva Vadelman rakkaudella keitetty löytöliemi. Toivottomuus, tai toivon löytäminen ja ylläpitäminen toivottomalta tuntuvissa hetkissä onkin kirjan iso teema. Samalla tarinan langat alkavat hiljalleen aueta.
”Haluan, että vannot minulle yhden asian, rakas. Ettet koskaan luovu toivosta. Et vaikka olisi kuinka synkkää. Ja vaikka kuinka haluaisit luovuttaa, et koskaan kadota toivoa. Et ikinä, koskaan tai niin kauan kuin henki sinussa pihisee.
Jos toivo on katoamassa, niin mistä sitä sitten löytää, Penni mietti ääneen. -Kaikkialta. Toivon löytää lapsen naurusta, neliapilan lehdistä ja pidetyistä lupauksista. Tähdenlennoista, syntymäpäiväkakuista ja kuparikolikosta toivomuskaivon pohjalta. Kevään ensimmäisestä pääskysestä ja liehuleinikin nupusta. Sadepisaroista. Sateenkaaresta. Suurin toivo löytyy kuitenkin sinusta itsestäsi. Sinun sydämesi on täynnä toivoa, kunhan et koskaan luovu siitä.”
Penni päätyy asumaan isoäitinsä salaperäiseen kartanoon. Hän oppii, että jokaisella keijulla on muistoja joita on unohtanut tai muistoja, joita haluaa unohtaa. Jokaisella on omat luurankonsa kaapissa. Ja jos paikka on täynnä kummituksia, salaisuuksia ja lukittuja kaappeja, niin pakkohan niitä on avata, eikö? Penni haluaa päättäväisesti selvittää mikä kartanonrouvan suuri salaisuus ja luuranko kaapissa oikein on.
”Onneksi emme ole vanhoja ja suurimmat tyhmyydet ovat vasta edessämme, Viliina huokaisi ja sulki silmänsä hetkeksi. — Voimmeko levätä vielä hetken ennen kuin säntäämme seuraavaan tyhmyyteen? Minusta tuntuu, että kävelemme kohti todella isoja tyhmyyksiä, Penni kuiskasi. -Niin, eikö olekin jännittävää…”
Pennin täytyy valita, kuunnellako ääniä, jotka haluavat täyttää pienen lukossa olevan sydämen surulla ja epätoivolla vai etsiäkö toivo omasta itsestään. Pennin uteliaaseen sydämeen mahtuu paljon tarinoita ja hiljalleen lukotkin alkavat aueta. Kylmyyden voi kukistaa vain lämmöllä ja sydämen kasvaessa sinne mahtuu myös rajattomasti toivoa. Myös juuri Pennille sopivien omien siipien etsintä etenee. Keijun siivet kun kantavat kaikki omistajansa unelmat, toiveet ja elämänilon. Voi, miten kovin ajankohtaiselle tuntuukaan kirjan herkkä muistutus siitä, että sydäntään ja siipiään täytyy suojella ja kylmyyteen vastata lämmöllä.
Kustantajan ikäsuositus Penni Pähkinäsydän -kirjoille on 7+. On pakko myöntää, että tässä kohdin kustantajan ikäsuositus on enemmän kuin kohdillaan. Kirjasarjan aiemmat osat ovat sopineet hyvin luettavaksi myös tarinoita kuuntelemaan tottuneille varhaiskasvatusikäisille. Edellisistä osista poiketen en ehkä kuitenkaan lähtisi lukemaan Penni Pähkinäsydän ja pitsikartanon kummitus -kirjaa alle kouluikäisten lasten kanssa. Kirjassa käsitellyt asiat ovat sen verran isoja, että ansaitsevat tulla luetuksi yhdessä niin, että jokaiselle kuulijalle on tarjolla kainalopaikka ja mahdollisuus keskustella tapahtumista lukemisen yhteydessä.
Sen sijaan Lukukoppa suosittelee tätä(kin) Penni -kirjaa ihan jokaisen aikuisen luettavaksi. Niin viisaasti ja herkästi Cristal Snow kuvaa kasvavan lapsen maailmaa ja elämänvaihetta jolloin kyynisyys ja toivottomuus ei ole vielä kyennyt valtaamaan tilaa sydämestä. Ja jälleen kerran teksti on myös herkullista luettavaa; esimerkkinä vaikkapa kaapista liikkeelle lähtevän luurangon varoittaminen pääkallokelistä 😊
”Sinusta varmaan tuntuu ajoittain melko toivottomalta. Siltä ettei kukaan näe tai kuule sinua. Minä näen sinut, rakas lapseni. Aina ja ikuisesti, vaikka ei siltä tuntuisi.”
October 30, 2025
Tämä on viides Penni Pähkinäsydän-kirja ja samalla tähän mennessä ilmestyneistä kirjoista... vaikuttavin. Täytyi hieman miettiä, mitä sanaa käyttää, koska olen pitänyt kaikista edeltäjistäkin, mutta tämä osui ja upposi itselläni jotenkin niin herkkään kohtaan. Nessuilta ei vältytty.
Miten tätä avaisi parhaiten ja samalla olla antamatta juonipaljastuksia? Aloitetaan vaikka siitä, että tämä on jatkoa edeltäviin osiin, joten nämä kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Toisaalta tarinassa kerrataan hieman aiempia tapahtumia, mutta ei sen enempää, joten juonen kannalta hyötyy siitä, että aiemmat tarinat ovat tuttuja. Itse hahmot ovat kehittyneet sekä saaneet lisää kerroksia kirjasarjan aikana ja itse koin, että nuo kasvutarinat kulminoituvat todella hienosti tässä kirjassa.
Itse tarina rakentuu todella paljon muutosten, menetysten, surun ja sen käsittelemisen ympärille. Kirjailija kuvaakin Pennin ja hänen läheistensä kautta todella upeasti surun käsittelemistä surijan ja läheisten näkökulmasta. Se oli niin todentuntuista ja osuvaa. Se pysäytti, mutta samalla tunnistin paljon molempien osapuolien näkökulmia ja tunteita. Haikeuden aisti ja silti tarina ei ollut ahdistava. Haikeuden läpi kuulsi myös valon kipinä ja toivo. Tiedän, että tämä on teoriassa lasten kirja, mutta suosittelen lämpimästi aikuisiakin lukemaan tämän.
Lopuksi on pakko kehua kuvitusta. Kaikki sarjan kirjat on kuvittanut Kati Vuorento. Hänellä on kaunis, herkkä kuvitustyyli, joka sopii kuin unelma näihin kirjoihin. Kuvitusta on paljon ja se todella hivelee silmää. Jokainen kuva on pieni taideteos ❤️
Miten tätä avaisi parhaiten ja samalla olla antamatta juonipaljastuksia? Aloitetaan vaikka siitä, että tämä on jatkoa edeltäviin osiin, joten nämä kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Toisaalta tarinassa kerrataan hieman aiempia tapahtumia, mutta ei sen enempää, joten juonen kannalta hyötyy siitä, että aiemmat tarinat ovat tuttuja. Itse hahmot ovat kehittyneet sekä saaneet lisää kerroksia kirjasarjan aikana ja itse koin, että nuo kasvutarinat kulminoituvat todella hienosti tässä kirjassa.
Itse tarina rakentuu todella paljon muutosten, menetysten, surun ja sen käsittelemisen ympärille. Kirjailija kuvaakin Pennin ja hänen läheistensä kautta todella upeasti surun käsittelemistä surijan ja läheisten näkökulmasta. Se oli niin todentuntuista ja osuvaa. Se pysäytti, mutta samalla tunnistin paljon molempien osapuolien näkökulmia ja tunteita. Haikeuden aisti ja silti tarina ei ollut ahdistava. Haikeuden läpi kuulsi myös valon kipinä ja toivo. Tiedän, että tämä on teoriassa lasten kirja, mutta suosittelen lämpimästi aikuisiakin lukemaan tämän.
Lopuksi on pakko kehua kuvitusta. Kaikki sarjan kirjat on kuvittanut Kati Vuorento. Hänellä on kaunis, herkkä kuvitustyyli, joka sopii kuin unelma näihin kirjoihin. Kuvitusta on paljon ja se todella hivelee silmää. Jokainen kuva on pieni taideteos ❤️
Displaying 1 - 2 of 2 reviews