Turmion kätilöt: En tahdo unohtaa koskaan

by Elina Järvi

Sirkkelit nuo, viestiä tuo

Elina Järvi on koonnut Turmion kätilöiden värikkäät vaiheet bändihistoriikiksi, jossa käsitellään myös yhtyeen sanoitusten takana olevia kipeitä aiheita.

Turmion kätilöt on takonut omintakeista industrial metal -musiikkiaan jo yli kaksi vuosikymmentä. Bändi tuli alkuvuosinaan tunnetuksi provosoivasta ja sadomasokismilla leikittelevästä lavaesiintymisestään sekä huumoristaan, mutta yhtyeen musiikissa on aina ollut myös syvällisiä tasoja.

Turmion kätilöt – En tahdo unohtaa koskaan kertoo yhtyeen vaiheet soittajien henkilökuvien kautta. Teos avaa, kuinka savolaisesta marginaalibändistä kehittyi diskobiitin ja industrial metallin yhdistelmällään kultalevyjä ja Emma-ehdokkuuksia kahminut yhtye, joka on muun muassa lämmitellyt Nightwishiä Lontoon Wembley Arenalla.

Kirja on metallinhohtoinen kertomus sinnikkyydestä, ystävyydestä, kipukohdista ja yli kahden vuosikymmenen aikana luodusta menestyksestä.

Genres: Music, Audiobook, Nonfiction

399 pages, Hardcover

Published October 2, 2024

Reviews

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä, hyvällä tahdolla pyöristys ylöspäin. Nostalgia-arvoltaan täyttä kultaa, toteutuksena olisi kaivannut vielä yhden edintointikierroksen. Opin uutta, mutta hauskaa oli myös huomata, että monessa kirjassa mainitussa tapahtumassa olen ollut läsnä. Bändin historiaa käydään levy kerrallaan läpi, mutta aina yhteys otsikon ja sisällön välillä ei ollut selvä ja paikoin aikajana hämärtyi ja rakenne oli sekava. Lisäksi toistoa oli turhauttavan paljon jopa sanasta sanaan. Tiiviimpänä pakettina olisi toiminut tehokkaammin, tai toiston olisi voinut korvata uudella tiedolla ja syvemmälle menemisessä. Laajemmalle yleisölle teos olisi kaivannut enemmän "kuka on kuka" -tyyppistä rautalangasta vääntämistä, vaikka tosifanit eivät toki tällaista tarvitse. Epäloogisesti bändin jäsenten oikeita nimiä ja taitelijanimiä yhdistettiin vasta jälkipuolella enemmän. Olisinkin suonut, että kuvagalleria olisi ollut heti teoksen alussa. Pieni harmi siitä, että kutsu fanitarinoihin oli mennyt ohi, sillä Kielibaarille tekemääni haastattelua Petjasta ja Sakusta (bändi esiteltiin seuraavana suomenkielisenä maailmalle nousevana menestyksenä, eli hyvin ennustin silloin kehityssuuntaa) on aina hauska muistella. Kaikesta huolimatta lukaisin tämän lähes yhdeltä istumalta muistellen taipalettani bändin kanssa jo lähes 20 vuoden ajalta.

[Mari · Rating 3 out of 5]

Turmion Kätilöt on itselleni yksi niistä useimmin livenä nähdyistä bändeistä, joten uutinen tämän kirjan julkaisusta oli erittäin iloinen yllätys, ja kun siitä viimeisimmästä nähdystä livekeikastakin on tätä kirjoittaessani vain noin kuukausi aikaa, bändin meininki on kaikin tavoin tuoreena muistissa.

Kirja oli kaikenkaikkiaan pääosin oikein viihdyttävä ja bändistä sai sen kautta hyvin todenmukaisen kuvan. Kirjasta huokuu se sama mikä on nähtävissä myös keikoilla: TK on kuin omanlaisensa mielentila, jonka vaikutuspiirissä erilaisuus ja hulluttelu on sallittua niin lavalla kuin yleisönkin puolella, ja kaikenlainen turha tiukkapipoisuus tai muiden kaltoinkohtelu loistaa poissaolollaan. TK:n keikoilta ei yksinkertaisesti voi poistua pahantuulisena.

Koska tämä on kuitenkin kirja- eikä bändiarvostelu, joudun harmikseni toteamaan, että siinä missä bändin sinne tänne vakavuuden ja huumorin välillä rönsyilevä tyyli on virkistävää, tässä kirjassa rönsyily turhautti pahemman kerran. Editointi olisi voinut olla huomattavan paljon tiukempaa, sillä nyt toistoa jäi kirjaan todella paljon ja rakenne oli muutenkin jotenkin sekava. Viimeistään puolessa välissä kirjaa iski väsymys, kun samaa asiaa jauhettiin kerta toisensa jälkeen. Mielestäni ei ole millään tasolla lukijalle tarpeellista, että jokainen haastateltu toistaa lähes samoja sanoja samoista henkilöistä ja tapahtumista kaiken tuon päätyessä painoon asti. Vähempi parempi tässä tapauksessa, vaikka se ironisesti sotiikin itse bändin asennetta vastaan. Noin 100 sivua tiiviimpi paketti vähemmällä toistolla olisi tehnyt kirjasta eheämmän kokonaisuuden.

[Roxie · Rating 4 out of 5]

Luin ja paneuduin tähän tosi pitkään ja hartaasti, sillä ”uutena fanina” tuotanto oli vielä osittain tuntematonta ja biiseihin ja levyihin oli kiva syventyä kirjan tarjoamien merkitysten ja kertomusten myötä. Aitoa tekstiä, vaikkakin välillä rakenne oli sekavaa ja putosin joskus kärryiltä että mistä puhuttiin. Itkin, nauroin, lauloin ja nautin, tykkäsin paljon.

[Psylocke · Rating 3 out of 5]

My favorite band Turmion kätilöt = The Midwives of Doom playes industrial metal and lead lives, that aren't always filled with sunshine and happy fluffy things. "I don't wanna ever forget" (En tahdo unohtaa koskaan) is a good title for reminiscing tales of lives of the former and current band members.

I made an early order and have my book signed and with birthday wishes. Perfect gift for me from me. Even though life isn't always easy I agree - "I don't wanna forget, ever".

Pumpy ride. I was crying, laughing and little bored. The book ended with stories from fans and it was a great ending. Otherwise book would have benefit from some editing. There was some repetition, that was unnecessary.

Band members shared their lives in very intimate manner and as a fan it was touching.

Thank you guys and keep on rocking!