What do you think?
Rate this book
Ja hän huutaa : splatterpunk-antologia
Splatterpunk on kauhukirjallisuuden räävittömin, kapinallisin ja väkivaltaisin alagenre, jonka kukoistusaika oli 80- ja 90-luvuilla. Miltä näyttää splatterpunk 2010-luvulla, kotimaisten kirjoittajien toteuttamana?
Kokoelman tarinoissa ruumiineritteet lentävät, seksuaaliset perversiot nousevat pintaan, musta huumori kasvattaa tummimmat kukkansa ja pinnan alla kytee voimakas viha vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä kohtaan.
Mukana menossa on suomalaisen uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion tunnetuimpia nimiä, kuten Juri Nummelin, Jussi Katajala, Jussi K. Niemelä ja Markus Harju.
Ja hän huutaa on rajuinta, mitä suomalainen kauhukirjallisuus on koskaan nähnyt. Se on äärimmäinen kokemus täynnä mustaa himoa, vihan vimmaa ja viiltävää kipua. Nyrkinisku suoraan vasten sovinnaisuuden kasvoja.
Kokoelman tarinoissa ruumiineritteet lentävät, seksuaaliset perversiot nousevat pintaan, musta huumori kasvattaa tummimmat kukkansa ja pinnan alla kytee voimakas viha vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä kohtaan.
Mukana menossa on suomalaisen uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion tunnetuimpia nimiä, kuten Juri Nummelin, Jussi Katajala, Jussi K. Niemelä ja Markus Harju.
Ja hän huutaa on rajuinta, mitä suomalainen kauhukirjallisuus on koskaan nähnyt. Se on äärimmäinen kokemus täynnä mustaa himoa, vihan vimmaa ja viiltävää kipua. Nyrkinisku suoraan vasten sovinnaisuuden kasvoja.
224 pages, Paperback
First published January 1, 2014
1 person is currently reading
31 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
June 17, 2014
No olihan tämä sen verran räävitöntä, että tästä on pakko pitää! Tutustumisretki splatterpunk-genreen ei kaduta yhtään, vaikka joitakin häiritseviä mielikuvia tästä jäikin päähän. Kai se oli tarkoituskin. Ja havaitsin, että splatterpunk on genre, jota ei ehkä kannata ottaa LIIAN tosissaan. Kaiken kaikkiaan tekstit aiheuttivat sekä kauhua, ahdistusta, ällötystä, ihmetystä että naurunpyrskähdyksiä. Ehkä eniten sitä ihmetystä.
Mieleen jäivät erityisesti Juha Jyrkäksen täydellisen negatiivinen "Itellajoonin blues" (tämä piristi minua, kun samanaikaisesti Facebookissa sattui pyörimään jatkuva positiivisuushaaste), Juri Nummelinin kiinnostavasti rakennettu sukutarina "Lätterin suvun vaiheista" sekä nimimerkki herrah:n kerrassaan hervoton novelli "Mies junassa". Nyt alkoi taas naurattaa, kun muistelenkin sitä. Miten tuota novellia nyt kuvaisi? Kafkamaisuus kerrottuna splatterpunkilla potenssiin kolme? Siis oikeasti, apua!
Pidin kovasti myös Shimo Suntilan rehellisen suoraviivaisesta scifi-seikkailusta "Jake Cannon vastaan veriviholliset". Homma toimii! Ja yksi ehdoton suosikki oli vielä Suvi Kauppilan "Hopeasormi". Fantasianovelli, jossa on kehitelty kokonainen maailma ja joka on tyyliltään vähän maltillisempi/vakavampi (veri lentää tässäkin, mutta ei vedetä överiksi), erottuu mielestäni kivasti edukseen.
Kieltämättä tämän jälkeen on hiukan vaikea löytää sellaista luettavaa, joka hätkähdyttäisi enemmän. :D
Mieleen jäivät erityisesti Juha Jyrkäksen täydellisen negatiivinen "Itellajoonin blues" (tämä piristi minua, kun samanaikaisesti Facebookissa sattui pyörimään jatkuva positiivisuushaaste), Juri Nummelinin kiinnostavasti rakennettu sukutarina "Lätterin suvun vaiheista" sekä nimimerkki herrah:n kerrassaan hervoton novelli "Mies junassa". Nyt alkoi taas naurattaa, kun muistelenkin sitä. Miten tuota novellia nyt kuvaisi? Kafkamaisuus kerrottuna splatterpunkilla potenssiin kolme? Siis oikeasti, apua!
Pidin kovasti myös Shimo Suntilan rehellisen suoraviivaisesta scifi-seikkailusta "Jake Cannon vastaan veriviholliset". Homma toimii! Ja yksi ehdoton suosikki oli vielä Suvi Kauppilan "Hopeasormi". Fantasianovelli, jossa on kehitelty kokonainen maailma ja joka on tyyliltään vähän maltillisempi/vakavampi (veri lentää tässäkin, mutta ei vedetä överiksi), erottuu mielestäni kivasti edukseen.
Kieltämättä tämän jälkeen on hiukan vaikea löytää sellaista luettavaa, joka hätkähdyttäisi enemmän. :D
November 8, 2025
HUOM SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA JOS NIITÄ SPOILEREIKSI VOI SANOA ELI LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA TÄSTÄ ETEENPÄIN!!!!!
Otin kirjan testiin vailla suuria odotuksia. Toiveita toki oli, mutta en uskonut missään vaiheessa oikeasti, että kirja olisi mikään mestariteos ja novellikokoelmat eivät muutenkaan ole se mun juttu. Se mitä toivon oli, että kirjassa olisi jotain, joka aiheuttaisi syvää järkytystä, ahdistusta, puistatusta ja että saisi paikoin jopa aikaan tunteen, että voiko tätä lukea loppuun ollenkaan. Joukosta löytyi pari helmeä, mutta suurin osa oli täyttä kuraa ja siksipä tässä kattava novellikohtainen arviointi, koska pelkkä koko kirjan pisteytys (jonka tarkempi keskiarvo on 1,88 tähteä) ei anna todellista kuvaa ja jyvät jäisivät akanoiden sekaan. Eli sinä joka haet samanlaista kokemusta kuin minä voit poimia tästä kirjasta nuo helmet suoraan näiden arvioiden perusteella ilman, että tuhlaat aikaasi jonnin joutaviin fantasia-scifi-satuihin. Joukossa voi olla pieniä paljastuksia, joten lue omalla vastuulla ja huomioi, että arvostelut on kirjoitettu siitä lähtökohdasta, että hain splatterpunkkia ja extreme horroria tai jotain niiden tyyppistä:
Mixu Lauronen: Ja hän huutaa (3/5)
Novellissa on potentiaalia ja pidin siitä mitä siinä on, mutta sitä on aivan liian vähän ja kirjoitusasu on jokseenkin kapulamaista, mutta ei liiaksi omaan makuuni. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää sisältöä ja kuvailua.
Tuomas Saloranta: Pornokauppa (1,5/5)
En viitsinyt antaa "vain" yhtä tähteä, koska novelli onnistui kuitenkin aiheuttamaan paikoitellen ahdistusta. Pisteet kuitenkin siksi näin matalat, koska kirjoitustyyli on Redditmäistä sekä IHAN VITUN LIIAN ITSEÄÄN TOISTAVAA! Elementit on kohdillaan, mutta kun tietty sana toistuu joka toisessa lauseessa, niin sitä jää odottamaan alitajuntaisesti, että tuleekohan se kohta taas vastaan, ja niinhän se aina vaan tulee ja tulee, milloin veltompana ja milloin jäykempänä ja milloin paksumpana ja milloin pienempänä ja ja ja ja... Mutta joo, tyyli hyvä, toteutus huono.
Juha Jyrkäs: Itellajoonin blues (0,5/5)
Mitähän lie taiteellista näkökulmaa tähän on yritetty tuoda, mutta toiminut se ei sitten ollenkaan. Varmaan tämmöisellekin tekstille on oma kuluttajakuntansa, mutta minua varten se ei ollut. Tylsää "taiteellista" päiväkirjamaista kerrontaa postimiehen paskasta arjesta höystettynä vailinaisilla mäiskekuvailuilla. Juhalle huomautus: haltia voi kyllä olla myös haltija, mutta jos puhutaan "rodusta" niin älä pliis kirjoita "haltija" jooko? Taitaa tosin olla nykyään suomen kielessä hyväksytty kirjoitusmuoto tuokin, mutta ei todellakaan tarvitsisi olla, ja varmaan onkin ihan vaan siksi, että edes kirjailijat eivät erota haltiaa haltijasta... Tää novelli on kyllä syvältä perseestä, mutta jätin tässä vaiheessa vielä puoli tähteä varalle, jos vastaan tulisi vieläkin huonompaa sisältöä. Olihan tämä vasta kolmas novelli ja rima ei ollut tässä vaiheessa kovinkaan korkealla.
Dess Terentjeva: Ruho (0/5)
Mitähän vittua... Ei ole ällöä, ei kauheaa, ei ahdistavaa, ei ole oikeastaan mitään. Neljä sivua jotain hemmetin taidepaskaa, vielä isompaa kuraa kuin Jyrkäksen edellinen novelli, joten onneksi jätin vielä sen puoli tähteä varaa. Tässä vaiheessa alan epäillä että splatterpunkki ei oo mun juttu, mutta toivon että nämä kirjoittajat eivät vain itse ole ymmärtäneet mitä oli tarkoitus kirjoittaa ja että luvassa on vielä jotain parempaa, jotain Laurosen novellin kaltaista, mutta paremmilla yksityiskohdilla.
Jani Kangas: Valaistunut (4/5)
Tätä olin odottanut -- tämä novelli on sellaista, mitä odotin tältä kirjalta kun sen löysin. Kirjoitustyylissä ei ole turhaa kikkailua, asioiden kuvailu on selkeää mutta maltillista, jolloin ympäristöstä ja henkilöistä saa hyvän kokonaiskuvan samalla kun keskittyminen itse tarinaan pysyy hyvin kasassa. Tarina aiheuttaa puistatusta ja kylmiä väreitä, kuten pitääkin. Vieläkin enemmän olisi voinut olla yksityiskohtaisempaa kuvailua sisälmyksistä yms, mutta muuten loistava teos!
Markus Harju: Koodinimi Carpaccio (2/5)
Blaah... Ei aivan paska, mutta ei kovin hyväkään. Ei herättänyt oikein mitään tuntemuksia, vähän kuin jotain peruskauhua olisi lukenut.
Nina Korento: Montmarten kyyhkyt (1/5)
Jo nimi saa aikaan puistatuksia, että tästä on taas tulossa joku teennäinen taideteos -- enkä ollut väärässä. Yksi tähti kuitenkin siitä, että tarinan tapahtumissa pysyi mukana; koko sen vajaa kolme sivua mitä se kesti ja onneksi se ei kestänyt kauempaa.
Matthew Pallasoja: Amurin varjoissa (3,5/5)
Selkounien ystäville hassun hauska novelli! Tarina on väkivaltainen ja graafinen, sellainen mitä tältä kirjalta olin toivonutkin, pisteet siitä. Jokin kuitenkin tökki lukiessani novellia ja jouduin palaamaan aika ajoin takaisin päin tarkistaakseni mitä oli tapahtunut. Ehkä tarina etenee liian nopeasti ja lukijana en päässyt täysin sisälle kirjoittajan luomaan maailmaan.
Jyrki Pitkä: Kirurgi (5/5)
Aivan hirveä tarina -- hyvällä tavalla siis! Tässä yhdistyy täydellisesti kaikki elementit. Kerronta on selkeää, hyvin kuvailevaa ja varsin graafista. Kappaleet on jaettu täydellisesti siten, että tarinan hahmojen edesottamukset käsitellään heidän omasta näkökulmastaan jolloin jännitys pysyy hyvin yllä koko tarinan ajan. Novelli on juuri sopivan mittainen: ei mitään turhaa lässytystä vaan taustoitus, toiminta ja lopputulos. Osiot sisältävät juuri riittävästi materiaalia ilman, että tulee tylsää tai "överit" missään vaiheessa ja novellin loppukin jättää kivasti jotain lukijan oma sairaan mielikuvituksen varaan. Suosittelen, mutta vain omalla vastuulla!
Suvi Kauppila: Hopeasormi (-1/5)
Mitähän aktuaalista vitun persepaskaa tämä sitten taas oli? Teki mieli jättää kesken jo toisella sivulla, mutta luin kuitenkin loppuun, jotta sinun ei tarvitse. Jos kuitenkin haluat vilkaista mistä on kyse, niin riittää että luet tarinan ensimmäisen sivun, koska se ei siitä muuksi muutu. Jouduin kurkkaamaan kirjan kannen valehtelematta kaksi kertaa novellin aikana, koska aloin epäillä että minulla on eri kirja kädessä mitä kuvittelin lukevani. Tämä novelli on kyllä totisesti väärässä kirjassa... Jos tämä novelli on splatterpunkkia, niin mikä tahansa kirjallisuus voi sitä olla.
Stig-Peter Lund: Hyvä nekrofiilis (4/5)
Hyi helvetti, hyhhyh!!! Ällöttävin novelli tähän asti! Kirjoitustyyli on vähän Redditmäinen ja paikoitellen aika kiirehtivää, jolloin jotkin asiat jäävät vähän tyngäksi ja hätäisesti selitetyiksi. Pisteitä tulee kuitenkin siitä että tarina onnistui puistattamaan välillä niinkin pahasti, että piti tauottaa lukeminen ja pysähtyä miettimään kirjoittajan mielenterveyttä -- ja omaakin kun tämmöistä lukee...
Juri Nummelin: Lätterin suvun vaiheista (2/5)
Tylsä. En lämmennyt tämmöiselle päiväkirjamaiselle toteutukselle. Tarinan lopussa on yritystä ja rajoja rikkovaa tekstiä, mutta selvästi Juri tässä vähän pelkäsi mitä uskaltaa kirjoittaa ja mitä ei.
Irinja Itajara: Kuoriainen viemäriaukossa (3,5/5)
Alkuun melko pitkästyttävä ja muutenkin vähän pitkähkö, ei kuitenkaan liian. Lopussa tapahtumat etenevät sitten paljon pikaisemmin, kun siellä taas olisi voinut vähän hidastella ja makustella erinäisillä tavoilla. On kuitenkin keskivertoa parempi novelli, mitä tässä kirjassa on tähän mennessä pääasiassa vastaan tullut.
Jussi Katajala: Orava osansa ottaa (1/5)
Mitähän tähän sanoisi... Sekava ja pitkästyttävä.
Shimo Suntila: Jake Cannon vastaan veriviholliset (-1/5)
Samaan laariin Suvi Kauppilan Hopeasormen kanssa. Varmaan hyvä novelli johonkin toiseen kirjaan, ei siitä sen enempää...
herrah: Mies junassa (2/5)
Ei aiheuttanut kummempia tuntemuksia, ehkä enimmäkseen myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan. Jäi alun jälkeen polkemaan paikoilleen, eikä päässyt oikein yllättämään missään vaiheessa. Olisi voinut sisältää pikkuisen vähemmänkin suolen toimintaan liittyvää kuvailua ja enemmän jotain kaikkea muuta.
Jussi K. Niemelä: Lebensraum (1/5)
Tylsä, itseääntoistava, turhaan pitkitetty, mielikuvitukseton, ei herättänyt mitään tuntemuksia. Juoni kuin pornoelokuvasta, mutta genre on toki poikkeuksellinen. Ei hyvä lopetus kirjalle.
(Kirjan keskiarvosana 1,88 tähteä)
Otin kirjan testiin vailla suuria odotuksia. Toiveita toki oli, mutta en uskonut missään vaiheessa oikeasti, että kirja olisi mikään mestariteos ja novellikokoelmat eivät muutenkaan ole se mun juttu. Se mitä toivon oli, että kirjassa olisi jotain, joka aiheuttaisi syvää järkytystä, ahdistusta, puistatusta ja että saisi paikoin jopa aikaan tunteen, että voiko tätä lukea loppuun ollenkaan. Joukosta löytyi pari helmeä, mutta suurin osa oli täyttä kuraa ja siksipä tässä kattava novellikohtainen arviointi, koska pelkkä koko kirjan pisteytys (jonka tarkempi keskiarvo on 1,88 tähteä) ei anna todellista kuvaa ja jyvät jäisivät akanoiden sekaan. Eli sinä joka haet samanlaista kokemusta kuin minä voit poimia tästä kirjasta nuo helmet suoraan näiden arvioiden perusteella ilman, että tuhlaat aikaasi jonnin joutaviin fantasia-scifi-satuihin. Joukossa voi olla pieniä paljastuksia, joten lue omalla vastuulla ja huomioi, että arvostelut on kirjoitettu siitä lähtökohdasta, että hain splatterpunkkia ja extreme horroria tai jotain niiden tyyppistä:
Mixu Lauronen: Ja hän huutaa (3/5)
Novellissa on potentiaalia ja pidin siitä mitä siinä on, mutta sitä on aivan liian vähän ja kirjoitusasu on jokseenkin kapulamaista, mutta ei liiaksi omaan makuuni. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää sisältöä ja kuvailua.
Tuomas Saloranta: Pornokauppa (1,5/5)
En viitsinyt antaa "vain" yhtä tähteä, koska novelli onnistui kuitenkin aiheuttamaan paikoitellen ahdistusta. Pisteet kuitenkin siksi näin matalat, koska kirjoitustyyli on Redditmäistä sekä IHAN VITUN LIIAN ITSEÄÄN TOISTAVAA! Elementit on kohdillaan, mutta kun tietty sana toistuu joka toisessa lauseessa, niin sitä jää odottamaan alitajuntaisesti, että tuleekohan se kohta taas vastaan, ja niinhän se aina vaan tulee ja tulee, milloin veltompana ja milloin jäykempänä ja milloin paksumpana ja milloin pienempänä ja ja ja ja... Mutta joo, tyyli hyvä, toteutus huono.
Juha Jyrkäs: Itellajoonin blues (0,5/5)
Mitähän lie taiteellista näkökulmaa tähän on yritetty tuoda, mutta toiminut se ei sitten ollenkaan. Varmaan tämmöisellekin tekstille on oma kuluttajakuntansa, mutta minua varten se ei ollut. Tylsää "taiteellista" päiväkirjamaista kerrontaa postimiehen paskasta arjesta höystettynä vailinaisilla mäiskekuvailuilla. Juhalle huomautus: haltia voi kyllä olla myös haltija, mutta jos puhutaan "rodusta" niin älä pliis kirjoita "haltija" jooko? Taitaa tosin olla nykyään suomen kielessä hyväksytty kirjoitusmuoto tuokin, mutta ei todellakaan tarvitsisi olla, ja varmaan onkin ihan vaan siksi, että edes kirjailijat eivät erota haltiaa haltijasta... Tää novelli on kyllä syvältä perseestä, mutta jätin tässä vaiheessa vielä puoli tähteä varalle, jos vastaan tulisi vieläkin huonompaa sisältöä. Olihan tämä vasta kolmas novelli ja rima ei ollut tässä vaiheessa kovinkaan korkealla.
Dess Terentjeva: Ruho (0/5)
Mitähän vittua... Ei ole ällöä, ei kauheaa, ei ahdistavaa, ei ole oikeastaan mitään. Neljä sivua jotain hemmetin taidepaskaa, vielä isompaa kuraa kuin Jyrkäksen edellinen novelli, joten onneksi jätin vielä sen puoli tähteä varaa. Tässä vaiheessa alan epäillä että splatterpunkki ei oo mun juttu, mutta toivon että nämä kirjoittajat eivät vain itse ole ymmärtäneet mitä oli tarkoitus kirjoittaa ja että luvassa on vielä jotain parempaa, jotain Laurosen novellin kaltaista, mutta paremmilla yksityiskohdilla.
Jani Kangas: Valaistunut (4/5)
Tätä olin odottanut -- tämä novelli on sellaista, mitä odotin tältä kirjalta kun sen löysin. Kirjoitustyylissä ei ole turhaa kikkailua, asioiden kuvailu on selkeää mutta maltillista, jolloin ympäristöstä ja henkilöistä saa hyvän kokonaiskuvan samalla kun keskittyminen itse tarinaan pysyy hyvin kasassa. Tarina aiheuttaa puistatusta ja kylmiä väreitä, kuten pitääkin. Vieläkin enemmän olisi voinut olla yksityiskohtaisempaa kuvailua sisälmyksistä yms, mutta muuten loistava teos!
Markus Harju: Koodinimi Carpaccio (2/5)
Blaah... Ei aivan paska, mutta ei kovin hyväkään. Ei herättänyt oikein mitään tuntemuksia, vähän kuin jotain peruskauhua olisi lukenut.
Nina Korento: Montmarten kyyhkyt (1/5)
Jo nimi saa aikaan puistatuksia, että tästä on taas tulossa joku teennäinen taideteos -- enkä ollut väärässä. Yksi tähti kuitenkin siitä, että tarinan tapahtumissa pysyi mukana; koko sen vajaa kolme sivua mitä se kesti ja onneksi se ei kestänyt kauempaa.
Matthew Pallasoja: Amurin varjoissa (3,5/5)
Selkounien ystäville hassun hauska novelli! Tarina on väkivaltainen ja graafinen, sellainen mitä tältä kirjalta olin toivonutkin, pisteet siitä. Jokin kuitenkin tökki lukiessani novellia ja jouduin palaamaan aika ajoin takaisin päin tarkistaakseni mitä oli tapahtunut. Ehkä tarina etenee liian nopeasti ja lukijana en päässyt täysin sisälle kirjoittajan luomaan maailmaan.
Jyrki Pitkä: Kirurgi (5/5)
Aivan hirveä tarina -- hyvällä tavalla siis! Tässä yhdistyy täydellisesti kaikki elementit. Kerronta on selkeää, hyvin kuvailevaa ja varsin graafista. Kappaleet on jaettu täydellisesti siten, että tarinan hahmojen edesottamukset käsitellään heidän omasta näkökulmastaan jolloin jännitys pysyy hyvin yllä koko tarinan ajan. Novelli on juuri sopivan mittainen: ei mitään turhaa lässytystä vaan taustoitus, toiminta ja lopputulos. Osiot sisältävät juuri riittävästi materiaalia ilman, että tulee tylsää tai "överit" missään vaiheessa ja novellin loppukin jättää kivasti jotain lukijan oma sairaan mielikuvituksen varaan. Suosittelen, mutta vain omalla vastuulla!
Suvi Kauppila: Hopeasormi (-1/5)
Mitähän aktuaalista vitun persepaskaa tämä sitten taas oli? Teki mieli jättää kesken jo toisella sivulla, mutta luin kuitenkin loppuun, jotta sinun ei tarvitse. Jos kuitenkin haluat vilkaista mistä on kyse, niin riittää että luet tarinan ensimmäisen sivun, koska se ei siitä muuksi muutu. Jouduin kurkkaamaan kirjan kannen valehtelematta kaksi kertaa novellin aikana, koska aloin epäillä että minulla on eri kirja kädessä mitä kuvittelin lukevani. Tämä novelli on kyllä totisesti väärässä kirjassa... Jos tämä novelli on splatterpunkkia, niin mikä tahansa kirjallisuus voi sitä olla.
Stig-Peter Lund: Hyvä nekrofiilis (4/5)
Hyi helvetti, hyhhyh!!! Ällöttävin novelli tähän asti! Kirjoitustyyli on vähän Redditmäinen ja paikoitellen aika kiirehtivää, jolloin jotkin asiat jäävät vähän tyngäksi ja hätäisesti selitetyiksi. Pisteitä tulee kuitenkin siitä että tarina onnistui puistattamaan välillä niinkin pahasti, että piti tauottaa lukeminen ja pysähtyä miettimään kirjoittajan mielenterveyttä -- ja omaakin kun tämmöistä lukee...
Juri Nummelin: Lätterin suvun vaiheista (2/5)
Tylsä. En lämmennyt tämmöiselle päiväkirjamaiselle toteutukselle. Tarinan lopussa on yritystä ja rajoja rikkovaa tekstiä, mutta selvästi Juri tässä vähän pelkäsi mitä uskaltaa kirjoittaa ja mitä ei.
Irinja Itajara: Kuoriainen viemäriaukossa (3,5/5)
Alkuun melko pitkästyttävä ja muutenkin vähän pitkähkö, ei kuitenkaan liian. Lopussa tapahtumat etenevät sitten paljon pikaisemmin, kun siellä taas olisi voinut vähän hidastella ja makustella erinäisillä tavoilla. On kuitenkin keskivertoa parempi novelli, mitä tässä kirjassa on tähän mennessä pääasiassa vastaan tullut.
Jussi Katajala: Orava osansa ottaa (1/5)
Mitähän tähän sanoisi... Sekava ja pitkästyttävä.
Shimo Suntila: Jake Cannon vastaan veriviholliset (-1/5)
Samaan laariin Suvi Kauppilan Hopeasormen kanssa. Varmaan hyvä novelli johonkin toiseen kirjaan, ei siitä sen enempää...
herrah: Mies junassa (2/5)
Ei aiheuttanut kummempia tuntemuksia, ehkä enimmäkseen myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan. Jäi alun jälkeen polkemaan paikoilleen, eikä päässyt oikein yllättämään missään vaiheessa. Olisi voinut sisältää pikkuisen vähemmänkin suolen toimintaan liittyvää kuvailua ja enemmän jotain kaikkea muuta.
Jussi K. Niemelä: Lebensraum (1/5)
Tylsä, itseääntoistava, turhaan pitkitetty, mielikuvitukseton, ei herättänyt mitään tuntemuksia. Juoni kuin pornoelokuvasta, mutta genre on toki poikkeuksellinen. Ei hyvä lopetus kirjalle.
(Kirjan keskiarvosana 1,88 tähteä)
June 25, 2020
Turhaa varmaan varoitella, mutta tämä kokoelma on täynnä shokeeraavaa sisältöä, läpeensä mätiä henkilöhahmoja ja karseita loppuja.
Seitsemäntoista novellia, joista kaksi olivat minun mielestäni hyviä. Joitain novelleja lukiessa oli kieltämättä sellainen "haluaisin lopettaa mutten voi" -fiilis, vähän samalla tavalla jos sattuu onnettomuuspaikalle eikä pysty katsomaan poispäin, joten nekin kai voisi siinä mielessä laskea "hyviksi" tai ainakin onnistuneiksi splatterpunk-novelleiksi? :D
Hopeasormi ja Orava osansa ottaa olivat genreiltään erilaisia (toinen fantasiaa ja toinen jännityskertomus johon sekoittui lopussa fantasia-elementti), mutta niissä molemmissa oli minua kiinnostava juoni ja juonen edetessä kasvava jännite, eikä teksti tukeutunut pelkästään veressä ja erinäisissä ihmiseritteissä sotkemiseen.
Lopuista novelleista Itellajoonin blues (kauhua), Amurin varjossa (kauhua) ja Koodinimi Carpaccio (jännitystä) jäivät mieleen ja olivat ihan jees kertomuksia, vaikkeivät kaapanneet samalla tavalla mukaansa kuin Hopeasormi tai Orava osansa ottaa.
Seitsemäntoista novellia, joista kaksi olivat minun mielestäni hyviä. Joitain novelleja lukiessa oli kieltämättä sellainen "haluaisin lopettaa mutten voi" -fiilis, vähän samalla tavalla jos sattuu onnettomuuspaikalle eikä pysty katsomaan poispäin, joten nekin kai voisi siinä mielessä laskea "hyviksi" tai ainakin onnistuneiksi splatterpunk-novelleiksi? :D
Hopeasormi ja Orava osansa ottaa olivat genreiltään erilaisia (toinen fantasiaa ja toinen jännityskertomus johon sekoittui lopussa fantasia-elementti), mutta niissä molemmissa oli minua kiinnostava juoni ja juonen edetessä kasvava jännite, eikä teksti tukeutunut pelkästään veressä ja erinäisissä ihmiseritteissä sotkemiseen.
Lopuista novelleista Itellajoonin blues (kauhua), Amurin varjossa (kauhua) ja Koodinimi Carpaccio (jännitystä) jäivät mieleen ja olivat ihan jees kertomuksia, vaikkeivät kaapanneet samalla tavalla mukaansa kuin Hopeasormi tai Orava osansa ottaa.
January 11, 2023
Punkkia tässä on lähinnä nimessä.
July 28, 2024
Muutama hyvä tarina sitten osa oli surkeita ja osasta en edes tajunnut mitään.
January 22, 2016
Splatterpunk on takaisin!
Ja lähes unohdettu kauhukirjallisuuden alalaji osoittaa että henkeä piisaa kuin Jason Vorheesissa Crystal Lakesta pinnalle pulpahtaessaan. Ei heikko hermoisille!
Ja lähes unohdettu kauhukirjallisuuden alalaji osoittaa että henkeä piisaa kuin Jason Vorheesissa Crystal Lakesta pinnalle pulpahtaessaan. Ei heikko hermoisille!
Displaying 1 - 6 of 6 reviews