Sintin isä muutti asumaan kylpyhuoneeseen. Oven läpi se sanoi, ettei tarvinnut huolestua, äiti kyllä keksisi jotain. Äidin mielestä lautaset syötiin tyhjiksi, perunat pilkottiin siististi, eikä ruokapöydälle saanut kiivetä, jos oli juuri pyydystänyt kaloja mutalikossa. Isosiskon mielestä seksi oli hauskaa ja yksinkertaista, vähän niin kuin pojat. Sintti tekee parhaansa totellakseen äitiä, piristääkseen isää, päästäkseen isosiskonsa suosioon ja saadakseen kiinni kaikkein ovelimmat kalat.
Käsipohjaa on romaani identiteetin etsimisestä, perhesiteistä ja tytöstä, joka ei halunnut olla vaivaksi. Kuinka kasvaa naiseksi kodissa, jossa vaikeimmista asioista vaietaan ja ongelmat lakaistaan maton alle. Käsipohjaa on kiehtova kasvukertomus, jossa kaikki hakevat paikkaansa. Sen kivuliaimpiakin hetkiä sävyttää ymmärtävä huumori.
Nelli Hietalalta (s.1981) on aiemmin julkaistu romaani 39 astetta luoteeseen (Nemo 2009) ja novellikokoelma Lintujen käytännöllisyydestä (Nemo 2011).
Omaperäinen kasvutarina. Alkupään lapsuusvaihe oli kiinnostavampi, loppupuolen aikuisuus meni jotenkin aika reippaasti ohi ja jätti kylmemmäksi. Ehkä siis siinä määrin omaperäinen, että en ihan ymmärtänyt, mitä tässä haettiin. Kokonaisuus kuitenkin lopulta plussan puolella.