Hekumallisen houkuttelevassa historiallisessa viihdesarjassa viktoriaaninen aviovuode on kaikkea muuta kuin kylmä.
Lontoo 1840-luku. Lady Elinor on kammonnut koko ikänsä seurapiirejä. Mieluiten hän seurustelisi vain luonnontieteitä käsittelevien kirjojensa kanssa. Nyt isä kuitenkin vaatii häntä avioitumaan.
Apuun rientää yllättäen kyyninen Maxwell Osborne, Lordi Vaughton. Miksi avioliittoa vihaava jaarli tarjoutuu naimaan ujon, tieteistä kiinnostuneen neidon?
Kihlaus kääntyy järkiavioliitoksi, jossa ehdot ovat epäselvät mutta vetovoima kiistaton. Ennen kuin yläluokkaisen avioelämän ilot avautuvat Elinorille ja Maxwellille, heidän täytyy selvittää toistensa arvoitukset läpikotaisin…
kuuntelin äänikirjana, ja tämä kolmaskin osa toimi kuunneltuna oikein kivasti. ei ole vielä tietoa kenen näkökulmaa sarjan neljäs kirja tulee käsittelemään, mutta mua ainakin kiinnostaisi tosi paljon kuulla elinorin veljen tarinaa.
Odotin tätä kirjaa tosi paljon, koska rakastin jo sarjan aiempia osia😍 Tämä on sellaista historiallista romantiikkaa, josta erityisesti tykkään: romanssi on pääosassa, mutta samalla saa lukea myös kyseisen ajanjakson yhteiskunnasta.
Oli ihanaa oppia tuntemaan Elinor ja Maxwell, molemmat hahmot oli syviä ja samaistuttavia. Myös haasteet heidän keskinäisessä kommunikaatiossaan oli hyvin kirjoitettu; inhoan sellaista klassista väärinymmärrys-juonta, mutta tässä väärinymmärrykset oli luonnollinen seuraus puhumattomuudesta suhteessa. Minusta heidän suhteensa kehitys oli tosi hyvin kirjoitettu ja loppukin hyvä, olisin vain kaivannut vielä lisää🥹
Lisäksi vielä jäi mieleen, miten hienosti se oli kirjoitettu, että Elinor ei voinut käyttää tiettyjen kehonosien sanoja, kun hänelle ei oltu niitä koskaan opetettu.💔
Toivottavasti saadaan lukea jatkossa myös Eliaksesta oma kirjansa, ja omansa Lady Vanesta ja Suttonin herttuasta😍
This entire review has been hidden because of spoilers.
Keveä ja viihdyttävä historiallinen rakkaushömppä. Sopivan pituisessa tarinassa saa juuri sitä mitä olettaakin. Olisin ehkä toivonut pääparin välille muutakin kuin fyysistä kanssakäymistä. Loputtomat seksin kuvaukset käyvät jossain vaiheessa yksitoikkoiseksi luettavaksi.
Tämä tarina tuntui aiempia todellisemmalta, koska Elinorilla ja Maxwellilla oli ns. kunnon ongelmia. Jollain tavalla kirja oli melko intensiivinen romanttisten kohtausten ja suhdevaikeuksien takia, mutta samalla teki siitä enemmän samaistuttavan, mikä oli tervetullutta. Teksti oli taas ihanan sujuvaa. Luen varmasti kaikki seuraavatkin osat!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Lainasin tämän kirjan kirjastosta tajuamatta, että kyse oli sarjan kolmannesta osasta 😆 Päätin kuitenkin lukea kirjan, mikä oli alkuun haastavaa. Kirjan alkupuolella esiteltiin paljon erilaisia henkilöitä ja nimiä, jotka menivät itselläni helposti sekaisin. Mikäli olisin aloittanut lukemaan kirjasarjaa loogisessa järjestyksessä, olisi nimien sisäistäminen ollut varmasti helpompaa. Lisäksi kirjassa tehtiin jonkin verran viittauksia kirjasarjan aiempiin osiin sekä niissä selkeästi ilmenneisiin tapahtumiin. Myös tämän olisin voinut välttää, jos olisin jättänyt juuri tämän kirjan vielä odottamaan, ja lukenut ensin sarjan aiemmat osat. Toisin sanoen, kirjan pystyy lukemaan ns. omana teoksenaan, mutta mielekkäämpää on varmasti lukea se osana kirjasarjaa.
Mutta nyt itse kirjan sisältöön: Ensinnäkin tarina oli mielestäni SÖPÖ! Koen, että kirja olisi voinut olla pidempikin ja tiettyjä aiheita tai tapahtumia olisi ollut mahdollista kuvailla hiukan syvemmin. Paikoittain minulle syntyi tunne, että luin jonkun kirjoittamaan yhteenvetoa romaanista. Olen ehkä itse mieltynyt lukemaan sellaisia kirjoja, joissa tapahtumia kuvaillaan selkeästi enemmän ja tarina etenee "hitaammin". Pohdin, että vaihtoehtoisesti osan kirjan tapahtumista olisi voinut jättää kokonaan pois, koska ne eivät välttämättä tuoneet lisäarvoa päähenkilöiden tarinalle 🤔 Minua ehkä myös hiukan häiritsi kirjan lukuisat seksikohtaukset, jotka olivat paikoittain lähinnä kiusallista luettavaa. Kohtaukset eivät kuitenkaan olleet kovinkaan yksityiskohtaisia ja ne olivat todella lyhyitä, joten halutessaan ne voi helposti hyppiä yli.
Kokonaisuudessaan lukukokemus oli hyvä. Kirjan juoni vei mukanaan ja aion lukea myös kirjasarjan muut osat. Kirjaa kuvailisin sopivaksi luettavaksi mökkilaiturille tai rantatuolille ☀️
Aiemmista kirjasarjan kirjoista poiketen tässä käytettiin aikaa avioliiton jälkeiseen aikaan, mikä oli kivaa vaihtelua! Tuttua taattua laatua ☺️ Alussa oli ehkä hieman liikaa henkilöiden "esittelyä" ja koko nimien toistelua, mutta se on varmaankin hyvä niille, ketkä lukevat tämän erillisenä kirjana.
Pari lukua luettuani meinasin luovuttaa, mutta onneksi kuitenkin jatkoin. Sujuvaa tekstiä ja hyvät hahmot ja mukava pieni jännite heidän välissä. Kirjan takakansi kertoo, että aviovuode on kaikkea muuta kuin kylmä ja tämä kyllä piti paikkansa. Aviovuoteen touhut oli kuitenkin kuvattu hyvällä maulla, että ei tullut kertaakaan vaivaantunut olo.
Vihdoin pääsin lukemaan Satu TähtisenMoraalisten naisten kirjakerho -sarjan kolmannen osan, jonka bongaaminen kuvastosta sai minut ylipäänsä kiinnostumaan koko sarjasta. 1840-luvulle sijoittuvissa kirjoissa seurataan joukkoa seurapiirinaisia, jotka ovat kiinnostuneita naisasiasta ja toimivat kirjakerhossaan hyvien asioiden puolesta. Siinä sivussa tapahtuu sitten naimakauppoja ja syntyy ihmissuhteita.
Kolmannen osan paritus ei ole sarjan kirjoja lukeneille yllätys, eikä sitä kirjassa pitkään pantatakaan, vaikka avioliiton osallisille tilanne yllättävämpi onkin. Aikaisemmista kirjoista tutut Crawleyn sisarukset Elinor ja Elias saavat isältään uhkavaatimuksen: lähinnä tieteestä kiinnostuneiden sisarusten on varmistettava, että vähintään toinen on naimisissa syksyyn mennessä, muuten isä pistää rahahanat kiinni. On ilmeistä, että lady Elinorin on uhrauduttava. Ajatus seurapiirielämään joutumisesta ja aviomiehen etsimisestä tuntuu ikävältä, mutta pakko mikä pakko.
Onneksi apu löytyy nopeasti. Jo ennen seurapiirikauden aloitusta lordi Vaughton tarjoutuu naimaan lady Elinorin. Mutta miksi? Jos lordi Vaughton tunnetaan jostain muusta kuin ainaisista kokomustista vaatteistaan, niin siitä, että hän inhoaa avioliittoa. Lordi Vaughton vaikuttaisi kuitenkin olevan Elinorille suotuisa kumppani: hän hyväksyy Elinorin omistautumisen tieteelle ja naisasialle. Mutta mitä lordi Vaughton avioliitolta haluaa?
Jaarli vailla värejä on järkiavioliittokirja: pariskunta menee naimisiin käytännöllisistä syistä. Riittääkö se? Fyysistä vetovoimaakin tuntuu kyllä löytyvän. Satu Tähtinen lupaili haastattelussa kirjan olevan sarjan aiempia kirjoja kuumempi ja näin tosiaan on: intohimoista seksiä on aikaisempaa enemmän. Lady Elinorilla ja lordi Vaughtonilla riittää enemmän yhteensovittelemista henkisessä puolessa ja sen pallottelun seuraaminen on mielenkiintoista.
Kirjasarjaan on luvassa vielä neljäs osa. Puhtaasti eliminaation perusteella voi esittää arvauksia siitä, kenen suhdetta viimeisessä osassa ruoditaan. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Ihana tarina ja henkilöhahmot pysyivät aiemmissa osissa luoduille luonnehdinnoille uskollisina. Kieli ja tarinan soljuvuus ihanaa ja tapahtumat edelleen jotenkin uskottavia minusta. Joskus englanninkielisissä tarinoissa minua häiritsee sellainen yltiömäinen pohdiskelu, joka ei edistää mitään. Syy neljään tähteen viiden asemesta on fyysisen rakkauden ilmentymän minusta liiallinen kuvaus, mutta sehän on makuasia. Voi myös olla, että ärsyyntymiseni Hanna Gracen Icebreaker ja siinä esiintyvään loputtomaan sekstailun kuvaukseen vaikutti tähän arvioon. Suosittelen ehdottomasti kaikkia sarjan osia ja aion jatkaa kirjailijan tuotannon parissa.
Lisää tällaista kirjallisuutta, kiitos! Bridgertonit ja tämän sarjan lukeneena en ole silti kyllästynyt tähän genreen. Tarinat onnistuvat olemaan sopivan erilaisia keskenään ja hauskat sananvaihdot mukavaa luettavaa.