Isä­ni ap­pel­sii­nin­kuk­kien maas­ta

by Irene Zidan

Vääryyden varjo on pitkä.

Syvästi inhimillinen romaani palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktin ylisukupolvisista vaikutuksista.

Sodan leimahdus heittää toimittajana työskentelevän tyttären keskelle kiivasta identiteettikamppailua sekä julkisuudessa että henkilökohtaisessa elämässä. Alkaa matka kohti oman isän ja Lähi-idän konfliktin parempaa ymmärtämistä.

Isä on vastustanut nuorena miehittäjää ja joutunut vankilaan. Hän on jättänyt kotinsa, löytänyt Suomesta rakkauden ja perustanut perheen, mutta mieli on ollut rikottu, eikä kaikki ole ollut tyttären lapsuudessa todellakaan hyvin.

Jotkin asiat kulkevat sukupolvelta toiselle, mutta voisiko menneen kanssa löytää jo rauhan?

Isäni appelsiininkukkien maasta on romaani, jota lävistävät pakahduttava toiseuden ja epäoikeudenmukaisuuden tuntu mutta myös itsepintainen elämänusko ja kaiken voittava rakkaus.

Genres: Fiction, Audiobook, Finnish Literature, Society

281 pages, Hardcover

First published September 27, 2024

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Isäni appelsiininkukkien maasta kertoo palestiinalaisisän ja hänen tyttärensä suhteesta, se kertoo palestiinalaisten elämästä ja historiasta ja yrityksestä rakentaa oma elämä ja identiteetti kahden kulttuurin välissä.

Irene Zidan kirjoittaa rehellisesti ja kauniisti. Hän muistaa perheensä ja sukunsa hyvät ja huonot tilanteet, eikä sorru ylilyönteihin kumpaankaan suuntaan. Syntyy kirjallisuutta, joka valaisee Palestiinan tilannetta, mutta jättää lukijalle mahdollisuuden ajatella itse. Se kuvaa tapahtumia, mutta luottaa lukijan päättelykykyyn. Samalla se on vahvaa kirjallisuutta monikulttuurisen perheen elämästä.

Zidanin teos on tapaus. Toivoisin, että se käännettäisiin ympäri maailmaa ja suomalaiset lukisivat kilvan sitä.

[Emilia · Rating 4 out of 5]

4+/5. Erinomainen! Kiinnostava, hyvin kirjoitettu, ajankohtainen, koskettava - tätä kaikkea tää ainakin oli. Erityisesti tykkäsin lehdistön näkökulmasta ja päähenkilön nuoruuden matkasta Länsirannalle. Välillä mietin tarinan kahdessa eri ajassa tapahtuvan kerronnan jaksotusta, jäikö esim. nykyaika loppupuolella liiankin vähälle huomiolle. Joka tapauksessa suosittelen!

[Julia Donner · Rating 3 out of 5]

Zidan kuvaa romaanissaan hienosti ihmisen kamppailua kysymysten ”kuka minä olen” ja ”mistä minä tulen” kanssa. Romaanin Amira on toimittaja, joka Palestiinan kriisin jälleen leimahtaessa joutuu pohtimaan omaa identiteettiään ja paikkaansa. Hänen palestiinalainen isänsä on asunut Suomessa vuosikymmeniä, oppinut kielen, mutta löytämättä täysin paikkaansa. Isä ei voi palata kotimaahansa - Amira ei tunne isän kulttuuria omakseen. Amiran työ toimittajana vie hänet maailmanpoliittisen kriisin keskelle. Patoutuneet tunteet ja lapsuudenmuistot pyrkivät pintaan ja Amira ajautuu itse kriisiin. Puhumattomuuden kulttuuri perheessä on vahva. Amira on aina myös itse halunnut olla vahva, selvitä ja kuulua joukkoon.

Romaani on kirjoitettu nopeasti, kuin kuumeessa ja se on syntynyt voimakkaasta tarpeesta selvittää ja sanoa jotain. Käsillä oleva Hamasin lokakuista iskua 2023 seurannut Israelin hyökkäys Gazaan on toiminut alkusysäyksenä tai ainakin kirja sijoittuu tähän viimeisimpään ”leimahdukseen” vuosikymmeniä kestäneen konfliktin aikana. Romaania lukiessani minua häiritsi tapa loitontaa todelliset tapahtumat Kaistaleella tapahtuvaksi, myös Valtio-sanan käyttö tuntui kummalliselta. Kirjan aivan lopussa ratkaisun ymmärtää jollain tavalla ehkä keinona kuvata päähenkilön halua pysyä etäällä omista siteistään ja yhteyksissään Palestiinaan. Tavallisia, arkisia asioita - niitä, joista voi puhua ja joita voi ajatella, kuten vaatemerkit tai kauppakeskus, on nimetty. Asiat, jotka ovat vaikeita, esitetään etäännytettyinä. Vasta, kun Amira voi tunnustaa omat juurensa itselleen hän voi myös kutsua isänsä kotimaata sen nimellä. Tämä ratkaisu - jos tukitsen asian edellä oikein - olisi voinut hioa vielä selkeämmin ymmärrettäväksi.

Romaanin kiinnostavimpia hahmoja ovat Amiran isä ja äidinisä, joiden varaan koko kertomuksen kudelmaa olisi voinut rakentaa rohkeammin. Sodan, vierauden, kodin ja läheisten menettämisen teemat yhdistivät Amiran elämän kahta tärkeää henkilöä ja Amiraa itseään - olisiko kolmen eri taustasta ja eri maailmassa kasvaneen ihmisen sukupolvien ketjusta - perheestä - noussut esille jotain mielenkiintoista ja universaalia? Miten monella tavalla ihminen voi tuntea itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämässään? Myös tämän päivän mediamaailman kuvaus oli kiinnostavaa: juttujen kirjoittaminen ja”kuolema” klikkiotsikot a algoritmit mielessä.

Romaani olisi hyötynyt paljon huolellisemmasta toimittamisesta kauttaaltaan. Uutistoimittajan työ, jota Zidan on tehnyt työkseen, on eri asia kuin romaanin toimittaminen, joka kuuluu kustannustoimittajan työsarkaan. Tarina harhautuu toistuvasti yksityiskohtaisille ja pikkutarkasti kuvatuille sivupoluille, jotka eivät millään tavalla kohota romaanin laatua. En ymmärtänyt, mihin esimerkiksi Palestiinajaksossa tarvittiin kärpäsiä, eivätkä niin ikään ukin mökin tyhjentämisen yksityiskohdat olleet tarpeellisia aiheen kannalta. Moni kirjan kohtaus olisi hyötynyt huolellisesta riisumisesta ja kirjallisen ”sälän” poistamisesta, tiivistämisestä ja olennaiseen, romaanin punaiseen lankaan keskittymisestä. Yritin toisaalta ajatella, että kerronnan tempoilevuus ja hektisyys kuvaavat hyvin kriisiä, johon päähenkilö ajautuu. Se ei kuitenkaan auttanut lukijaa. Ainakin itse turhauduin tekstin viimeistelemättömyyteen. Lukiessa tuli tunne, että kirja piti vain saada nopeasti ulos syksyn kirjamarkkinoille eikä viimeiseen hiomiseen ollut jäänyt aikaa riittävästi.

Kolme tähteä on tässä annettu ennemminkin huolimattomalle kustantajalle kuin romaanille, jonain aiheensa ja esittämiensä kysymysten puolesta mielenkiintoinen ja tärkeä.

[Susa · Rating 2 out of 5]

Välillä sitä lukee kirjan tärkeästä aiheesta, mutta sen kirjoitustyyli ei iske itseen sitten yhtään, ettei oikein tiedä miten sitä pitäisi tähdittää. Tässä tartuttiin rohkeaan aiheeseen, mutta en voi kaunokirjallisessa mielessä hirvittävästi nauttineeni lukukokemuksesta: jako kolmeen aikatasoon ehkä enemmänkin sekoitti eikä tuonut mitään lisää, kirjassa oli huomattavan paljon tarpeetonta kuvailua ja toistoa, ja Zidanin toimittajatausta näkyi tekstin sävyssä – se voisi toki olla tehokeino, mutta ei omalla kohdallani aivan toiminut niin. Olisin kaivannut vielä syvempää isä-suhteen kuvausta kuin mihin nyt yletyttiin.

[KrisLai · Rating 4 out of 5]

Juuri aamulla luin viimeiset sivut. Itselle syksyn tärkein, ymmärrystä lisäävä kirja. Tarina on hyvin monitasoinen. Palestiinalainen isä Suomessa, sukupolvien yli ulottuva trauma, päähenkilö kahden kulttuurin välissä, mielenterveysongelmat, maalittaminen. Puhumattaan itse Lähi-idän tilanteesta. Kirja kuvaa myös, miten vaikeaa on tehdä puolueetonta journalismia, kun vastassa ovat vahvat mielipiteet oikeasta ja väärästä, vaikka yhtä totuutta ei tässä sodassa ole.

[Oili Männistö · Rating 4 out of 5]

Hieno kirja joka kertoo kulttuuriin sopeutumisesta ja sen ymmärtämisestä, ja irrallisuudesta, juurettomuudesta. Myös kasvutarina vaikeiden asioiden kohtaamisesta. Antoi uutta näkökulmaa Israelin ja Palestiinan tilanteeseen.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Tässä kirjassa kiteytyi moni sellainen asia, miksi luen: tämä oli kielellisesti kaunis kirja ja toisaalta tämä kirja lisäsi ymmärrystäni ja tietämystäni Palestiinan tilanteesta. Kirja kuvasi hienosti myös maahanmuuttajien haasteita uudessa kulttuurissa ja niitä ristiriitoja, joita on maahanmuuttajataustaisten vanhempien ja heidän Suomessa kasvaneiden lastensa suhteissa. Ylisukupolviset traumat ja rasismi ovat tämän kirjan teemoja myös, mutta tällä kertaa tuli tunne, että teemat sulautuivat hienosti toisiinsa, eikä niitä ollut liikaa. Zidan osasi nivoa myös aikatasoissa siirtyilyn tavalla, joka ei kuormittanut lukijaa. Hieno kirja, suositukset tälle.

[Vilma Anniina · Rating 4 out of 5]

Hieno kirja suomalais-palestiinalaisesta Amirasta, hänen isäsuhteestaan ja tiestään ymmärtää toista kotimaataan paremmin ja kertoa siitä toimittajana myös muille. Zidan kertoo ilman liikaa alleviivaamista siitä, miten trauma jättää ihmiseen pysyvän varjon sekä kuinka yhteys ilman yhteistä kieltä on saavutettavissa, mutta kuinka se myös jää vajaaksi. Pidin myös, siitä miten taitavasti teos kuvaa sitä voimattomuutta, kun sanat eivät riitä kertomaan tai pitämään ihmisiä kiinnostuneena vääryydestä ja kauheudesta, saati herättämään emaptiaa tai toimintaa.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoinen ja pysäyttävä kirja, antoi paljon ajateltavaa. Toimittajan työstä tuli esille monia sellaisia seikkoja, joiden ansiosta huomaan selaavaani uutisvirtaani nyt hiukan eri silmin.

[Leena Sivonen-Virkki · Rating 4 out of 5]

Kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Ennakkoon ajattelin, että en ehkä tykkää tästä kirjasta, mutta kun kirjan aloitin se imaisi heti mukaansa. En olisi millään malttanut jättää kirjaa käsistäni, vaikka uni painoi jo silmää. Valitettavasti tekstin imu ei ihan loppuun asti mielestäni riittänyt.
Isäni appelsiininkukkien maasta on hyvin ajankohtainen kirja ja ainakin minä sain myös uutta tietoa aktiiviseen muistini tästä ikuisuuksia jatkuneesta konfliktista Lähi-Idässä. Kirja oli myös muistutus siitä, että sodassa on aina kaksi osapuolta. Tämä kirja valaisi ainakin minulle sitä vähemmän tunnetua Kaistaleen kansan pitkään jatkunutta ”vankeutta” ja Valtion mielivallan alaisena elämistä.
Kirja oli myös hyvä kuvaus meidän maassamme elävästä rasismista ja maahanmuuttajien kokemasta toiseudesta. Isän sopeutuminen Suomalaiseen yhteiskuntaan ei ollut helppoa, ihan helppoa ei ollut myöskään suomalaiseksi syntyneen Amiran elämä.
Tämä kirja jäi mieleen ja todennäköisesti luen tämän kirjan vielä toiseen kertaankin.

[Kirjasagu · Rating 4 out of 5]

-4/5

Esikoisromaani. Tarinan päähenkilö on toimittaja, joka kohtaa rasistista maalittamista suomalaisilta. Kirjassa käsitellään ensimmäisen ja toisen sukupolven ulkopuolisuuden kokemuksia Suomessa ja mitä ennakkoluuloja he joutuvat kohtaamaan rasistisessa yhteiskunnassa. Zidan kuvaa hienosti suomalaispalestiinaisen ihmisen identiteettiä ja sen tuomia ajatuksia.

Kaunokirjallisuuden vahvuus on mahdollistaa ympäröivän maailman näkemisen toisen silmin. Kirjan rytmitys oli onnistunut, kustannustoimittaja olisi kuitenkin saanut tiivistää joitakin kirjan osuuksia ja rönsyilevää tyyliä.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Eri aikatasot limittyvät kauniisti ja esiin punoutuu vähitellen kaunis ja monimutkainen kuva kulttuurien monimuotoisuudesta. Samalla käydään läpi iso määrä pelkoa, huolta ja ahdistusta, mutta pohjavire on silti jollain tapaa toiveikas. Isän hahmo ja häneen kohdistuva katse on kirjan parasta antia. Isä on etäinen, mutkikas ja rakas, siinä missä äiti on läheisempi ja jollain tapaa helpompi. Siinä on suurta symboliikkaa myös isän- ja ädinmaista.

[Titta · Rating 4 out of 5]

Kirjailijan tyyli kertoa vaikeasta tilanteesta on eduksi tälle kertomukselle, joka muuten saa varmasti kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta osakseen. Samanlaista kuin kirjan päähenkilö nuori toimittajanainen. Kirja ei ehkä loista kirjallisilla ansioillaan, mutta on tärkeä yksilökeskeinen näkökulma lähi-idän tilanteeseen ja maahanmuuttoon, kerrottuna rauhallisen asiallisesti.

[Elsa Kalervo · Rating 4 out of 5]

Itsekin palestiinalaiset juuret isänsä puolelta omaavan Irene Zidanin romaani kuvaa palestiinalaisisän suomalaisen toimittajatyttären ajatuksia ja tunteita nykyhetkessä, jossa isän kansaa murhataan kaukana kotoa. Israelia ja Palestiinaa ei nimetä ennen kuin vasta aivan kirjan lopussa, sen sijaan Zidan käyttää sanoja Valtio ja Kaistale, kenties etäännyttääkseen ja todistaakseen, että sota ja sen seuraukset ovat samoja, ihan sama missä ne tapahtuvat. Viimein asioista niiden oikeilla nimillä puhuminen nostattaa niskakarvat pystyyn ja kyyneleet silmiin.

Zidan käsittelee tulenarkaa aihetta taitavasti, mutta ei silkkihansikkain. Häneltä riittää kritiikkiä muun muassa kotimaiselle medialle, joka ei uskalla ottaa vastuuta sanomalla, miten asiat ovat. Sen sijaan aiheesta on tehty niin herkkä, että ”kaikki vain horisevat jotain tilanteen monimutkaisuudesta ja pitkästä historiasta”. Zidanin päähenkilö Amira on kuitenkin itse toimittajana tämän herkän tilanteen polttopisteessä ja saa tuta lukijoiden ennakkoluuloista sekä raivosta.

Kaukaa appelsiininkukkien maasta tullut isä saa kaiken myötätuntoni. Sotaa pohjolaan paennut ja täällä sukunsa kulttuurista tietämättömät lapset kasvattanut, nuorena traumatisoitunut mies on saanut käteensä vaikeat kortit. Zidan kuvaa todentuntuisesti myös tyttären ponnisteluja ymmärtää isäänsä ja sovittaa itseään sekä omia lapsiaan kahden kulttuurin väliseen tilaan, sukunsa jatkumoon.

Romaanissa kuljetaan monessa ajassa. On nykyhetki, jossa Amira yrittää selviytyä Gazan eskaloituneen sodan aiheuttamien tunteiden sekamelskassa. Sen rinnalla kulkee kertomus Amiran nuoruuden matkasta isänsä suvun luo, Israelin miehittämään Palestiinaan. Lisäksi teoksessa kuvataan Amiran lapsuuden muistoja, joita värittää vankilassa kidutetun isän henkinen kamppailu demoniensa kanssa.

Tärkeä kirja sodasta ja sen seurauksista. Suosittelen.

[Annika · Rating 5 out of 5]

Upea teos! Aidon oloista kuvailua, millaista on olla maahanmuuttaja Suomessa. Kuvasi osuvasti palestiinalaisten näkökulman sotaan, josta usein kerrotaan liian kapeasti ja yksipuoleisesti uutisissa. Pelkäsin, että on liian ahdistava tai väkivaltainen, mutta huoli oli turha.

[Kenneth · Rating 5 out of 5]

Voisin aloittaa arvioni Irene Zidanin kirjasta ”Isäni appelsiininkukkien maasta” pohdiskelemalla onko se romaani, kuten kustantaja sitä kutsuu kirjan takakannessa. Sitä en kuitenkaan tee, koska sillä ei näin hienon kirjan kohdalla ole mitään merkitystä. Sallittakoon kuitenkin sellainen spekulointi, että kutsumalla kirjaa romaaniksi, kirjailija (t. kustantaja) yrittää suojautua kaiken maailman kotitekoisilta ”faktantarkastajilta”. Tämä jättää vapauden kirjoittaa niin kuin asiat ovat silloinkin, kun kaikkea ei pysty aukottomasti todistamaan. Fiktio voi joskus olla totuudellisempi kuin ns. fakta. Hieno kirja tämä joka tapauksessa on, ylitti selvästi odotukseni.

Kirjassa ei ole läpikäyvää juonta. Se koostuu enemmänkin kootuista muisteloista ja faktaan perustuvista tarinoista Lähi-idän, tarkemmin Palestiinan historiasta ja nykypäivästä. Miten tähän on tultu ja mikä on se todellisuus, jossa alueen ihmiset elävät. Tämä avaa suomalaiselle lukijalle valtaväylästä poikkeavan toisen näkymän Lähi-itään ja alueen ihmisten elämään. Pohjalla on myös kirjailijan omaelämäkerrallinen tarina suomalaisen äidin ja palestiinalaisen isän lapsena sekä hänen työstään suomalaisena journalistina. Siinä sivussa se paljastaa usein sekä piilevän että julkisen (ja julkean) rasismin suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirja kertoo todella tästä päivästä maassamme, erityisesti sen rasismista sekä paineista toimittajiin ja muihin media-alan toimijoihin.

Olen seurannut Lähi-idän tilannetta vuoden 1967 sodasta lähtien, mutta tätä lukiessani huomasin jälleen, etten minä mikään asiantuntija ole. Aina oppii uutta ja hyvä niin. Tämä kirja antaa kasvot ja tunteen Lähi-idän toisille tarinoille. Tässä tuli hyvin esiin, ettei Israelia aikanaan perustettu mihinkään tyhjiöön ja että ihmiset siellä asuvat aivan erilaisissa todellisuuksissa. Samalla se on liikuttavakin tarina kirjoittajan ja hänen palestiinalaisen isänsä suhteesta. Kirjan minähenkilön vierailu isän sukulaisten luo Palestiinaan oli koskettava tarina ja samalla varsin valaiseva.

Tarinassa ulkomaailmassa on paljon murheellista, joka vaikuttaa kirjan henkilöihin. Kirja ansaitsee antamani viisi tähteä ennen muuta siitä, miten se kaiken murheen keskellä on täynnä erilaista rakkautta, joka kantaa ihmisiä läpi heidän arkensa ja juhlansa. Ulottuvuuksia on monta muutakin, mutta tämä teki minuun suurimman vaikutuksen. Kaiken kaikkiaan upea esikoisteos.

[Taija · Rating 5 out of 5]

Ilmeisen omakohtainen kertomus palestiinalaisen isän suomalaisesta toimittajatyttärestä Gazan sodan puhjettua.

Opin kirjaa lukemalla paljon Gazan ja palestiinalaisten tilanteesta. Uutisia seuraamalla ei saa samanlaista syvällistä ymmärrystä kuin mitä tällainen kaunokirjallinen teos pystyy tarjoamaan. Kirjassa lukija pääsee mm. mukaan paikkaan, jota kirjassa kutsutaan Kaistaleeksi. On kuumaa, pölyistä, ruskeaa. Todellakin pystyin kuvittelemaan itseni sinne.

Kirjoittaja selvästi tuntee Gazan tilanteen, poliittiset jännitteet, ihmisten ongelmat. Toimittajana hän osaa myös valottaa uutistoimituksen työtä: millaista on joutua julkisesti ruodituksi, miten haasteellista on raportoida puolueettomasti, varsinkin kun itsellä on siteitä konfliktin toiseen osapuoleen.

Päähenkilön isä on joutunut jättämään kotimaansa taakseen, virunut vuoden vankilassa ja päätynyt Suomeen, perustanut perheen paikkaan, jossa on pimeää ja mauton ruoka.

Kirjassa käsitellään myös maahanmuuttajiin (tai pelkästään eri näköisiin / värisiin henkilöihin) kohdistuvia ennakkoluuloja ja maalittamista. Sekä miten sota, pakolaisuus, kulttuurierot vaikuttavat isän psyykeeseen, miten isän vointi taas vaikuttaa koko perheeseen.

Lisäksi oli herttaisen ihanasti kerrottu tavallisesta suomalaisesta lapsiperhearjesta iltasatuineen ja päiväkodin kehityskeskusteluineen. Raikasta ja aidon oloista.

Surullisesta ja sotaisasta sisällöstä huolimatta pidin kirjasta kovasti.

[Hannu Pelttari · Rating 3 out of 5]

Hyvää tässä on maahanmuuttajan vierauden vivahteikas kuvaus ja sen esiintuominen miten muualta tulleiden kotoutumisen vivahteet muuttuvat seuraavassa sukupolvessa. Zidanin julkisten henkilötietojen valossa kirja on varsin lähellä autofiktiota. Mitenkään omaperäinen kirja ei ole, mutta palestiinalaistaustaisuus tekee siitä tietenkin erottuvan ja hyvin ajankohtaisen.

Minua puhuttelivat eniten kuvaukset toimittajien työstä vaikean Israel-Palestiina sekasotkun ympärillä toimittajien maalittamisineen. Vaikka Zidanin sydän on palestiinalaisten puolella, sitkeästi hän pyrkii, ei ymmärtämään, mutta olemaan tasapuolinen.

Mutta miksi Zidan käyttää sanaa Valtio Israelista ja Kaistale Gazasta? En ymmärrä mikä viesti tässä on. Vakavampi huomautus on kuitenkin se, että putosin kärryiltä kirjan aikajanan pomppimisessa. Ainakin siinä mikä logiikka aikajanan sirpaloimisessa on. Välillä ollaan lapsina kuin tyttökirjassa, sitten uutistoimituksessa, sitten palestiinalaissukulaisten luona ja kuitenkin isän ongelmia kuvataan suhteellisen kronologisesti lukuisten aikahyppyjen välissä.

Kirjan henkilöt jäävät isää lukuunottamatta ohuiksi. Hänen kehityskaarensa lahjakkaana, mutta turhautuneena ja pettyneenä maahanmuuttajana kuvataan uskottavasti. Osin tämä on tietokirja, osin jotain muuta. Kirjassa ei ole juonta tai tarinaa joka imisi lukijan mukaansa.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Pidin kovasti tästä kirjasta. Yleensä suhtaudun nuivasti teoksiin, joihin on kasattu useita erilaisia teemoja - aivan kuin olisi tarkoituksella tungettu samaan kirjaan kaikki muodissa olevat keskustelunaiheet. Mutta tässä kirjassa ne useat eri teemat lomittuvat ja limittyvät sulavasti ja ymmärrettävästi yhteen - kokonaisuus on monitahoinen ja historian kyllästämä kuin ainakin Lähi-idän tilanne. Zidanin tapa kirjoittaa on täsmällinen ja samaan aikaan jollakin tavalla lempeä. Monien valtavirran ulkopuolella kasvaneiden tapaan hän on tarkkanäköinen, mutta hienosyisellä tavalla. Sinällään vakavasta aiheesta huolimatta hihitytti joissakin kohdissa, esimerkiksi hänen kuvatessaan henkilöjuttua tekevää toimittajaa, "ymmärtäväistä" opettajaa tai täysin pihalla olevaa terapeuttia. Kirja on oikeastaan proosan juhlaa - miten muuten voisi saada kanssaihmiset paremmin ymmärtämään näin monisyistä tilannetta?

[Peppi · Rating 4 out of 5]

Isäni appelsiininkukkien maasta on ajatuksia herättävä teos, joka käsittelee Israelin–Palestiinan konfliktin ylisukupolvisia vaikutuksia, toiseuden kokemuksia ja monikulttuurisuuden kysymyksiä. Teos avaa miehitetyn alueen traumaattisen menneisyyden heijastumia päähenkilön ja hänen perheensä elämään Suomessa.

Teoksen keskiössä on päähenkilön suhde palestiinalaissyntyiseen isäänsä. Aluksi Palestiina näyttäytyy päähenkilölle etäisenä paikkana, se on ”siellä jossain”, mutta isän traumaattisen menneisyyden ja kärsimysten avautuminen syventää hänen ymmärrystään juuristaan ja lähentää häntä isäänsä.

Vaikka teos käsittelee vahvoja teemoja, sen ajoittainen aikatasojen hyppely vaikeutti omaa lukukokemustani. Juoni ei aina temmannut mukaansa, mutta kaunis päätös, jossa päähenkilö hyväksyy juurensa osaksi identiteettiään ja alkaa kutsua ”sitä jotain” Palestiinaksi, antoi tarinalle vaikuttavan lopetuksen. Kaikkiaan teos on hieno kuvaus juurista, perhesuhteista ja kulttuuri-identiteetistä.

[Mona · Rating 5 out of 5]

Tätä ennen luin Törmälehdon He ovat suolaa ja valoa ja aihe oli jo valmiiksi iholla, tunteet pinnassa.
Monitasoinen, hieno, ajankohtainen ja rohkea kirja. Juonellinen yksinkertaisuus alleviivaa käsiteltävien kysymysten monimutkaisuutta, henkilökohtaisuutta, näkyvää ja kätkettyä ristiriitaisuutta. Omaa ajattelua laajentava, kuplaa murtava ja koskettava teos.
Vastoin omaa tavallista mieltymystäni, pidän siitä, että Zidanin toimittajatausta kuuluu ja tekstissä on journalistista sävyä. Pidän paljaasta kirjoitustyylistä, joka kuitenkin sisältää voimakasta tunnetta. Kuin ihana, loputtoman pitkä feature-juttu!
Erityisesti kirjan päätös oli sekin vähäeleisyydessään niin kaunis ja vaikuttava, että korotti lukukokemuksen täyteen viiteen tähteen.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Tosi ristiriitainen olo. Tärkeä kirja tärkeästä aiheesta, puolestapuhe Palestiinalaisille, sodan ylisukupolvisia vaikutuksia ja kulttuureiden kohtaamisia sekä vieraantumista siitä. Tää kirja herätti ajattelemaan, ja toi tosi hyviä näkökulmia muun muassa journalismin puolelta. Kiehtoi myös pohdinnat siitä miten ihmisen tausta ja juuret voi olla niin monimuotoiset, mutta silti kotikulttuuri ei tunnu kodilta tms. Oisin kuitenkin toivonut ehkä enemmän tunteiden herättelyä, ja teksti tuntui vähäsen liian suoralta kerronnalta. Silti erittäin tärkeä kirja joka levittää tietoa monesta epäkohdasta ja kulttuurin piirteistä!!!

[Nelli · Rating 1 out of 5]

”Kun olin lapsi, naapurin pojat olivat ostaneet itselleen joltain hämärältä torikauppiaalta pienen kotkanpoikasen. Se teki minut surulliseksi, sillä kotkan ei pitäisi olla vanki”, isä sanoi ja nosti leukaansa pystyyn eläytyen.
Kun kotka lentää, se pyrkii aina ylemmäs ja ylemmäs. Sillä tavoin ihmisenkin pitäisi tehdä.”

Ajankohtainen ja tärkeä aihe, mutta niin uskomattoman tylsällä tavalla kirjoitettu, että tämän läpi rämpiminen oli yhtä tuskaa. Kieli oli omaan makuuni aivan liian arkipäiväistä ja toteavaa. Tämä on tarina, johon olisin kaivannut enemmän tunnetta, nyt jäi vähän vaisuksi.

[Elina · Rating 5 out of 5]

Viisi tähteä jo pelkästään rohkeudesta kirjoittaa aiheesta, joka varmasti aiheuttaa suurta kritiikkiä ja pelottavaakin palautetta. Mutta myös kiitokseksi siitä, että kirjailija avasi alueen kriisiä henkilökohtaisella otteella. Ulkosuomalaisena myös isän kohtalo kosketti erityisen paljon. Olen itse valinnut sen, että asun ulkomailla, ja pystyn käymään Suomessa aina niin halutessani. En voi edes kuvitella, miltä tuntuisi, jos en pääsisi tapaamaan ystäviäni ja sukulaisiani, sekä viettämään iltaa lapsuudenkodissa takkatulen ääressä.

Koskettava kirja tärkeästä aiheesta.

[Katja Halonen · Rating 4 out of 5]

Kirjan päähenkilö on suomalaisen äidin ja Appelsiininkukkien maasta olevan isän jälkeläinen. Hän on elänyt koko ikänsä Suomessa eikä puhu isänsä kieltä. Silti hän taspainoilee kulttuurien välissä. Pelkästään se, että olet erinäköinen kuin valtaväestö ja sinulla on ulkomainen sukunimi, aiheuttavat sen, että ihmiset tekevät johtopäätöksiä ja olettavat sinusta asioita, mitkä eivät todellisuudessa pidä lainkaan paikkaansa. Appelsiininkukkien maa viittaa nähtävästi Palestiinaan, mutta Kirja voinee toimia enemmän tai vähemmän vertaistukena monelle kulttuurien välissä kasvaneille.

[Oona · Rating 4 out of 5]

Kirja kertoo Amiran matkasta palestiinalaisen identiteettinsä kanssa, ja vähintään yhtä paljon hänen kipuilevasta isästään. He kumpikin kokevat hieman erilaista ulkopuolisuutta ja tulivat toiseutetuksi eri tavoilla – oli hyvä kuulla kummankin kokemuksista. Joidenkin lapsuusmuistojen merkitystä kokonaisuuden kannalta oli hankala hahmottaa, mutta toisaalta niin kai se on muutenkin elämässä. Teos on myös kirjoitettu vauhdilla 2023 sodan alkamisen jälkeen, joten ehkä tietty kaoottisuus kumpuaa siitäkin. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja aikatasojen vaihtumista oli välillä hieman hankala hahmottaa, kun lukujen vaihtumista ei indikoitu selkeästi.

[Cantfindalleyrose · Rating 2 out of 5]

emt musta tuntuu kauheelta sanoo et tää on tylsä koska tää kerto niin tärkeestä aiheesta🫠 mut joo ei sillee vaa ollu viihdyttävä koska tässä oli vaa sellasta peruselämää yk ja tässä ei ollu mitää "keskihuipentumaa" tai mitää plot twistiä ja en muutenkaa tykkää kirjoista jossa ei oo mitään tiettyy juonta vaa ne kertoo jostai tyypin elämästä vaa💔 silti tärkee aihe anyway ja öö kerto hyvin sen että millasta elämä on jos kasvaa kahen kulttuurin välissä vaikka en sitä oo ikinä kokenukkaa🙏🏻

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Hyvä ja monitasoinen kuvaus, yhtymäkohtia löytyy Karjalan evakkoihin, joiden jälkeläiset eivät tunnista vanhempansa sielunmaailmaa. Palestiinalaisten elämä on vain vieläkin monimutkaisempaa. Tämä antoi ajattelemisen aihetta. Sotauutinen ei ole vain karmea sotauutinen, vaan ihan jokaisella tapahtumalla on vaikutuksensa yksilötasolla, siellä ja täällä länsimaissa asti.

[Eveliina · Rating 5 out of 5]

En olisi halunnut lopettaa lukemista. Vaikka aiheet ovat vakavia, kirjan maailma vetäisi minut sisäänsä yhtä vaivattomasti, kuin jokainen lause oli kirjoitettu.

Erittäin lupaava esikoiskirja, toivottavasti nähdään lisää hänen tuotantoaan.

[Annukka · Rating 4 out of 5]

Tärkeä kirja Israelin ja Palestinan ikuisesta konfliktista suomalais-palestinalaisesta näkökulmasta. Myös aikamme tiedonvälitys ja tavallisten lukijoiden tapa reagoida uutisiin tulee kirjasss hyvin esille. Laittaa ajattelemaan asioita monelta kantilta. Hyvä kirja siis.